Tällainen tarina

Kerronpa hieman, mikä sai minut tekemään raittiuspäätöksen.

Yhtenä syynä alkoholisoitumiseeni oli lapsuuskotini. Meitä oli kolme lasta. Minä nuorin. Vanhemmat jakoivat rakkautta ja kannustusta kovin kitsaasti. Minulle. Minua vanhemmat sisarukset, varsinkin meistä vanhin veljeni sai sen sijaan ylen määrin kehuja ja tukea.

Niin minusta tuli ressukka, joka ei pärjännyt koulussa. En osannnut puolustautua kiusaajia vastaan. Myös työpaikkakiusattu olin huonossa ammatissa. Lopulta sorruin ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Juomaan aloin jo alle 15 -vuotiaana.

Kohtalonani oli myös saada vammainen lapsi, jolla oli lisäksi monenlaisia sairauksia. Hänen omaishoitajanaan kiinnyin häneen kovin. Hieman yli vuosi sitten tämä maailman ihanin pikkuihminen kuoli kuitenkin yllättäen. Sen jälkeen loppui myös silloinen minulla päällä ollut puolen vuoden selvä kausi.

Olen elänyt lapsen menettämisen kaipuussa ja itsesäälissä ryveskellen suruvuotta.

Lapseni olisi täyttänyt pari viikkoa sitten 14 vuotta. Hänen syntymäpäivänsä aattona otin hieman liikaa lohdutusta alkoholista.

Vaimoni ei tätä tietenkään siedä, eivätkä kaksi tervettä lastanikaan. Tai lapset lähinnä kärsivät. Ja säälivät isää.

Tuolloin pari viiikkoa sitten yritin hakea apua veljeltäni. Erehdyin menemään hänen luokseen kännissä itkemään murheitani.

Seuraus oli se, että hän katkaisi seuraavana päivänä yhteydenpidon välillämme. Sanoi, ettei aio minua enää pätkääkään humalassa katsella, eikä viitsi kuunnella anteeksipyyntöjäni ja selittelyäni. Enkä ole enää tervetullut hänen miljoonakotiinsa. Herra kun sai sellaisen ammatin jossa tienaa kuussa varovastikin arvioiden yli 6000€ kuukaudessa.

Minä sen sijaan olen alipalkatun duunarivaimon
p-aukinen mies, joka saa pientä eläkettä

Sain lukea hänen lähettämästään sähköpostista, että en tule alkoholiongelmastani selviämään ja menetän kotini ja perheeni viinan vuoksi. Eikä hän siis halua olla missään tekemisissä kanssani. Hän tarvitsee vaativan työnsä vuoksi kotirauhan, eikä aio juoppoa veljeään katsella.

Ja minä kun luulin saavani edes häneltä tukea.

Tuolla oli kuitenkin minuun sellainen vaikutus, että ajattelin elää ja vieläpä raittiina hänen kiusallaankin! Tässä päätöksessä olen pysynyt.
Ja pysyn! Aluksi Antabuksella varmistaen, mutta uskon, että vielä selviän ilman sitäkin. Mutta piruuttanikaan en enää ryyppää.
7526
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Kyllä se aurinko vielä paistaa, pidä päätöksesi.
Kaikkea hyvää!

Äänestä

ei ole helppoa ollut sinun elämä.En löydä oikeita sanoja millä sua auttaisin.niinpä laitan sulle tälläisen kopion kortista jonka olen saanut,kun minulla oli murhetta.
toivoisin olevani villasukat jos jalkojasi palelee,
nenäliina jos sinua itkettää,
virkistävä juoma jos olet väsynyt ja sinua janottaa,
enkeli joka sinua auttaa jos apua tarvitset,
toivoisin olevani ystävä joka sinia ilahduttaa.
toivottavasti tämä vähän piristäisi sinua.itse luen tätä korttia usein,kun olen jostakin pahoillani.
koeta jaksaa olla tuolla meidän ketjussa,vaikka et itse jaksaisi mitään kirjoitellakkaan,niin olet kuitenkin porukassa mukana,et ole yksin.
sinulle voimia t pörri

Äänestä

Voimaa ja rohkeutta sinulle.Olet tyhnyt hyvän päätöksen,tulet huomaamaan kun raittiita päiviä kertyy että kaikki kokemasi on elämää.Raittiina olo vahvistaa sinua kestämään,uskomaan,luottamaan.Löydät sen oman itsesi ja huomaat että ihmeitä tapahtuu.Elä anna periksi.Tule mukaan meidän keskustelu ketjuun.

Äänestä

Moni olisi sun asemassa vaan ajatellut että antaa mennä, ei millään väliä ja ryypännyt vaan enemmän. Voimia sinulle pitää päätös, hae myös ihmeessä apua ja tukea veljeäsi ymmärtäväisemmiltä ihmisiltä. Kyllä veljeäsikin varmaan joskus vielä maailma kouluttaa, älä välitä.

Äänestä

Veljesi on tyypillinen kusipää,unohda hänet iäksi!

Äänestä

Kiitos kaikille kannustavista ja tukevista vastauksista. Taisin jo vuodatuksessani kertoa että on aika koomista että vaikka veljeni tarkoitus oli satuttaa ja lyödä minut maahan lopullisesti hän päin vastoin antoi minulle voimia.
Sellainen nimimerkki kuin "Sivuverso" esiintyi täällä joskus. Terveisiä erityisesti.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vanhatenu kirjoitti:

Kerronpa hieman, mikä sai minut tekemään raittiuspäätöksen.

Yhtenä syynä alkoholisoitumiseeni oli lapsuuskotini. Meitä oli kolme lasta. Minä nuorin. Vanhemmat jakoivat rakkautta ja kannustusta kovin kitsaasti. Minulle. Minua vanhemmat sisarukset, varsinkin meistä vanhin veljeni sai sen sijaan ylen määrin kehuja ja tukea.

Niin minusta tuli ressukka, joka ei pärjännyt koulussa. En osannnut puolustautua kiusaajia vastaan. Myös työpaikkakiusattu olin huonossa ammatissa. Lopulta sorruin ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Juomaan aloin jo alle 15 -vuotiaana.

Kohtalonani oli myös saada vammainen lapsi, jolla oli lisäksi monenlaisia sairauksia. Hänen omaishoitajanaan kiinnyin häneen kovin. Hieman yli vuosi sitten tämä maailman ihanin pikkuihminen kuoli kuitenkin yllättäen. Sen jälkeen loppui myös silloinen minulla päällä ollut puolen vuoden selvä kausi.

Olen elänyt lapsen menettämisen kaipuussa ja itsesäälissä ryveskellen suruvuotta.

Lapseni olisi täyttänyt pari viikkoa sitten 14 vuotta. Hänen syntymäpäivänsä aattona otin hieman liikaa lohdutusta alkoholista.

Vaimoni ei tätä tietenkään siedä, eivätkä kaksi tervettä lastanikaan. Tai lapset lähinnä kärsivät. Ja säälivät isää.

Tuolloin pari viiikkoa sitten yritin hakea apua veljeltäni. Erehdyin menemään hänen luokseen kännissä itkemään murheitani.

Seuraus oli se, että hän katkaisi seuraavana päivänä yhteydenpidon välillämme. Sanoi, ettei aio minua enää pätkääkään humalassa katsella, eikä viitsi kuunnella anteeksipyyntöjäni ja selittelyäni. Enkä ole enää tervetullut hänen miljoonakotiinsa. Herra kun sai sellaisen ammatin jossa tienaa kuussa varovastikin arvioiden yli 6000€ kuukaudessa.

Minä sen sijaan olen alipalkatun duunarivaimon
p-aukinen mies, joka saa pientä eläkettä

Sain lukea hänen lähettämästään sähköpostista, että en tule alkoholiongelmastani selviämään ja menetän kotini ja perheeni viinan vuoksi. Eikä hän siis halua olla missään tekemisissä kanssani. Hän tarvitsee vaativan työnsä vuoksi kotirauhan, eikä aio juoppoa veljeään katsella.

Ja minä kun luulin saavani edes häneltä tukea.

Tuolla oli kuitenkin minuun sellainen vaikutus, että ajattelin elää ja vieläpä raittiina hänen kiusallaankin! Tässä päätöksessä olen pysynyt.
Ja pysyn! Aluksi Antabuksella varmistaen, mutta uskon, että vielä selviän ilman sitäkin. Mutta piruuttanikaan en enää ryyppää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu