Lipponen Agitaattori 60-luvulta?

Lipponen & muut ns. "yllyttäjät".
   
Paavo Lipponen sai sakkotuomion ns. aseistakieltäytyjien yllytysoikeudenkäynnissä, jossa syytettyinä hänen lisäkseen oli parituhatta suomalaista kulttuuri-ihmistä. Tietääkseni nämä sakkotuomiot purettiin hovissa. Niiden kohdalla, jotka raastuvanoikeus tuomitsi ehdottomiin vankeusrangaistuksiin, hovi muutti tuomiot sakoiksi, joista presidentti Kekkonen sitten asianomaiset armahti. Kekkosen kerrotaan sanoneen että niin kauan kun hän istuu pallillaan Suomessa ei mielipiteiden esittäjiä heitetä vankilaan. Hänhän myös armahti mmm. kirjailija Hannu Salaman rangaistusseuraamuksesta jumalanpilkkaoikeudenkäynnissä.

Lipposella ja noilla kahdellatuhannella muulla suomalaisella kulttuuri-ihmisellä ei ole mitään syytä hävetä menneisyyttään, päin vastoin. He voisivat kaikki olla ylpeitä siitä, että heidän toimintansa tuloksena väärä laintulkinta oikaistiin. Niin pitääkin kansalaisten aina menetellä, kun lakia ruvetaan käyttämään vastoin oikeutta.    

Lipposen kohdalla 60-luvun viisaus kuitenkin osoittautui pelkäksi vallanhimon välineeksi, ja kun 80-90-lukujen myötä yleinen konservatismi, kova juppitalous ja materialismi lisääntyivät, Lipponen taas oli ensimmäisenä ajamassa näitä arvoja. Lipponen on poliitikkona aina ollut nuoleskelija, joka on asettunut niiden puolelle, joilla on kuvitellut olevan enemmän valtaa. Ei ole mikään sattuma, että hän rakensi poliittista uraansa myös nuoleskelemalla Bushia enemmän kuin olisi ollut maan edun mukaista.

Toivokaamme, ettei SDP:n seuraava puheenjohtaja enää marssi siinä surkeassa sarjassa, jossa puolueen moni edellinen puheenjohtaja on taapertanut. Puolueessa tarvittaisiin aito visionääri johtajaksi, ei esim. Uffen ja Lipposen tapaisia omaneduntavoittelijoita.