Valtava merikäärme

Näin unta, jossa pikkupoika ryösti mieheltä kengät ja lompakon, ja heitti nämä kaiteen yli mereen, jonne oli suuri pudotus. Säälin miestä ja lähdin näitä kenkiä ja lompakoita noutamaan. Laskeuduin jyrkät portaat merelle, joka oli leväinen ja saastainen, mutta hyppäsin uimaan silti, vaikka pelotti, että saanko tästä ihottumaa tai muuta ihoärsytystä. Kengät löysinkin melkein heti kellumasta ja toin ne rantaan portaille. Uin kauemmas kohti paikkaa, jossa poika heitti tavarat mereen. En löytänyt lompakkoa, mutta meressä oli kivi, joka oli hiukan pinnan yläpuolella, ja nousin sen päälle katsomaan ympäristöä tarkemmin. Meressä liikkui hajanaisesti harvakseltaan eläimiä: säären mittaisia kaloja ja pieniä käärmeitä, jotka olivat kuitenkin pituudeltaan noin pienen ihmisen mittaisia. Löysin palan puuta kellumasta kiven juurelta, ja otin sen ja läiskin sillä merta, jotta merenelävät pelästyisivät ja lähtisivät pois. Ja niin ne lähtivätkin: pikku hiljaa isoimmatkin käärmeet lähtivät pois.
Mutta pian tajusin, että läiskyttämiseni ja mekkalani oli herättänyt jonkun suuremman mielenkiinnon: valtava merikäärme oli tulossa kohti. Se oli havainnut mekkalan ja ajatteli, että nyt löytyisi jotain isompaa saalista.

Hyppäsin kiinni jyrkänteen kiviseen reunaan ja kapusin itseni vaivalloisesti ylös, lopulta repien itseni kaiteiden yli adrenaliinin sykähdyttämänä. Merikäärme seurasi koko ajan vähän matkan päässä perässä. Juoksin pois, lähellä olevalle hotellille ja sen sisälle, ja merikäärmekin oli päässyt jyrkänteen yli ja nyt luikersi kovaa vauhtia pitkin maata. Juoksin pitkin hotellin käytäviä ja sieltä ruokailusaliin, kiljahdellen samalla. Käärme tuli kovaa vauhtia perässä ja olin selkeästi ainoa saalis, jonka se halusi: ruokailusalin monet muut ihmiset eivät sitä vaikuttaneet kiinnostavan.
Löysin jostain keittiön reunamilta nurkkauksen, johon lyhyt ruokailusalin käytävä johti ja jonka reunalla oli jukkapalmun oloinen kasvi, jonka ruukussa oli tyhjiä tölkkejä mullan päällä. Tönäisin kasvin nurin käytävän päähän ja jäin itse odottamaan nurkkauksen taakse piiloon. Löysin jotain käteen otettavaa, jonkinlaisen pitkän kovan kepin tai hiilihangon, jonkin vastaavan. Käärmeen pää tuli nurkan takaa esiin ja jäi jumiin siihen kaatamani kasvin aiheuttamaan sotkuun. Löin sitä kepilläni/puupalikallani/hiilihangollani. Se ei vaikuttanut tehoavan. Löin uudestaan ja uudestaan, kunnes lopulta sen kallo näytti murskautuvan ja pää litistyi kuopalle. Jatkoin lyömistä, kunnes se ei enää liikkunut.

Enempää en muista.
Lompakkoa en miehelle löytänyt ja kengät taisivat jäädä mereen johtaville portaille.