Mikä kakkostutkinnoksi?

sellaisen neuvon antaisin,että yritä hahmottaa itsellesi ensin
A) opiskelisitko vain opiskelemisen vuoksi.
TS. opiskeluhan voi olla harrastus, siinä kuin toisilla liikunta,tai postimerkkeily. Tällöin pääaineella ei oikeastaann ole väliä pääasia on,että on omaa kiinnostuksen.
Mutta kannattava opsikelu kannaattaa aloittaa aina siitä,että ommaa kiinnostusta,mutta toisinaan kannattaa ajatella, myös "kylmästi"eli esimerkiksi
B)Siksi,että sinulla olisi myöhemmin paremmat ura mahdollisuudet. Jolloin kannattaa hahmottaa edes suurin piirteinen kuva niistä paikoista joissa haluaisi työskennellä -ja sitten verrata näiden paikkojen edellytyksiä mahdollisiin opiskelupaikkoihin.
Jolloin esimerkiksi toiseksi tutkinnoksi saattaa hyvin riittää merkonomin tutkinto tai muu supppeampi, kuin laaja akateeminen.
Luultavasti suuri osa -ei kaikki- siitä koulutuksesta,jota esim. työvoimahallinto harjoittaa on arveluttavaa,koska niiltä puuttuu selkeät päämäärät. Ja pelkästä koulutuksesta on tullut itse tarkoitus sensijaan,että mietittäisiin tarkemmin ja katsottaisiin päämäärä,jota kohti lähdettäisiin pyrkimään.
Toisaalta sama päämäärättömyys ohjaa välillä yliopistojakin. Kuvitellaan,että olemalla, minkä hyvänsä aineen maistereita,niin jo aukeaa kaikki ovet, mutta valitettavasti näin ei ole, ainakaan maassamme, jossa todennäköisesti koulutetaan maistereita enemmän kuin mikä varsinainen tarve olisi. Toisaalta on vaikea ajatella,että oppiminen menisi varsinaisesti koskaan hukkaan...

opiskelija kirjoitti:

sellaisen neuvon antaisin,että yritä hahmottaa itsellesi ensin
A) opiskelisitko vain opiskelemisen vuoksi.
TS. opiskeluhan voi olla harrastus, siinä kuin toisilla liikunta,tai postimerkkeily. Tällöin pääaineella ei oikeastaann ole väliä pääasia on,että on omaa kiinnostuksen.
Mutta kannattava opsikelu kannaattaa aloittaa aina siitä,että ommaa kiinnostusta,mutta toisinaan kannattaa ajatella, myös "kylmästi"eli esimerkiksi
B)Siksi,että sinulla olisi myöhemmin paremmat ura mahdollisuudet. Jolloin kannattaa hahmottaa edes suurin piirteinen kuva niistä paikoista joissa haluaisi työskennellä -ja sitten verrata näiden paikkojen edellytyksiä mahdollisiin opiskelupaikkoihin.
Jolloin esimerkiksi toiseksi tutkinnoksi saattaa hyvin riittää merkonomin tutkinto tai muu supppeampi, kuin laaja akateeminen.
Luultavasti suuri osa -ei kaikki- siitä koulutuksesta,jota esim. työvoimahallinto harjoittaa on arveluttavaa,koska niiltä puuttuu selkeät päämäärät. Ja pelkästä koulutuksesta on tullut itse tarkoitus sensijaan,että mietittäisiin tarkemmin ja katsottaisiin päämäärä,jota kohti lähdettäisiin pyrkimään.
Toisaalta sama päämäärättömyys ohjaa välillä yliopistojakin. Kuvitellaan,että olemalla, minkä hyvänsä aineen maistereita,niin jo aukeaa kaikki ovet, mutta valitettavasti näin ei ole, ainakaan maassamme, jossa todennäköisesti koulutetaan maistereita enemmän kuin mikä varsinainen tarve olisi. Toisaalta on vaikea ajatella,että oppiminen menisi varsinaisesti koskaan hukkaan...

Kannattaa ehkä myös muistaa, että LIIKA opiskelu voi näyttää CV:ssä hieman kummalliselta. Sulla on jo muutenkin tosi paljon sivuaineita... Paljonko ovareita kaiken kaikkiaan? Yli 200?

Opiskelut ovat siis vain YKSI osa työnhakijan kokonaisuutta. Jos on takana jo yksi maisterin tutkinto mainitsemaltasi alalta tuskin toinen enää auttaa sinua niin paljon työelämässä. Hanki mieluummin työkokemusta ja rakenna uraa täysillä. Niitä ET voi korvata opiskelemalla kolmatta tai neljättä tutkintoa.

Miksi muuten tuo fanaattinen opiskeluinto? Etkö malttaisi lähetä Yliopiston kirjoilta? Etkö oikein uskalla etsiä omaa paikkaasi työelämässä?

Jos syynä on ed. mainittu "pelkuruus", niin tutkintojen hamstraaminen ei vie ongelmaa pois. Päin vastoin jos teet opiskelun ohella "helppoja hommia", niin se syö uraasi. Kohta oletkin jo sen ikäinen, ettet enää ole niin kiinostava työnantajien näkökulmasta - olipa tutkintoja kuinka monta hyvänsä.