Olen kärsinyt muutaman vuoden ajan satunnaisista paniikkikohtauksista mutta nyt kohtaukset ovat laajentuneet tilanteisiin joissa olen kaksin 2v. lapseni kanssa. Bussimatka tai kaupan kassajono kahdestaan pienen tyttäreni seurassa laukaisee paniikin.
Kotona ollessa tai esim. kyläpaikoissa lapsen kanssa ei kohtuaksia ole tullut.
Onko kellään muulla tälläista?
Kotona ollessa tai esim. kyläpaikoissa lapsen kanssa ei kohtuaksia ole tullut.
Onko kellään muulla tälläista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko lapsesi joskus kiukutellut jossain kauppa jonossa ym?siitähän on voinut jäädä sulle "pelko" et jos niin sattuu uudestaa!Vaikka siinä ei ole mitään pelättävää,jos kiukuttelee niin antaa kiukutella yrittää vaan jotenkin päästä pois kaupasta.Itselläni oli joskus saman tapaista paniikkia,Onkohan se sitä et ei oikein luota itseensä et pärjää lapsen kans aina kahdestaankin.
Juu tuttua. Mulla on vuoden ikäinen neitokainen ja aina matkat tai muutenkin liikkuminen kahden lapsen kanssa saa aikaseks panikkia. Olen ennen esim. tykännyt käydä uimahallissa niin nykyään en tytön kanssa uskalla mennä kahdestaan vaan aina pitää olla joku mukana. Ja samoin meinaa paniikki pukkaa päälle jos liikun bussissa tai metrossa tytön kanssa.Ja joskus jopa se että tiedän että jään kotiin pidemmäks aikaa kahden niin sekin saa pientä paniikkia aikaseks. OLenkin tullut siihen tulokseen että jotenkin se että olen vaikka kaupassa tytön kanssa niin se tieto että jos pukkaa paniikki niin sieltä ei niin vaan pääse lähtemään vaan ensin on puettava tyttö ja muutenkin pysyttävä "järissään" kun on lapsen kanssa liikenteessä. Muutaman vuoden olen minäkin noin niinku yleisesti kärsinyt paniikki kohtauksista.
Mulla myös 2-vuotias tyttö ja mun paniikkioireet alkoivat reipas vuosi sitten. Ja niitä ilmeni oikeastaan pelkästään kun olin yksin (siis ilman aikuista seuraa) ja pahiten vaivasivat, jos jäin kahdestaan tytön kanssa. Mun suurin pelkoni taisi olla, että mitä tapahtuu tytölle, jos mulle sattuu jotain... Eli pahinta oli olla yksin kotona pitkiä aikoja ja varmistelin aina, että joku naapureista nyt edes on kotona jne... Rassaavaa...
Kohtauksia tuli monta päivässä ja roikuin puhelimessa puhumassa ihan kelle vaan niiden aikana, sen mitä pystyi puhumaan...
Sain lääkityksen aika nopeesti ja kävin terapiassa jonkin aikaa ja nyt vuoden jälkeen olen jättänyt lääkityksen pikkuhiljaa pois, eikä oireita ole juurikaan... *koputtaa puuta*