Mutta se on turhaa kun et ole tehnyt evääkään lähestyäksesi minua.En sitä odota mutta kyllästynyt miettimään sanoitko niin kuin halusit..En koskaan saa tietää..Tiedän vain ne pari hetkeä jossa et voinut piiloutua vaikka kuinka yritit.Monta vuotta sattui nämä kysymykset joihin ei koskaan vastattu mutta pääsin sinuiksi kun annoin sydämen työstää asiaa omaa tahtia.En osaa enää kaivata kun ei ole mitään minkä vuoksi itkisin.Itkin tyhjyyttä enkä sinua jonka ymmärrän nyt kun elämäni kokonainen❤
Sieluni kaipuu luoksesi
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Noh, mites oma käytös?
Liikautitko evääkään lähestyäksesi häntä?
Oletko kyllästynyt miettimään mitä sinä sanoit tai jätit sanomatta?
Johtuuko tietämättömyytesi siitä ettet selvittänyt asiaa?
Itketkö sitä mitä sinä jätit tekemättä?
Esititkö kysymyksiä joihin hän jätti vastaamatta vai kysyitkö koskaan niitä oikeasti ääneen?
Hyvää torstaipäivää sulle ja hieman vähemmän kitkeryyttä tuntemattomia ihmisiä kohtaan . . . ja vähän enemmän ymmärrystä.
Tilanteita on monenlaisia eikä aina helppoja eikä mikään ole niin helppoa kuin räyhääminen sivusta vain räyhäämisen ilosta.
Hänen kiukkuiset sanansa eivät kohdistuneet tuntemattomaan aloittajaan vaan siihen henkilöön joka on hänen mielessään.
Aloittaja se katkera kitkerä akka on.
Kuka vittu jaksaa kuunnella tuota itsesäälivää passiivista rutkutusta.-
ITSE MOKASI
Ehkä tilanne ei liity sinun läheisyysharhaan mihin lie mitenkään. Onko kivaa pilatessa toisten mieltä räyhäämällä kun kukaan ei tuossa mielessä muistele. Sivusta vaan
Ymmärsin kyllä.
Minusta kyllä tuntuu että se katkera ja kitkerä akka olet sinä - jälleen kerran.
Minusta taas tuntuu, että aloittaja on se sama kitkerä mies joka räyhää ja huutelee, esiintyy toisina ihmisinä ja haahuilee omassa epätodellisessa maailmassaan, vuorotellen ahdistuneena koko kansan kiusattuna ja vuorotellen onnensa kukkuloilla tuntemattomista naisista
Kyllä lähestyin mutta en usko että hän sanoi takaisin niin kuin tunsi vaan olosuhteiden pakosta.Jos toinen kieltää itseltään rakkauden niin ei voi kun jatkaa matkaa katsomatta enää taakseen.
Voi tätä ryöpytyksen ryöpytystä, kiehumisen. kiehumista, jo pienestä sanasta. Tulee väkisinkin suuruusharhaa. Olenko Universumin kiinnostavin olento. Kuinka aikanne riittää, en ehdi aikoihin vilkaistakaan tekeleisiinne. Älkää hukkuko trollaukseenne, oksennukseenne. Mitäs sitten, kun ette saa pienintäkään klikkausta kummaltakaan. Se aika on jo lähellä.
Ehkä vilkaisusi ei kiinnosta ketään
Tulit aina hiipien taakseni ja pelästyin syrjäseuduilla/no?
Meidän mahdoton rakkautemme🙄😘
Äo? Ei tuntemattomien kesken ole rakkautta.
Sielu on merkillinen asia, jotenkin vaikea ymmärtää mutta tarvitseekokaan kaikkea aina ymmärtää.
Mä jätin kysymättä, kertomatta. Jätin kertomatta paljonkin. Kysyin niitä oleellisia asioita ja kaikkeen kun tulee täystyrmäys ni aika tyytyväinen olen etten myöntänyt kuinka paljon rakastin ja mistä luovuin. Saapahan elää haikailematta elämäänsä, varmaan kuvittelin etten paljoa välitä ja hyvä niin. Tuli täysin selväksi, ettei tarvittavissa kompromisseissa ois pysynyt mun pää kasassa. Rakastan vielä monta vuotta myöhemmin yhtä palavasti kuin silloin, jossen jopa enemmän, eikä sillä tiedolla kukaan mitään tee.