Ei ole oikein antaa ihmisen ymmärtää maailmassa olevan oikeaa ihastumista, tunteita ja rakkautta. Miksi olen vain tässä onnettomassa elämässä ilman oikeaa elämää, oikeaa iloa ja onnellisuutta. Mihin katosi kaikki, ystävät, läheiset ja perhe- luotto ihmisiin. Minne olen menossa, kohti kuolemaa. Paistaako taivaalla aurinko aina, onko onnellisuuteni kuoleman arvoinen. Voinko laittaa vaakakuppiin huonon elämän, tyhjän ja onnettoman sellaisen poislähdön vastapainoksi. Olisinko tarpeeksi ryöhkeä niitä kohtaan, jotka eivät edes välitä missä tai mitä olen. Tyhjän arvo ei ole verrattavissa elämään- sillä ei ole hintaa eikä paikkaa tässä rumuudessa. Voiko ihminen olla niin huono, arvoton ja tyhjä katse muille, että ansaitsee tämän kaiken. Epätoivo, paha olo, tuska, pimeys, vihattu eläin ihmisten seassa ovat kuvauksia elämästäni ja itsestäni, elämäni sisältö- mikä sisältö. Taivas on paikka jossa elämä on vastakohta nykyiselle.
Ajatuksia elämästä.
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En usko että voi olla kovin vihattu jos kohtelee muita niinkuin toivoisi itseään kohdeltavan. Onni ja onnellisuus ei ole sitä, että koko ajan on tunne, että sydän pakahtuu onnesta. Onni on välillä harmaakin päivä ja sateinen, mutta sinulla on sateenvarjo. Onni on päivä, kun ei tapahdu mitään Päivä, jolloin ei tapahdu hyviä muttei huonojakaan asioita.
Onni on välillä niin lähellä, ettei sitä huomaa.
Onnea on sekin, että tietää huomenna olevan uuden päivän, kun tänään ei jaksa.
Jaksamista sinulle!
Sateenvarjo on sananmukaisesti vain sadetta ja varjoa. Sen läpi ei aurinko paista, se synkistää ihmisen pois valosta ja ilosta. En ole koskaan hymyillyt aidosti, en koskaan iloinnut tai nauttinut elämästä ellen ole ollut yksin. Kun ihmistä yritetään kaikin keinon tappaa on päivät kaikki samanlaisia- siellä ei ole onnea lähellä eikä kaukana. Siellä ei ole elämää, aitoja nautintoja tai valon pilkettä. Kuolema on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua tässä maailmassa.
Joo surulliselta kuulostaa...
Keksin uuden iltasatu-idean jostain tuli mieleen, mystinen hahmo, melkein yhtä mystinen kuin Anonyymi tällä palstalla: Saban kuningatar: https://fi.wikipedia.org/wiki/Saban_kuningatar
Sitten huomasin että netissä on ääniraamattuja ja niistä voi kuunnella mystisiä jännittäviä ikivanhoja tarinoita iltasaduksi, tuossakin wikipedian jutussa on mainittu missä kohtaa niitä on raamatussa :)
Ei kyllä huvita mitään apostolien sandaalien kulkureittejä lueskella, pitää olla jännittävämpiä tarinoita raamatusta joita viitsin.
Kleopatra on myös mysteerihahmo sekin pitää etsiä, ja sellaisia iltasatuja.
Kaikkein tärkein oppi elämässä on se että oletteko koskaan nähneet köyhää johtajaa, opettajaa tai psykiatria ja lääkäriä?
Heillä kuitenkin valta vaikuttaa muiden ihmisten ajankulkuun.
On noita oloja itse kullakin joskus. Hyvinä päivinä ne tuntuvat kaukaisilta, jos yhtään lohduttaa. Huomaat, että kestitkin sitten elämän painolastin, vaikka jEi siltä tuntunut♥️
https://youtu.be/fNwMl-yYfxM
j tuli vahingossa tuohon, ei siis mitään salakirjoitusta ☺️
Varmasti Taivas/Jumalan ja oikeudenmukaisuuden asuinsija on monen mielestä parempi vaihtoehto kuin elämä täällä. Ei elämä helppoa ole kenellekään. Sitten on tietysti niitä tilanteita, joissa voi kokea olevansa yksinäinen, hyljeksitty, väärin ymmärretty, syrjitty, leimattu, jopa vainottu. Tämän on arkipäivää joillekin ihmisille. Et varmasti ole yksin. Toisaalta ajattelen, että Jumala oli myös hyljeksitty, hylätty, kipujen mies ja Hän jakaa myös sinun kivun ja tilanteen, vaikket sitä itse ymmärtäisi tai uskoisi.
Mitä sitten tulee tuohon Taivas-asiaan... Miksi tulisi elää ja kärsiä täällä, jos on paikka, jossa ei tarvitse kärsiä? Elämällä täällä on kuitenkin tarkoitus. Sinulla on tarkoitus olla siinä suvussa ja perheessä ja niiden ihmisten elämässä, jotka sinulle on elämään annettu. Epätäydellisellä elämällä epätäydellisessä maailmassa on tarkoitus. Parhaassa tapauksessa se voi opettaa itsestä, muista, maailmasta, Jumalasta ja paljon muusta kaikenlaista. Ajattelen vielä itse niin, että tämä ajallinen elämä on valmistautumista iankaikkisuutta varten. Elämä on suuri oppimisprosessi. Suunnan hakemista iankaikkisuutta varten. Ajallinen elämä ei siis ole mitenkään vähäpätöinen tai merkityksetön vaan todella tärkeä, arvokas ja merkityksellinen.
Jumala oli ensimmäinen hän ei kärsinyt. Hän laittoi poikansa kärsimään ihan vain huvin vuoksi. Jumala loi maailman jossa täytyy tappaa saadakseen elää. Miksi ylipäätään luoda vinksahtanut maailma?
Ajattelen, että Jumalan Poika oli/on yksi Jumalan persoonista. Isä Jumala kärsi, kun Poika kärsi. Jumala myötäelää myös ihmisten kärsimyksen. Se, että joku on kaikkivaltias ja kaiken yläpuolella, ei tarkoita sitä, ettei Hän kärsisi ja osallistuisi luotujensa kärsimykseen. Opettele tuntemaan Jumalan sydän. :)
Nyt et ymmärrä perusoppia kristinuskosta eli Jumala on kolmiyhteinen, kolme persoonaa yhdessä eli, kun poika Jeesus kärsi, samalla kärsi isä Jumalakin. Hän tuli ihmiseksi, että Hän voisi ihmisenä kestää samoja kärsimyksiä kuin ihmiset kestävät maan päällä
Ja siten auttaa kiusattuja ihmisiä.
Kakkki johtuu vapaasta tahdosta. Jumala halusi, että ihmiset saavat vapaasti valita. Olisi varmasti melkoisen tylsää luoda ihminen, joka robottimaisesti pakosta palvelee Luojaansa. Ihmisellä on sielu ja persoona. Hän voi valita tehdä hyvää, etsiä Luojaansa ja palvella muita.