"Itse olen mustasukkaista tyyppiä, itsetunnoton siis.
Ongelma on minun, ei puolisoni enkä siitä hänelle ongelmaa teekkään tai ainakin otan vastuun jos niin tapahtuu. Kunnioitan häntä ja koska hän tiedostaa ongelmani ja tästä heikkoudestani huolimatta myös kunnioittaa minua, voin puhua hänelle kaiken jos jokin mieltä painaa.
Puhua, ei huutaa ja syytellä.. Vaan puhua.
Ja kyllä, hän saattaa rauhallisella asenteella auttaa minut pahimman yli mutta suurin työ ongelman selättämisestä jää itselleni ja minun se on tehtävä.
Ihan yksin minun."
Ongelma on minun, ei puolisoni enkä siitä hänelle ongelmaa teekkään tai ainakin otan vastuun jos niin tapahtuu. Kunnioitan häntä ja koska hän tiedostaa ongelmani ja tästä heikkoudestani huolimatta myös kunnioittaa minua, voin puhua hänelle kaiken jos jokin mieltä painaa.
Puhua, ei huutaa ja syytellä.. Vaan puhua.
Ja kyllä, hän saattaa rauhallisella asenteella auttaa minut pahimman yli mutta suurin työ ongelman selättämisestä jää itselleni ja minun se on tehtävä.
Ihan yksin minun."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noinhan se on. Puhuminen omista ongelmista on vaan joskus vaikeaa, kun ei aina löydy sitä ymmärtäväistä vastapuolta. Vamma nimeltä mustasukkaisuus on joskus syntynyt, eikä se niin vain ihmisestä lähde. Itse pyrin ajattelemaan että niin kauan pitää toiseen luottaa, kun ei sitä luottamusta ole rikottu. Näin ajattelen kaikissa ihmissuhteissa. Vanhempana sovellan myös tuota, epäily on aina loukkaavaa.
Minun naiseni on hyvin mustasukkainen.
Hän ehdotti, minun pitäisi luopua tietyistä ystävistäni facebookissa. Sanoin etten tahtoisi tehdä sitä mutta, sensijaan, hän voi kyl tarkistaa puhelimeni ja koneen viestihistoriat koska haluaa. Annoin puhelimeni koodin hänelle, Olemme olleet ratkaisuun tyytyväisiä.
Hän myös tietää aina missä olen, miksi ja kenen kanssa.
En voi kuvitella tekeväni hänelle koskaan väärin, joten joutaa kyl tietää aivan hyvin missä olen. Myönnän olevani myös immareltu, asian vuoksi. Tuntuu kuin se *heikkous* olisi meille jopa vahvuus.
Tuo ei ole luottamusta vaan toisen kontrolloimista mustasukkaisuuden vuoksi.
Jos on luottamus sata, ei ole tarvetta moiseen.
Ei ole vaan tuolla kumotaan ne epäilyt! Toinen voi luottaa kun saa varmaa tietoa. Tämä on hyvä toimintatapa. Avoimuus! Ajan kanssa se luottamus onnistuu vaikka olisi joskus vedetty kölin ali.
On tietenkin epävarmoja kumppaneita ketkä härkkii jos tietävät toisen olevan mustis. Nauttivat tilanteesta, saavat huomiota epävarmana ja pönkittävät pientä egoaan. Ja vaikka ei olisi edes mustis niin saa sellaiseksi kun kiusaa. Mutta onko mustasukkaisuutta kysyä toiselta mitä on meneillään jos epäilee ja tietää jotain? Ei ole. Se on asioiden selvittelyä. Rehellinen vastaa ja todistaa toisen epäilyn vääräksi. Epärehellinen kiusaa lisää ja tuomitsee mustasukkaiseksi sekopääksi.
Mulla samaa... En ikinä. Ole ollut mustis kestään mutta nykysen kohdalle tää mustasukkasuus on jo mielenvikasta :( luotan ettei mies pettäisi, mut silti saan omat ajatukset tekeen kaikest jotain enne merkkejä ym... En syyttele enkä muutenkaan mitenkään kontrolloi sen menoja. No eletään etäsuhteessa joten nähdään aika lailla vkovko.
sitten ahistun, en voi nukkua kun mietin näitä asoita. Sitten sen jälkeen omantunnon tuskat ku ees viitin miettii et mies tekis mitään koska ollut vaan hyvä mua kohtaan. Mulla jääny edellisist suhteist jotain traumoi vissiin ku valeheltu, petetty, ym ym
molemmat tiedetään toisemme puh kooditkin, mutta itse en halua alkaa toisen luuria selaan. Siinä sentään rajaa...