Kirje ajatuksiini tarttuneelle

🧡
Tunnen itseni hölmöksi kun kirjoitan vielä.
On vain tehtävä niin.

Kuuntelin tänään Ylen areenasta Eeva Kilven haastattelun kuolinsiivouksesta 31.1-13

Arvostan Eeva Kilpeä ja hänen elämäänsä ja tuotantoaan. Paikallisessa lehdessä hän kertoi avioliitostaan Markku Kilven kanssa.
Hänen miehensä kirjoitukset, runot innoittivat Eeva Kilven kirjoittamaan omia tekstejään aikoinaan. Rakkaus sai sen kaiken aikaan.

Minua liikutti tuo kaikki kun ajattelin meidän yhteyttä. Sinä sait minut joskus loistamaan ja hehkumaan niin kovin. Siinä oli niin monta tasoa siinä yhteydessä.

Meidän tilanteemme on ollut erilainen. Ehkä jotain samankaltaista saimme toisistamme. Sain sinusta paljon rakkautta ja voimaa ja samanaikaisesti surua ja haavoja itseeni.


Ymmärrän, että sinun tulollasi elämääni oli jokin suuri merkitys. Arvostan sitä kaikesta huolimatta. Pysyt aina rakkaana ja tärkeänä minulle. Levollista yötä.
✨

Sunnuntaipäivä riippumatossa. On aikaa ajatella. Olen miettinyt millaisena olen piirtynyt mieleesi, mitkä olivat vahvat ja heikot puoleni, mistä pidit erityisesti, mistä vähiten, ja onkohan sinulle koskaan tullut vastaan hetkiä ja paikkoja, jotka olisit halunnut jakaa kanssani tai miettinyt, että tuosta olisin tykännyt.

Itse olen ajatellut usein. Hiekkaisilla, helteisillä sorateillä, kauniissa valonvaihteluissa, maisemissa. Ajattelen sinua usein ajaessani, ehkä osittain siksi että olen tällä hetkellä lähimpänä sinua pyörieni kautta, kuin hento lanka välillämme.

*k

Kauniita ajatuksia hänelle, kuka lieneekin. Rakkautesi vaikuttaa kypsän ihmisen rakkaudelta vaikka tunnetkin itsesi hölmöksi kun kirjoitat ja kaipaat. Kypsät ihmiset tuntevat yleensä itsensä hyvin, ja osaavat ilmaista tunteensa myös sanoin. Sitten on ihmisiä, jotka vain eivät kestä suurta rakkautta ja torjuvat sen. He ovat niitä ikuisia etsijöitä, jotka eivät voi jäädä mihinkään. Tulee mieleen, että ehkä kaivattusi oli sellainen.

Se oli elämäni vaikein päätös ottaa sinuun etäisyyttä, tiedän sen nyt. Yhä se on vaikeaa, mutta en nähnyt mitään tulevaisuutta, vain yksipuoleisten tunteiden umpikujan, loputtoman odotuksen. Ja silti odotan, aina, kuin jo edellisissä elämissä sidottuna, kuin velvoitettuna saamaan jokin tehtävä loppuun.

*k

Yhdestoista hetki-Joskus silloin, kauan sitten

🧡

"Suru yhdisti sielumme niin,
että kumpikin näki toisen kasvoista
mitä sydän tunsi ja kuuli
-salatun äänen" (K. Gibran)

Matkaa tehdessä on etäisyyttä ja läheisyyttä.
Molempia tarvitaan. Mikään ei silti korvaa yhteyttä.

"Suolassa täytyy olla jotain oudon salaista,
sitä on kyynelissämme ja meressä. (K. Gibran)

Olen tuntenut iloa, surua, kiintymystä, hellyyttä, rakkautta, pettymystä, kaipuuta ja luopumista, vihankin tunnetta.

" Ihmisydämet eivät käy tutummiksi, mutta syntymäseudullani tuoksuvat kukat samalta yhä" (Tsurayuki)

Matka on ollut raskas. Vuoristorataa erämaassa. Yksinäistä. Sanat ovat hävinneet.
Rakkaus ja välittäminen ei koskaan hävinnyt.

Tänä iltana haluan sanoa sinulle:

" Mitä kaikkea Sinussa onkaan
- sellaista joka vain odottaa
suotuisia olosuhteita?" (lainaus)

Olet ollut ajatuksissani. Minne sinä sieltä.
En halunnut enää kirjoittaa tänne.
Täällä on ollut paljon pahansuopaa silloin kun olen käväissyt.

Sinussa on ihanaa herkkyyttä jonka osaat naamioida ja kätkeä johonkin muuhun. Kirjoittamiseenko?
Ehkä suojelet itseäsi niin. En tiedä.

En halua psykologisoida enkä kirjoittaa mitään ihmisen hoitamisesta kun täällä on siitä niin ikäviä ja negatiivisia, osin virheellisiäkin kirjoituksia.

Eeva Kilven Sinisestä muistikirjasta:

"Minulla on se käsitys, että suomalainen mies ajattelee saunan lauteilla, mutta keskustelee vasta saunan pukuhuoneessa ja sängyssä rakastelun jälkeen, nukahdettuaan hetken ja ennen kuin lähtee pois"

Tämä vain tänä iltana 24.7.2019

Ystävyydellä. Rakkain ajatuksin sinusta.
Kaikesta huolimatta.

Saat minut ymmälleni. Olet kuin muuri, jota ei saa lähestyä. Vedät tikulla hiekkaan viivaa Mariaanien haudan syvää ja ymmärrän kyllä vähemmästäkin, ei tarvitse satuttaa.

Olen miettinyt usein teinkö virheen, kun kirjoitin sinulle toisen kerran tunteistani.
Olisiko minun tullut antaa vain vuoksen ja luoteen vaihtua, ajan kulua, olla vaiti.

Mutta ymmärräthän, että kerran aiemmin elämässäni olin samassa tilanteessa ja pysytellyt vaiti, ja se tuli minulle myöhemmin hyvin kalliiksi. Miten olisin voinut olla vaiti. Miten olisin voinut pysyä kaltaisenasi, tyynenä, sellaisen illan jälkeen, kun kerroit meille mietteitäsi ja avasit sydäntäsi. Rakastuin vain entistä enemmän ja en kestänyt tilanteen ironiaa - sinä lähdössä maailmalle osa minua mukanasi ja elämä ironisesti oli toistamassa samat askelmerkit kuin ennenkin.

Et vastannut.

Ja minä hajosin. *k

Miksi tuhlata kauniita kirjoituksia tänne?

Olen miettinyt olisiko sillä merkitystä, että haluan yhä lähemmäksi. Nämä mustavalkoiset, rajat, askelmerkit eivät tee oikeutta sille mitä merkitset ja miltä kaikki näiden vuosien aikana tuntui. Mutta ehkä olen sinulle harmaa eilinen ja sinä minulle auringonkeltainen huominen.

https://youtu.be/Xp70yrHAHKY

Synkimpinä hetkinä tuntuu siltä, että ilman rakkautta missään ei ole mitään mieltä. Ei tulevaisuudessakaan. *k

Niinhän se onkin

En tiedä mitä eilen tapahtui - ehkä tähdet ovat hiukan paremmin universumissa, liki kohdillaan, ja myrsky sisälläni laantui aamunkoitteiseksi mereksi pienine laineineen. Uskollan uskoa avaavani vielä tämän solmun ja pystyn jälleen työskentelemään, sana sanalta veistämään, kuvittamaankin. Kiitos. *k

Olen miettinyt sinua paljon. Hoitanut vanhoja haavoja, parantanut menneisyyden vammat, tunnen itseni jälleen vahvaksi, mutta sinä puutut, ystäväni. Miten paljon haluaisinkaan sanoa ja vain nähdä katseesi, sanoa - hei sinä, minulla on ollut ikävä sinua. Annatko anteeksi.

AT:lle.

*k

Tähdet ovat liikkeessä, lentoja luvassa. Minä katselen niitä tulevan viikon aamuyönä, katsele sinäkin, olemme silloin vain tähdenlennon päästä toisistamme.

Kysyit kerran onko kutsu tulla kahville yhä voimassa, mutta jätit sen silti lunastamatta. Sillä kutsulla oli sadan vuoden takuu, joten ehkä me kummittelemme tämän talon huoneissa vuonna 2080, näkymättömät lusikat kilahdellen kuppien reunoihin. *k

Pelkään, ettemme näe koko kesänä, enkä saa varastaa hetken aikaasi. Miten kaukainen vuori sinusta onkaan jälleen tullut. *k

En löydä keinoa ja hetkeä puhua kanssasi kuten ennen. Se on kuin paperille piirretty labyrintti, jonka rajoja ei voi ylittää, tyyni vesi, jossa yrität kalastaa tietämättä mitä pinnan alla odottaa, odottaako kukaan.

Kaipaan ystävyyttämme. Kaikkia keskusteluja, iltoja, kahvikupposia, oloa. Tiedän mitä pyysin silloin jouluna 2017. Olin surullinen ja särkynyt, haavoilla, ajattelin etten jaksa enää, mutta olen myös kokenut tämän aavan meren toisen rannan, hiljaisuuden ja pakahduttavan tunteen sanoista, joita ei voi jakaa. Sula edes hiukan lämmössäni. Hymyile edes hiukan, tai saat minut tuntemaan itseni suureksi rikolliseksi syytä tietämättä. Et koskaan halunnut enempää kuin ystävyyttä, joten miksi minusta tuntuu kuin minä olusin hän, joka särki sydämesi? *k

Ihanaa kuulla, miten muillakin rakkaus saa aikaan ihmeellisen tarinoimis/runoilemispuuskan. Herättää uinuvat kyvyt ja tunteet. Silloin ei mikään ole lopultakaan valunut täysin hukkaan. Näin koin itse kun vuosia sitten eräälle runoilin ja soitin sieluni kyllyydestä. Rakkaus saa ihmisen pikkuisen hupsuksi. Ja tekemään ihmeitä jotka jäävät elämään vaikka rakkaus kuolisikin. (Luin vain aloituksen.)

Ajattelen sinua usein hyvin arkisissa paikoissa ja mietin millaista siellä olisi sinun kanssasi. Elokuvateatterin takapihalla kesäyössä, kaupungin autioilla kaduilla, ABCn kuuman kaakaon äärellä. Ottaa suunnaksi tyhjä valtatie elokuun hämärässä, kun viimeinen auringonsäde sulaa horisonttiin ja tiet ovat keinovalosta kelmeät nauhat, uniset. Tai vain sitten tässä. Lämpimässä yössä terassilla, leppeässä tuulessa, lamppuketjun alla. Tänään en ole uneton. *k

https://youtu.be/cGZVZEh4xq4

Lainaruno yöhön...

Kun elää päivän
jonka ei soisi uupuvan iltaan-
miten sen eläisi oikein:
Rientääkö polkua juoksujalkaa
että ehtisi enemmän
vai istuako polun varteen
sammalkivelle
kuulemaan, näkemään
kaiken kauniin ilahduttavan,
vai etsiäkö yksinäisin,
onnettomin kulkija,
tehdä parhaansa, että hänenkin hyvä
niin hyvä
ettei hänkään iltaansa ikävöisi.

-Maaria Leinonen


Vieläkin toisinaan löydän runon, tekstin pätkän jonka haluaisin jakaa kanssasi.
Sanoa: Kuuntele. Koskettaako tämä sinuakin.
Minua se liikuttaa ja minä itken.
Itken kuten olen tehnyt jo vuosia.
Minusta olisi pitänyt tulla itkijänainen, itkuvirsien veisaaja...

Mutta. Sehän minä olenkin. Sisimmältäni. Sielustani. Sydämestäni. Minä itken muutakin kuin meitä. Kannan itsessäni jotain menneiden sukupolvien surua. Itkemättömiä itkuja. Toisissa. Läheisissä. Isovanhemmissa. Vanhemmissani. Sinussa. Minussa.

Tietäisitpä kuinka usein olen ajatellut, että mitä sinä sanoisit tästä. Jostain pienestäkin jutusta. Naurattaisiko se sinua vai irvistäisitkö koko jutulle...

Mistä sinä pitäisit. Mikä sinua ilahduttaisi.
Mikä sinun sieluasi hoitaisi.

Elämä on mitä on.
Kaikella tapahtuneella on merkityksensä.
Uskon vieläkin niin.
Tällä, että oli vain kirjoitettava tänne ja toivoa, että toinen lukisi ja löytäisi. Uskoisi, että tämä on minulta sinulle.


Aurora laulaa Aikaa ja aurinko.
Toivotan sinulle Levollista yötä.
Muistan sinua sydämessäni.
Ja rakastan. Paljon.
Oikeesti.
🧡

Kerron sinulle kaukAinen vuoreni salaisuuden - jos näet minun hymyilevän kuvissa, niin muista, se hymy on sinulle. Ajattelen sinua silloin. *k

Olen miettinyt tänne kirjoittamista... Se on ollut kuin tekohengitystä, jonkunlaisen yhteyden ylläpitoa.... Kun mitään muuta ei enää ole..

En halua sitä enää. Keinotekoisuus kavahduttaa minua Kaikki pelit, kusetukset, väärät trollailut. Inhoan sellaista.

Rehellisyys ja avoimuus ovat avaimia ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.
Niiden varassa elämäni on. Ja pysyy.
Täällä sitä ei ole.

Sinä...
Olit kaiketi joku haave tai uni.
Aate jostain paremmasta. Niin kuvittelin, tietäen ettei se niin ole.

Ehkä joku energia tai oksitosiinilataus joskus oli, sehän oli kaunista, eikö vaan.

Kaikki mitä kirjoitin tänne vuosien aikana oli ja on totta. Kirjoitin juuri niinkuin tunsin ja koin. Rakastin sinua. Rakastan loppuun asti.
Meitä ei vain ole eikä taida tulla.

Siitä syystä toivon, että ymmärrät mistä syystä en enää tule ja kirjoita tänne.
Annan tilaa sinulle, että löydät omasi.
Pyydän ettet muista minua pahalla.

Levollisia unia🍁

Kaunis rakkaustarina toisilleen vierailla ihmisillä. Miten naurettavaa onkaan kuvitella, että juuri se oma rakastettu olisi toisena kirjoittajana. Joskus tuntuu, että jotkut kirjoittajat pakkomielteisesti yrittävät todistella, että heidän rakastettunsa vastailee viesteihin. Entä jos se oikea ei ole koskaan vastannut ja rakkaus jota olette hehkuttaneet sammuu jonkun oudon ihmisen palstalle kirjoittaman "suhteen lopettamisen" takia. Entä jos se oikea ihminen ei ole edes tietoinen puuhistanne palstalla?

Saat minut miettimään vihaatko kenties minua vai miksi olen sinulle kuin ilmaa, enkä edes tiedä syytä. Se sattuu enemmän kuin torjuntasi silloin ja toivon, että voisin vain masentua kotiini, käädä peiton alle ja olla puhumatta kellekään, mutta arjen on jatkuttava, on noustava ylös, töihin, hymyiltävä kuin eilistä ei olisi ja huomispäivä onnellinen, mutta olen onnellinenvain kun kuvittelen, että kaikki on kuten ennenkin, vaikka niin ei ole. *k

Se on kuin hiekasta täyttyvä tiimalasi, näkymätön mitta, joka kaatuu ja syöksee sanat maailmaan. Katkean. Aika ei hiokaan, auta unohtamaan, alleviivaa vain ja minä kompuroin kaikessa mitä teen. *k

Ei se mitään vaikka tunteesi hiipuivat ja katosivat. Pidän omani suojassa - ehkä niillä ei ole merkitystä sinulle, mutta niillä on merkitystä minulle. Haluan aina ajatella sinusta lämpimästi. *k

Sanat tarvitsevat tunteen
tunne tulkitsijan
kosketus avoimen sydämen.
(lainattua)

Väsynyt saa rauhassa nukahtaa.
Levollista yötä.

Toivottavasti sinä *k saat yhteyden tuohon naiseesi. Jotenkin surulliseksi veti tuo suunnaton kaipauksesi. :(

Oletko M-kirjaimella alkava nainen *k?

Olet joka tapauksessa ällistyttävän erinomainen tunteidesi kuvaaja ja äärimmäisen taitava kirjoittaja. Minulle tulee vanhoja hyviä ja kipeitäkin muistoja mieleen sinun kirjoituksista monen vuoden takaa, jossa näin jälkiviisaasti toimisin toisin, siitä huolimatta etten myöskään kadu ollenkaan tunteideni kertomista silloin rakkaalle ihastukselle. Sekä ympäristöllä että olosuhteilla oli liian paljon vaikutusta sen aikaiseen elämään. Voin silloin todella huonosti siitä, että olin saanut hänet hämilleen huonoon aikaan. Jos jotain voisin vielä hänelle sanoa tai tietäisin hänen lukevan näitä, sanoisin: Olen todella pahoillani kaikesta siitä kivusta, jonka sinulle aiheutin! Tarkoitukseni oli täysin päin vastaista. Hän on mielettömän ainutlaatuinen ja jäänyt syvästi sydämeeni, vaikkakin ajatuksen tasolla olen päässyt mielenrauhaan. Pitkä aika näkemisestä ja tietynlaiset esteet vaikuttaneet paljon asioihin. Voi kun olisikin vielä mahdollista edes kerran elämässä tavata hänet ja selvittää asiat hänen kanssaan, niin että edes jonkunlainen suora yhteys jää voimaan. Voi hyvin M!

Tee Pee

Samalla lailla voisin sanoa, että vaalea K nainen, jonka nimi päättyy iihin, olisi saanut myös olla elämässäni mukana. Tiedän hänen lukevan paljon, vaikkakaan nämä kauniit viestit eivät olisikaan häneltä. Ikävää, että ei olla edes kavereita. Kaikkea hyvää sinulle *k!

T. Pee

Muistelen vielä kaikkea...Sitä yhteyttä kanssasi. Tuntuu vaan niin pahalta kirjoittaa siitä tänne... Oon koittanut kovettaa itseäni. Ikäänkuin nollata ja häivyttää kaikkea pois... Mutta ei se häviä. En vaan jaksa näinkään...

Miten sinä toimisit jos olisit toiseen sitoutunut joka tarvitsee apuasi ja jolle olet lupautunut sitä antamaan. Lähtisitkö vain lätkimään jos rakastaisit jotain toista?

En tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Oon tottunut rankkoihin vaiheisiin.
Itkeminen, liikunta ja lukeminen auttavat silloin jollei pysty enää puhumaan kellekään.

Levollista yötä.

On mulla vieläkin ikävä sua ja meidän yhteyttä..
Me ei vaan voida sille mitään. Enkä halua keinotekoisesti ylläpitää mitään täällä.
Toivon, että löydät rakkaasi oikeesti.
Ystävyytesi ja yhteys kanssasi olisi ollut superia, mutta ei varmaan toteudu sekään
Mää en jaksa trollimetsän jutskaa kun vihreä ja vapaus on mun jutska🌲🌾

Kirjoitin kun ei oo mitään muutakaan väylää.
Nostetaanhan täällä ketjuja v. 2009-2016 välilläkin joten älä huoli.

Oon miettinyt paljon tätä juttua. Meitä.
Sinä oot ollut elämässäni jo vuodesta 2014.
Jo viitisen vuotta Ajatuksissani. En tiiä tuleeko tästä koskaan lasta taikka paskaa mutta sun kanssa tätä on taikinoitu jo vitun kauan...
Ois hyvä jos voitais nähdä ja jutella.
En vaan usko siihen koska sinä et ota enää yhteyttä minuun ja minulla ei oo mitään yht. tietoja enää sinuun.
Levollisiin uniin.