Tanska passittaa avioeroaikeiset kurssille

Kuinka paljon Suomessa oikeuslaitosta rasittavat - puhumattakaan henkisistä ja fyysistä vahingoista - erotilanteet, eikä kyse ole aina pelkästään lasten kautta tapahtuvasta henkisestä väkivallasta toista puolisoa kohtaan?

Olen sitä mieltä, että vanhemmat, jotka eivät osaa keskenään asiallisesti sopia yhteisesti hankkimiensa lasten hyvinvoinnista, on yhteiskunnan toimesta suljettava vankilaan ja samaan selliin, kunnes yhteistyö alkaa luistamaan.

Lapset voivat viettää lomaa sijoituspaikassa tuon ajan, jotta korvat on pois paikalta, kun vanhemmat neuvottelevat.

Tanskanmallikin kuulostaa hyvältä, mutta eikö parisuhdekurssikin olisi ollut jossakin vaiheessa ennen eroa paikallaan?

Itse asiassa aika hyvä idea.

Pitäisiköhän Patmoksenkin väen keskittää ponnisteluja enemmän perheiden tukemiseen ja vähemmän politiikkaan ja homoista jankutukseen?

Mieluummin tekemistä kuin valittamista?

Ja samat sanat Aa-porukalle?

Siis itse usein huomaan, että minusta tuntuu, että ihmissuhteet ovat kertakäyttötavaraa. Siinä mielessä tosiaan kannatan jossain määrin tälläistä avioerokurssia, jos ja kun eron syy ei ole henkinen-, seksuaalinen- tai fyysinen väkivalta.
Miten sitten todentaa, että siitä ei ole kyse? Sitä ei voi oikeastaan todeta millään. Voi vain itse omassa suhteessaan päättää, että jos huonosti käy, niin kääntää joka kiven ennen, kuin luovuttaa ja toivoo, että puoliso ajattelee samalla tavalla. Onneksi itsellä on puoliso, joka ajattelee samoin