Tunnen itseni huonommaksi

Ensimmäinen asia on, että lopetat vertailun. Ei se niin ole, että sinä olisit jotenkin huonompi ollessasi sinä. Ajattele, millaiset mahdollisuudet sinulla on, kun ei ole tuota liekaa kaulassa. Rauhassa vaan ajattelet, mitä sinä haluaisit tehdä, mistä olet kiinnostunut ja sitten pyrit toteuttamaan kiinnostuksenkohteen/eet.

Kavereiden, pysyvien, saaminen vaatii aikaa. Itsellä on parhaat ja pysyvimmät ystävät on tullut mukaan alle kouluikäisenä, koulussa, kouluikäisenä harrastuksissa, lukiossa ja sitten on nuorena aikuisena 30 - työssä ja jatko-opinnoissa. Käytkö työpaikan bileissä tai harrastuskerhoissa, ehkä niissä voisi tutusta uusiin ihmisiin.

Lapsien saamisen jälkeen ei uusia pysyviä kavereista ole tullut, varmaan siksi ettei aika riitä pikkulapsivaiheessa. Koita ymmärtää vaan kavereita, jotka on vanhempia, he ehkä mielellään tulisivat, mutteivät pääse. He kuitenkin luultavasti arvostavat ystävää, jos jaksat kysyä vaikka lasten kanssa Korkeasaareen tai Linnanmäelle tai uimaan. Ehkä tuo ei ole aikuisten aikaa, mutta siihenkin on myöhemmin aikansa.

Naisen voi löytää ”vanhanakin”. Itse olin 7v miehen kanssa, joka asui ensimmäistä kertaa 38v yhdessä jonkun kanssa ja ainoa seurustelukokemus oli muutamia kuukausia teininä. Tässä kohtaa haasteeksi ei noussut kokemattomuus vaan ne syyt mitkä on kokemattomuuden taustalla oli (asperger-piirteet, heikko lipido, haluttomuus seksiin ja läheisyyteen suhteen alun jälkeen). Hän antoi sanallisesti itsestään hyvin eri kuvaa mitä persoonana on. Huomasi siis lähinnä ettei oma kuva ollut kovin realistinen liekö sitten palautteen puutteesta vai muusta johtuvaa

Jos rakastut ja hän myös rakastuu sinuun, en usko ettei parisuhdekokemuksella ole niin merkitystä.

Moni 31v alkaa ajattelemaan perhettä, oli sitten tilanne mikä vaan. Miehenä sinulla on parempi tilanne, biologinen kello ei lyö niin kiivaaseen, koska hedelmällisyytesi ei ole katkolla. Jos lohduttaa, moni sinun ikäinen tai vanhempi nainen on valmis etenemään nopeastikin, kun kolahtaa oikein. Heillä, varsinkin lapsettomilla, paine voi olla kova. Silloin voi ottaa puolison, joka on ihan kiva, mutta johon ei tunne riittävästi. Jos niin käy, on pitkässä suhteessa onnistuminen haatavampaa.

Neuvoisin 13v vanhempana naisena sinua: odota että tunnet syvästi, mutta muista ettei kukaan hae sinua kotoa. Joudut siis lähtemään ulos ja menemään harrastuksiin/toimintoihin mukaan tai keksimään muun tavan etsiä, Jos etsit töistä/harrastuksista, uskalla olla aloitteellinen. Tapaa ihmisiä ennakkoluulottomasti, kun tutustut ihmisiin hahmotat paremmin mitä etsit ja mitä et halua.

Kiitos hyvistä vastauksista! Noissa on ajattelemisen aihetta. T. Alkuperäinen kirjoittaja.

Hei sinä :)

Älä missään nimessä ajattele, että olisit huono ihminen!

Sun pitäisi ihan ekaksi ajatella paljon positiivisemmin itsestäsi! Tiedän, että se on vaikeaa. Vaikka et uskoisikaan aluksi itseäsi, niin mieti joka päivä jokin juttu mistä pidät itsessäsi, vaikka tosi pieni juttu esim. Luonteenpiirre "Olen ystävällinen" tms se voi olla mitä vaan. Jatka listaa joka päivä ja lue lista aina kun sulle tulee epätoivon hetkiä. Kuulostaa varmasti typerältä, tiedän, mutta mua se auttoi.

Seuraavaksi kun olet löytänyt hyviä asioita itsestäsi vaikka edes muutaman, kirjoita millaisena haluaisit nähdä itsesi tulevaisuudessa. Vaikka, että "Minulla on tulevaisuudessa lapsia", "Minulla on tulevaisuudessa nainen", "Olen tulevaisuudessa sosiaalisempi ja saan helposti kavereita". Ihan mitä vaan haluat tulevaisuuden sinulle tuovan. Luet näitä kahta listaa aina kun sulla on huono päivä ja uskot että näin on ja tulee tapahtumaan. Aluksi tuntuu tyhmältä ja hankalalta mut kuhan uskot siihen edes hiukan se antaa sulle voimaa jatkaa ja yrittää.

Mieli on ihmeellinen asia, siinä mielessä, jos mietit päivittäin negatiivisia asioita, niin se kierre jatkuu, mutta jos uskot tulevaisuuteen ja mietit positiivisia juttuja negatiivisen sijaan, sä alat pikkuhiljaa itsekkin uskoa siihe et kyl tää tästä.

En tiedä ymmärsitkö mitä yritän selittää, mutta ole itsellesi ystävä älä vihollinen :)

Jos sä tarviit kaveria kelle jutella niin laita sun sähköposti niin mä olisin mieluusti sun kaveri, tykkään auttaa muita. Älä ole liian ankara itsellesi, voimia :)

Jos, sitä kumppania ei heti löydy niin etsi elämääsi muuta sisältöä vaikka harrastukset ym. Sanotaan, että jos jotain väkisin etsii niin silloin ei löydy, ehkä monet vaistoo epätoivon? Nuori mies vielä olet ja sinulla on aikaa löytää oikea ihminen ja perustaa perhe, mutta ei tietenkään loputtomiin, sitä ole. Entäpä vaimo ulkomailta? Tietysti omat hankaluudet tulee näissäkin, mutta tuttavapiirissäni on onnellisiakin liittoja ulkomaalaisen puolison kanssa.

Nii en mä ehkä uskalla sähköpostia antaa(mietin jos teen uuden sähköpostin). On kyllä aika masentunut ja ahdistunut olo.

Kyllä mä jotain urheilua harrastan.

Vaikee olla vertailematta. Hienot talot ostettu, mukulat väännetty ja on se nainen. Miten jotkut onnistuukin. Olen onnellinen oikeasti niiden puolesta, mutta tämä oma kohtalo masentaa, miten asiat on menny, niin harmittaa ja synkistää.

Nii ei tässä nyt itselläkään loputtomiin aikaa ole.
Itse asun vuokralla kaupungin vuokrakämpässä, ne muutamat kaverit, joiden kanssa harvemmin yhteydessä, ei naista..

Kuinkahan unta saa kun näitä asioita vatvoo, pitäs huomenna mennä töihinkin..

Nii noin mäkin ajattelin mut oli lyhyt suhde just. Okei päättyi viikko sitten syitä on varmaan moniakin mut ei jäädä tuleen makaamaan ajattelee kauheesti. Kun ajattelin et tänäkään kesänä ei heilaa ole. No nyt kävi toisin. M24

Olisin onnellinen, jos tapaisin sinun ikäisen miehen ja noilla tiedoilla. Oman ikäiset miehet on niin kuluneita tai naimisissa. Lapsia minulla kyllä jo on, eikä enää semmoisia toiveita. Älä huoli. Olet helmi!