Olen tuhlannut "maailmassa" pari vuotta lyhyestä
elämästäni. Tuo aika on jättänyt minuun varmasti
lähtemättömät arvet. Sielunvihollinen sai
houkuteltua syntiin niillä selityksillä, että
"kaverisikin tekevät niin" tai jopa niin että "teet
parannuksen vanhemmalla iällä, mutta nauti ensin".
Kuten kuka tahansa uskovainen, niin minäkin neuvon
että älä "vaihda vapaalle".
Kun elin ulkona Jumalan valtakunnasta, vertailin
mielessäni aikaisempaan elämääni. Maailmassa sain
kokea sen asian, että sielunvihollinen lupaa
paljon, mutta ei anna mitään. Senaikaisessa
maailmassani oli paljon myöskin iloa
(ja sitä ns. nautintoa), mutta sydämmeltä
puuttui se Jumalan rauha, jota oli saanut kokea
taivastiellä.
Näin paljon myöskin paljon valehtelua ja
petollisuutta. Kun vertasin elämääni uskovaisena
ajattelin, että olin todella elänyt pumpulissa
melkein täysikäiseksi saakka.
Ajattelin kuitenkin jossain vaiheessa, että en
voi enää elää uskovaisena koska joudun luopumaan
liian monista mukavista asioista.
Sain monien Jumalattomien vaiheiden jälkeen
palaamisen armon ja elämäni muuttui täysin
ja vieläpä pienessä hetkessä. Heti ensimmäisinä
paivinä minun kävi jopa sääliksi niitä
epäuskoisia joiden kanssa olin tekemisissä.
Jumala antaa aurinkonsa paistaa kyllin paljon
että siitä ei uskominen jää kiinni.. ja se
aurinko paistaa kirkkaasti ja antaa sen rauhan
josta Jeesus kertoi sanoin:
"Minun rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa"
Taivastielläkään aina ei tietenkään ole
ruusuilla tanssimista, mutta uskovaisen
osa on kyllä ihana!
elämästäni. Tuo aika on jättänyt minuun varmasti
lähtemättömät arvet. Sielunvihollinen sai
houkuteltua syntiin niillä selityksillä, että
"kaverisikin tekevät niin" tai jopa niin että "teet
parannuksen vanhemmalla iällä, mutta nauti ensin".
Kuten kuka tahansa uskovainen, niin minäkin neuvon
että älä "vaihda vapaalle".
Kun elin ulkona Jumalan valtakunnasta, vertailin
mielessäni aikaisempaan elämääni. Maailmassa sain
kokea sen asian, että sielunvihollinen lupaa
paljon, mutta ei anna mitään. Senaikaisessa
maailmassani oli paljon myöskin iloa
(ja sitä ns. nautintoa), mutta sydämmeltä
puuttui se Jumalan rauha, jota oli saanut kokea
taivastiellä.
Näin paljon myöskin paljon valehtelua ja
petollisuutta. Kun vertasin elämääni uskovaisena
ajattelin, että olin todella elänyt pumpulissa
melkein täysikäiseksi saakka.
Ajattelin kuitenkin jossain vaiheessa, että en
voi enää elää uskovaisena koska joudun luopumaan
liian monista mukavista asioista.
Sain monien Jumalattomien vaiheiden jälkeen
palaamisen armon ja elämäni muuttui täysin
ja vieläpä pienessä hetkessä. Heti ensimmäisinä
paivinä minun kävi jopa sääliksi niitä
epäuskoisia joiden kanssa olin tekemisissä.
Jumala antaa aurinkonsa paistaa kyllin paljon
että siitä ei uskominen jää kiinni.. ja se
aurinko paistaa kirkkaasti ja antaa sen rauhan
josta Jeesus kertoi sanoin:
"Minun rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa"
Taivastielläkään aina ei tietenkään ole
ruusuilla tanssimista, mutta uskovaisen
osa on kyllä ihana!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et voi yleistää, jos olet ollut itse heikko ja houkutus on ollut suuri tekemään asioita joita ei pitäisi tehdä.
Katsos, kavereillekin pitää osata sanoa ei, jos heidän tapansa eivät ole mielestäsi asiallisia,
sinun pitäisi myös heitä osata neuvoa oikeille teille, ja kunnialliseen elämään.
Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan elämään, ja jokainen voi muodostaa elämästään juuri sellaisen kuin itse haluaa, jos haluaa viettää paheellista elämää, niin kannattaa katsoa silloin peiliin, sillä kukaan ei siihen pakota.
Ja Jumalan rauhan saa sydänmeensä, vaikkei vl-liikeeseen kuuluisikaan.
Usko Jumalaan on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia, ja jokainen tuntee omassa sydänmessään sen uskon jos usko on oikeilla raiteilla.
Siihen suhteeseen ei voi tulla kukaan väliin, sillä Jumalan rakkaus asuu sydänmessäsi ikuisesti, jos olet sen rakkauden kerran löytänyt.
Juu, ei ruveta väittelemään tästä. =)
Ajatellaan näitä juttuja eri pohjalta, mutta
siitä väitteleminen tuskin muuttaa suuntaan tahi
toiseen, vai mitä?
Halusin vain sinunkin tietävän, ettet todellakaan voi omien tekojesi tähden yleistää kaikkia.
Itse tunnen useita ex-vl ihmisiä, jotka viettävät erittäin säädyllistä elämää, mm.eivät ryyppää retosta, kunnioittavat puolisoaan, rakastavat lapsiaan yms. joten eivät kaikki ole samasta muotista täällä ulkopuolellakaan tehty.
Mutta, ei väitellä ja se ei ollutkaan tarkoitukseni.
Täällä palstalla ei voi ikävä kyllä enään keskustella tasapuolisesti vaikka olisi rajujakin mielipide-eroja, niitähän on väkisin kun lähtökohdat ovat niin erilaiset, niinkuin itsekkin tuumailet.
Hauskaa päivää sinulle :)
Niinpä tuo alkuasenne on kyllä vähän ärsyttävä. Itse olen ei-uskova, en polta, en pahemmin juo (viinilasi ruuan kanssa silloin tällöin), en sorru rikollisuuteen koskaan, kunnioitan lähimmäisiäni yms.. Joten on tällainen vastakkainasettelu, että on jotenkin rikollinen ja paha, tai sitten uskova, niin karahtaa kyllä hurskasteluna korviin (siis silmiin tällä kertaa).
olemme silti samanlaisia synnitekijöitä, kuin kaikki muutkin. Ainoastaan olemme saanet ne armosta anteeksi.