Kirjoitan tätä tekstiä suviseurakentällä Muhoksella. Kovaäänisistä kuuluu tuttu ja turvallinen evankeliumin viesti. Sananpalvelijat vuorollaan vakuuttavat, että jokainen kuulija saa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden. Siinä on kuultavana ja uskottavana evankeliumin ydin.
Vuosituhansien aikana ovat lukemattomat uskovaiset tehneet evankeliumin työtä – kukin Jumalan antamilla lahjoilla. Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen varhaiset kristityt elivät ulkonaisesti hyvin erilaisissa olosuhteissa tähän päivään verrattuna.
Vierailin pari vuotta sitten Rooman lähellä sijaitsevassa satamakaupunki Ostia Anticassa, joka sijaitsee Tiber-joen suulla. Sen arkeologisissa kaivauksissa on paljastunut varsin hyvin säilyneitä rakennuksia ensimmäisiltä vuosisadoilta. Vietin työtovereideni kanssa mielenkiintoisen päivän tutustuen antiikin ajan rakennuksiin, raunioihin ja maalauksiin.
Viimeisimpien kohteiden joukossa olivat rauniot, joista oli jäljellä vain hieman seiniä, pylväitä sekä alttaria muistuttava rakenne. Siellä näimme yhdessä pylväässä kuvion, joka pysäytti. Siinä oli erotettavissa kristillinen tunnus, alfa ja omega, kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Johanneksen ilmestyskirjassa Kristus ilmaisee itsensä sanoilla: ”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu” (Ilm. 22:13).
Seisoin tuon pylvään edessä ja ajattelin, että sillä paikalla oli ehkä ollut varhaiskristillisen seurakunnan kokoontumistila. Siellä Rooman alueella aikanaan saarnattiin Jumalan valtakunnasta ja julistettiin evankeliumia, hyvää sanomaa Kristuksesta, niin kuin näinä aikoina Suviseuroissa ja muissa Jumalan lasten kokoontumisissa. ”Täydet kaksi vuotta Paavali sitten asui omassa vuokra-asunnossaan ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, avoimesti ja kenenkään estämättä.” (Ap. t. 28:30–31.)
Jeesus lähetti opetuslapset evankeliumin työhön: ”Hän sanoi heille: ’Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.’” (Luuk. 10:2.) Armahdetut syntiset tekevät evankeliumin työtä monilla eri lahjoilla.
Apostoli Paavali oli yksi näistä evankeliumin työn tekijöistä. Hän julisti Jumalan sanaa ensimmäisellä vuosisadalla, lähes 2 000 vuotta sitten. Hän kirjoitti nuorelle oppilaalleen Timoteukselle: ”Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin” (1. Tim. 1:15).
Vaikka Paavali oli ahkera Jumalan valtakunnan työntekijä, hän ei tehnyt evankeliumin työtä omaksi ansiokseen. Hän kirjoittikin Timoteukselle: ”Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein.” (1. Tim. 1:12–13.)
Nyt on meidän vuoromme olla evankeliumin työssä. Satoa on vieläkin paljon.
Juhani Alaranta
Vuosituhansien aikana ovat lukemattomat uskovaiset tehneet evankeliumin työtä – kukin Jumalan antamilla lahjoilla. Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen varhaiset kristityt elivät ulkonaisesti hyvin erilaisissa olosuhteissa tähän päivään verrattuna.
Vierailin pari vuotta sitten Rooman lähellä sijaitsevassa satamakaupunki Ostia Anticassa, joka sijaitsee Tiber-joen suulla. Sen arkeologisissa kaivauksissa on paljastunut varsin hyvin säilyneitä rakennuksia ensimmäisiltä vuosisadoilta. Vietin työtovereideni kanssa mielenkiintoisen päivän tutustuen antiikin ajan rakennuksiin, raunioihin ja maalauksiin.
Viimeisimpien kohteiden joukossa olivat rauniot, joista oli jäljellä vain hieman seiniä, pylväitä sekä alttaria muistuttava rakenne. Siellä näimme yhdessä pylväässä kuvion, joka pysäytti. Siinä oli erotettavissa kristillinen tunnus, alfa ja omega, kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Johanneksen ilmestyskirjassa Kristus ilmaisee itsensä sanoilla: ”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu” (Ilm. 22:13).
Seisoin tuon pylvään edessä ja ajattelin, että sillä paikalla oli ehkä ollut varhaiskristillisen seurakunnan kokoontumistila. Siellä Rooman alueella aikanaan saarnattiin Jumalan valtakunnasta ja julistettiin evankeliumia, hyvää sanomaa Kristuksesta, niin kuin näinä aikoina Suviseuroissa ja muissa Jumalan lasten kokoontumisissa. ”Täydet kaksi vuotta Paavali sitten asui omassa vuokra-asunnossaan ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, avoimesti ja kenenkään estämättä.” (Ap. t. 28:30–31.)
Jeesus lähetti opetuslapset evankeliumin työhön: ”Hän sanoi heille: ’Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.’” (Luuk. 10:2.) Armahdetut syntiset tekevät evankeliumin työtä monilla eri lahjoilla.
Apostoli Paavali oli yksi näistä evankeliumin työn tekijöistä. Hän julisti Jumalan sanaa ensimmäisellä vuosisadalla, lähes 2 000 vuotta sitten. Hän kirjoitti nuorelle oppilaalleen Timoteukselle: ”Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin” (1. Tim. 1:15).
Vaikka Paavali oli ahkera Jumalan valtakunnan työntekijä, hän ei tehnyt evankeliumin työtä omaksi ansiokseen. Hän kirjoittikin Timoteukselle: ”Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein.” (1. Tim. 1:12–13.)
Nyt on meidän vuoromme olla evankeliumin työssä. Satoa on vieläkin paljon.
Juhani Alaranta
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Miten me ihmiset voimme päästä valvetilaan?
Y. K: Tämä on kysymys, jota on pohdittu kautta vuosituhansien. C. G. Jung, "Zürichin tietäjä", jota pidetään uuden länsimaisen syvyyspsykologian johtavimpana tutkijana, oli perehtynyt harvinaisen hyvin myös idän filosofiaan.
Hän sanoo suunnilleen näin: "Maailma on täynnä kollektiivisia intohimoja" — voimme siis kansakuntina, puolueina ja ihmisryhminä innostua valtavasti ja tehdä jostakin asiasta elämän ja kuoleman kysymyksen ja joutua kuin joukkopsykoosiin, tällöin on kyseessä kollektiivisen sielunelämän ilmiö.
Jung jatkaa: "Todellinen selkiytyminen, todellinen vapautuminen, herääminen on aina ja joka tapauksessa yksilöllinen asia." Toinen ihminen voi korkeintaan antaa virikkeitä, mutta niin kuin Jeesus kertoo Kylväjävertauksessaan, siemenet putoavat mikä kivikkoon mikä ohdakkeiden ja orjantappuroiden joukkoon ja jotkut siemenistä jopa hyväänkin maahan".
"Elääkö ihminen unitilassa"?
https://www.teosofia.net/