eläminen on

Täällä kamppaillaan samojen ajatusten kanssa. Ei kauheasti ystäviä, tai oli mitta olen eristäytynyt melkein kaikesta, jopa omista vanhemmista. En jaksa ketään enkä mitään. Töissä käynti on kamalan raskasta nin fyysisesti kuin henkisesti. Terapiassa käynyt mutta ei auta. Tuntuu lohduttomalta melkein joka päivä. Velvollisuuksia elämässä, joten itsetuhoisuus ei ole vaihtoehto. Silti se käy mielessä. Hulluksi tulemisen pelko ja ahdistus. Miten tästä selviää, vai selviääkö koskaan, ja jaksaako ihminen tätä vuodesta toiseen.

Hei,

Hyvä, että kirjoititte tänne! Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on raskasta. Itseetuhoisista ajatuksista kannattaa jutella oman hoitotahon kanssa.

Lisäksi on olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Tässä niistä muutama:

- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 09 252 5010 arkisin klo 9-07 ja viikonloppuisin sekä juhlapyhinä klo 15-07.

- Kriisikeskukset

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Itsellä kanssa elämä tuntuu vaikealta. Ahdistaa koska näkee mitä muut eivät näe (tai halua nähdä). Maailma on sekavassa tilassa. Ihmiset tuntuvat elävän unessa.