Osaako kukaan psykologiaa ja ihmisen psyykeä tunteva kertoa, miksi meistä jotkut ovat jännittäjiä ja kärsivät sosiaalisista peloista? Mitä yhteistä meissä on? Kiinnostaisi kuulla myös itse jännittäjiltä, muistatteko esim. lapsuudesta jonkin kokemuksen, joka olisi laukaissut jännittämisen.
Itse muistan tilanteen pikkutyttönä, jossa olin serkun häissä, kun aikuiset sukulaiset olivat ringissä juttelemassa ja minä tölväsin paikalle toimittamaan jotain tärkeää asiaa äidilleni, jolloin koko joukko röhähti nauramaan. En ymmärtänyt ollenkaan miksi, ja nolostuin ja pelästyinkin ihan totaalisesti. En tiedä, alkoiko jännittäjän urani tuosta tapauksesta, mutta se on ainakin elävästi jäänyt mieleeni. Ja voiko YKSITTÄINEN tapaus laukaista jännittämisen, vai tarvitaanko siihen muutakin? Luulisi, että tarvitaan vielä psyykkistä herkkyyttä, joka on sitten luonteeseeen ja temperamenttiin liittyvä asia.
Itse muistan tilanteen pikkutyttönä, jossa olin serkun häissä, kun aikuiset sukulaiset olivat ringissä juttelemassa ja minä tölväsin paikalle toimittamaan jotain tärkeää asiaa äidilleni, jolloin koko joukko röhähti nauramaan. En ymmärtänyt ollenkaan miksi, ja nolostuin ja pelästyinkin ihan totaalisesti. En tiedä, alkoiko jännittäjän urani tuosta tapauksesta, mutta se on ainakin elävästi jäänyt mieleeni. Ja voiko YKSITTÄINEN tapaus laukaista jännittämisen, vai tarvitaanko siihen muutakin? Luulisi, että tarvitaan vielä psyykkistä herkkyyttä, joka on sitten luonteeseeen ja temperamenttiin liittyvä asia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
yksittäinen tapahtuma on syy.terapiassa vaan tarvitaan joku syntipukki johon voidaan ongelma johdatella ja lopulta haudata.mutta kun se toimii niin hyvä niin.
Yksi mahdollinen selitys on, että ihmiset reagoivat sosiaalisessa stressitapauksissa (pitkittyneessä, lyhytaikainen ei vaikuta) joko vihalla tai pelkäämällä. Viha on helpompi purkaa ja siitä pääsee eroon, mutta pelosta eroon pääseminen on vaikeampaa. Psyykkinen herkkyys ei niinkään vaikuta, vaan se, kumpaan suuntaan reagoi. Luonne ja temperamentti vaikuttavat, mutta myöskin ympäristö vaikuttaa siinä mielessä, saako vihaa ilmaista vapaasti. Tämä liittyy valtaan ja valta pelkoon. Purkamaton viha voi kääntyä itseä vastaan ja aiheuttaa masennusta ym.
Jännittäminen on paljon yleisempi ongelma, kuin vihaisuus, koska sitä on vaikeampi, mutta ei mahdoton purkaa. Jännittämiskokemukset kerääntyvät helpommin suuremmaksi psyykeen vaikuttavaksi tekijäksi, kuin vihaiset kokemukset.
Yksittäinen tapaus sinänsä ei voi aiheuttaa jännittämistä. Jännityksen (kun ei ole kysymys yksittäistapauksesta) aihettaa emotionaalinen stressikuormitus, jonka kokeminen on puolestaan riippuu aikaisemmista kokemuksista, sekä itsetunnosta.
Jännittämisen hoitoon voi käyttää monenlaisia keinoja. Yleensä jännitys saadaan loppumaan tai helpottumaan oppimiskokemuksella. Terapiassa käydään läpi jännittämistä ja sosiaalista pelkoa turvallisessa tilanteessa, ja mielikuvat pyritään siirtämään sitten oikeaan tilanteeseen. Yleensäkin stressinhallinnan parantaminen helpottaa jännittämistä. Esimerkiksi liikunta ja musiikki auttavat jännittävässä tilanteessa. Kaikkea, mikä rentouttaa hyvin, voi kokeilla, aina ei tarvita edes terapiaa, koska jännitys voi, ja useimmiten poistuu itsestään ajan myötä.
elämänmeno on luonnoton ujommille ihmisille. On oltava sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut itseään mainostava ihminen pärjätäkseen koulussa ja töissä. Ei ennen tarvinnut hirveästi jännittää lehmien kanssa navetassa tai lampaitten kanssa paimenessa. Stressiäkin sai esim. 40 vuotta sitten purettua paremmin kuin nykyisissä töissä.