Viime yönä näin niin ihanaa unta, että vieläkin suorastaan itkettää.
Olen jännittäjä, omasta mielestä paha sellainen. Kärsin kahvikuppineuroosista ja esiintymisjännityksestä ja olen joutunut ajoittani turvautumaan Propraliin. Välillä nuo ongelmat ovat johtaneet siihen, että olen koulussa lintsannut esitelmäpäiviä ja jättänyt menemättä ruokailuun. Sitten olen ryhdistäytynyt ja kohdannut pelkoni, mutta aina tuntuu siltä, että tulee uusi takapakki ja pelko yltyy taas. Esim. jos jossain käsi vähänkin alkaa täristä ja iskee pelko, että muut sen huomaavat, saattaa iskeä minulle pitkä alakuloisuuden tunne ja vahvempi pelko ko. tilanteita kohtaan. Joskus saatan jopa jännittää kaupan kassalla maksamista tai kirjoittamista muiden nähden. Ravintolassa syömistä minulle on moni ehdottanut, mutta voitte vaan arvata, olenko uskaltanut sinne mennä...
Unessani olin vapautunut jännittämisestä! Pystyin olemaan sosiaalinen ja esiintyvä ihminen - juuri sellainen, jollainen haluaisin olla. Tiedän omaavani hyvät esiintymislahjat, mutta niitä en voi käyttää kiitos tämän v-maisen ongelman. Unessani esiinnyin tuhansille ihmisille musiikin muodossa. Suurin haaveeni on läpi ikäni ollut menestyä bändin kanssa. Rakastan musiikkia! Olen sitä aina harrastanut ja olen hyvä siinä. En ymmärrä, miksi juuri minun piti sairastua tähän kauheaan vaivaan, joka varmasti rajoittaa pahimmalla mahdolisella tavalla etenemismahdollisuuksiani.
Miten voisin oikeasti saada unelmastani totta? On niin positiivista lukea tekstejä, joita entiset jännittäjät ovat kirjoittaneet. Minäkin haluaisin olla entinen jännittäjä ja saada taas entisen elämäni takaisin, jossa en jännittänyt enkä pelännyt näin monia asioita. Olen ajatellut ja haaveillut suorastaan hypnoosihoidosta, mutta se on liian kallista... En halua odottaa, että tämä menee itsestään ohi, koska tiedän, ettei mene. Ainoastaan jännittäjät tietävät, millainen vaiva tämä on... Joidenkin tapauksessa tämä saattaa olla selvästi elämää rajoittavaa...
Olen jännittäjä, omasta mielestä paha sellainen. Kärsin kahvikuppineuroosista ja esiintymisjännityksestä ja olen joutunut ajoittani turvautumaan Propraliin. Välillä nuo ongelmat ovat johtaneet siihen, että olen koulussa lintsannut esitelmäpäiviä ja jättänyt menemättä ruokailuun. Sitten olen ryhdistäytynyt ja kohdannut pelkoni, mutta aina tuntuu siltä, että tulee uusi takapakki ja pelko yltyy taas. Esim. jos jossain käsi vähänkin alkaa täristä ja iskee pelko, että muut sen huomaavat, saattaa iskeä minulle pitkä alakuloisuuden tunne ja vahvempi pelko ko. tilanteita kohtaan. Joskus saatan jopa jännittää kaupan kassalla maksamista tai kirjoittamista muiden nähden. Ravintolassa syömistä minulle on moni ehdottanut, mutta voitte vaan arvata, olenko uskaltanut sinne mennä...
Unessani olin vapautunut jännittämisestä! Pystyin olemaan sosiaalinen ja esiintyvä ihminen - juuri sellainen, jollainen haluaisin olla. Tiedän omaavani hyvät esiintymislahjat, mutta niitä en voi käyttää kiitos tämän v-maisen ongelman. Unessani esiinnyin tuhansille ihmisille musiikin muodossa. Suurin haaveeni on läpi ikäni ollut menestyä bändin kanssa. Rakastan musiikkia! Olen sitä aina harrastanut ja olen hyvä siinä. En ymmärrä, miksi juuri minun piti sairastua tähän kauheaan vaivaan, joka varmasti rajoittaa pahimmalla mahdolisella tavalla etenemismahdollisuuksiani.
Miten voisin oikeasti saada unelmastani totta? On niin positiivista lukea tekstejä, joita entiset jännittäjät ovat kirjoittaneet. Minäkin haluaisin olla entinen jännittäjä ja saada taas entisen elämäni takaisin, jossa en jännittänyt enkä pelännyt näin monia asioita. Olen ajatellut ja haaveillut suorastaan hypnoosihoidosta, mutta se on liian kallista... En halua odottaa, että tämä menee itsestään ohi, koska tiedän, ettei mene. Ainoastaan jännittäjät tietävät, millainen vaiva tämä on... Joidenkin tapauksessa tämä saattaa olla selvästi elämää rajoittavaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
minä olen kanssa samanlainen. mulla on nyt varattu aika mielenterveystoimistoon. sain sen verran aikaseksi. en tiedä vielä mitä siellä tapahtuu, mutta aion kysyä lääkkeitä tähän ongelmaan. kannattaisi sinunkin. mielenterveystoimistossa käynti ei maksa mitään. ehkä sieltä saa jotain apua (esim. lääkkeet)