EU:n "syventäminen" on vielä kesken. Vaikka unioni tuli olemaan Maastrichtin sopimuksen mukaan Uusi vaihe siinä Euroopan yhdentymiskehityksessä, johon oli sitouduttu luomalla EY, se ei ole viimeinen eikä siis lopullinen yhdentymisvaihe.
Lopullinen tavoite "yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi" on kaikilta osin täysivaltainen, suvereeni yhtenäisvaltio.
Sen toteuttamiseksi oli jo aiemmin luotu yhteinen markkina-alue, jonka sisällä tavarat, palvelut, pääomat ja henkilöt saavat liikkua yhtä vapaasti kuin aikaisemmin omassa maassaan.
Maastrichtin sopimuksessa unionille asetettuja lähimpiä tavoitteita olivat:
"Luoda yhteisestä markkina-alueesta alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja"
"Toteuttaa yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka voisi aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen"
"Ottaa käyttöön yhteinen kansalaisuus, jolloin jokainen jonkin jäsenvaltion kansalainen on unionin kansalainen"
"Perustaa talous- ja rahaliitto ja ottaa käyttöön yhteinen raha, joka korvaa jäsenmaiden oman, kansallisen rahan"
"Kehittää kiinteää yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa" ja
"Pitää kaikilta osin yhteisön voimassa oleva säännöstö (Acquis communautaire) ja kehittää sitä edelleen"
Maastrichtin sopimuksen mukaan jäsenvaltioiden edustajien yhteinen konferenssi kutsuttiin koolle vuonna 1996 tarkastelemaan sopimuksessa määritettyjen tavoitteiden mukaisesti "niitä tämän sopimuksen määräyksiä, joiden tarkistamisesta määrätään". Tämän epämääräisen sanonnan pohjalta tähdätään, niin kuin myöhemmin esitettävästä ilmenee, Euroopan unionin yhtenäisvaltio-perustuslain säätämiseen.
Jo Maastrichtin sopimuksessa ja EU-jäsenyyden puolesta aikoinaan harjoitetussa propagandassa ei kerrottu, ketkä ovat sopimuksen todelliset arkkitehdit ja keiden etuja palvelemaan unioni on todellisuudessa luotu.
Sopimuksesta eivät olleet tietenkään luettavissa myöskään ne seuraukset, joihin sen toteuttaminen johti. Eivätkä ne selvinneet myöskään Suomen hallituksen EU-propagandasta, jossa tosiasiat on käännetty päälaelleen.
Koko EU:n alueen kattavien yhteisten kotimarkkinoiden toteuttamisella sekä talous- ja rahaliiton perustamisella tavoitellut päämäärät oli sopimuksessa esitetty siten, että niistä syntyisi mahdollisimman hyvä ja myönteinen vaikutelma.
Päämääriksi ilmoitetaan: "edistää taloudellisen toiminnan sopusointuista kehitystä koko yhteisössä, ympäristöä kunnioittavaa kasvua, joka ei edistä rahan arvon alenemista, talouden suorituskyvyn korkean asteen lähentymistä, työllisyyden ja sosiaalisen suojelun korkeaa tasoa, elintason ja elämän laadun nousua sekä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteisvastuullisuutta jäsenvaltioiden välillä."
Se, että seuraukset ovat olleet EU:n kansalaisten valtaenemmistön ja yleensä muiden kuin suurpääoman omistajien ja yhteiskunnan ylimmän luokan kannalta päinvastaiset kuin ilmoitetut päämäärät, johtuu EU:ssa toteutetusta vapaan kilpailun opista, sen mukaisesti markkinavoimille annetusta esteettömästä yksinvallasta, EU:n päätöksenteossa vallitsevasta harvainvallasta ja korruptiivisuudesta sekä kansanvaltaisten toimintamuotojen ja julkisuusperiaatteen syrjäyttämisestä.
Vuoden 1996 ensimmäisestä päivästä lähtien EU:n neuvosto päätti jäsenmaittensa puolesta määräenemmistöllä, minkä unioniin kuulumattomien maiden kansalaisilla on oltava viisumi ylittäessään unionin ulkoisen rajan ja minkä maan kansalaiset saavat tulla sen alueelle ilman viisumia. EU:ssa Suomella ei siis enää ole omaa ulkopolitiikkaa, vaan se joutuu noudattamaan EU:n päätöksiä. Sama koskee muun muassa kauppa-, maatalous-, kalastus- ja liikennepolitiikkaa.
Unionin talouspolitiikasta on Maastrichtin sopimuksessa jo säädetty, että sen tulee perustua jäsenvaltioiden talouspolitiikan "tiiviiseen yhteensovittamiseen". EU:n jäsenmaiden on noudatettava myös yhtenäistä valuutta- ja rahapolitiikkaa, mistä on seurauksena, että EU:n jäsenmaa ei voi enää parantaa ulkomaista kilpailukykyään rahansa arvoa alentamalla eli devalvoimalla oman itsenäisen päätöksensä perusteella.
Jos siis EU:hun kuulumaton kilpailijamaa devalvoi valuuttansa, voidaan EU-maan kilpailukyky tähän maahan nähden palauttaa vain alentamalla työntekijöiden palkkoja tai saamalla EU devalvoimaan valuuttansa. Suomi joutui unionin suurempien jäsenmaiden taloudellisen edun ja hyödyntavoittelun kohteeksi ja näiden entisten siirtomaavaltojen eräänlaisen siirtomaapolitiikan alaiseksi.
Maastrichtissahan päätettiin perustaa tietyn aikataulun mukaisesti "Euroopan keskuspankkijärjestelmä", "Euroopan keskuspankki" ja "Euroopan investointipankki". Unionin kaikki jäsenvaltiot ovat Maastrichtissa hyväksytyn sopimuksen perusteella sitoutuneet huolehtimaan siitä, että viimeistään sinä päivänä, jona "Euroopan keskuspankkijärjestelmä" perustetaan, niiden kansallinen lainsäädäntö, niiden omien keskuspankkien perussäännöt mukaan luettuina ovat sopusoinnussa mainitun sopimuksen ja "Euroopan keskuspankkijärjestelmän" perussäännön kanssa. Tämä merkitsee sitä, että kun Suomi liittyi EU:hun, Suomen Pankki siirtyi eduskunnan valvonnasta EU:n keskuspankin alaisuuten sen haarakonttoriksi. Suomessa sovellettavasta rahapolitiikasta päätetään EU:n keskuspankissa kaiken demokraattisen valvonnan ulottumattomissa.
Tämä tosiasia vääristeltiin ja pimitettiin edellä mainitussa ulkoministeriön kirjasessa esittämällä, että "Euroopan keskuspankin ja kansallisten keskuspankkien asema on täysin itsenäinen."
Lopullinen tavoite "yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi" on kaikilta osin täysivaltainen, suvereeni yhtenäisvaltio.
Sen toteuttamiseksi oli jo aiemmin luotu yhteinen markkina-alue, jonka sisällä tavarat, palvelut, pääomat ja henkilöt saavat liikkua yhtä vapaasti kuin aikaisemmin omassa maassaan.
Maastrichtin sopimuksessa unionille asetettuja lähimpiä tavoitteita olivat:
"Luoda yhteisestä markkina-alueesta alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja"
"Toteuttaa yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka voisi aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen"
"Ottaa käyttöön yhteinen kansalaisuus, jolloin jokainen jonkin jäsenvaltion kansalainen on unionin kansalainen"
"Perustaa talous- ja rahaliitto ja ottaa käyttöön yhteinen raha, joka korvaa jäsenmaiden oman, kansallisen rahan"
"Kehittää kiinteää yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa" ja
"Pitää kaikilta osin yhteisön voimassa oleva säännöstö (Acquis communautaire) ja kehittää sitä edelleen"
Maastrichtin sopimuksen mukaan jäsenvaltioiden edustajien yhteinen konferenssi kutsuttiin koolle vuonna 1996 tarkastelemaan sopimuksessa määritettyjen tavoitteiden mukaisesti "niitä tämän sopimuksen määräyksiä, joiden tarkistamisesta määrätään". Tämän epämääräisen sanonnan pohjalta tähdätään, niin kuin myöhemmin esitettävästä ilmenee, Euroopan unionin yhtenäisvaltio-perustuslain säätämiseen.
Jo Maastrichtin sopimuksessa ja EU-jäsenyyden puolesta aikoinaan harjoitetussa propagandassa ei kerrottu, ketkä ovat sopimuksen todelliset arkkitehdit ja keiden etuja palvelemaan unioni on todellisuudessa luotu.
Sopimuksesta eivät olleet tietenkään luettavissa myöskään ne seuraukset, joihin sen toteuttaminen johti. Eivätkä ne selvinneet myöskään Suomen hallituksen EU-propagandasta, jossa tosiasiat on käännetty päälaelleen.
Koko EU:n alueen kattavien yhteisten kotimarkkinoiden toteuttamisella sekä talous- ja rahaliiton perustamisella tavoitellut päämäärät oli sopimuksessa esitetty siten, että niistä syntyisi mahdollisimman hyvä ja myönteinen vaikutelma.
Päämääriksi ilmoitetaan: "edistää taloudellisen toiminnan sopusointuista kehitystä koko yhteisössä, ympäristöä kunnioittavaa kasvua, joka ei edistä rahan arvon alenemista, talouden suorituskyvyn korkean asteen lähentymistä, työllisyyden ja sosiaalisen suojelun korkeaa tasoa, elintason ja elämän laadun nousua sekä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteisvastuullisuutta jäsenvaltioiden välillä."
Se, että seuraukset ovat olleet EU:n kansalaisten valtaenemmistön ja yleensä muiden kuin suurpääoman omistajien ja yhteiskunnan ylimmän luokan kannalta päinvastaiset kuin ilmoitetut päämäärät, johtuu EU:ssa toteutetusta vapaan kilpailun opista, sen mukaisesti markkinavoimille annetusta esteettömästä yksinvallasta, EU:n päätöksenteossa vallitsevasta harvainvallasta ja korruptiivisuudesta sekä kansanvaltaisten toimintamuotojen ja julkisuusperiaatteen syrjäyttämisestä.
Vuoden 1996 ensimmäisestä päivästä lähtien EU:n neuvosto päätti jäsenmaittensa puolesta määräenemmistöllä, minkä unioniin kuulumattomien maiden kansalaisilla on oltava viisumi ylittäessään unionin ulkoisen rajan ja minkä maan kansalaiset saavat tulla sen alueelle ilman viisumia. EU:ssa Suomella ei siis enää ole omaa ulkopolitiikkaa, vaan se joutuu noudattamaan EU:n päätöksiä. Sama koskee muun muassa kauppa-, maatalous-, kalastus- ja liikennepolitiikkaa.
Unionin talouspolitiikasta on Maastrichtin sopimuksessa jo säädetty, että sen tulee perustua jäsenvaltioiden talouspolitiikan "tiiviiseen yhteensovittamiseen". EU:n jäsenmaiden on noudatettava myös yhtenäistä valuutta- ja rahapolitiikkaa, mistä on seurauksena, että EU:n jäsenmaa ei voi enää parantaa ulkomaista kilpailukykyään rahansa arvoa alentamalla eli devalvoimalla oman itsenäisen päätöksensä perusteella.
Jos siis EU:hun kuulumaton kilpailijamaa devalvoi valuuttansa, voidaan EU-maan kilpailukyky tähän maahan nähden palauttaa vain alentamalla työntekijöiden palkkoja tai saamalla EU devalvoimaan valuuttansa. Suomi joutui unionin suurempien jäsenmaiden taloudellisen edun ja hyödyntavoittelun kohteeksi ja näiden entisten siirtomaavaltojen eräänlaisen siirtomaapolitiikan alaiseksi.
Maastrichtissahan päätettiin perustaa tietyn aikataulun mukaisesti "Euroopan keskuspankkijärjestelmä", "Euroopan keskuspankki" ja "Euroopan investointipankki". Unionin kaikki jäsenvaltiot ovat Maastrichtissa hyväksytyn sopimuksen perusteella sitoutuneet huolehtimaan siitä, että viimeistään sinä päivänä, jona "Euroopan keskuspankkijärjestelmä" perustetaan, niiden kansallinen lainsäädäntö, niiden omien keskuspankkien perussäännöt mukaan luettuina ovat sopusoinnussa mainitun sopimuksen ja "Euroopan keskuspankkijärjestelmän" perussäännön kanssa. Tämä merkitsee sitä, että kun Suomi liittyi EU:hun, Suomen Pankki siirtyi eduskunnan valvonnasta EU:n keskuspankin alaisuuten sen haarakonttoriksi. Suomessa sovellettavasta rahapolitiikasta päätetään EU:n keskuspankissa kaiken demokraattisen valvonnan ulottumattomissa.
Tämä tosiasia vääristeltiin ja pimitettiin edellä mainitussa ulkoministeriön kirjasessa esittämällä, että "Euroopan keskuspankin ja kansallisten keskuspankkien asema on täysin itsenäinen."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totuus tulee vähitellen esiin. EU:sta ei ole ollut oikeasti mitään hyötyä. Se on synnyttänyt valtaisan kulttuuria tuhoavan byrokratian, joka tekee kansan ja talouden vastaisia päätöksiä. EU:n aikana Euroopan ja ja erityisesti Suomi on köyhtynyt nopeasti. Tässä maassa ei ole enää varaa edes hoitaa ihmisten hampaita.
ennekuin EU:n uusi perustuslaki hyväksytään jäsenmaissa. Sen jälkeen meillä ei irtipääsyä ole ainakaan demokraattisesti kun demokratiaa ei enää ole. Vaatikaamme kansanäänestystä olemassaolomme tärkeimmässä asiassa.
Meidän on itse raivattava ulospääsy nyt kun se rauhanomaisesti on vielä mahdollista.