Tämä ei vain toimi.

Tuolla 15kk on merkityksensä tietyllä tavalla itselleni, vaikka silloin en vielä nykyisen lailla voimalla tuntenut. Hänelle sanoisin: Jos haluaa tutustua, pitää osata sanoa se suoraan. Ei voi ajatella että suoli24 tai pikkuvihjailu irl riittää. Ihminen ei välttämättä ymmärrä rivien välistä viestiä oikein eikä tajua tällä kirjoitettua itselleen tarkoitetuksi. Itse olen kertonut tunteeni eli siihenkin voi tarttua nyt tai myöhemmin. Liian kauan se oma aloitukseni kesti, anteeksi, pelkäsin liikaa. Suuret tunteet saa pelkäämään. Silti sen tein. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;-) Nyt tiedät ja taisin myös aiheuttaa jonkinlaisen tunnemyrskyn (rivien välistä näin arvelen)? En voi kuitenkaan sanojasi vasten toimia, enkä toimikaan.

Ehkä meidän jokaisen pitäisi miettiä mitä sanomme ääneen ja miten sen voi toinen epävarmudessaan tulkita. En moiti sanoja, ne tulee varmaan aitoina ulos, mutta jos epäröi (mikä on täysin ymmärrrettävää), kannattaa myös tuoda ilmi että pelottaa/tunsi syyllisyyttä/epävarmuutta/tms. Alussa epävarmuus vaan kuuluu asiaan ei sille mitään voi. Kuitenkin jos toisesta välittää, kannattaa epävarmuutta hälventää heti kun sen voi aidosti tehdä. Itse en epäile yhtään tunteitani Häneen. Ne on ja näkyy olevan pysyvää laatua. Jos tietäisin hänenkin olevan samassa veneessä, olisin valmis paljon rajunpiin liikkeisiin (jos hän niitä haluaisi). Kun minulla ei ole tietoa hänen halustaan, kestän syksyn hammasta purren (hän tietää syyn). Sinänsä oma ratkaisuni ei hänestä riipu ja kotiasiat aion saada järjestykseen kesän aikana. Kesän jälkeen on oltava selkeä sopimus missä mennään.

AP: jos puhut parisuhteesta joka ei edisty 15kk:ssa, siihenkin auttaa avoin keskustelu. Joskus on vaan laitettava itsensä ja toinen selkä seinää vasten ja kysyttävä suoraan onko yhteisiä keinoja saada homma pelittämään. Jos ei ole, ei se siitä parane.

Yksinkertaista, ainahan voi muuttaa.