kohtalo on tuonut sen oikean eteeni???
Mistä tiedän koska
Anonyymi
4656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
No itse en usko kohtaloon. Uskon Jeesukseen ja Jumalan johdatukseen. Siis Jumala voi johdattaa sellaisen kumppanin luo kuka on itselle paras. Mutta se ei ole mikään syy tietenkään uskoa (omien maallisten toiveiden täyttymys).
En minäkään usko kohtaloon mutta uskon johdatukseen. Kohtalo sanana on jo jotenkin kylmä ja persoonaton. Tosin on siinä ihmiselläkin osa siinä, että pyytää/rukoilee johdatusta. Uskon itsekin, että Jumala voi johdattaa myös ihmissuhdeasioissa (parhaalla mahdollisella tavalla). Ihminen kuitenkin itse tekee sen päätöksen myös kumppanin valinnan suhteen ja kantaa siitä vastuun ja seuraukset.
Joo. Itse uskon kyllä ettei paljon tarvitse murehtia jos Jeesus valitsee ja kumpikin turvaa Häneen aina. Ei sellainen rakkaus voi kuin onnistua. Kun Jeesus pelastaa vaikka väkisin ihmisen kuka haluaa pelastua.
Sinulla on ihanan positiivinen asenne tai olet onnistunut sellaisen säilyttämään. Vaikka olen itse uskossa ja uskon kyllä Jumalan johdatukseen kaikilla elämänalueilla, ajattelen myös niin, että ihmisellä itsellään on suuri vastuu ihmissuhdeasioissa. Tiedän liian monta uskovaa ihmistä (usein naisia), jotka ovat luulleet/luulevat, että se kumppaniehdokas "tulee ovelta hakemaan". Se kotona odottelu on monella myös yksi suuri syy, ettei sitä puolisoa ole löytynyt. Näin siis myös uskovilla ihmisillä.
Vaikka uskon, että Jumala ja elämä antaa ja tuo ihmisen eteen mahdollisuuksia, myös niitä kumppaniehdokkaita, ihminen kuitenkin itse tekee sen valinnan. Toki siihen valintaan voi ja on hyvä rukoilla viisautta niin kuin kaikkiin muihinkin suuriin päätöksiin elämässä. Niin ikään ihmisen vastuulle jää myös parisuhteen hoitaminen eikä sekään aina ole niin helppoa. On siis varauduttava itse olemaan esillä/haku päällä/silmät auki, jos haluaa jonkun löytää ja sitten kun löytää, on oltava valmis tekemään todella paljon töitä sen parisuhteen eteen. Parisuhde ei koskaan toimi "itsestään". Toki Jumalalta pyydetään siunausta, neuvoa, apua, voimaa elämään ja parisuhteeseen rukouksessa mutta ihminen, uskovakin, on aktiivinen toimija tai ainakin sellaiseksi tarkoitettu. :)
Edes usko ei ole meistä itsestämme lopulta. Se on jokaiselle uskovalle Jumalan lahja aivan kuten armo. Kukaan ei usko Poikaan jos Isä ei tätä ilmoita ja toisinpäin. Olen mieluummin yksin kuten Paavali oli jos Jumala ei suo minulle rakasta vaimoa. Abraham odotti todella vanhaksi että sai Isaakin. Minä ootan vaimoani vaikka papaksi asti.
Totta. Usko on lahja, jonka ihminen joko ottaa tai ei ota vastaan mutta silti siitä kuuluu yksin Kolmiyhteiselle Jumalalle kunnia ja kiitos, siis uskon syntymisestä. Kaikki hyvä on lähtöisin Jumalasta ja voi ymmärtää lahjana.
Et saa häntä mielestäsi ja ikävöit häntä koko ajan.
Montako vuotta pitää jatkua, että on varmaa? 🤔
Kuulostaa lähinnä pakkomielteeltä tuo ettei voi saada mielestä ja ajattelee toista koko ajan. Jos sellainen oikea on olemassa, sen tunnistaa nimenomaan siitä ettei ole pakko ajatella toista koko ajan...
Voi olla myös rakastumisen alkuhuuma. Terveeseen suhteeseen kuuluu luottamus ja vapaus (oikein ymmärrettynä).
Sen kyllä sitten vain huomaa :)
Miten sen sinun mielestä huomaa? :)
Kun sun sydämes tunnistaa sen toisen sydämen, kun se tunne vain loksahtaa kohdilleen. Mutta se ei tarkoita sitä että kaikki asiat teidän välillä järjestyisi itsestään, sen eteen pitää taistella ja siitä pitää pitää kiinni.
Varmaan siitä et se välittää susta ja siitä miten jakselet. Tai pelastaa sut kesäkadulta kun uudet kengät on saanut sun jalat verille ja hiertymille.
Minä kylläkin sain kulkea 5 km kotiin kaupasta kuvassa olevin jaloin ilman apua ja pelastavaa prinssiä
Viimeisen 700 metriä kävelin jo ilman kenkiäkin kun alkoi oleen liian verinen kenkä ja kivulias askel
Ok. Vitsailu loppu. Yritän siis sanoo että se oikea on läsnä elämässäsi. Ei poissa koko ajan.
Narsisti on aina läsnä.
Ok. En ehkä tarkoita että ihan joka minuutti vahtii perääsi, mutta että on elämässäsi ja välittää mitä sinulle kuuluu, miltä sinusta tuntuu ja onko kaikki hyvin.
Pitää myös itsestä tuntua siltä että tuon ihmisen kanssa haluan olla . Vahva tunne.
Totta. Ei niitä suhteita kasata jos ei ole molemmat siinä tunteella mukana sitä haluamassa.
Kun hän kunnioittaa ja arvostaa sinua sellaisena kuin olet ja haluaa sinulle vain pelkkää hyvää. Kun ei ole tarvetta esittää mitään muuta kuin on. Kun hän on kiinnostunut oikeasti siitä miten voit ja haluaa että olet onnellinen, ei halua aiheuttaa mielipahaa sinulle.
Tämä ja alempi kommentti hyvä esimerkki terveestä suhteesta.
Alempi tietysti sellainen jota tulisi välttää, jos haluaa säilyttää onnellisuuden.
Narsisti ohjaa sut tänne ja rahalla ja suhteilla pääsee. Seuraa Sun elämää ja vihjailee kun tietää että nyt luet näitä elämääsi. Roikottaa. Kuitenkin julkaisee muuta muka "elämäänsä"
Jos ei ole varma, tuskin olet niin vahvaa tunnetta kohdannut. Siinä ei mieti onko toinen liian nuori/vanha/läski/laiha/rikas/köyhä tai muutakaan ulkokuorta tai statusta.
Myös hiljaisemmin ja rauhallisemmin voi rakastaa, mutta silloin tunne ei vie sinua. Silloin kun se oikein kolahtaa, olis valmis muuttamaan vaikka toiselle puolelle maapalloa tai Suomea, jos muuten ei onnistu. Tai olisi valmis lisääntymään, vaikka muuten olis ajatellut sen olevan no-go.
Joku käytti sanaa tunnesunami. Sanaa kuvaa hyvin sitä, kun vahvasti rakastuu. Itselle se on molemmilla kerroilla käynyt jo ennen kuin ollaan suudeltu tai oltu fyysisessä yhteydessä. Itse olen kokenut tuon 25v välein. Ei siis ihan normimeininki.
Ostin juuri Emilia Vuorisalmen teoksen Sekaisin Lovesta. Odotan, että hän kertoo juuri tuosta mutta aivokemian näkökulmasta. En ole vielä aloittanut lukemaan. Voimakas rakastuminen saa ihmisen käyttäytymään ihan hassusti - joskus liian pitkäksi aikaa. Siinä alkuvaiheessahan ei voi ajatella kuin sitä toista ja se vaikuttaa kaikkeen olemiseen ja tekemiseen. Ei olen pitkällä tähtäimellä mikään rakentava "tila" mutta kyllä ne tunteetkin ja elämä sen myötä tasoittuu. Jokainen ainakin kerran elämässään rakastunut tietää, mitä sillä rakastumisen huumalla tarkoitetaan.
Rakkauden revoluutio on monipuolinen kirja. Suosittelen. Se antaa erilaisia katsantakantoja rakkauteen ja suhteeseen. Se antaa eväitä eron varalle, tehtäviä tehtäväksi jossa voi pohtia kumppaniaan, itseään, suhteen kipupisteitä, plussia, miinuksia ja vähitellen myös osviittaa mahdollisen eron varalle. Tekosyitä miksi ei voisi erota, vinkkejä saako suhdetta toimivaksi, monipuolista pohdittavaa. Sekaisin lovesta on ylsipuolisempi kirja. Hassuinta, että Emilia ei oikein itse tuntunut kirjansa oppeja käyttäneen.
Kiitos vinkistä, yritän lukea joskus. Olen lukenut kyllä paljon parisuhdeoppaita jo parikymppisestä asti. On se hyvä, että on teoria halussa edes jotenkuten. ;) Rakkausoppaita on varmasti monenlaisia. Tärkein olisi kuitenkin tuntea itsensä ja se kumppani ja ymmärtää esim. oman ja toisen käytöksen taustalla vaikuttavat asiat sekä itselle ja kumppanille ominaiset tavat osoittaa rakkautta (ja niiden erot). Toki tähän kaikki kirjallisuus on tukena.
Mä ainakin huomasin, ku alkoi telepatia toimimaan. En tosin heti tajunnut.
Tunnetko kuinka sua ajattelen nyt? ♥️ Mä en yksi periaatteessa henkimaailman juttuihin, mutta välillä tunnen hänet melkein niin voimakkaasti, että tuntemus on fyysinen unessa ja välillä hereilläkin.
Ajatteletko, että telepatia perustuu/on mahdollista ihmisten kesken, joilla on tunneside toisiinsa?
Kyllä! ♥️
Veikee juttu, tässä kun olen muutamana päivänä ajatellut juuri Sinua ja kirjoitellut tänne jotain, puhelimeen on tullut viesti. En tiedä onko ne Sulta kun olen harhainen, mutta hätkähdän joka kerta.
Se perustuu juuri siihen tunnesiteeseen. Meillä toimii ainakin hyvin. Ollaan kaksoisliekkejä toisillemme. 🔥
Mikä tämä kaksoisliekkikäsite oikein on?
Kaksoisliekki on puolikkaasi. Kehityksen tietyssä kohdassa jokainen sielu jakautuu feminiini- ja maskuliinienergiaan ja alkaa oppia kahta eri polkua pitkin. Voisit olettaa, että kaksoisliekkisi on hyvin samanlainen kuin sinä, mutta näin ei ole. Nämä kaksi oppivat hyvin eri suunnissa, joten lopullisen jälleentapaamisen tapahtuessa kumpikin saa kaiken opitun. Ne täydentävät toisiaan.
Ei mistään.
Kohtaloa ei ole olemassa.
Mikään ei ole siis varmaa että jotain tulee tapahtumaan eikä edes todennäköistä.
Todennäköisempää on se että joksi kuvittelet olevan "toinen puolikkaasi", "se oikea" tai jonka tunnet olevan "kohtalon tuoma" ei ole mitään noista asioista. Vain toinen ihminen joka todennäköisesti tulee hädin tuskin toimeen kanssasi.
Se kohtalo johon viittaat on yleensä olosuhteista ja elämäntilanteestasi johtuva tunne siitä että kaipaat seuraa johon liittyy olennaisena tekijänä seksuaalinen aktiivisuus.
Osalle tuosta kehittyy oikea huume ja toisaalta osa hakee tuosta "the KOHTALOSTA" selityksiä sille miksi suhde epäonnistui tai se toinen olikin "väärä".
Minä olisin voinut kirjoittaa tämän, koska ajattelen täsmälleen samoin. 😳
Hei, ajatuskaimani.
Hei vaan sinne.
Ajatukseni jatkuu siten että tuon tulee pakottaa ihmisen arvioimaan kriittisesti sitä toista ihmistä, niitä olosuhteita sekä mahdollista tulevaa suhdetta.
Täten ihminen on myös valmis toimimaan että suhde voisi onnistua tai todeta ettei tulisi joten sen jälkeen ihminen voi itse toimia eikä odottaa että toinen vain toimii tai "kohtalo toteutuu" automaattisesti suuntaan tai toiseen.
Näin se menee kyllä. Osaat pukea paremmin sanoiksi kuin itse osaisin, mutta noin myös ajattelen itsekin. "Kohtalouskovaisuus" on aivan naurettavaa ja oman itsen ja toisen ihmisen aliarvioimista.
Ed. ano klo 23.34
Alussa ainakin, siitä kun ei saa häntä mielestä niin millään.
Pidemmän päälle ei tietoa kun ne "oikeat" ovat olleet liian fiksuja ja tajunneet että luuserin seurassa ovat.
Jos ruoka menee hänen läsnäollessaan väärään kurkkuun niin se on varma merkki.
Meni jo ekalla kerralla Roihu henkitorveen:) roihu! Kirjaimellisesti.❣️
no jos tolla asenteella meet nii sit ainaki siel tulee olee kauheeta.
Minä tiesin viimeistään silloin kun, rakkaani sanoi: *Minä olen aina sinun puolellasi*. Eikä se ollut pelkkää sanahelinää. Olen siihenkin lupaukseen voinut aina luottaa.
Miks sit välillä sanot, ett se on förbi? Se saa sydämen hypähtämään kurkkuun.
Jotain vakautta, puoleen tai toiseen.
Mistä sen voi täällä omassa kuplassaan tietää mitä Sä siellä omassa kuplassasi mietit. Asioista pitää päästä kommunikoimaan reaaliajassa reaalimaailmassa. En elä elämääni nettisuhteessa.
Tiedän ainakin koska EI ole.