EU:n lopullisesta yhtenäisvaltioksikehittämisvaiheesta ja yhtenäisvaltio-EU:n perustuslain sisällöstä keskusteltiin unionin parlamentissa 9.-10 päivänä helmikuuta 1994, samanaikaisesti kun Heikki Haavisto ja Pertti Salolainen kävivät unionin edustajien kanssa neuvotteluja Suomen liittymissopimuksen sisällöstä.
EU-parlamentin äänin 154-84 (48 pidättyi äänestyksestä) hyväksymä päätöslauselma EU:n perustuslain aikaansaamisaikataulusta samoin kuin EU-parlamentin unionin institutionaalisia kysymyksiä valmistelleen komitean laatima, parlamentissa tiedoksi merkitty perustuslakiluonnos salattiin ja pimitettiin lähes täydellisesti Suomen tiedotusvälineissä. Syy tähän oli selvä.
Jo pelkästään tieto siitä, että tällainen vuonna 1996 hyväksyttäväksi tarkoitettu perustuslakiehdotus oli valmiina, puhumattakaan siitä, että sen sisältö olisi paljastunut liian konkreettisesti EU:hun liitettävän Suomen tulevan kohtalon, olisivat saattaneet aiheuttaa Suomessa vaatimuksia näiden kysymysten esille ottamisesta vielä keskeneräisissä nevuotteluissa. Tämä taas olisi vaarantanut hallituksen EU-propagandan siihenastiset tulokset ja neuvottelujen läpiviemisen kaavaillussa aikataulussa. Näin ollen edellisen perustuslakiehdotuksen sisältö salattiin suomalaisilta tuolloin, eikä siitä ole myöhemminkään juuri kerrottu.
Vain pari suomalaista sanomalehteä mainitsi talvella 1994 uutispalstoillaan lyhyesti, että EU:n perustuslakiehdotus oli ollut sen parlamentissa alustavasti käsiteltävänä.
Vaikuttaa siltä, että myös Suomen ulkoministeriö pyrittiin pitämään suurlähettiläs Erkki Liikasen johtaman Brysselissä toimivan EU-edustuston taholta asiasta pitkään tietämättömänä. Tämä kertoi siitä ulkoministeriölle vasta 11.3.1994, noin kuukausui EU-parlamentissa hyväksytyn kannanoton jälkeen, päivätyssä raportissa, joka pyydettiin jakamaan myös mm. eduskunnan suurelle valiokunnaklle ja ulkoasiainvaliokunnalle, eduskuntaryhmille sekä eduskunnan pääsihteerille ja tietopalvelulle.
Tämänkään jälkeen ei kansalaisille ole EU:n perustuslakiehdotuksesta juuri tietoa herunut ja kansanedustajatkin esiintyivät kuin eivät olisi koskaan kuulleetkaan koko asiasta.
Syyt EU:n uuden perustuslain kiirehtimiseen ovat ilmeiset. Etenkin Tanskassa ja Ranskassa suoritetut kansanäänestykset, joissa äänestäneiden niukka enemmistö mutta äänioikeutettujen selvä vähemmistö oli Maastrichtin sopimuksen hyväksymisen kannalla, osoittavat, että EU:n rakenne ja luonne eivät ole kansalaisten enemmistön tarpeiden ja toivomusten mukaiset.
Tanskassa mainittuun tulokseen päästiin vasta toisella kerralla vallanpitäjien ja niitä myötäilevien tiedotusvälineiden voimakkaan propaganda-manipuloinnin avulla.
Huoli EU:n koossa pysymisestä ja toimintakyvyn heikkoudesta on unionin taustavoimien ja johtajien keskuudessa yleinen.
Päätösten aikaansaamisen hidastajana ja esteenä pidettiin äänestysjärjestelmää, jossa päätökset tehtiin neuvostossa yleensä määräenemmistöllä eikä yksinkertaisella enemmistöllä ja jossa suurimpien maiden käytössä oleva äänimäärä on niiden asukaslukuun verrattuna alimitoitettu. Tämän vuoksi yhdentymisvelvoite, yhtenäisvaltio, olisi sitä ajavien mielestä uuden perustuslain avulla kiireellisesti toteutettava.
EU-parlamentin äänin 154-84 (48 pidättyi äänestyksestä) hyväksymä päätöslauselma EU:n perustuslain aikaansaamisaikataulusta samoin kuin EU-parlamentin unionin institutionaalisia kysymyksiä valmistelleen komitean laatima, parlamentissa tiedoksi merkitty perustuslakiluonnos salattiin ja pimitettiin lähes täydellisesti Suomen tiedotusvälineissä. Syy tähän oli selvä.
Jo pelkästään tieto siitä, että tällainen vuonna 1996 hyväksyttäväksi tarkoitettu perustuslakiehdotus oli valmiina, puhumattakaan siitä, että sen sisältö olisi paljastunut liian konkreettisesti EU:hun liitettävän Suomen tulevan kohtalon, olisivat saattaneet aiheuttaa Suomessa vaatimuksia näiden kysymysten esille ottamisesta vielä keskeneräisissä nevuotteluissa. Tämä taas olisi vaarantanut hallituksen EU-propagandan siihenastiset tulokset ja neuvottelujen läpiviemisen kaavaillussa aikataulussa. Näin ollen edellisen perustuslakiehdotuksen sisältö salattiin suomalaisilta tuolloin, eikä siitä ole myöhemminkään juuri kerrottu.
Vain pari suomalaista sanomalehteä mainitsi talvella 1994 uutispalstoillaan lyhyesti, että EU:n perustuslakiehdotus oli ollut sen parlamentissa alustavasti käsiteltävänä.
Vaikuttaa siltä, että myös Suomen ulkoministeriö pyrittiin pitämään suurlähettiläs Erkki Liikasen johtaman Brysselissä toimivan EU-edustuston taholta asiasta pitkään tietämättömänä. Tämä kertoi siitä ulkoministeriölle vasta 11.3.1994, noin kuukausui EU-parlamentissa hyväksytyn kannanoton jälkeen, päivätyssä raportissa, joka pyydettiin jakamaan myös mm. eduskunnan suurelle valiokunnaklle ja ulkoasiainvaliokunnalle, eduskuntaryhmille sekä eduskunnan pääsihteerille ja tietopalvelulle.
Tämänkään jälkeen ei kansalaisille ole EU:n perustuslakiehdotuksesta juuri tietoa herunut ja kansanedustajatkin esiintyivät kuin eivät olisi koskaan kuulleetkaan koko asiasta.
Syyt EU:n uuden perustuslain kiirehtimiseen ovat ilmeiset. Etenkin Tanskassa ja Ranskassa suoritetut kansanäänestykset, joissa äänestäneiden niukka enemmistö mutta äänioikeutettujen selvä vähemmistö oli Maastrichtin sopimuksen hyväksymisen kannalla, osoittavat, että EU:n rakenne ja luonne eivät ole kansalaisten enemmistön tarpeiden ja toivomusten mukaiset.
Tanskassa mainittuun tulokseen päästiin vasta toisella kerralla vallanpitäjien ja niitä myötäilevien tiedotusvälineiden voimakkaan propaganda-manipuloinnin avulla.
Huoli EU:n koossa pysymisestä ja toimintakyvyn heikkoudesta on unionin taustavoimien ja johtajien keskuudessa yleinen.
Päätösten aikaansaamisen hidastajana ja esteenä pidettiin äänestysjärjestelmää, jossa päätökset tehtiin neuvostossa yleensä määräenemmistöllä eikä yksinkertaisella enemmistöllä ja jossa suurimpien maiden käytössä oleva äänimäärä on niiden asukaslukuun verrattuna alimitoitettu. Tämän vuoksi yhdentymisvelvoite, yhtenäisvaltio, olisi sitä ajavien mielestä uuden perustuslain avulla kiireellisesti toteutettava.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä nyt jokaisen täälläkin palstoilla EU.ta kannattavien ja hyvinvointiamme siten vastustavien
kannattaisi myöntää toutuus. Nimittaäin esim. se, että EU-Suomi ei ole mikään oma itsenäinen valtio. Me emme ole enää sellainen, vaan EU:n tavallaan valtaamaksi annettu alue.
Enemmän siitä on EU:lle kyllä hyötyä, kun heille raadamme. Meille, siis äänestävälle perussuomalaiselle eikä harvain eliitille, EU:sta on käytännössä ei-hyötyä elikkäs vain haittaa.
Oli ilo lukea asiallista tekstiä tälläkin palstalla.Kaiken maailaman ilpot tänne vaan kirjoittelevat täyttä paskaa VSL:sta.
He puolustelevat EU:ssa oloa, mutta en ole mistään heidän kirjoituksestaan voinut lukea: Mitä hyvää EU on heidän mielestään heille ja Suomelle tuonut? Taitavat "ilpot" olla demareita. Demari on vielä haudassakin demari, ei vaihda puoluekantaansa, vaikka järki sanoisi muuta.