Kuinka meille syötetään pajunköyttä?
Kyselyissä on udeltu sitä, kummallako pitäisi olla enemmän vaikutusvaltaa: valtiovallalla vaiko työmarkkinajärjestöillä?
Tuloksena oli, että eduskunnalla ja hallituksella pitäisi olla enemmän 52 prosentin mielestä vastaajista, työmarkkinajärjestöillä 11 prosentin ja molemmilla osapuolilla yhtä paljon 33 prosentin mielestä.
Sopii kysyä, mihin tällaisilla valtakyselyillä pyritään ja millaista pajunköyttä niillä meille syötetään?
Ensinnäkin kyselyssä on yhdistetty hallituksen ja eduskunnan valta. Tosiasiahan on, että nykyisissä euro-oloissa eduskuntamme on nurinkurisesti nautittava hallituksen luottamusta. Siitä pitää huolta hallitusohjelma, kireät valtion budjettiraamit ja kansanedustajien vapaata tahtoa kahlitseva puoluekuri.
Toiseksi valtakyselyssä olisi pitänyt erottaa toisistaan työmarkkinajärjestöjen eri osapuolet. Tietääkseni tupo-neuvotteluissa, joissa päätetään palkoista ja työehdoista, edelleenkin väännetään kättä kahden osapuolen eli työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen kesken. Nämä osapuolet eivät istu samassa veneessä, vaikka ay-liikkeen johtajat jäsenille aikanaan yksituumaisesti uskottelivatkin, kun kansan enemmistö piti saada syksyllä 1994 äänestämää jo nyt onnettomaksi osoittautuneen EU-jäsenyyden puolesta.
Ay-johtajat jättivät tuolloin jäsenilleen kertomatta, että Euroopan unioni on vastakkaisen työmarkkinaosapuolen eli Euroopan työnantajaleirin UNICE:n sekä ERT:n piirustusten mukaan pystytetty hanke.
Kolmanneksi valtakyselyyn olisi välttämättä pitänyt ottaa samaan aikaan mukaan myös Euroopan unioni, jolle valtaosa maamme todellisesta poliittisesta päätösvallasta on siirtynyt. Kaikki tärkeimmät yhteiskunta- ja talouspoliittiset linjaukset ja päätökset nimittäin tulevat nykyisin EU-virkakoneiston valmistelemina maamme hallitukselle, joka sitten pelkästään informoi niistä eduskunnan suurelle valiokunnalle.
Näin kansanedustuslaitoksellemme jää vain toisarvoisista nippeliasioista keskusteleminen ja kulissien rakentaminen olemattomalle vallalleen, kuten eduskunnan lisärakennuksen pystyttäminen runsaalla puolella sadalla miljoonalla eurolla, joita samoin kuin EU-nettomaksuja ja NATO:n hyökkäysaseisiin poltettavia rahoja tarvittaisiin vähitellen muuallakin ja omien palkkojensa kymmenkertaiset korotukset tavallisiin palkansaajiin verrattuna.
Ja vielä neljänneksi aivan oman lukunsa muodostaa Euroopan keskuspankki EKP ja sitä maassamme edustava, epäitsenäinen Suomen Pankki. Eikö olisi oikeus ja kohtuus, että nämä euroalueen raha- ja valuuttakurssipolitiikasta suvereenisti määräävät EU-elimet olisi otettu mukaan valtakyselyihin?
Nehän eivät saisi ottaa vastaan ohjeita miltään ulkopuoliselta taholta, ei pienten eikä isojenkaan jäsenmaiden poliitikkojen taholta. - Mutta toiseen suuntaan käskyt ja ukaasit näyttävät kyllä sinkoilevan tuhka tiheään.
Kyselyissä on udeltu sitä, kummallako pitäisi olla enemmän vaikutusvaltaa: valtiovallalla vaiko työmarkkinajärjestöillä?
Tuloksena oli, että eduskunnalla ja hallituksella pitäisi olla enemmän 52 prosentin mielestä vastaajista, työmarkkinajärjestöillä 11 prosentin ja molemmilla osapuolilla yhtä paljon 33 prosentin mielestä.
Sopii kysyä, mihin tällaisilla valtakyselyillä pyritään ja millaista pajunköyttä niillä meille syötetään?
Ensinnäkin kyselyssä on yhdistetty hallituksen ja eduskunnan valta. Tosiasiahan on, että nykyisissä euro-oloissa eduskuntamme on nurinkurisesti nautittava hallituksen luottamusta. Siitä pitää huolta hallitusohjelma, kireät valtion budjettiraamit ja kansanedustajien vapaata tahtoa kahlitseva puoluekuri.
Toiseksi valtakyselyssä olisi pitänyt erottaa toisistaan työmarkkinajärjestöjen eri osapuolet. Tietääkseni tupo-neuvotteluissa, joissa päätetään palkoista ja työehdoista, edelleenkin väännetään kättä kahden osapuolen eli työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen kesken. Nämä osapuolet eivät istu samassa veneessä, vaikka ay-liikkeen johtajat jäsenille aikanaan yksituumaisesti uskottelivatkin, kun kansan enemmistö piti saada syksyllä 1994 äänestämää jo nyt onnettomaksi osoittautuneen EU-jäsenyyden puolesta.
Ay-johtajat jättivät tuolloin jäsenilleen kertomatta, että Euroopan unioni on vastakkaisen työmarkkinaosapuolen eli Euroopan työnantajaleirin UNICE:n sekä ERT:n piirustusten mukaan pystytetty hanke.
Kolmanneksi valtakyselyyn olisi välttämättä pitänyt ottaa samaan aikaan mukaan myös Euroopan unioni, jolle valtaosa maamme todellisesta poliittisesta päätösvallasta on siirtynyt. Kaikki tärkeimmät yhteiskunta- ja talouspoliittiset linjaukset ja päätökset nimittäin tulevat nykyisin EU-virkakoneiston valmistelemina maamme hallitukselle, joka sitten pelkästään informoi niistä eduskunnan suurelle valiokunnalle.
Näin kansanedustuslaitoksellemme jää vain toisarvoisista nippeliasioista keskusteleminen ja kulissien rakentaminen olemattomalle vallalleen, kuten eduskunnan lisärakennuksen pystyttäminen runsaalla puolella sadalla miljoonalla eurolla, joita samoin kuin EU-nettomaksuja ja NATO:n hyökkäysaseisiin poltettavia rahoja tarvittaisiin vähitellen muuallakin ja omien palkkojensa kymmenkertaiset korotukset tavallisiin palkansaajiin verrattuna.
Ja vielä neljänneksi aivan oman lukunsa muodostaa Euroopan keskuspankki EKP ja sitä maassamme edustava, epäitsenäinen Suomen Pankki. Eikö olisi oikeus ja kohtuus, että nämä euroalueen raha- ja valuuttakurssipolitiikasta suvereenisti määräävät EU-elimet olisi otettu mukaan valtakyselyihin?
Nehän eivät saisi ottaa vastaan ohjeita miltään ulkopuoliselta taholta, ei pienten eikä isojenkaan jäsenmaiden poliitikkojen taholta. - Mutta toiseen suuntaan käskyt ja ukaasit näyttävät kyllä sinkoilevan tuhka tiheään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.