Sopiiko introvertille mikään työ? Itse olen näin viidenkympin lähestyessä huomannut, että minulle ei sovi mikään työ. Olen introvertti, ADD-tyylisesti ajatukset aina jossain muualla, enkä viihdy ihmisten kanssa. Kaikki työpätkät on jotain maksimissa 5v ja pitkä työttömyyskin välissä.
Tosiaan en ole ikinä viihtynyt ihmisten kanssa. Lapsena ajattelin että jokaisella täytyy olla kavereita ja yritin kuumeisesti viihtyä muiden kanssa. Nyt täytyy vaan todeta että en ikinä pitänytkään ihmisistä!
Tosiaan en ole ikinä viihtynyt ihmisten kanssa. Lapsena ajattelin että jokaisella täytyy olla kavereita ja yritin kuumeisesti viihtyä muiden kanssa. Nyt täytyy vaan todeta että en ikinä pitänytkään ihmisistä!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Miksi et pidä ihmisistä? Etkö pidä itsestäsikään?
Varmasti löytyy työ myös sellaiselle, joka ei pidä ihmisistä eikä halua heitä lähelleen, sitä en tiedä löytyykö palkan maksajaa.
Olen siirtynyt toimistohommiin. Hallelujaa että voi olla ihanaa. Toki meitä on ihan vitusti porukkaa samassa tomistotilassa, joka on eroteltu väliseinillä, mutta mikäs siinä kun ei tarvitse kommunikoida muiden kanssa. Keskityn vain omiin töihini, eikä tarvitse olla juuri ollenkaan muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Vedän päivän läpi naama peruslukemilla. Ei ole mitään väliä miltä näytän tai miten olen. Pääasia että työt tulee hoidettua. Toki työ kuin työ on kuluttavaa, mutta vapaus muista ihmisistä on ihanaa introvertille.
Väittävät viisaammat kuitenkin, ettei ihan ilman toisia tule toimeen noin niin kuin henkisesti...
Vois melkein heittää kysymyksen ...olenko/ oletko olemassa ilman muita? Jos olet, mistä sen tiedät?
Laumaeläimiähän me olemme. Kukaan ei pärjää yksin. Jotkut vaan kaipaavat vähemmän sosiaalisia kontakteja kuin toiset. Nytkin olen seurassa, vaikka konetta tässä naputtelenkin :D
Mutta vastaus kysymykseesi, minulla ei olisi mitään ilman lähimmäisiäni.
Nämä härvelit mahdollistavatkin meille sen, että voimme olla paikalla, mutta emme läsnä. Ja kun naputtelet sitä konetta, olet yhteudessä vaikka minuun niiden siellä seurassasi olevien kanssa. :)
Olen itsekin sellainen, että tarvitsen ihmisistä vapaata aikaa. Vaikka en kuitenkaan osaa olla vallan vailla ihmiskontakteja. Myös se omaan itseen tutustuminen vaatii niitä muita ihmisiä niitä nappeja painelemaan, että joutuu vastakkain itsensä kanssa.
Nyt kuin katsoin ympärilleni, olemme kaikki netissä. Mutta silti ollaan yhdessä. Se on kiva läheisten kanssa kun kaikki on niin mutkatonta.
Sinua on lykästänyt, jos läheisten kanssa kaikki on niin mutkatonta. Minä välillä kuormitun niin, että tekee mieli etsiä iso kivi ja kaivautua sen alle.
Jos uskallan kysyä, niin mikä sinua kuormittaa?
Kyllä minulta uskaltaa kysyä mitä vaan :)
Minua varmasti eniten kuormittaa kovat sanat ja toisen mitätöinti. Menen niistä jotenkin haavoille ja sitten menetän voimani ja pitää vetäytyä tankkaamaan omiin oloihin.
Minun pitäisi oppia mikä on minun taisteluni ja mikä ei ja löytää jostakin silmälaput, etten näe kaikkea ja korvalaput, etten kuule kaikkea. Pitäisi oppia ohittamaan...
Muistuttaa omasta elämästä. Tosin siltä osin että syyllistyn itse herkästi tuohon mitätöimiseen :(. Se on puolustusreaktio silloin kun tunnen olevani nurkassa. Toki tuo ei ole minkään sortin puolustus. Tarkoitan vaan että ehkä sinua kohtaan näin käyttäytyvät ihmiset tekevät niin omaa pienuuttaan.
Omat syymme meillä on kaikilla tekoihimme. Ymmärrän kyllä , että aina asioiden takana on jokin , mikä ei näy . Olen itsekin helposti panikoiva joissakin tilanteissa ja silloin saattaa sanoa jotain, mikä olisi pitänyt jättää sanomatta.
Hyväksyn kyllä sen, että olemme keskeneräisiä kuka milläkin tavalla.
Mitätöinti on kyllä sellainen juttu, ettei sitä aina edes huomaa itse, kun sitä tekee. Sanat ovat sellaisia, että niillä on kaikenlaisia vaikutuksia, kun ne osuvat sopiville napeille. Samoin tietenkin kovat ja rosoiset sanat.
Puolustuskeinomme ovat meille tärkeitä selviytymiskeinoja, vaikka ne eivät aina ole kaikken parhaimpia. Ne ovat kuitenkin sillä hetkellä ainoat saatavilla olevat.
Minussa on taistelureaktio syvässä menneisyyden kaltoinkohtelun seurauksena. Olen varsin hyvin tietoinen asioista joita sanon, mutta takaraivossa jyskyttää, että ei enää ikinä. Tosin se taistelureaktio aktivoituu tilanteissa jotka eivät oikeasti ole uhkaavia ja sitten sivulliset joutuvat kärsimään kielenkannastani.
Siitä tulikin mieleen, että on anteeksi pyydettävää eräälle henkilölle. Kiitos muistutuksesta. Välillä joutuu miettimään kumpaako omaa puoltansa seuraa. Toinen vie yksinäiselle tielle.
Sehän noissa reaktioissa on "vikana", että ne aktivoituvat "väärissä" paikoissa ja väärille ihmisille.
Kun itse tunnistaa noita reaktioitaan, voi niille tehdä jotain ja jollakin aikavälillä saattaa löytää rakentavampia tapoja taistella ja puolustautua.
Hyvä se on miettiä millaisen tien valitsee.
Murhaisin omasta toimistohuoneesta, mutta prkl kun pitää tehdä asiantuntijatyötä avotoimistossa. Milloin työkaverit on räkätaudissa, toisella maneerina päästellä ihmeellisiä ääniä, joku on niin hölö ettei osaa pitää suutaan kiinni, ja työnantajan sukulaiset kuvittelevat että asiantuntijat on palkattu pitämään heille seuraa.
Introvertit ovat keskimäärin tunnollisempia, ahkerampia ja älykkäämpiä kuin ekstrovertit, joten siltäosin aloituksen otsikko on älytön.
Oisit ryhtynyt hammaslääkäriksi..potilaat ovat hiljaa 😂
Vielä hiljaisempia jos on patologi.
Alkutuotanto, metsuri ja teollisuusalat (liukuhihnateollisuus) eivät tarvitse sosiaalista kontaktia työpanoksen aikana. Rekka- ja kuorma-autokuskeja on enemmän yksin kuin kaksin autossa. Kokki tekee ruoka-annokset yksin. Laitossiivoojia näkee enemmän yksin kuin pienryhmänä.
Kaikkien alojen yksinyrittäjät (toiminimi) tekevät työnsä yksin, jos eivät palkkaa ulkopuolisia.
Joutuvat kuitenkin olemaan yhteydessä muihin ihmisiin.
Eiköhän se riipu pitkälti siitä mitä osaa tehdä. Onhan niitä vaikka millaisia töitä mutta moneenko sitä pääsee.
Sopii, työ missä saa olla ominpäin. Mä ainakin nautin työstäni erityisen paljon silloin, kun pelkkä huomenta ja huomiseen toteaminen muille ihmisille riittää.
No joskus on päiviä, kun on jopa mukavaa pälättää oikein kunnolla. Mutta riippuu niin vastapuolistakin kenen kanssa pälpättäminen on mukavaa.
Introvertille sopii ihan mikä vaan työ. Introverttius on hermostorakenteen ominaisuuksia kuvaava sana, joka ei kerro mitään ihmisen soveltuvuudesta johonkin ammattiin. Introvertti voi olla erakkoluonne tai hyvin sosiaalinen yksilö. Introverttiys kuvaa yksilön kuormittumisherkkyyttä. Esimerkiksi runsaiden sosiaalisten ärsykkeiden täyttämän päivän jälkeen, introvertti kaipaa yleensä rauhaa ja hiljaisuutta palautuakseen.
Itse olen sosiaalisissa tilanteissa viihtyvä introvertti. En ole ambivertti, vaan koen sosiaaliset tilanteet hyvin kuormittaviksi. Jos minulla on mahdollisuus, niin jättäydyn sosiaalisissa tilanteissa mieluiten kuuntelijan rooliin. Työskentelen kuitenkin markkinointialalla ja työtilanteissa vetäytyminen onnistuu hyvin harvoin. Varsinkin jatkuva ihmisten edessä puhuminen ja esitelmöinti on kamalaa, mutta kaikkeen tottuu ja olen oppinut ottamaan aikaa palautumiseen.
Vai että oikein hermostorakenteen omaisuuksia kuvaava san.
Aloittaja sanoi, että hänen ajatuksensa ovat aina jossakin muualla ja se taitaa olla työssä kuin työssä aikamoinen ongelma. Ja toki sekin, jos ei pidä ihmisistä.
Mikähän ihmisissä on vikana, jos ei kenestäkään pidä? Vai onko " vika" silloin itsessä?
Introverteille löytyy vaikka mitä työtä, varsinkin etätyötä. Introvertti ei ole sama kuin misantrooppi.