Ajatuksia tästä? Näinkö se menee?

Noinhan se on. Puhuminen omista ongelmista on vaan joskus vaikeaa, kun ei aina löydy sitä ymmärtäväistä vastapuolta. Vamma nimeltä mustasukkaisuus on joskus syntynyt, eikä se niin vain ihmisestä lähde. Itse pyrin ajattelemaan että niin kauan pitää toiseen luottaa, kun ei sitä luottamusta ole rikottu. Näin ajattelen kaikissa ihmissuhteissa. Vanhempana sovellan myös tuota, epäily on aina loukkaavaa.

Minun naiseni on hyvin mustasukkainen.
Hän ehdotti, minun pitäisi luopua tietyistä ystävistäni facebookissa. Sanoin etten tahtoisi tehdä sitä mutta, sensijaan, hän voi kyl tarkistaa puhelimeni ja koneen viestihistoriat koska haluaa. Annoin puhelimeni koodin hänelle, Olemme olleet ratkaisuun tyytyväisiä.
Hän myös tietää aina missä olen, miksi ja kenen kanssa.

En voi kuvitella tekeväni hänelle koskaan väärin, joten joutaa kyl tietää aivan hyvin missä olen. Myönnän olevani myös immareltu, asian vuoksi. Tuntuu kuin se *heikkous* olisi meille jopa vahvuus.

Mulla samaa... En ikinä. Ole ollut mustis kestään mutta nykysen kohdalle tää mustasukkasuus on jo mielenvikasta :( luotan ettei mies pettäisi, mut silti saan omat ajatukset tekeen kaikest jotain enne merkkejä ym... En syyttele enkä muutenkaan mitenkään kontrolloi sen menoja. No eletään etäsuhteessa joten nähdään aika lailla vkovko.

sitten ahistun, en voi nukkua kun mietin näitä asoita. Sitten sen jälkeen omantunnon tuskat ku ees viitin miettii et mies tekis mitään koska ollut vaan hyvä mua kohtaan. Mulla jääny edellisist suhteist jotain traumoi vissiin ku valeheltu, petetty, ym ym

molemmat tiedetään toisemme puh kooditkin, mutta itse en halua alkaa toisen luuria selaan. Siinä sentään rajaa...