Mikä on elämäsi ikävin tapahtuma ja olisitko itse voinut vaikuttaa siihen jotenkin estääksesi sen?
Elämäsi ikävin tapahtuma?
Anonyymi
4181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Kai se on tää
https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000006146840.html
Niitä on paljon, läheisten kuolemat ovat olleet varmaan kaikkein vaikeimpia kestää.
Kuolema on lopullisuudessaan musertava, eikä silloin oikeastaan ole muuta lohtua kuin se että minäkin kuolen, aika laiha lohtu vai mitä?
En olisi voinut vaikuttaa noihin.
Mulla myös läheisen sairastuminen ja hänen poismenonsa oli yks rankimmista asioista mitä kohdalle on tullut. Paljon poismenoja on tullut lähipiirissä ja kaikki ovat jonkin vakavan sairauden myötä poismenneet, mikä on tehnyt asiasta vielä rankempaa. Olis Suomessakin saanneet eutanasian laillistaa, ettei ihmisen tarvitsisi viimeiseen henkäykseen asti olla kovissa kivuissa
Kaaduin kerran pihalla, onneksi ei käynyt kuinkaan eikä jäänyt traumoja.
Säikähdyksellä selvisin. Oli talvi ja liukasta.
Hyvin on elämä sinua kohdellut. Toibottavasti jatkuu samalla tavalla.
Kyllä se jatkuu, elämä.
Toivoa soppii, ja pitkästi vielä.
Jos toivoa saa niin mieluiten 15-20 cm.
Subilta saa, eikä maksa paljon.
Happy hour 14.30-16.30
🤣👍
Mites olis Happy Many Years 40-100?
Mikä on aloittajan elämän kovin kolhu ja olisiko se ollut vältettävissä?
Veljen kuolema. En voinut vaikuttaa.
Meni väärään kohtaan t:edellinen
Mitähän aloittaja metsästää tuolla aloituksellaan?
Haluaa kuulla että hänen rakkautensa menettäminen on ollut elämäni kovin kolhu ja että olisin voinut toimia toisin.
Mutta sitäpä ei aloittajalle kerrota.
Tonin surkeen storin haluun tietää kun veikkaann et se ite ittelleen surkeutensa aiheuttanu. syyttää vaan muit
Kasvaminen murrosikään ja viehtymys naisen suloihin. Siitä alkoi karu kierre, eikä koskaan pääse irti.
Luuletko että olisi ollut helpompi viehtyä miesten suloihin?
🤣
Kun tein loton ja ei tullut miljoonavoittoa. En tiedä selviänkö siitä yli koskaan.
Potkujen saaminen, 30 vuotta palvenneena.
Syntymäni
En mä oikeastaan koe että mikään tapahtuma olisi pelkästään ikävä. Voishan tässä alkaa itsesäälissä rypeen monestakin tapahtumasta, mutta kun katson että mikään mennyt ei ole pelkästään ollut huono juttu.
Monet menneet ovat kasvattaneet ihmisenä, muuttaneet ajatusmaailmaani ja tehneet minusta vahvempaa. Olen saanut sellaista vahvuutta ja varmuutta elämiseeni niin että uskon siihen että vaikka maailmassani tapahtuisi mitä vain ja vaikka se henkisesti olisi aluksi kovakin kolaus, niin selviäisin siitä kyllä. Löytäisin keinot ja voimat nousta. Uskon ettei tätä uskoa selviytymiseeni olisi ilman kokemuksiani siitä että pahastakin tilanteesta olen itseni saanut selviään.
Tunnen että sisältäni löytyy sellainen vahvuus ja osaamisentaidot selviytymiseen joita ei olisi jos en olisi pahoja juttuja kokenut elämässäni aikaisemmin.
Onpa sinulla todella viehättävän kauniit silmät ja suloiset piirteet.Jos tuo kuva oli omasi.
Olen valitettavasti naishetero, muuten yrittäisin.
On mun oma kuva. Taustalla näkyy siivua kodistani.
Kiitos vaikka arvostan enemmän jos luonnettani kehutaan. Ulkonäön kehut jotenkin tuntuu pinnalliselta, enkä koe niitä yhtä mukavina kuin luonteeni tai osaamiseni kehumiset
Kaikki kehu on pinnallista.
Eipä ole, ihmisten pitäisi sanoa enemmän hyviä asioita toisilleen, mahdollisimman paljon aina kun on jotain hyvää sanottavaa.
Tämä synkkä masentuneiden kulttuuri tarvitsee positiivisuutta ja myönteistä palautetta.
Vakava sairastuminen, ja sitä kautta kauhea ahdistuneisuudesta, joka syöksi minut harkitsemaa itsemurhaa.
Ikävin tapahtuma oli kun hain lääkäriltä apua ja lääkäriä kiinnosti vain raha ja samalla ohjasi hyvälle ystävälleen jota myös kiinnosti raha. Vastineeksi elämä päättyi ja luottamus meni.
Ainoa hyvä puoli on se että selvisi että jotkut tekevät "auttamistyötä" lähinnä vain rikastuakseen.
Se, kun tajusin toimineeni yhdessä ihmissuhteessa hyvin kaksinaamaisesti, vaikka se ei lähtökohtaisesti ollut tarkoitus.
Pelko toisen menetyksestä oli kova ja siksi tuli sotkettua asioita.
Olisi pitänyt olla rehellinen alusta saakka itselleni ja hänelle, mutta pelko valitettavasti voitti ja sillä oli seurauksensa. Molemmat teki virheitä, mutta itse olin asteen petollisempi, oma pahuus kauhistuttaa.
En ole voinut vaikuttaa mitenkään ikäviin tapahtumiin. Ne alkoivat jo syntymästäni ja ovat jatkuneet ilman myötävaikutustani.
Ihminen on synyessään sellainen kuin on ja syntyy ympäristöön, joka vaikuttaa häneen kasvun vuosina. Tavalla tai toisella. Kukin reagoi omalla tavallaan. Ainoa keino vaikuttaa tapahtumiin on oppia tuntemaan itsensä ja omat heikkoutensa. Kun ymmärtää itseään on mahdollista oppia ymmärtmään myös ympärillä olevien ihmisten toimintaa. Heitä ei voi hallita, mutta itseään voi. Itse voi luoda ne rajat, jotka toiset saavat ylittää tai sitten ei.
Kasvu voi olla myös jatkuvaa ja toivottavasti onkin. Minun on pitänyt oppia paljon, mutta ehkäpä olen myös onnistunut positiivisessa muutoksessa.
Ei sillä heikkouksien ymmärtämisellä mitään tee jos esim. peruskoulussa on pakollista hypätä laskuvarjohyppy ja on korkeanpaikankammonen. Yhteiskunta suosii ja on suunniteltu tietyntyyppisille sieluille.
Siksi samat sielut pääsevät aina johtamaan muita kun muilta katkotaan siivet jo heti alkuun. Se on suunniteltu ja sovittu taktiikka. Satanistista orjuuttamista.
Elämä on kuin kudelma erilaisista langoista, jotkut ovat niin ohuita ja kirkkaita, ettei niitä edes huomaa. Joskus luulin, että kudelmassani on aukkoja, mutta huomasin, että ne olivatkin hetkiä, jotka unohdetaan. Auringossa voit joskus nähdä siinä kohtaa seitin; silkinohuena kannattelemassa elämäsi kudelmaa. Niin monenlaisia on lankoja kuin on elämässäni päiviä. Niin moninaiset ovat kudelmat; tuhansittain ja tuhansittain erilaisia lankoja.
Ikävintä on ollut huomata ettei keneenkään voi luottaa. Läheinen voi luvata ja kertoa asioita, mitä ei aio kuitenkaan tehdä. Ei pysty käsittämään miten toinen voi valehdella ja syyttää toista omista kamalista teoistaan.
Armeija, kaksi ensimmäistä kuukautta. Ehdottomasti ikävin tapahtuma, ainoa jakso elämässäni kun olen ollut masentunut. Se hyöty siitä oli että oikeasti tiedän jotain siitä mitä masennuksella tarkoitetaan.
Ettei elämäni ainoa suuri rakkaus (rakastuin ensisilmäyksellä ja pidin tunteet pitkään omana tietonani) tuntenutkaan samoin kun lopulta kerroin tunteistani.
Pointtina se, etten halua muistaa ikäviä tapahtumia.
Anaaliraiskaus, kidutus, maalittaminen, murhayritykset, haukuntasivustojen näkeminen, peruskoulu, häpäisy, pedariringin maalittaminen, valehtelu, väheksyntä, olemassaolon kiistäminen, tietojen vuotaminen, omaisuuden takavarikointi ja ehkä eniten ketutti identiteettivarkaus.
Mutta hei tämä on vain elämää!
Unohdin mainita lapsen huostaanoton ja hevosen kuoleman.
Siis vain elämää.
Siis vain elämää... jatkokysymykseen vastaus.
Olisin.