Omistamista ja kuolemaa.
Ihminen ei omista oikeasti kuin nahkansa.
Ihminen ei omista oikeasti kuin nahkansa.
Minä olen miettinyt tässä
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minäkin kerran pohdin tuota omistamista ja tulin siihen tulokseen että ihmisen omaisuutta ovat vain hänen tekemät virheensä. Kaikki muu on joko lahjaksi saatua tai lainattua. Elämäkin on vain lainassa.
Niin että mitä enemmän virheitä tekee, sitä enemmän omistaa?
Voi olla hyvinkin noin.
Muistot, ne omistaa kunnes dementia vie ne, kuulema muistotkin ovat muuttuvia.
Ehkä me emme omista mitään. Olemme vaan hetken toistemme kiusana...ilona...piti sanoman.
Hetkenkin kun saa tuntea hyviä tunteita ja saanut ihailla kaikkea vaikkei sitä omistakkaan voi olla kiitollinen niistä hetkistä.
Se ettei omista mitään on oikeastaan vapauttavaa. Minusta kait on ihanaa omistaa tuo vapauden tunne ettei omista oikeastaan mitään.
Elikkä lisään vielä. Nyt syön tässä hillosilmä keksiä ja aah miten nautin. Omistan tämän hetken tämän nautinnon ja tunteen ja olen NIIN kiitollinen tästä tunteesta jonka saan omistaa tällä hetkellä tämän ihanan keksin ansiosta. Omistan tämän keksinkin tällä hetkellä vaikka se tuleekin osittain ulos ja aineenvaihdunnan tuotoksena. Muiskis maiskis vaan. Ihana tunne ❤
Kokeile keksiä: Fazer Jaffa Vihreät Kuulat.
En ole päättänyt onko hyvä vai huono, joka tapauksessa huonompi kuin domino-keksit.
Eihän omista vaan valtio ja virkamiehet sen omistavat. Jos peruskoulu 9 vuotta on pakollinen niin opettajat omistavat nahkasi sen ajan eikä se edes jää siihen vaan täällä on montaa lajia muuta pakoliista toimintaa. Todellista omaa tahtoa ei ole koko elämän aikana.
Jokainen on oman perseenreikänsä kuori.
Kukaan ei omista edes nahkaansa. Sekin hajoaa kun kuolee. Mitä jää..vain sielu joka kuoleman hetkellä erkanee ihmiskotelosta vapauteen. Se on sinun oma sielusi sinuksi luotu. Siinä asuu koko elämäsi kauneus ja hyvyytesi kaltaistesi joukossa ikuisesti.