Olen varmaan sinun silmissäsi säälittävä ihminen ja hyvin ymmärrän että niin ajattelet. Ansaitsen sen, olenhan niin kaukana täydellisestä monessakin suhteessa. Etenkin lähentymisyritykseni ovat olleet kömpelöitä ja nautettavia. En ihmettele, että tällä hetkellä mietit, miten minusta pääsisi siististi eroon.
Ehkä sinun ei tarvitsisi, haluaisin nimittäin mennä maan alle, kadota pois. Ylpeydestä et ainakaan voi syyttää, et todellakaan ole antanut mitään syytä oman häntäni nostamiseen. Syytä säälittävyydelle voit näin ollen pohtia mielessäsi tätä taustaa vasten. Naiselle tämä mieheltä.
Ehkä sinun ei tarvitsisi, haluaisin nimittäin mennä maan alle, kadota pois. Ylpeydestä et ainakaan voi syyttää, et todellakaan ole antanut mitään syytä oman häntäni nostamiseen. Syytä säälittävyydelle voit näin ollen pohtia mielessäsi tätä taustaa vasten. Naiselle tämä mieheltä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Minä en ainakaan pidä häntä säälittävänä miehenä. En, vaikka ei meistä tulisikaan mitään.
En ikinä ole ajatellut sinusta noin. Olin hämmentynyt ja menin lukkoon. Olen ollut surullinen, koska vaistosin että sinä olet surullinen.
Olen menossa nukkumaan mutta olet taas antanut minulle ajattelemisen aihetta. Olet oikeassa suhteeni. Olen kipeämpi kuin luulen. Viestejäsi ei kannattaisi poistaa, ne ovat totta.
Olet minulle todellinen ystävä ja olen kauhean iloinen sinusta. Mieheni ei ymmärrä suhdettamme mutta parhaimmillaan tästä voi tulla maailman parhain ystävyys. Hyvää yötä
Sinulla tuntuu olevan pakkomielle tähän johonkin "ystävääsi". Näytät kuitankin haluavan hänestä enemmänkin kuin ystävyyttä.
Hyvää yötä! Olet tärkeä ihminen! Ystävyys riittää oikein hyvin mulle.
Kiitos kun kirjoitat noin. Minä haluaisin olla ystäväsi mutta olenko ystävyyteen tarpeeksi kypsä. Toivottavasti jonakin päivänä voimme olla ystäviä. Olet minulle tärkeä.
Ei meistä kukaan ole täydellinen. En todellakaan pidä sinua säälittävänä.
En minä sinua halveksi, vähättele tai pidä mitenkään epäkelpona ihmisenä. Minun ihmiskäsitys on avara ja hyväksyvä. Mä olen ollut aina tällainen, tosin myös paradoksaalinen aina. Kyllä sä sen tiedät.
Kaikilla meillä on historiamme, eikä se tee meistä huonompia tai parempia. Samanveroisia ollaan ihmisinä.
Itse en ottaisi avarakatseisesti vastaan tällaista ylhäältä alaspäin julistamista, eikä kenenkään ole mielestäni syytä tehdä niin
Aloittaja on kirjoittanut itse tän kommentin. ”En minä sinua halveksi”...
Vai niin.
Siinä tapauksessa aloittajan saattaisi olla hyvä tarkistaa se oman hännän nostamisen osuus. Ylpeydellä voidaan muuten viitata joko pöyhkeyteen ja omahyväisyyteen tai järkähtämättömyyteen ja rajoittuneeseen riskinottokykyyn.
Heräsin miettimään näitä asioita. Verrattuna siihen,mitä olen ollut, olen kuitenkin nykyään kohtalaisen normaali kiitos masennus ym. Lääkkeiden. Olisitpa nähnyt minut nuorena niin olisit pitänyt minua kipeänä. Tiettyihin asioihin minulla on selitys.
Minä haluaisin sinusta ystävän mutta ymmärrän jos sinä et. En minäkään haluaisi sellaisesta joka on minuun ollut ihastunut.
Vähän minulla kiukku nousee tiettyjä asioita kohtaan. On kuitenkin annettava anteeksi. Se kuuluu ihmisyyteen. Sen verran voin kuitenkin sanoa että niillä eväillä mitä olen saanut, on hämmästyttävää että olen edes tässä. Se on suuri ihme. Joku psykologi joskus sanoi että en koskaan ole saanut olla lapsi. Lapselta on vaadittu aivan älyttömästi eikä hän ole saanut opastusta missään. Itse olen tieni tehnyt, noussut aivan nollasta. Jälkeenpäin näitä asioita tajuaa.
Olen ollut hankala luonne, villi, mustasukkainen, ei-mukava, aggressiivinenkin. Miehellä on ollut kestämistä. Nykyään olen vähän helpompi lääkkeiden ansiosta.
Miksi et saanut olla lapsi? Miten se ilmeni?
Mitä lääkkeitä käytät, mitkä helpottaa oireita?
Kukaan ei kirjoita noin itsestään, tämä on matkija, joka yhä vain yrittää talloa toista hölmöä. Ja se toinen ei kyllä tarvitse mitään masennus- tms lääkkeitä. Surkuhupaisaa, jos ei olisi niiin säälittävää.
En kirjoittanut " hölmöä" vaan " henkilöä".
Minusta ensilähestymisesi oli hienostunut, niissä olosuhteissa.
Vaikuttavuus meni sinne syvälle sisimpääni.
Muistan se oikein hyvin vieläkin.
Viime vuodet olleet piinaa, ehkä vähän helpottaa, kaikkeen tottuu.
En kiirehdi mihinkään, antaa ajan kulua. . .
Toivon
Luulen, että äidissäni oli samanlaista oireilua kuin minussa. Hän oli välillä lapselle aivan kauhea.
Ollessani pieni muuan naapurintyttö työnsi minua mattotelineellä niin että putosin siitä selälleni ja katkaisin käteni. Äitini haukkui minut silmittömästi sen jälkeen vaikka minä en ollut tehnyt mitään. Ymmärrän, että pelästyi mutta hän ei osoittanut mitään empatianerkkejä eikä tällaisten tapausten jälkeen koskaan pyytänyt lapselta anteeksi. Tällaisia tapauksia oli muitakin. Välillä häneltä vain meni hermot totaalisesti. Uskon, että hän eniten kohdisti vihaansa minuun. Hän myös kielsi kavereitani käymästä meillä, vaikka kaikki muut toimivat aivan päinvastoin. On vaikea ymmärtää häntä. Isääni en syyllistä, olenkin aina ollut isän tyttö. Luulen, että isä ei tiennyt juurikaan äidin pimeästä puolesta. Minun äidilläni on ollut rankka elämä enkä haluaisi häntä syyllistää mutta hän oli minua kohtaan jotenkin ankara.
Minun on ollut vaikea antaa monia asioita anteeksi. Silloin on vaikeaa kun itse oireilee edelleen pahasti. Luulen, että olen ollut omille tyttärilleni mukavempi.
Minä käytän masennuslääkkeita isona annoksena säännöllisesti ja harhaisuuslääkettä. Luulen, että käytän niitä loppuikäni.
Harhaisuuslääkettä jaha jaha, palstamies asialla
En halua kirjoittaa lapsuudenkokemuksista enempää koska minun vanhemmillani ei kummallakaan ole ollut helppo elämä.
Olen mielessäni antanut anteeksi. Itsekään en täydellinen vanhempi ole.
Kaikki kokemukseni ovat tehneet minusta sen, mikä tänään olen. Nykyään olen mukavempi kuin aikaisemmin.
Ei kannata täällä mitään hävetä. Ollaan usvahahmoja. Kaikki ok.
Häpeä voi vaihtua hopeaan ja hopeastakin voi tulla kultaa, ainakin ihmissuhteissa, jos kärsivällisyyttä ja tahtoa on. :)
Ihana kommentti. Ajattelin meidän ystävyyttä ja ymmärrän että en ole sitä loppuun asti ajatellut. Luulen myös, että emme vaan voi olla ystäviä. Se olisi kummallinen tilanne. Meidän pitää varmaan vielä selvittää jonkin aikaa suhdettamme ja sitten vain lopettaa kokonaan.
Millainen tilanne sinulla on?
Aika harvat ovat säälittäviä 1/100, joten huoli on varmasti aiheeton. Säälittävin joukkoon kuuluu läpikotaisin katkerat ja kateelliset ihmiset, koska ne ovat oikeasti säälittäviä.
Ei kukaan tunteidensa kanssa ole säälittävä, päinvastoin. Se on elämää. No, ehkä itsensä myyvät ovat reppana, mutta kyllä se säälittävä/reppanuus rajoittuu aika pienelle sektorille.
Olipas hyvin kirjoitettu. On sentään järkeä vielä joillakin.
Muutenkin hyviä kommentteja, joita oli kiva lukea.
Hm, järkeä, no varmaankin sydäntä. Hienoa että on naisia, joilla on suuri ja läämin sydän.
Sääli on sairautta. Nainen ei halua sääliä sua vaan kohdata, kuunnella, ymmärtääkin. Mutta ajatusten lukija ei kukaan ole. Kerro, mitä tunnet ja ajattelet hänestä, pian! Älä häpeä sitä mitä tunnet.