Varmaan kymmenia tuhansia esineitä olen pitänyt käsissäni. Silmäni nähnyt miljoonia asioita ellei miljardeja. En minä vieläkään nyt niin hurjan näköinen ole, mutta entiseen verrattuna huomaa, että askeleita on otettu ja kaikki päivät eivät ole olleet kauniita ja hyviä, ehkä opettavaisia kuitenkin.
Tänään sataa vettä, tosin heikkona ja lempeästi niin ettei siitä ole juuri vaivaa, eikä tosin hyötyäkään luontoa ajatellen.
Ikkuna on auki. Jostain kauempaa kantautuu liikenteen kohina. Kuinkahan monella Suomalaisella on käytössään auto? Se ei ole kovin vanha keksintö, mutta suosionsa osoittanut. Näin se elämä menee kuin siivillä ilman, että itse kovinkaan räpyttelee. Räpiköimistä kait se minunkin elämä on ollut koko ikänsä. Lentämään opettelua. En tainnut koskaan oppia kunnolla, mutta ilmassa olen ajoittain pysynyt, ehkä sen minkä on tarvinnut ja pudonnutkin usein ehkä oppiakseni elämän rajallisuudesta.
Ikävä on, joskus. Onko se olotilana kuitenkin tuttu niin monelle, varmaan jokaiselle. En ole sen suhteen ainutlaatuinen. Niin tavallista ja normaalia elämää ikäväkin kuin kärsimyskin ja tuska. Niin normaalia, ei epänormaalia.
Tänään sataa vettä, tosin heikkona ja lempeästi niin ettei siitä ole juuri vaivaa, eikä tosin hyötyäkään luontoa ajatellen.
Ikkuna on auki. Jostain kauempaa kantautuu liikenteen kohina. Kuinkahan monella Suomalaisella on käytössään auto? Se ei ole kovin vanha keksintö, mutta suosionsa osoittanut. Näin se elämä menee kuin siivillä ilman, että itse kovinkaan räpyttelee. Räpiköimistä kait se minunkin elämä on ollut koko ikänsä. Lentämään opettelua. En tainnut koskaan oppia kunnolla, mutta ilmassa olen ajoittain pysynyt, ehkä sen minkä on tarvinnut ja pudonnutkin usein ehkä oppiakseni elämän rajallisuudesta.
Ikävä on, joskus. Onko se olotilana kuitenkin tuttu niin monelle, varmaan jokaiselle. En ole sen suhteen ainutlaatuinen. Niin tavallista ja normaalia elämää ikäväkin kuin kärsimyskin ja tuska. Niin normaalia, ei epänormaalia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kärsimys ei ole kokemuksena ainutlaatuinen. Usein ihminen kuvittelee, ettei kenelläkään toisella ole ollut yhtä huonosti asiat kuin hänellä itsellään.
Ei ainutlaatuinen, mutta suhteellinen. Ja subjektiivinen. Pitäisi tietää vähän enemmän, mistä kärsii. Ennen kuin vähättelee.
Olen sitä mieltä että kaikki vastoinkäymiset jotka saa ihmisen kyyneleet vuotamaan on paljon hyödyllisempiä ihmiselle henkisen kasvun kannalta kuin ne hetket jolloin hän hymyilee onnellisena. Ihmisen kasvu ihmisenä ei tapahdu kivutta. Kasvukipujen kautta kasvetaan nopeampaa ja enemmän.
Itselleni ainakin hyödyksi paljon enemmän kuin joku helppo elämä.
Jossitteluahan se on että millainen olisin jos elämäni ei olisi ollut sitä mitä on, luulen kuitenkin että olisin pinnallinen materialisti jolla ei ymmärrystä olisi erilaisille ihmisille ja tilanteille. Tuskin pystyisin asettumaan toisten asemaan. Olisin varmaan myös hyvin ujo ja epäitsenäinen. Saattaisin olla aika kiinni perheessäni ja riippuvainen muista. Asuisin toisessa kaupungissa ja kulkisin niitä ympyröitä.
Mutta elämäni alkoi ottaan toisenlaisia suuntia kun olin 13 vuotias ja heitti toiseen kaupunkiin jossa elämäni sai lisää uusia suuntia. Jos yksi surullinen asia ei olisi johtanut toiseen ja toinen kolmanteen, niin nyt en olisi tässä ja tällaisena.
Siipi maassako?
Ethän polta siipiäni
Siivet selkään ! !