Tein abortin useita vuosia sitten ja olen pitkään halunnut kirjoittaa tunteeni jonnekin niin, että joku samaan tilanteeseen joutunut ehkä uskaltaisi valita toisin.
En ollut koskaan pitänyt lapsista, kokenut vauvakuumetta, tai kokenut voivani olla hyvä vanhempi lapselle. Lapset eivät myöskään ole pitäneet minusta. Olin koulukiusattu ja kotiolot ei myöskään olleet hyvät. Kotona kuulin jatkuvasti olevani inhottava ja tyhmä. Vihasin isääni, mutta teini-iästä asti uskoin omaavani samat heikkoudet kuin hän ja tulevani yhtä huonoksi vanhemmaksi jos saisin lapsen. Koulukiusaus ja muu syrjintä saivat ajattelemaan että olen jotenkin epäihminen, enkä pystyisi rakastamaan lastani.
Tulin raskaaksi yhden illan jutusta. Olin siinä vaiheessa elämääni jo tullut onnelliseksi ja tyytyväiseksi ja jonkin verran jopa uskoin että jos tulisin vahingossa raskaaksi, saattaisin olla erikoinen mutta riittävän hyvä vanhempi. Mies painosti kuitenkin todella paljon aborttiin, ja suostuin koska koin että en ollut eritysesti lasta halunnut ja miestä asia ahdisti paljon.
Abortin jälkeen tapasin miehen jonka kanssa olemme olleet pitkään yhdessä. Saimme lapsen muutama vuosi sitten, koska luotin siihen että hän voisi olla hyvä isä jos itse en olisikaan hurjan äidillinen. Lapsen syntymästä asti olen ollut valtavan onnellinen. Olen itse asiassa hyvä äiti. Kaikki äidinvaistot heräsivät kun sain vauvan syliini. Hämmästyin sitä, että olenkin ihan normaali. Jotenkin kauheaa, että olin aina kuvitellut etten olisi.
Mä todella kadun sitä aborttia, tiedän että olisin rakastanut lasta valtavasti ja olisin ollut niin onnellinen. Tuntuu tietenkin pahalta hänen puolestaan. Abortti on jokaisen oma päätös, mutta halusin kertoa tarinani siltä varalta, että joku toinen kokee olevansa kuin minä. Itse en pystynyt aborttiaikeistani kertomaan kenellekään enkä etsimään kokemuksia...
Älä jätä aborttia tekemättä siksi että myöhemmin kaduttaa, vaan siksi että oma lapsi on niin uskomattoman käsittämättömän ihana rakas asia, ettei sitä voi mihinkään verrata <3 Oikeasti, pystyt siihen! Jos et, apua löytyy aina. On äärimmäisen epätodennäköistä että olisit huono äiti.
Kadun aborttia.
12
328
Vastaukset
- Anonyymi
Tällaiset el.ämän makuiset tunn.ustukset, kun abortista ei seurannutkaan pelccää onnen autuutta, voimaantumista, vapauden huumaa jne. ovat kuin myrccyä aborttien edistäjille jotka niitä lup.ailee.
- Anonyymi
No joo, en pidä tätä tunnustuksena. Itseni takia toivoisin, että abortti olisi niin hankala saada ettei siihen rutiinisti painostettaisi. Muut tehkööt omat päätöksensä. Halusin ainoastaan kirjoittaa jotain, mitä olisin itse halunnut lukea kun päätöstä tein.
Ei ihminen, joka epäilee kykyään vanhempana, luultavasti tule olemaan huono vanhempi, vaan päin vastoin.
Eniten on yllättänyt se valtava rakkaus lapseen. Sellaista en ole koskaan tuntenut ketään kohtaan ja siksi kuvittelin etten voisikaan. Ajattelin myös että jos lapsi on jotenkin itseni kaltainen tai muuten huono, inhoaisin häntä. Senkin pelon tajusin heti synnytyksen jälkeen turhaksi, olisin rakastanut mitä tahansa ulospullahanutta tyyppiä ja ollut hänestä ylpeä!- Anonyymi
Oletko tullut ajatelleeksi sitä, että jos et olisi sitä ensimmäistä aborttia tehnyt, elämäsi olisi kaikin tavoin mennyt toisin? Et ehkä olisi esim. ikinä saanutkaan tätä toista lasta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jo pienikin muutos yhdessä elämänvaiheessa olisi sattanut tehdä elämästäsi ihan toisen kuin mitä se on nyt.
Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta todellista viisautta on myöntää se, että jokainen meistä on lopulta vain ihminen. Monenlaista sattuu elämässä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko tullut ajatelleeksi sitä, että jos et olisi sitä ensimmäistä aborttia tehnyt, elämäsi olisi kaikin tavoin mennyt toisin? Et ehkä olisi esim. ikinä saanutkaan tätä toista lasta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jo pienikin muutos yhdessä elämänvaiheessa olisi sattanut tehdä elämästäsi ihan toisen kuin mitä se on nyt.
Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta todellista viisautta on myöntää se, että jokainen meistä on lopulta vain ihminen. Monenlaista sattuu elämässä."Et ehkä olisi esim. ikinä saanutkaan tätä toista lasta."
Jos noin olisi käynyt (miksi olisi?), niin eihän sellaista osaisi kaivatakaan ketä ei olisi koskaan tuntenutkaan. Silloin olisi se abortissa chuoll.ut lapsi ja mahdollisesti joku muu sisarus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko tullut ajatelleeksi sitä, että jos et olisi sitä ensimmäistä aborttia tehnyt, elämäsi olisi kaikin tavoin mennyt toisin? Et ehkä olisi esim. ikinä saanutkaan tätä toista lasta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jo pienikin muutos yhdessä elämänvaiheessa olisi sattanut tehdä elämästäsi ihan toisen kuin mitä se on nyt.
Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta todellista viisautta on myöntää se, että jokainen meistä on lopulta vain ihminen. Monenlaista sattuu elämässä."Oletko tullut ajatelleeksi sitä, että jos et olisi sitä ensimmäistä aborttia tehnyt, elämäsi olisi kaikin tavoin mennyt toisin? Et ehkä olisi esim. ikinä saanutkaan tätä toista lasta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jo pienikin muutos yhdessä elämänvaiheessa olisi sattanut tehdä elämästäsi ihan toisen kuin mitä se on nyt.
Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta todellista viisautta on myöntää se, että jokainen meistä on lopulta vain ihminen. Monenlaista sattuu elämässä."
Kylläpä on katkera raakkuja tämä viekottelija, kun avaajasta ei tullutkaan liukuhihna-aborddööri vaan silmät aukesivat yhdestä julmuudestaan.
- Anonyymi
Mikähän tässä on jadcuvasti ylivoimaisen asiatonta yIIäpidon mielestä?
Kiitos sin.ulle, että tulit kertomaan rohceasti ja reh.ellisesti tarinasi, ja varoittamaan muita sordumasta samaan cohdaloccaaseen virh.eeseen! - Anonyymi
Äitini teki abortin 50-luvulla (avioliitossa), ja katui sitä lopun ikäänsä. Lapsi olisi ollut minusta seuraava.
Mielestäni aborttikeskustelussa puhutaan liian vähän siitä, että abortti voi olla naisen mielenterveydelle koettelemus ja traumaattista. Vallitseva ajattelutapa on, että se on kliininen operaatio, jonka läpiläynyt nainen ei tarvitse esimerkiksi seurantaa tai tukea sen jälkeen. Moni kuitenkin hyötyisi keskusteluavusta ja tapahtuman läpikäynnistä jokin aika abortin jälkeen.
Mutta tuntuu siltä, että jos vaatii huomiota ja hoitoa niille naisille, joita tehty valinta jälkikäteen alkaa ahdistaa, onkin sitten jokin abotinvastustaja-fanaatikko.
Pitäisi ymmärtää, että monille naisille abortin tekeminen on iso askel, johon liittyy ristiriitaisia tunteita. Toki on varmaan niitäkin, jotka pääsevät sen yli kuivin silmin.
Tsemppiä sinulle, ap. Mennyttä ei voi muuttaa, ja ota huomioon, että sinua painostettiin. Niin painostettiin äitiänikin isäni taholta.
Hienoa, että sinusta kuoriutui hyvä äiti. Olet oikeassa rohkaistessasi muitakin uskomaan, että äidinrakkays voi tulla lapsen myötä, vaikka sitä ei uskoisikaan. - Anonyymi
Niin olen sitä mieltä että abortti silloin oli oikein ja hyvä valinta
Elämäsi olisi voinut olla hyvin hankalaa jollet olisi sitä tehnyt. Se ehkä mahdollisti sen että löysit myöhemmin hyvän suhteen ja teit hyvässä suhteessa myös onnistuneelta tuntuvan lapsen että myös sen isä piti ja halusi lapsen yms. Älä harmittele vanhoja kun valintasi aborttiin oli yhden illan suhteesta hyvä!. Minullakin oli tavallaan yhden illan suhde ja alkoholin vaikutuksen takia olin yhdynnässä jossa en selvin päin olisi ollut ja vähän siis puolittainen väkisinmakuu. Että jouduin tekemään sitten myös abortin. En vieläkään tiedä sitä miksi hän ei käyttänyt kondomia. Mutta kun emme oikein tunne eikä häntä kiinnostanut siihen aikaan naisissa kuin yhdyntä niin en saa koskaan tietää miksi ei viitsinyt kondomia käyttää. Mutta sanoisin miehille että jos on tärkeä teille juottaa nainen humalaan että saatte sen yhdynnän niin jos voisitte sitten käyttää sitä kondomiakin,että teiltä sitten edes sen verran. Mutta ihanaa äitiyttä sinulle ja nautihan siitä äitiydestäsi ja ihan on kuule turha sitä abortiutta jotenkin vierastaa, on monessa tapauksessa kun tapahtuu esim vahinkoja ja väärin tekemisiä esim naista kohtaan niin ihan hyvä vaihtoehto!! ja sinunkin tapauksessa varmaan oli hyvä vaihtoehto kun mies oli silloin niin vastaan lasta! - Anonyymi
Kiitos kaikille tarinoiden jaosta ja tuesta. Olen myös kiitollinen ylläpidolle, asia on sen verran traumaattinen että hyvä jos karsivat suorimpia kommentteja.
En halua jossitella, mutta olisi myös voinut käydä niin että abortin takia en olisi saanut koskaan lasta. Ajattelin että suhteessakin vahinko/suunnittelematon raskaus olisi ainut tapa saada minut äidiksi, koska en enää aborttia halunnut, mutta en myöskään vastuuttomasti suunnitella lapsenhankintaa vaikka olisin huono vanhempi. Olisin kyllä elänyt onnellisena ilman lastakin, mutta tällaisesta onnesta ei olisi tiennyt mitään. Ja niiin kuin sanoin, olisin rakastanut mitä tahansa lasta, vaikka tätä nykyistä ei olisikaan. Vaikka tuntuu hurjalta näin sanoa.
Siiltä mieheltä silloin en olisi mitään tarvinnut. Hän ei vain kestänyt häpeäntunnetta tms, mikä olisi aiheutunut jos joku olisi saanut tietää lapsen olevan hänen. Olis kiva jos joku mieskin tsemppaisi täällä toisia miehiä luottamaan siihen, ettei elämä kaadu lapsen saantiin, yhdenillanjutustakaan. En yleensä lue täällä keskusteluja joten en tiedä onko sellaiset yleisiä.
En sinänsä vastusta abortteja, ajattelen vain että niiden helppo saanti johtaa myös meillä epävarmoilla ja häpeilijöillä turhan helposti abortin tekoon.
-ap - Anonyymi
Minä sain myös ihan liian helposti abortin. Henkisesti raskaudenkeskeytys on ollut elämäni vaikein asia. Mies painosti, uhkaili ja manipuloi niin paljon etten osannut vastata muuta kuin "kyllä" lääkärin kysyessä olenko varma päätöksestä. Ei kysytty olisinko halunnut keskustella päätöksestä, eikä mitään muutakaan. Abortista jäi jäljelle vain tyhjä syli, viha ja loputon suru, joka seuraa minua elämässäni loppuun saakka. Toivottavasti muut naiset osaavat pitää puoliaan jos joutuu samaan tilanteeseen kuin minä.
- Anonyymi
Ihmisillä nyt on tapana katua kriisissään ihan kaikkea maan ja taivaan välillä.
Ei hitto sanoisin edelliselle että laita uutta siementä vakoon äläkä jää katkeruudessa rypemään. - Anonyymi
Minä olen katunut eniten sitä ettei nuorena opiskeleminen kiinnostanut sillä näin vanhemmiten se on todella hankalaa kun muisti ei ole enään sitä priimaa ja olen yrittänyt mutta ei siitä mitään tuloksia kauheasti tule. En kuitenkaa ruoski itseäni henkihieveriin sen takia etten osannut oikein valita vaan pärjätään näillä eväillä sitten mitä on. Ystäväni katui perheensä rikkomista ihan hullun ihastumisen takia ja toinen katui ettei harrastanut liikuntaa enemmän silloin kuin olisi pitänyt tai piti sitä syynä paikkojensa liian aikaiseen rikki menoon.
Suurimmalla osalla on varmasti pitkän elämänsä taustalla joitain juttuja mitä paremmalla järjellä tekisi toisin. Jossain ikä kriisissä ihminen sitten pohtii omia tekosiaan enemmän kun on liikaa aikaa alkaa märehtimään menneitä.
Yksi asia on varma että mennyttä ei voi muuttaa muuta kuin tulevaisuuttaan. Joka mennyttä muistelee niin tikulla silmään. Mulla meni ammatin valinnatkin ihan pieleen mutta syytä siitä rikkinäistä kotiani jossa ei tuettu eikä opastettu yhtään mitään jotenka sai ihan omillaan koittaa pärjätä. Mitään en saanut kotoa ja tunsian olevani ihan heitteillä. Vanhempani keskittivät vain uusiin suhteisiinsa ja olin pääasiassa tiellä niissä kuvioissa. Syytin niitä pitkään mutta ihan turhaan sillä ei se mitään muuta vaan joku trauma piti lävitse käydä.
Oli sekoilu vaihe nuorena aineissa ja aborteissakin tuli käytyä ja kokeiltua maksullisenakin mutta en ollut hyvä siinäkään niin etten jaksanut teeskennellä jos ällötti. Sekoilin kolmekymppiseen asti kunnes aloin rauhoittumaan kun tuli ikä kriisi.
Nyt vanhana tunnen että tuli ihan kaikki sekoiltua ja kokeiltua nuorena niin etten tunne jääväni mistään paitsi tai että olisi tunne että elämä olisi jäänyt elämättä sillä sitä on menty täysillä pitkään ja ymmärrän itseäni ja muita ihmisiä paremmin mikä johtaa tai mistä johtuu mihinkä ratkaisuihin milloinkin päädytään. Kaikkien ihmisten pitää itse tehdä omat virheensä, elää elämää eikä elää missään kellarissa.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta3024956Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2721480Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin661416eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1131267Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes1061258- 861184
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1321158Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä591086- 172918
Palsta sekosi lopullisesti?
Taidan mennä päikkäreille. Oliko hän nyt muka oikeasti äsken täällä ja kirjoitti, että täytyy unohtaa? Todistakaa se. Ki15871