Kävin lääkärillä jokin aika sitten. Lääkäri totesi minulla lievän/keskivaikean masennuksen ja laittoi lähetteen psyk.polille. että pääsisin puhumaan terapeutille.
Sieltö tuli kuitenkin kieltävä vastaus, jossa mainittiin vain että minulla on ollut psyykkistä oireilua ja paljon terapiaa ennen tätä. Ei kai aiempi sairastelu voi olla mikään syy avun eväämiselle nyt?
Tuolla logiikalla jos murtuu jalka useammin kuin kerran niin ei sitä nyt parin kerran jälkeen enää korjata...?
Eikö silloin kuulu hoitaa kun joku ihminen on kipeä?
Toinen mitä tekstissä luki että kuntouttava työtoiminta auttaa arjessa.
Älytöntä kuvitelmaa ammattilaisilta, että se korvaisi terapian.
Kun kyseessä on vielä selkeä trauma joka laukaisi masennuksen ja se pitäisi hoitaa terapialla, ei siihen auta muu..
Käskivät vain tarvittaessa turvautumaan kolmannen sektorin palveluihin..
Voinko tehdä valituksen johonkin? Potilasasiamiehelle?
Onko kellään kokemusta miten sellainen toimii?
Sieltö tuli kuitenkin kieltävä vastaus, jossa mainittiin vain että minulla on ollut psyykkistä oireilua ja paljon terapiaa ennen tätä. Ei kai aiempi sairastelu voi olla mikään syy avun eväämiselle nyt?
Tuolla logiikalla jos murtuu jalka useammin kuin kerran niin ei sitä nyt parin kerran jälkeen enää korjata...?
Eikö silloin kuulu hoitaa kun joku ihminen on kipeä?
Toinen mitä tekstissä luki että kuntouttava työtoiminta auttaa arjessa.
Älytöntä kuvitelmaa ammattilaisilta, että se korvaisi terapian.
Kun kyseessä on vielä selkeä trauma joka laukaisi masennuksen ja se pitäisi hoitaa terapialla, ei siihen auta muu..
Käskivät vain tarvittaessa turvautumaan kolmannen sektorin palveluihin..
Voinko tehdä valituksen johonkin? Potilasasiamiehelle?
Onko kellään kokemusta miten sellainen toimii?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voi helvetti. Tuollaista se on psykiatrisen hoidon taso Suomessa nykyään. Ja kehtaavat vielä viitata kuntouttavaan "työtoimintaan".
Ota ihmeessä yhteyttä jonnekin. Potilasasiamiehen pitäisi osata auttaa ainakin jotenkin.l Heillä ei ole välttämättä paljoakaan tietämystä mt-asioista, ja se voi vaikeuttaa, mutta valittamisen ja kantelujen perusasioissa he voivat opastaa. Ehkä saisit apua myös jostain potilasjärjestöstä. Siellä on neuvontaa, lakimiehiäkin. Kysy vaikka Mielenterveyden keskusliitosta ja SMS:stä.
Mitä terapiaa muuten olet saanut, muka "paljon?" Kiinnostaa vaan. Onko se ollut julkisen puolen vai kuntoutuspsykoterapiaa yksityisellä? Onko se ollut edes koulutetun terapeutin antamaa psykoterapiaa, vaan vain psyk.hoitajien tai psykologien "terapiaa", siis keskusteluapua?
Minusta teit aivan oikein kun koetit hakeutua sinne, ja onneksi sinulle sattui fiksu lääkäri joka ymmärsi tilanteen. Kaipa hänkin sitä "vastausta" ihmettelee.
Olen saanut ihan psykoterapiaa aikanani.
Siitä on jo kolmisen vuotta kun se loppui. Olen kokenut saaneeni siitä apua ja vointini oli hyvä ennen tätä traumatilannetta joka laukaisi masennuksen uudestaa. Kurjaa sinänsä että minulla oli suunnitelmia opiskella ja mennä töihin ja nyt en pysty kumpaankaan,enkä pääse eteenpäin kun en saa sitä apua mitä tarvitsisin.
Kalliiksi se tulee yhteiskunnallekin, pitää minua sairaana ja työttömänä vuosikausia ennemmin kuin että hoidettaisiin kuntoon ja voisin tehdä töitä ja maksaa veroja joku päivä..
Ei mitään logiikkaa tässä hommassa...
Kyseessä on mitä ilmeisemmin lääkäriltä toiselle kiertävä huomionhakuinen potilas, joka haluaa määrätä itse, mitä hoitoa ottaa vastaan ja jättää esim. määrätyt lääkkeet ottamatta, jos ne eivät sovi hänen etukäteissuunnitelmiinsa.
Ei ole mieltä käyttää resursseja tällaisiin ihmisiin, vaan kohdentaa resurssit potilaisiin, jotka pystyvät ottamaan hoidon vastaan.
Hoidon eli syömään kiltisti lääkkeensä,ihan sama millaisia sivuoireita niistä tulee?
Ihmiset tietää nykyään että lääkkeet ei toimi, terapia vaan voi auttaa. Psyykenlääkkeistä on itseasiassa terveydellistä haittaa.
"... pystyvät ottamaan hoidon vastaan." Tiedätkö myös sellaisesta, että onko mahdollista yksityisellä sektorilla käytäntö, jossa psykoterapiaa antava psykiatri määrää potilailleen masennuslääkityksen pysyväksi (ja häneen luottavat potilaat määrätyt lääkkeet myös syövät), jotta Kela ei alkaisi kyselemään selvityspyynnöin psykiatrilta, miksi tämä jatkaa sairaudenhoitona psykoterapian antamista näille potilaille... vai onko tämä vain huhu että tällaista voi tapahtua...
Siinä olet oikeilla raiteilla, että ei ole toivoton neuvo kait se, että resursseja ei saa kohdentaa väärin! Ei ainakaan yhteiskunnan pussista pidä ohjata kuntoutus/sairaudenhoitokorvauksia suoraveloituksena sellaisten ihmisten taskuihin, jotka pystyvät antamaan vain kelvotonta psykoterapiahoitoa...
Mielenterveyspotilaiden saamien hoitojen valvonta on viimeaikaisten julkisten tietojen perusteella niin ala-arvoisella tasolla, että hoidoissa vähemmän on enemmän nimenomaan siksi, että se on potilasturvallisinta. Ainakaan isoja vahinkoja ei kauheaa määrää vähässä ajassa ehdi syntyä, vaikka kehnot psykiatrian erikoislääkärit ja psykoterapeutit kyllä siihenkin pystyvät...
Ketjun aloittajan tilanteesta tulee mieleen, että onko aiempi psykoterapiahoito edes ollut laadukasta, vai olisiko siitäkin syytä soittaa aluehallintovirastoon ja kertoa, millainen hoitomenetelmä siinä terapiassa oli...
***
Kaikesta huolimatta moni henkisesti raskasta vaihetta elävä potilas saa myös laadukasta apua. Todella surullista on, että kärsimyksen keskellä kamppailevan ihmisen toimintakykyisenä pitävä apu on tuurista kiinni.
"Kyseessä on mitä ilmeisemmin lääkäriltä toiselle kiertävä huomionhakuinen potilas, joka haluaa määrätä itse, mitä hoitoa ottaa vastaan ja jättää esim. määrätyt lääkkeet ottamatta, jos ne eivät sovi hänen etukäteissuunnitelmiinsa. "
Jahas, että sellainen diagnoosi sieltä.
Valitan, mutta olet väärässä. Minä olen ottanut aina kaiken hoidon vastaan ja syönyt kaikki määrätyt masennuslääkkeetkin aikanani ihan kiltisti. Ja ne itse asiassa pelastivat minun henkeni. En siis ole lääkevastainen. Enkä ole koskaan ollut. Toki toivoisin, että tilani ei menisi hoitamattomuuden vuoksi siihen pisteeseen missä tarvitsen taas lääkkeitä pysyäkseni hengissä..
Halvempaa ja helpompaa olisi hoitaa masennus ennen kuin se pahenee siihen pisteeseen.
Viimeksi paranemiseen meni kahdeksan vuotta, koska masennnus pääsi pahaksi.
Jos asia otettaisiin heti vakavasti ja apua annettaisiin, puoli vuotta terapiaa voisi hyvinkin riittää ja pääsisin jaloilleni ja yhteiskuntaan tuottavaksi yksilöksi taas suht nopeasti... tai sitten voin maata ilman hoitoa sairaana taas vuosikausia kykenemättä toimimaan kunnolla..
Kumpi nyt sitten on järkevämpää?
Olen ketjun ensimmäinen vastaaja.
Olet siis saanut jo kuntoutuspsykoterapiaa, ja siitä oli sinulle apua. Hienoa! Siinä tapauksessa voisit anoa sitä uudestaan Kelasta siinä vaiheessa kun edellisestä on kulunut viisi vuotta. Nykyään lainsäädäntö on tällainen. :)
Tuo saamasi vastaus psyk.polilta on tosiaan mielestäni aivan hirveä, "haistattelua" jopa tavallaan. Mutta sellainen tyyli on kyllä aika monesti julkisen psykiatrian paikoissa, mitä olen huomannut. Siellä ei tiedetä käytännössä paljoakaan terapioista, eikä asenne ole muutenkaan terapeuttinen tai potilasta/asiakasta tukeva. Ihme ettet masentunut pahemmin tuollaisesta vastauksesta, moni masentuu, ja siitähän koko tilanne vasta "paranee" ;) mutta sehän ei kiinnosta niitä toimistopöytänsä takana istuvia mt-viranhaltijoita....;)
Lääkäri joka kirjoitti lähetteen joka tuli takaisin voisi varmaan kirjoittaa uuden, lisätiedoilla. Siinä voisi olla jotain mainintaa, että aiempi terapiajakso hyödytti sinua, ja että olet nyt kokenut trauman jonka johdosta olet masentunut uudelleen, ja haet tästä syystä kuntoutuspsykoterapiaa. Ja tarvitset ajan psyk.polilta lausunnon kirjoittamista Kelaa varten.
Tsemppiä vaan.:)
Toki tuo vastaus ensin oli vähän shokki, sitten masensi ja sen jälkeen on lähinnä suututtanut..
Ja kahden vuoden terapiaan odottaminen ei kuulosta kauhean hyvältä vaihtoehdolta, enkä minulla ole psykoterapian omavastuisiin muutenkaan varaa enää.
Yritän nyt pitää itseni jotenkin kunnossa ja yrittää selvittää asiaa,mitä vaihtoja minulla tässä tilanteessa on.
Onneksi olen aika sitkeä sissi.. 😁
Oliko kokemuksesi kenties Tampereella? Kaksi pölhöä hoitajaa päättää ihmisten kohtalosta.Sain täsmälleen samanlaisen vastauksen sieltä. En kyllä ole hakemassa terapiaa vaan lähinnä edes jotain apua siihen että en tappaisi itseäni. Onneksi yksityinen psykiatrini on hyvä.
Tampereella ei taida olla aikoja oikein mihinkään ainakaan näin kesällä, kun lomat paukkaa normaalien ihmisten elämään.
Vaikean masennuksen kassa joka kesä taistelua ja oikeastaan ainut tapa saada apua on hankkia ittensä kipeämmäksi. Eli käytännössä odottaa, että olo menee niin pahaksi että vaihdetaan lääkkeet. Vaihdon ajan koittaa olla tappamatta itteään ja sit ehkä helpottaa. Sain 3vk sitten uudet lääkkeet. Ei seurantaa, ei ohjetta millon nostetaan aloitusannoksesta ja ohjattiin tutustumaan tuotteeseen googlen kautta. Lääke maksatoksinen ja pitäisi käydä verikokeissa, mutta ei lähetettä niihin. Lauantaina onneksi nukahdin ennekuin sain pahempaa haavaa käteen. Mutta nolottaa tällee 35vuotiaana viiltää suonia auki kädestä kun ei keksi enään muuta tapaa olla hyppäämättä parvekkeelta jojoon.
Ikävää että olet samassa jamassa. Kyllä tämä "hoito" on yksi iso vitsi.
Jep,olen Tampereelta.. tuo näyttää siis olevan joku vakiovastaus...
T. Aloittaja
Jep, ja näyttäisi siltä että ainakun lääkärissä käy on vastaus se että acutaan saa mennä käymään. Mutta veikkaan että omalla kohdalla se on jalat edellä takaovenkautta. Harvemmin solmun tekeminen on niin vaikeaa että epäonnistuu.
Hulluus jakaantuu tasapuolisesti, niin hoidotkin.
Ei varaa omavastuuseen? Sen saa onneksi toimeentulotuesta. Kelan kuntoutuspsykoterapian omavastuu on toimeentulotuen perusmeno. Mutta sinulla siis on kolme vuotta viime terapiasta, kun kaksi vuotta odotusaikaa? Se on harmi... Mutta kunnon terapiaa voisi saada kyllä sairaanhoitopiirin ostopalveluna silti. Se vaan on heistä kiinni. (Kusipäistä, tekisi mieleni kirjoittaa.) Kela on aika joustava näissä asioissa nykyään onneksi. Sinnehän riittää yksi psykiatrinlausunto, jossa terapia todetaan tarpeelliseksi työkyvyn palauttamisen tai säilyttämisen kannalta. Siellä ei nikotella asiasta sen enempää. Mutta nämä julkisen psykiatrian toimijat ovat... se on niin kauheaa tosiaan joskus siellä se meno, että ihmettelen tosiaan mikseivät ihmiset masennu enempää asioidessaan siellä. Ihmisarvoa polkevaa. Ja selväksi käy aika usein, että sen systeemin perimmäinen tarkoitus ei oikeastaan olekaan auttaa meitä kärsiviä, vaan joku muu...
Kyllä sä pärjäät.
Lääkkeiden syöntiä koettaisin itse kyllä vähentää. Pitemmän päälle ne pahentavat masennusta. Kantsii kurkata esim. Aku Kopakkalan blogeja ja Ylen Dosentti-ohjelmaa:
Psykologi Aku Kopakkala, Dosentti-ohjelma, Onko Suomi sairas lääkkeistä?
https://www.youtube.com/watch?v=UYNqCCqUzow
edelliseen, olen siis ketjun 1. vastaaja...