Kaikki me Kepun vastustajat toivomme

että kepulaiset älyäisivät valita Katri Kulmunin Kpeun uudeksi puheenjohtajaksi. Kulmuni on Lapista ja hän on korostuneesti aluepoliitikko, joka muistaa sanan aluepolitiikka jokaisessa puheenvuorossaan. Kulmuni tähtää Kepun kannatuksen kasvuun Lapissa ja Pohjois-Suomessa ja ylipäätään niillä aleuilla, joilla Kepun kannatus on entuudestaan vahva. Hän on poikkeuksellinen rehellinen kepulainen tai sitten vielä niin noviisi, ettei osaa peitellä tarkoituksiaan. Hänen olisi pitänyt olla ensin Mauri Pekkarisen opissa. Väyrysen opissa hän on ollutkin, mutta ei ole tainnut oppi ihan tarttua.Kertauta ja toistoa tarvittaisiin.

Kulmuni ei vetoa millään lailla niiden alueiden ännestäjiin, joissa Kepun kannatus on vähäinen Ehkä hän on realisti ja haluaa pitää Kepun kannatuksen suurena vain arktisessa osassa Suomea. Siis siellä missä ihmisiä asuu kaikkein vähiten. Tämä tarkoittaa noi 8 prosentin kannatustavoitetta.

Kaikkonen on etelän immeisille vaarallisempi tapaus. Hän koko lailla välttelee puhumasta aluepolitiikasta. Maataloutta hän ei taida omakohtaisesti tuntea lainkaan. Hän on aika epämääräinen poliitikko, tyypillinen kepulainen opprtunisti, joka haistelee vallan ilmapiiriä. Kaikkonen luottaa siis polittiseen nenäänsä. Lisäksi hän pääsi demarieukostaan eroon, joten voi keskittyä täysillä politiikkaan ilman perheriitoja. Vähän kankean oloinen Kaikkonen on kuten silloin julkisesti tanssiessaan. Mutta hän sai paljon säälipisteitä ja niitä voi tarvita politiikassakin. Ehkä ihmiset tuntevat sääliä häntä kohtaan, kun joutuu selvittelemään Sipilän aiheuttamia sotkuja.

Taitava opportunisti voi kyetä häivyttämään kepulaisuuden perimmäiden ytimen ihmisten silmistä. Juuri siksi tällaiset kaikkoset ovat epätoivottavia johtajia muiden kuin kepulaisten silmissä. Mutta taitoa se edellyttää, ettei ala höpistä sellaista, mikä karkoittaa omat kantaäänestäjät. Kaikkosella ei ole samaa uskottavuutta maasutukepujen silmissä kuin mitä on ollut Väyrysellä, Kääriäisellä ja Pekkarisella.