Miten tästä yleensä ajatellaan luterilaisten keskuudessa? (pettäminen ja tunnustaminen)

Itse ajattelen että tulee tunnustaa sekä aviopuolisolleen että tietysti Herralle Jeesukselle. En voi muiden puolesta puhua.

Miksi et tunnustaisi myös puolisollesi 🤔❓koska olet myös hänet pettänyt. Etkö uskalla❓

Ei asiaan ole vain yhtä vastausta.
Jopa uskonnollinen kuulija voisi neuvoa unohtamaan koko asian, kun tietäisi perheen vaikeudet.
Jos kaikki avioliitossa on hyvin, ei pikkujouluista ole vaaraa aviopuolisolle. Kyllä pohjustus pettämiselle voi olla pitkän ajan tulos.
Miten usko.vainen suhtautuisi, jos puoliso tulisi äkkiyllättäen tunnustamaan?

Ajattelisin kuten Vuorisaarnassa: 23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, 24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

Eli kertoisin myös puolisolle ja itkua vääntäen pyytelisin anteeksi (ja ymmärtäisin kyllä jos en saisi). Mutta kukin tekee miten tekee, en pysty muita neuvomaan.

Tuohon ei varmaan ole ihan yksiselitteistä vastausta. Tarkoitan tuota osaa , että kertoakko puolisolle.Jos kyse on kertaluontoisesta tapahtumasta jota katuu samantien ja pitkä liitto ja jos vaikka puoliso vaikka sairas tai on on jotain muuta erikoista perheessa , ettei tilanne ihan normaali. Niin saattaa olla tavallaan aika julmaa ja itsekästäkin kertoa.

Katuahan voi itsekseen hiljaakin. Tietenkin tilanne on aivan eri jos sitten uusi tuon tekonsa tai lähtee vaikkapa ihan johonkin suhteeseen.

Pettäminen.

Anteeksiantaminen ei poista muistamista.
Jotain on mennyt rikki, ja se on lopullista.

Entäs jos elää avoimessa suhteessa? Eli kummallakin on lupa käydä vieraissa.