Baltia, Skandinavia ja Venäjä naapuruusalueitamme

Et voi verrata ruosin kielen opiskelua viroon, latviaan tai venäjään. Ruotsin kieli on meidän maamme väestön oma kieli. Kyse on yleissivistyksestä.

Monimuotoista kanssakäymistä Venäjän kanssa estää Venäjän oma käytös. Voisimme pyrkiä keskustelemaan sikäläisten järjestöjen kanssa esim. seksuaalivähemmistöjen tilanteesta tai ympäristökysymyksistä Venäjällä. Käytännössä sikäläiset kansalaisjärjestöt on luokiteltu ulkomaisiksi agenteiksi, mikä estää avoimen keskustelun.

Tässä karu totuus:

Suomen ruotsinmielinen eliitti eli svekoeliitti ajaa Ruotsin etua jopa Suomen edun sijasta! Ei Suomea turhaan sanota svekokratiaksi ja Ruotsin alusmaaksi.

Siksi svekoeliittimme harjoittaa Venäjän vastaista politiikkaa, vaikka hyvät suhteet ainoaan naapurimaahamme ja ikuiseen suurvaltaan ovat ehdottomasti Suomen etu.

Valta- eli svekomediamme on tietysti kytketty mukaan levittäämään Venäjän vastaista propagandaa.

Miekalla Suomen vallanneet halua orjilleen oman kielensä.. Vaalirahallakin..

Venäjää pidetään yleisesti koko Euroopassa erittäin huonona naapurimaana.

Miten Venäjä on senkin onnistunut duunaamaan?

Aattelin tuota aloitustani laatiessa, että hyvä meidän olisi harjoittaa vuorovaikutusta kaikkiin ilmansuuntiin kaikkien naapureittemme kanssa. Onhan niitten "suuntautumisten" kanssa mittelystä käyty menneinä aikoina mitenkä milloinkin. Mieleen juohtuu mm. maailmansotien väliseltä aikakaudelta itsenäisytemme kahdelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä näkemyserot pohjoismaisen suuntaumisen ja "reunavaltiosuuntautumisen" välillä. Tuossa reunavaltiolinjauksessa oli tietenkin kyseessä hyvien suhteitten ylläpitäminen Baltian maitten ja Puolan kanssa. Asetelmaan oli vahvasti vaikuttamassa Venäjän bolshevistinen vallanpito ja traagiset tapahtumat v. 1918 täällä kotimaassamme. Suuntautumisvalintatilanne kääntyi skandinavismin hyväksi. Eräänä seurauksena oli mm. ulkoministeri Holstin syrjäytyminen, kun hän oli kannattanut monipuolista kanssakäymistä yhden johtavan suuntautumislinjan sijasta. Mielelläni myönnän ihailevani Holstin harjoittamaan ulkopolitiikkaa, jota voi pitää merkittävänä valtioviisautena. ja se malli kelpaisi mielestäni osviitaksi nykyäänkin v. 2019. Sitten silloin 30-luvun päätteeksi tuli Talvisota ja sen jälkeen kimppalaisuus Saksan, Hitlerin Saksan kanssa. Saksalaismyönteisyys oli virinnyt jo melkoiset ajat ennen Talvisotaa. Jääkärien vaikutus oli siinä varsin keskeisenä tekijänä. Sotien jälkeen v.1944 suuntautumisasetelma taas muuttui uuteen kuosiin. Onhan niitä aikoja ollut ja kokettu.

Kun Unkari, Tsekkoslovakia, Puola, itäisen Saksan DDR, Romania ja Bulgaria irtaantuivat CCCP-suurvallan alaisuudesta ja kun ssen jälkeen itse Neuvostoliiton osavaltiot Baltiassa, Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa lähtivät omille teilleen ja kun vielä Valko-Venäjä ynnä Ukraina itsenäistyivät nekin, niin se oli suuri historiallinen muutos, mikä tapahtui muutamassa vuodessa. Niin ikään Tsekkoslovakia jakaantui kahtia. Samaan myllerrykseen tuli jatkona vielä Jugoslavian hajoaminen hiukan myöhemmin.

Neuvostoliiton perillisenä sosialistisesta järjestelmästä toisenlaiseen yhteiskunnalliseen rakenteeseen siirtynyt "uusi Venäjä" on ollut vuodesta 1991 lähtien meillä itäisenä naapurinamme. Kaiken kaikkiaan lienee perustellusti todettavissa, että nykyinen Venäjä on meidän kannaltamme myönteisempi naapurimaa kuin mitä oli CCCP-valtio. Joka tapauksessa meidän vuorovaikutuksemme Venäjän kanssa on luontaisetunamme naapurin järjestyksen vaihteluista huolimatta. Olisi todella kevytmielisen ajattematonta pelkästään käännellä selkää itäisen naapurimaamme suuntaan. Asiallinen kanssakäyminen on paras suhtautumistapa.

Suomen kannattaa huolehtia myönteisestä kontaktoinnista kaikkien naapuruusalueittemme eli Baltian, Skandinavian ja Venäjän kanssa niin kuin annoin ymmärtää jo tuossa tämän tuumailuketjun aloituksessanikin. Samalla meidän on osattava toimia monisorttisesti myös laajassa globaalissa perspektiivissä.