Armahdettuna syntisenä evankeliumin työssä

Kirjoitan tätä tekstiä suviseurakentällä Muhoksella. Kovaäänisistä kuuluu tuttu ja turvallinen evankeliumin viesti. Sananpalvelijat vuorollaan vakuuttavat, että jokainen kuulija saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden. Siinä on kuultavana ja uskottavana evankeliumin ydin.
Vuosituhansien aikana ovat lukemattomat uskovaiset tehneet evankeliumin työtä – kukin Jumalan antamilla lahjoilla. Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen varhaiset kristityt elivät ulkonaisesti hyvin erilaisissa olosuhteissa tähän päivään verrattuna.

Vierailin pari vuotta sitten Rooman lähellä sijaitsevassa satamakaupunki Ostia Anticassa, joka sijaitsee Tiber-joen suulla. Sen arkeologisissa kaivauksissa on paljastunut varsin hyvin säilyneitä rakennuksia ensimmäisiltä vuosisadoilta. Vietin työtovereideni kanssa mielenkiintoisen päivän tutustuen antiikin ajan rakennuksiin, raunioihin ja maalauksiin.

Viimeisimpien kohteiden joukossa olivat rauniot, joista oli jäljellä vain hieman seiniä, pylväitä sekä alttaria muistuttava rakenne. Siellä näimme yhdessä pylväässä kuvion, joka pysäytti. Siinä oli erotettavissa kristillinen tunnus, alfa ja omega, kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Johanneksen ilmestyskirjassa Kristus ilmaisee itsensä sanoilla: ”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu” (Ilm. 22:13).

Seisoin tuon pylvään edessä ja ajattelin, että sillä paikalla oli ehkä ollut varhaiskristillisen seurakunnan kokoontumistila. Siellä Rooman alueella aikanaan saarnattiin Jumalan valtakunnasta ja julistettiin evankeliumia, hyvää sanomaa Kristuksesta, niin kuin näinä aikoina Suviseuroissa ja muissa Jumalan lasten kokoontumisissa. ”Täydet kaksi vuotta Paavali sitten asui omassa vuokra-asunnossaan ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, avoimesti ja kenenkään estämättä.” (Ap. t. 28:30–31.)

Jeesus lähetti opetuslapset evankeliumin työhön: ”Hän sanoi heille: ’Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.’” (Luuk. 10:2.) Armahdetut syntiset tekevät evankeliumin työtä monilla eri lahjoilla.

Apostoli Paavali oli yksi näistä evankeliumin työn tekijöistä. Hän julisti Jumalan sanaa ensimmäisellä vuosisadalla, lähes 2 000 vuotta sitten. Hän kirjoitti nuorelle oppilaalleen Timoteukselle: ”Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin” (1. Tim. 1:15).

Vaikka Paavali oli ahkera Jumalan valtakunnan työntekijä, hän ei tehnyt evankeliumin työtä omaksi ansiokseen. Hän kirjoittikin Timoteukselle: ”Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein.” (1. Tim. 1:12–13.)

Nyt on meidän vuoromme olla evankeliumin työssä. Satoa on vieläkin paljon.

Juhani Alaranta