KAHVIPIRTTI 159 /2019

Hyvää sunnuntai-aamua pirttiin täältä Hämeestä! Ja tervetuloa takaisin, SkillaN! Hellepäivä on tulossa. Sen tunnen tässä asunnossa, jonka ikkunat ovat koko aamupäivän auringon puolella. Sälekaihtimet eivät paljoa auta, parveke on lasitettu ja on kuin pätsi. Siellä ei ole aurinkokaihtimia laitettu. Vasta iltapäivällä, kun aurinko kääntyy talon toiselle puolelle, voi avata parvekkeen ikkunat ja toivoa pientä tuulenvirettä Vanajavedeltä päin.

En ole ehtinyt koko viikolla käymään pirtissä kun olen kirjoitellut enimmäkseen asuinkaupunkini päättäjien ideasta kaivaa tämän Suomen vanhimman sisämaakaupungin tori pohjamutia myöten ja tehdä kaksikerroksinen parkkihalli torin alle! Turussa sitä jo ollaan kaivamassa ja ollaan huomattu että ympärillä olevat talot alkavat kallistua kuoppaan... Meidän kaupungissa on valtavia parkkialueita aivan keskustan välittömässä läheisyydessä, ne ovat tyhjiä, mutta silti pitäisi "keskustan liike-elämää piristää" monivuotisella rakennusurakalla. Tuo "keskustan piristäminen" kuullostaa niin tekopyhältä kuin olla voi. Sanottakoon että keskusta on tyhjentynyt päättäjien aikaisempien päätösten takia: Rakennettiin tavaratalo Goodman moottoritien päälle, jossa olevat liikkeet lopettavat yksi toisensa jälkeen kalliitten vuokrien takia. On rakennettu suuri ostoskeskusalue kaupungin ulkopuolelle. Mutta sijoittajia himottaa tehdä keskustasta asumalähiö, siihen tarvitaan parkkihalli ovien lähelle. Kenellä on rahaa, määrää kuinka epäkunnioittavasti voi käsitellä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita pikkukaupunkeja. - Tulen seuraamaan hyvin tarkasti asioitten kehitystä muuton jälkeenkin. Tuntuu pahalta että tieten tahtoen halutaan pilata koko kaupunki rahan ja pyhänlehmän, auton, nimiin.

Nyt lähden aamulenkille ja taidan suunnata askeleeni Sibeliuspuistoon. Siellä on viiden penkin alle sijoitettu tunnistimet, jotka reagoivat kun joku istahtaa penkille. Penkin alta alkaa kuulua Sibeliuksen musiikkia pianomusiikkisarjasta Puut. Puut ovat Honka, Pihlaja, Haapa, Koivu ja Kuusi. Viiden penkin alla oma
"puumusiikkinsa". :) Ihan kiva rentoutua hetkeksi ja kuunnella rauhallista musiikkia. - Puistosta ei sitten ole enää pitkä matka linnalle ja rantatie takaisin keskustaan on tosi ihana, Hopealinjan laiva vielä laiturissa... (Senkin kaupungin päättäjät aikovat myydä pois.) Hopealinjan laivat ovat olleet Aulangon lisäksi monen postikortin aiheena kun on tästä kaupungista lomaterveisiä lähetetty.
Mutta täytyy nauttia kaupungin kauneudesta, kun vielä voi ja säilytän sen kuvat aina sydämessäni.

Nauttikaa päivästänne, rakkaat pirttiläiset!

Niin totta kuin olla voi! Nimittäin nuo puheesi, Turun kauppatorin alle rakennetaan parkkiluolaa autoja varten, ja koko keskusta on suorastaan lirissä. Torikauppiaat on ahdettu pienelle aluelle torin ylälaidalle, muutkin kauppiaat ajettu ahtaalle keskustassa, kun asiakaskato käy keskustassa. Turun tauti leviää, kun 70-luvulla rakennettu Hamburger Börssin rakennuskin aiotaan purkaa ja uutta pytinkiä vaan tilalle... hienoja vanhoja rakennuksia pantu maantasalle ja laatikkomaisia mitäänsanomattimia kerrostaloja rakennettu tilalle. Ja entäs se funikulaari, kansa kielellä jumikulaari, rahaa pantu siihenkin miljoonia, ja aina vaan epäkunnossa! Huoh! Mutta mitäs ne päättäjät, aina vaan uusia suuria päätöksiä turkulaisten veronmaksajien piikkiin, jatkoa olisi vaikka kuinka paljon typeristä päätöksistä! Onkohan muualla maassamme samanlaista haaskausta?

No, maksetaan minkä jaksetaan, tässä vaan tavallisen kansalaisen purkausta, joka ei mitään auta. Mutta kiitos Mdk:oon, sainpa täten haukuttua Turun päättäjiä, ikävä kun muualla ei ole opittu tästä "Turun taudista"....
Onneksi lämpöä piisaa, ensi viikolla ehkä jo liiaksi asti, mutta kun on mahdollisuus niin "naatitaan", kunhan talvi saapuu, niin tämä helleaikakin on muisto vain. Lämpöisiä ajatuksia kuitenkin teille pirtissä kävijöille toivotan! km.

Lainaus facetekstistäni tältä aamulta.

"On kulunut puolitoista kuukautta sairaalareissustani. Ruokatottumusten muutos on saanut paljon hyvää aikaan.
Olen jättänyt maitotuotteet, punaisen lihan, makeat kahvileivät syön kokojyväleipää ja sitäkin vain aamiaisella puuron kanssa. Kasvisruoat ovat päivien pääannoksia. Kalaa ja kanaa syön, mutta säännöstellen. Annokset ovat pienentyneet ja paino laskenut ilman ponnisteluja jo 5 kg. Jenkkakahvat ovat pian historiaa. Hyvän olon löytää ruoasta 😊"

Aloitan usein aamuni keskipihan aamiaspöydässä istuen ja tuumaillen kuten nytkin. Voisilmäpullia ei kattauksissani enää ole vaan 🍅🌶🥒.

Aamulla tyyni nyt pieniä aaltoja kuljettava Nuasjärvi aukeaa eteeni.

Sunnuntaipäivän rauha ympärillä, tai ei ihan, sillä erilaisia ääniä kantautuu järveltä. Veneväylältä moottoriveneiden ääniä, vastakkaisesta saaresta, lasten vesileikkien iloa, naapurien puheen ääniä, lintujen viserrystä jne. Vesi kuljettaa ääniä kaukaakin.

Yleensä lopetan aamutuumailuni kirjoittamalla...mitähän sitä tänään....ja sen jälkeen oinasteluni tulevista päivän töistä. Se on muuten hyvä keino potkaista työt alkuun.

Niin, eilenkin, rastasverkot viritetty. No, eipä noita rastaita ole juurikaan tontilla näkynyt, liekö kun niemen joka mökissä on kesävieraita.

Niin mitähän sitä tänään. Pitänee ostaa uusi pyykkinaru kun entinen oli kului puhki. Ehkäpä vaihdan karvalankamaton pirttiin. Nosti sen eilen varastosta ulos tuulettumasn.

Niin ei riitä 15-riviä meikäläisen tuumailuille.

Tuumaillaan 😎

Hyvää päivää!
Kiitos SkillaNille uuden pirtin avaamisesta ja ehostamisesta.
En voi kuin yhtyä noihin MdK-MdK:n ja km:n esiintuomiin epäkohtiin. Kovasti on lyhytnäköistä kaupunkisuunnittelua ja miksei voi tosiaankin ottaa oppia toisten virheistä.
Turistina Turussa tänä kesänä vierailleena useampaan otteeseen osasin kyllä nähdä ne parhaimmat puolet. Onnistuinkin ajatukseen, että ensi kesänä, jos elontieni jatkuu, muutan johonkin toiseen kaupunkiin joksikin aikaa. Silloin voi kiireettömästi tutustua kohteeseen. Sadepäivinäkin, kun voi valita sopivan kohteen.
Sateesta puheenollen, ei pilven pilveä, 24.7.
Aamulla pyöräilin kauemmaksi maksettiin, kun oli vielä viileää. Se olikin mukavaa, kun oli tosi vähän ihmisiä liikkeellä.

Muistakaahan nesteytys, jos luvatut helteet osuvat kohdillenne!

raakile.vielä

P.S. Osanottoni ja myötätuntoni Rituliinille!

Naistenviikkoa vietetään, tänään Johanna, huomenna Leena, sitten Olga, Tiina ja Jaakko se päättää viikon , heittääköhän jo kylmän kiven veteen!

Olisiko sitruunaperhosia nuo , jotka kisailee ja lentelee, välillä yhdessä ja taas erillään.
Vaaleita ovat väriltään , oikein ihania.

Pitää mennä kastelemaan kukkasia, on niin kova helle, että vettä ne tarvii.
Itikoita siellä puutarhoissa on nyt paljon, saan niiden pistoksista kutisevia paukamia, ne koettavat myös elää ja saada hyvää verta!
En kuitenkaan niistä lainkaan pidä, huitaisen pois ja sanon, väärä kohde!
Mutta se on pikkujuttu muuten näin kauniina päivänä!
Neeasa toivottaa hyvää iltapäivää!

Kyllä tänään oli mitä parhain kesäpäivä. Minäkin uskalsin
lähteä kylille polvipöksyissä:)
Täällä ei ole haittaa itikoista tai paarmoista. Lienee ilma
sellainen, ettei ne ötökät viihdy. Ampiaisia k yllä kukkapuskissa
pörrää. Nehän eivät käy kimppuun, elleivät koe tulevan häirityksi.
Torillakin oli tavallista enemmän hyörinää. Kirpparimyyjiäkin
monta ja kamaa tarjolla paljon. Enpä tarvitse mitään, olisi
itsellänikin joutavaa myytävää. Tuskinpa saan aikaisiksi.

Marjakauppias sai vielä puhuttua ostoksille, 2 l mansikoita 8 e.
Tulee ne syödyksi. Mustikoitakin olisi ollut, 7e litra. Hinta on
kalliin sujakka. Kuulemma hyvin huonosti saa mustikoita.

Torin vieressä on siisti nurmikenttä. Kyllä siellä maata rojotteli
kymmeniä ihmisiä aurinkoa ottamassa. En kyllä o joukkoon
mennyt, vaikka tilaa olisi vielä ollut. Viettelin aikaa puiden
varjossa penkillä. Oli hyvä tavata tuttuja, jotka eivät terveyden
takia paljonkaan ulkona liiku. Nyt saattajat olivat hoitaneet
heidät nautiskelemaan ulkoilmasta. Tyytyväisiä olivat, se
tuli puheista selväksi.

Enpä osaa ulkopuolisena tietää, kuinka ikävä ja painava on
Rituliinin tilanne. Onhan ammattilaiset jo tavanneet, jospa
sieltä apua ja helpotusta löytyisi jatkoonkin.

Kesäisiä kelejä jatkuu, näissä merkeissä hyvää jatkoa!
Terveisin ynnämuu.

Huomenta ja viimeisen täyden viikon alkua heinäkuulle, kauniina alkaakin ja helle hellii, eilenkin mittari näytti 25 ja vähän yli, tarkenee;)
Elämme nyt sitä aikaa, jolloin luonnossa kaikki valmistuu ja sitten alkaa alasajo, mutta vielä monia kauniita asioita edessä ennen syksyn sateita.

Asiaa puhut Mdk, kyllä meidänkin kaupunki suuria suunnitelmia koettaa toteuttaa, uimahallin uusiminen, samoin sairaalan ja joku moni ilmeinen talo 5 tien varteen.
Kauppakadun nimeä kantava katu on lähellä ja siellä on tyhjä huonekalu liikkeen tontti tällä hetkellä parkkialueena, pientä puistoa on suunniteltu, mutta kiistaa käydään pitäisikö parkkitilana pitää.
Autoille on jo tässä minun kadulla parkkipaikkaa varattu viiden korttelin matkalle, luulisi riittävän.
Olisipa ihana, jos puiston siihen tilaan saisi ja vielä nuo soittavat penkit, mistä kerroit, voisi useinkin jäädä pikku kaupassa käytyä musiikin kuunteluun.

Pirtin voipullat ei lihota, maistele edes niitä, jos oikeassa elämässä laistat korpikirjailija, onnea vaan saavutuksillesi.

Olisi se mukava kierrellä nähtävyyksiä, jos kuntoa riittäisi, mutta hyvä näinkin, melkoisen onnellinen olen tästä nykyisestä elämästä, vaikka jonkun mielestä hyvinkin köyhää on, takana on paljon koettu elämä, nyt sitten pääskysten seuraaminen lennoillaan antaa hyvän mielen.
Muistelu vielä jotenkin pelaa ja silloin tällöin pieni matka yhdistyksen retkillä antaa sen tarpeen mitä piristykseeni kaipaan.
Hyvä muistutus tuo nesteytys, raakile.vielä, se meinaa unohtua, kun ei janon tunnetta ole.

Voi Neeassa tiedän ja tunnen nuo hyttysten pistot vielä kauankin, kun oikein hyvin tökkimään pääsevät miten kauan kutisevatkin;(
Kyllä sitä vettä saa kantaa, jos meinaan näillä helteillä ja kuivilla jaksoilla saada puutarhan kukoistamaan.

Malta nyt etsiä vielä sitä vesikattila hommaa, ennen kuin uutta menet hankkimaan, eikös sanonta ole, talteen vanha laittaa, vaikka ei aina muista kuitenkaan, varmaan se
eteen tulee.
Auringolla on kyky saada kaikki tavarat heikentymään ja väritkin tekstiileistä lähtee, sen olen parvekkeella kokenut, korituolien pehmusteet aivan värittömiä.

Varjoja näinä päivinä on pakko etsiä, mutta eipä mitään, nyt kuitenkin nautitaan helteestäkin.
Torilla minäkin kävin lauantaina ja ostin juureksia ja marjoja kassin täyteen.
Meillä on tarjolla euron tiski, missä myydään edellisen päivän tuotteita ja hyviä ovatkin nopeasti käytettynä, eihän porkkana ja peruna ja muutkin sen tyyliset yössä pilalle mene, niitä kassiin haalin.
Mansikoitakin sain viidellä eurolla kaksi rasiaa, siinä vitamiini pläjäys, herneitä myös tykkään syödä.
Nyt tarjotaan viisi kiloa mansikkaa 20 euroa laatikko.

Nyt kaupalle lähtö ja pitää katsastaa tuleva posti lähetys, miten painava onkaan, onko apua pyydettävä sen kotiin tuomisessa.
Se avun pyytäminen on sitten se viimeinen mitä haluan tehdä, katsotaanpa miten käy;)Näin kävi taas, arvaatte kuka pitkiä viestejä kirjoittaa;)

En osta mansikkaa pakastettavaksi.

Vanha mustikkapaikkamme saaressa ei pettänyt taaskaan, metsäautoteiden varsilta hyvät marikot kyllä tyhjenevät nopeasti. Hämeen mökillä uimisen, savusaunomisen ja verkkokeinussa lekottelun lomassa soudettiin saareen , jossa ympäröivä vesi henkäilee vilpoisasti ja voi pulahtaa välillä uimasilleen . Kahtena päivänä käytiin , kymmenisen litraa yhteensä, mies poimurilla, minä käsin, ei siinä kerralla tuntia kauemmin mennyt. Kanttarellejäkin löytyi , joten ihan tyytyväinen olen metsän antimiin, ei helteillä enempää voi metsämarssia itseltään vaatia. Ohjelmaan kuuluu siellä myös ainakin parin mieheni puolen serkun mökillä piipahdus saman järven rannoilla , usein näkee myös heidän jälkiasvuaan kesän vietossa, muuten serkusyhteydet ovat vähäisiä, valitettavasti yleensä hautajaisissa. Muutama uusi Ussurin pihta -taimi (kuusia) istutettiin omaan arboretumiin (puulajimetsä) entisten lajien jatkoksi , niistä kasvaa aikanaan upeita suuria havupuita.

Meillä on joskus riistakamera siellä tontin reunalla, jänisten ja peurojen lisäksi on jäänyt kuvaa ilveksistä ja mäyristä.
Hirvet syövät mielellään nuorien lehtikuusien vuosikasvuja, mutta onneksi ei sentään koko istutusta, kävyistä voivat sitten itsekseenkin kylväytyä. Niissä metsissä liikkuu myös karhuja, lähikontalktiin ei ole jouduttu, mutta tuoreita jälkiä , makuuksia ja jätöksiä kylläkin nähty.

Puutarhavadelmia pääsen tänään kotona poimimaan ja punaherukoita mehustamaan. Nykyisin on niin paljon eri aikaan kypsyviä mansikkalajeja, että syksyyn asti saa niillä herkutella, itse en niitä kuitenkaan ole koskaan kasvattanut muutamaa amppelikokeilua lukuunottamatta . Ihanaa aikaa tämä loppukesä, nyt on viljasadostakin tulossa runsas, riittää kotimaista ruista leipään ja kauraa viedään ulkomaillekin. Lämpimiä samettisen pehmeitä kuutamoöitä ja kuunsiltoja on luvassa romantikoille. Elokuu onkin täällä rannikolla yleensä ollut paras kesän kuu, ja lämmin merivesi takaa lämpöä pitkälle syksyyn. Onhan tätä heinäkuutakin runsas viikko jäljellä, nautitaan ja varastoidaan kesän ihanuutta mieleen, purkkeihin, pulloihin ja rasioihin.

Kanttarellejä sain tuliaisina minäkin tänään, ja pakastimeen säilön talven varalle. Paistoin kuitenkin pannullisen tatteja sipulin kera, ja paahtoleivällä ne oli herkkua iltapäiväkahvittelussa.

Lisää tuodaan lupasivat tyttären lapset jos kiinnostaa, ja minä ilahtuneena sanoin ottavani vastaan mielelläni. Sienikeittokin on herkkuani, juustolla suurustettuna. Kyllä se sienten seleenikin on meille tarpeen, sydänhän siitä tykkää.

Täällä Espoossa onkin ollut pilvistä tänään, ja hyvä niin, eilen taisin saada aurinkoa hieman liikaa, kun iho punoitti kasvoissa ja käsivarsissa illalla. Nyt pitää korjata pyykki parvekkeelta kaappiin, silitettäviä ei juurikaan ollut.
Nautinnollista illanviettoa Pirttiläisille!

Huomenet tähän hellettä ennustavaan tiistai aamuun, kesä merkkinsä antaa, vaikka tulee tuskailtua sateista ja kylmyydestä, niin jostain ajasta se lämmin tulee, jos ei aiemmin niin syyskuussa;)
Nyt koko viikon tätä lämmintä luvassa, siis jaksakaa vettä juoden lämmintä kestää;)

Kyllä nuo puheet kanttarelleistä ja niiden saatavuudesta vähän kade mielen nostattaa, ei ole paikkoja tiedossa, eikä etsimään kykene.
Onneksi kaupan tiskistä herkkusieniä löytää, pekonin kanssa paistettuina maistuu herkulta nekin.
Torilla olisi saatavan aitoja kanttelellejä, mutta aika hinnakkaita ovat, no onhan palkka työstään saatava, ei ne ilman ahkeria käsiä torillekaan ilmesty.

Ramoonalla kaikki se ihanuus mistä olen haaveillut, oma taattu marjapaikka, mistä sienetkin löytyy ja omasta pihasta sitten pensaiden antia säilöttäväksi.
Puutarha vadelmia himoitsen, mutta maksavat maltaita torilla, muutama marja rasiassa ja 3,90 hinta, on jäänyt vielä ostamatta, mutta aion kyllä niilläkin herkutella.

Mansikat alkaa olla jo kohtuu hintaisia, niitä ostan joka kerta kun torilla käyn, ajatuksena vitamiinien saaminen, ja maistuvat niin kesältä, että ei ikäkään tätä makua ole muuttanut.
Joidenkin ruokien kanssa on mielihalut tyrehtyneet.

Noita varjopaikkoja etsii hurskaisen lisäksi moni toinenkin, mikäs on vaikka puiston penkille istahtaa ja ihastella kesämme ihanuutta.
Toivoisin löytäväni penkin, joista Mdk kertoi, kun istahtaisin musiikki nautinnon voisi saada.
Pitää kertoa tuosta ihmeestä jollekin silmäätekevälle, jospa matkisivat täällä meilläkin soivia penkkejä;)
Eihän niillä marjoilla niin kiire ole kerätä, kun verkot päällä on, kypsyvät kunnolla, ei ainakaan punainen viinimarja herkkä ole tippumaankaan

Olen ymmärtänyt aivan oikein tuon terveys tilanteesi ja siihen liittyvän ruokavalion, kaiketi yritin olla leikki mielinen, kun kehotin niitä virtuaalipullia sinua syömään korpikirjailija;).

Jospa jätän tähän ja päivän puuhiin todella rupean, nämä aamut tuppaa menemään liian pitkiksi tämän koneen ääressä istumiseen, ilta on yllättävän nopeasti edessä.
Muistakaa se juomapuoli, minulta meinaa unohtua ja kun se olisi niin tärkeää, mutta mistä johtunee, että janoa ei tule.
Oikein kesäistä päivää toivottelen!
Hieman on liian lyhyt tuo kirjautuneena olo näin hitaalle kirjoittajalle, pohtii SkillaN

Hyvää huomenta!
Täällä olen lapsenlikkana taas. Viimeiset reilu pari viikkoa ja sitten koulut alkavat. Aamupalaa vähän sulattelevat ja sitten liikenteeseen. Tänään matkataan lähitienoon kotieläintilalle.

Puhuit SkillaN tuosta nesteytyksestä. Luin, että sitten on jo hiukan nestehukkaa jos helteellä janontunne tulee. Pitäisi tarkistella väriä mikä ulos tulleella nesteellä on. Jos on tummankeltaista juotava on äkkiä, liian vaalien keltaista on juotu liikaa. Kultakutrin keltainen lienee sopiva.:)Pitäisikö käydä maalarimestarien Värikartta hakemassa :)

Vedenjuonnista aasinsilta Intiaan. Siellä on nyt tosi kova vesipula joissain isoimmissa kaupungeissa. Pohjavesistä pulaa, joet saastuneet. Jätevesiä ei kierrätystä, sadevesiä ei otetta talteen. Yleltä luin justiisa.
Sanottu onkin, että seuraavat suuret sodat aiheutuvat vesipulasta. Naapurimaa patoaa joet omaan käyttöönsä.

Jaahas, nyt pitäis vesipulloja ja eväsreppuja mennä täyttämään.

Muistakaa suolat kanssa :)

raakile.vielä

Hyvää huomenta pirttiläiset!

No nyt löytyi tälle mummolle hauska kesäharrastus! Poika toi tänne maalle lapselleen hulavanteen, nyt kuulemma muodissa olevan härpäkkeen.
Sitähän täytyi tottakai meikäläisenkin kokeilla, olihan sellainen myös meillä nuorena käytössä, keveämpi versio kylläkin. Ja voi ihmeitten ihme, vanhasta muistista, muutaman pudotuksen jälkeen alkoi homma pelaamaan. Vanne pyöri melkein kuin ennenvanhaan! Pojanpoikakin ihmetteli, miten vanha mummo osasi pyörittää 1,2 kg painavaa vannetta melkein tuosta vaan!
Hauskaa meillä on ollut, täällä lomailijat kaikki ovat hurahtaneet vanteen pyöritykseen, lanteet kipeinä jaksavat yrittää taas uudestaan ja uudestaan, hellekään ei kokeiluja lannista.

Kaikkea sitä vanhanakin jaksaa, no vettä menee runsaasti , nuoremmillakin, sillä kuntoa kohennetaan joukolla. Mukava ajanviete muiden ranta-ja vesiharrastusten lisäksi. Hyvin pärjään nuorten joukossa, väliin täytyy toppuutella liian raisuiksi käyviä vesileikkejä.
Jonkunhan on oltava kurinpitäjänä, no, koirat ja minä ollaan niitä!

Hauskaa päivänjatkoa toivottelen teille kaikille, muistakaa vedenjuonti ja aurinkorasvat, tärkeitä kaikille tällä helteellä. km.

Hyvää aamupäivää! Hellettä on edelleen luvassa. Senpä takia olen nyt käynyt lenkillä aikaisin aamulla, jo ennen aamiaista. Hörppään vettä ja otan lääkkeet ja
lähden "varjoisille kujille".

Tänä aamuna oli hieman toisenlaista, onnellisen tietämättömänä tein lenkkini suunnitelmien mukaisesti. Levähdin välillä penkillä ja soitin sisarelleni.
Puhelimesta loppui akku ja puhelu katkesi kuin kananlaulu. Ajattelin että soitan
kotiin päästyä hänelle uudestaan. Mutta kun pääsin kotiin, niin sisälle jättämäni toinen puhelin soi ja siellä oli sisareni hädissään, hän oli jo ehtinyt soittaa veljelle, että menee katsomaan mitä minulle tapahtui, on varmaan pyörtynyt tai saanut sydänkohtauksen. Soitin veljelle, joka oli juuri tullut työpaikallensa ja ilmoitin
että puhelimesta meni veto pois, ei minusta!
No, tulipahan testattua toimiiko sisarusten keskeinen hälytysjärjestelmä hätätilanteissa ja totesimme, että hyvin toimii. Kuinka käynee sitten muuton jälkeen? Luotan monikansalliseen naapuriyhteisöön, olen todennut aikaisemmin, että ovat avuliaampia kuin kantaruotsalaiset. Ruotsalaisissa on rasisteja, mutta onneksi ei niin paljon kuin täällä Suomessa.

Moni pirtin asukkaista on sieni- ja marjastustouhuissa, joko itse omakätisesti tai ostomarjojen kimpussa. Kyllä ne totutut vuoden aikaan sidotut asiat kulkevat mukana, vaikka ei enää itse jaksakaan lähteä metsään aivan omakätisesti saalistamaan sieniä tai marjoja.
Minulla taisi olla viime kesänä elämäni viimeinen kerta kun keräsin kantarelleja. Olin lenkillä Päijänteen rantametsissa, koivikossa, ja näin jotakin keltaista hieman kauempana polusta. Menin katsomaan ja siellä sellainen kultainen aarre odottamassa poimijaa! En voinut kuvitella, kuinka nopeasti yks kaks pystyin kävelemään ja hain korin asunnolta ja palasin takaisin korjaamaan sadon talteen.
Kai se on sama onnistumisen tunne metsästäjälläkin, joka pääsee lähelle saalistaan.

Tänä päivänä auttaa kälyni minua ison nukkamaton pesussa. Viemme maton pesuautomaattiin, johon mahtuu isotkin matot. Matto on rullalla odottamassa pesuun pääsyä.
Onko muuten pirttiläisillä kokemusta "vartalotyynystä"? En tarkoita niitä omia pikku tyynyjä vartalossa vaan sellaista, jonka voi ostaa kaupasta tukemaan esim. kipeää selkää. Minä ostin sellaisen, kun minulla on nivelrikkoa siellä sun täällä niin olen aikaisemmin tukenut tavallisilla tyynyillä. Tyynyjen kanssa meuhkaaminen ei ole kivaa yöllä kun rupeaa vaihtamaan asentoa ja on laitettava kaikki 3-4 tyynyä uuteen järjestykseen. Sen takia vartalotyyny on hyvä. Nyt pitäisi keksiä tälle "sänkykaverille" nimi. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia! :) Kylmä Kalle ei ehkä sovi kun se on niin lämmin ja pehmoinen.
Hyvää päivän jatkoa! MdK-MdK (en ole robotti)

Eilen en ehtinyt, tai jaksanut Pirtissä pistäytyä. Ei uskoisi, että
joutomiehen hommissa on niin kiire. Niin se vain joskus on.
Nyt sitä lämmitä on, lähenteli 30 C :ta. Torin katsastelin. Tarttui
mukaan pieni pussukka kantarelleja. Ei ihan priimaa, ehkä
parhaimmat oli jo valittu. Pieniä ja rikkoutuneita, sieniä kuitenkin,
Nyt jo syötykin. Vielä sieniäkin tulee, kausihan on alussa.

Luin enemmänkin palstaa. Huomasin s-s aloituksenkin. Hyvä
ja asiallinen aloitus. Se vaan sitten karkasi haukkumisen puolelle.
Niin kuin monet muutkin ketjut. Eihän se hyvältä näyttänyt. En
täällä tästä sen enempää.
Tällä keskustelu ja viestit on edeneet "hyvässä hengessä."
Luin kyllä kaikki viestit: paljon asiaa, kertomuksia ja elämän
ohjeitakin. En käy niitä turhaan kertaamaan:) Enkä keksi
"Kylmä-Kalle" nimelle parempaa vastinetta:)

Niin hurskaisella ongelmat jatkuvat. Eihän mehustimen
luulisi niin pienen olevan, ettei jostain "silmään pistäisi."

Mitäpä tässä muuta, kuin hyvää jatkoa teille! Terv: ynnämuu

Keskelle viikkoa nyt huomenet, aika rientää, ei meinaa pysyä ajan laskussa;)
Lienenkö menettänyt jonkun tunnin tietämättäni päivästä, kun aina vaan tunne, että lyhentyneet on päivät.
Aikaansaannoksia ei missään näy ja kun olen aina kuvitellut olevani aikaan saapaa tyyppiä, niin ne luulot karisee;(

Ota hyvä mies nyt kesäloma sinäkin hurskainen.
Vie tuoli siimekseen ja ota nokoset ja anna huithait töille, odota rauhassa viileämpää säätä.
Alumiininen oli minunkin ensimmäinen mehumaija, kadonnut sekin, kai tahtoen olen luopunut ajat sitten, teräksinen nyt hyvin tietyssä paikassa ja joskus kattila osassa ison annoksen keittelen, tilanteen vaatiessa.
Mehut tietysti keitän ja omenatkin höyrytän, jos niitä enemmän tulee, sitten sose myllyyn ja sokeria tarpeellinen määrä, ja purkkiin.
Kauniimpaa sosetta tulee, jos kuorin ja pilkon, sitten keitän sokerin kanssa, sekaan jää "kokkareita" ja säilyykin hyvin.
Taitaa tulla huono omena sato tänä vuonna, puut tyhjin oksin seisoivat, viime vuonna roikkuivat omenien painosta.

Puolukka sato taitaa myös jäädä pieniksi, mutta kai jossakin sitäkin kasvaa, osto hommiksi kaiketi menee, se paikka mistä ehkä itse voisin poimia, tyhjyyttä paistoi.

Ihmettelen minä myös tuolla palstalla olevaa ss aloittamaa ketjua, aina sinne sitä ikävää puhetta vaan tulee, vaikka kuinka rauhan omaisena aloitus alkaa.
Kuuntelin eilen juuri miten netti keskusteluja telkkarissa ihmeteltiin ohjelmassa "Pitääkö olla huolissaan" siinä jonkun huoli oli, kun mies kirjoitti viestejä ja vastaili itselleen, tämähän onnistuu anonyymeinä hyvin, kyllä nimimerkki pakko poistaisi tämän ongelman.

Uskoisin, jos paikan löytäisin, myös minä vaivani unohtaisin ja keräämään pystyisin, vaikka polvillaan, kyllä sitten ylös jollain konstin pääsisin.
Käsivoimat on vielä hyvät, onnistun rappujakin ylös pääsemään, kun kaiteesta voimia vedän;)
Minulla ei nyt sytytä tuo nimi homma, olisiko "unikaveri" mitään, mitään kaksimielistä en edes ehdota;)
En ole kuullutkaan tuollaisesta avusta, pitäisikö minun kysellä myös semmoista apua, mistä niitä saa?
Noita omassa kehossa olevia "tyynyjä" ei pysty edukseen käyttämään;)

Raakile vielä. kerroit tuosta juomisen tärkeydestä ja tarkkailusta myös, sen olen minäkin ohjeena kuullut.
Suolan puuttuminen voi myös muodostua ongelmaksi kuumuuden myötä, luin aamun lehdestä juuri tuota koskevan artikkelin,, vettä 2-3 litraan, osa saadaan ruuasta, mutta pitäisi juoda myös suolaa sisältäviä juomia, esimerkiksi vichyä.

Kissamummo jaksaa nuorten kanssa touhuta, kuntosi onkin sitten hyvä, kun vannekin vielä pyörii, en muista onko se minulla koskaan onnistunut, vaikka joskus oli vyötärökin;)

Itse ihminen kyllä on taidokkaasti tuhonnut luontoa maailman sivu ja tuo vesien tuhoaminen vaan jatkuu.
Ei siihen näytä mitkään uhat auttaa, ihminen saa tehdä mitä haluaa, itsekkäästi vain oman itsensä mukaisesti.
Toisten huomioiminen ei ole ollenkaan hohdokasta tässä maailmassa, joka asiassa sen huomaa.

Nyt on aika lopettaa, jospa aika olisi riittänyt ja onnistun kirjautuneena lähettämään.
Torille mansikan ostoon ja vois sieltä muutakin mukaan tarttua ja tulee edes pieni kävely suoritettua.
Päivän jatkoja! toivottaa taas hidastellut skillan

No sitten sekosin mehuntekoon tarvittavista välineistäsi,
hurskainen. Sori, että turhaan asiaan tartuin:)
Satuin minäkin katsomaan SkillaniN mainitseman ohjelman
"Pitääkö olla huolissaan?" Sellaista huumorijuttujahan siinä.
Kuitenkin jossain totuuspohjaakin. Kuten Anonyymien
kirjoitteluissa, voi vapaasti pöllytellä mitä mieleen sattuu.
Ja järjestellä yksinkin "keskusteluja" ja vastauksia itselleen.
Kyllä tämän muutoksen tulokset alkavat näkyä, eikä hyvä.
Näitä ilmiöitä ei ole ollut Kahvipirtissä.

Tänään kävi mittari 29 asteessa. Kyllä se siltä tuntuikin. Jos
kauan kestäisi, vaikeuksia varmaan monille tulisi. Tuskinpa
viikkoa enempää paahtelee. Onneksi yön aikana on vielä
vileämpää.
Hyvää tosikesän jatkoa teille! (unohdin kirjautumiseni)
Terveisin ynnämuu.

Iltaa pirttiin. On ilmoja pidellyt, vai miten se tuttu keskustelun avaus kuului ?..))

Marjat taitavat nyt olla päivän puheenaihe, täällä ja muualla. Minä olen harvakseltaaan ostellut mansikkarasioita, kun tuossa lähikaupan pihalla niitä myyvät (kalliiseen hintaan tietysti). Nyt kun tutut toimittajat ovat kaukana, eikä olla satuttu hollille sesongin aikaan, ajattelin, että annan marketin hoitaa esityöt ja ostan sieltä myöhemmin minkä tarvitsen.

Ramoona kertoi saaneensa mustikkaa. Hyvä saavutus, kun sitä ei tunnu löytyvän mistään. Paitsi isonveljeni kesäpaikalta Kaakonkulmalta. Poimittiin veljen kanssa päivä ja saatiin (yhteensä) toistakymmentä litraa. Laatukin oli hyvä, kypsää ja kiinteää. Isoveljeni täyttää 87 vuotta syksyllä ja minulla oli täysi työ pysytellä hänen vauhdissaan. Suunnistaja osaa kulkea metsässä ja tutuissa maisemissa.

Muuten en ole vielä täältä pitemmälle liikkunut."Oma koti kullan kallis"..)) Toinen nuori perhe lomailee, lähempänä asuva viettää kyllä täällä aamu- tai iltapäiviä. Pikkumiehen päiväkoti kun on kiinni heinäkuun ja isi hoitaa, kun on osa-aikatyössä ja opintovapaalla.

Helle ei minulle sovi, tekee täysin vetämättömäksi. Ihmettelen hurskaista, että hommat sujuvat ilmoista riippumatta...

Sieniä joku kaipaili ja oli saanutkin. Meidän pihalle on alkanut kasvaa punikkitatteja. Viime syksynä niitä oli jo vaivaksi saakka ja nyt olen niistä jo yhden keiton ja munakkaita tehnyt.

Hellettä on luvattu vielä muutamaksi päiväksi.
Ehkä pitäisi toivottaa vähän viileämpiä kesäpäiviä kaikille !

Entinen työkaverini oli niukkaakin niukemmein tuurimaistelijatyyppiä. Vanhat herrat lompakossa alkoivat keskenään puhelemaan, että ompas tunkkaista ja ahdasta. Sitten hän saattoi "pöllyttää" muutaman päivän putkeen. Jo tuli tuuletusta markka-aikaiseen seteli-nivaskaan.

Alkuun emme oikein pärjänneet kun hän vitsaili että se Pönttövuoren tunneli pitäisi muurata umpeen; sieltä kun lappaa muutamankin olista työmiestä tänne etelään.
Pohjois-Karjalan Anttoa hän nimitti leikillisesti kolonenäksi. Antto häntä tenunenäksi. Molemmat herrat jo pilvenpankolla ehkä vitsailevat.

Hyviä asioita tänään meni kohdilleen. Hillokattila levylle. Hillosokeria sekaan. Puulastalla hämmensin. Osasin kuumentaa kahdessa erässä. Hyvää siitä tuli. Purkeista ja kansistakin kuumensin mahdolliset bakteerit mäkeen. Kelmu vielä kannen alle. Luulen että hillo olisi vielä kunnossa 100-vuotis päivilläni.

Voisi sitä periaatteessa edes vertauksenomaisesti kasvaa horsmaa vaikka kremakaminan läpitte olisikin ehkä "raikastusta" tehty, sano. Niin että hyvin kesän ehkä viimeinen hellekausi kuluu. Voimia!

Huomenta jälleen, aina sitä vaan uuteen aamuun näkee itsensä heräävän ja vielä aika mukavan virkeänä näin aamuisin.
Sää hellii, tuota kuumuutta riittää, mutta eiköhän kuukauden päästä jo ala hieman viilenemään, tai sitten ei, en ennustaja eukko ole missään kohden;)
Naurattaa tämä oma itseni, kun kirjauduin, sainkin kirjautumisen yhdellä näpäyksellä, oli valmiina odottamassa nikkini, pienestä se ilo syntyy;)

Hurskainen on huumormiehiä, taas sen totean ja hyvä niin, elämä sujuu vastoinkäymistenkin kanssa lupsakkaasti.
Kerrothan noista harmin asioistakin aika usein, joten iloitsen kanssasi, kun hillosi sait onnistumaan, taidat ollakin mestarimies, vaikka aina toisenlaisen kuvan piirrät.
Totista totta tuokin, että sinne etelän suuntaan ihmiset matkaavat täältä raukoilta rajoilta, toivossa, että elämä siellä hymyilee, onko niin, ehkä joillakin onnistaa.
Ynnämuu ainakin hyvä esimerkki, hänelle elämä on suonut hyvää oloa, näin uskon.

Aamulehdestä luin, että puolukkasato sitten kohtalaisen hyvä onkin tulossa, vaikka eilen ennustelin toisin, jospa saisi vaikka itse poimittua, mutta se "jos" aina puheissani seuraa, jos eloa jatkuu selville sekin saadaan;)
Tuo punikkitatti on kovanlainen, karjalainen mieheni kiehautti tilkassa vettä ja sitten pannulle sipulin ja kerman kanssa, uudet perunat ja jopa maistui.
Hän muuten opetti minut tateista tykkäämään, eihän Savossa tatteja syöty, rouskut vain kelpuutettiin, ne vielä sen keittämisen vaativat.
Ukonhattujakin opin syömään, pannulle vaan voin kanssa, suolaa ja pippuria ja pihvi oli valmis, niitä vaan ei nykyisin löydy.
Hyvähän marjasaaliisi oli demeter1, olisin tyytyväinen tuohonkin määrään.

Kiitos Miaelina tykkäämisestäsi, hyvän mielen sait aikaan ja samaa mieltä voin olla sinunkin suhteen, rauhaisan kuvan annat itsestäsi, sopuisasti ja asiallisesti kirjoitat, sen enemmiltä kehumisilta ei viestini saa tuntua;)

Tuo "pitääkö olla huolissaan" on minusta myös kiva katsottava ja kuultavaa.
Miikan kommentit "niinku" sanomisineen ja Hotakaisen ja Kyrön joskus hieman härskitkin sanomiset mukavasti vastauksia antavat huolensa kysyjille ja Jennin aitous on mielestäni virkistävä poikkeus muuhun TV- tarjontaan katsoen.
Soisi jatkuvan tämän ohjelman, eihän noita kovinkaan monta katsomisen arvoista ole, no tämä ihan vaan minun mielipide;)
Aika vähän on noita "ikäviä" viestejä pirttiin eksynyt, siitä hyvillään olen minä ja varmaan kaikki pirtin elämää seuraavat.
Eihän se paljon ole, jos yksi ketju säilyisi harmeilta, vai mitä?

Nyt katson, osasinko olla tarpeeksi nopea ja saan viestini kirjautuneena lähtemään.
Olen aika energisellä tuulella, tiedä vaikka jotain järkevää tänään syntyisi vaikka ompelukoneen avulla.
Niskani on muuten niin jumissa, että tämä kirjoittaminenkin aiheuttaa kipua, puhumattakaan puikkojen kilinästä.
Onkohan se aika jo ohi kohdallani, toivottavasti ei.
Juokaa, syökää ja jaksakaa hellettä, välttäkää liikaa työn tekoa;)

Yksi ilon aihelisää, olin tarpeeksi nopea;)
Nyt kaikki pieniä iloja elämiseen etsimään, aurinko ainakin hymyilee;)

Huomenta ,huomenta kaikille taas. SkillaN kerroit tuossa tateista. Niitä on meilläpäin tullut jo monia viikoja. Herkullisia ne ovat paistettuna kera sipulin ja porkkananapein. Kävin eilen katiskalla, eikä taaskaan ollut mitään, mutta annas kun menimme onkipaikaamme keskelle järveä kaislikon reunaan, nii hyvänkokoista ahventa tuli solkenaan. Alle tunnin yli 40 ,joten naapurille vein puolet. Ei me ukon kanssa ehditä niin paljoa syömään. Ja on kiva mennä taas uudestaan ongelle,mikäli ilmat on näin upeat.
Kieltämättä tuntuu hyvältä elää näin luonnon antimin osan vuotta.
Minä tykkään ,että on ihanat nämä helteet ,kun sisällä on vilpoisaa( 22astetta ) ja ilmanvaihto pelaa. Sit nautitaan sateesta ,kun on sen aika.

Olipa sinulla hyvä tuuri kalojen saannin suhteen, ihan kademieliseksi meinaan tulla.
Mikä olisikaan mukavampaa, kuin tuijottaa kohoa järven pinnassa, ja onnen kantamoinen, kun joskus tärppää.
Mikä siinä onkaan, vaikka on paha istuakin, se unohtuu ja ajatuksia syntyy pääkoppaan, kysymyksiä myös, mutta ei rasittavia, on vaan niin hyvä mieli.

Siivoilin parveketta, suuremman innon siis purin ja nyt jo into on pois puhallettu, nyyyh.
Nyt kuitenkin kone kiinni ja tomeroituminen!

Suvisaaristossa olen minäkin viettänyt hellpäivää, pistäydyin tosin jalkahoitolassa saamassa kevyet ja hoidetut jalat. Mukava oli tassutella nurmikolla ja istua puiden varjossa puutarhassa.
Ongellekin olisin päässyt, mutta ei houkuttanut lähteä merelle auringossa, joten kalastaja toi meille "saalista". 6 reilua ahventa sain minäkin mukaani. Jouduin perkaamaan ne ja lievästi suolaamaan, kun piti lähtiessä käydä Isossa Omenassa ostamassa aineet mätihyytelöön, jonka huomenna teen.

Ei ne ahvenet ehtineet suolaantua, keitin ne jo sipulin ja pippurin kanssa keittoa varten huomenna. Nyt vaan rentoa olemista loppupäivän, ja TV:stä nautiskellen! heippa

Niinhän se, tänne etelään olen suunnanut ja pysynyt. Enkä ihan
yksin. Syntymäkuntani asukkaista on kolmannes lukumääräisesti
jäljellä, joka oli lähtöni aikoihin.
Kyllä se ajolähtö oli. Ei ollut minkäänlaista näkymää, jotta voisi
kotikuntaani jämähtää paikalleen. Silti vaikka se komannes jäikin
sinnittelemään. Eikähän ne lähtökohdat ole kaikilla samat.
Kymmeniä tunsin niiltä vanhoilta kotikulmilta muuttaneita Helsingissä.
Siihän sitä sopeututtiin, jotkut paremmin, jotkut harvat palasivat
takaisin. Minä en ollut koskaan palaamassa. Siitä se alkoi sujumaan
kun alkuun pääsin. Työhommiakin riitti kohtuullisesti, työttömyys-ja
lomautusjaksot olivat lyhyitä. Toki kerran vuodessa kävin lomilla
vanhoilla kulmilla. Ei siitä mitään suurempaa kaipuutani tullut.
Muuttopäätökseni oli hyvä, myös näin jälkikäteenkin ajatellen.

Pönttövuoren tunneli tuli tutuksi, "sdatin jätkät" joskus sillä vinoilivat.
Kuitenkin vähäiseksi se suunsoitto jäi. Yleensä en ollut moksiskaan.
Enkä enää moneen kymmeneen vuoteen ole siitä Pönttövuoren
tunnelin kautta tuloani kuullut:) Enkä sitä" herjausviestiä" jatka:))

Hikinen päivä oli tänäänkin. Kävinmarketissa kalastamassa. Parin
kilon lohi irtosi 14 eurolla. Nykykalastuksessa se tulee filroitunakin:)
Vielä muutama kunnon kesäpäivä ja pääsemme vilusta valittamaan:)
Hyvää jatkoa -vanha sanonta: vanha ei tarvitse muuta kuin leipää
ja lämmintä:)

.

Eilisestä viestistäni jäi mainitsematta hurskaisen, lähettäjän nimi mutta onhan tuo osattu yhdistää kirjoitustavan perusteella. Naiskirjoittajat Skillanin kanssa täällä parhaat tekstit näppäilööt, sano.

Extreme elämiseksi tämä hurskaisella on mennyt. Ei näistä ilkee puhuu kun itse vaadin pilssivesisysteemiin entrausta. Systeemi on pilalla. Huolena että vahinko on lopullinen, eli lopunikäinen vaippahousukausi.
Niin kun pihatyötkin pitäis tehä. Liikalämpimästä nyt ei tosiaan pitempäaikaista harmii ol.
Sen verran vikuutin tienpuolisen ojan heiniä, ettei ihan autiotalolta näyttäis, ja konnia siten kerjäis pihaan.

Ruuanlaitto meiltä kahdelta, eri paikkakunnilla asuvilta veljeksiltä käy. Kun ruuan pitää olla ravinteikasta ja maittavaa safkan pitää olla. Ostin ison lihapulla pakkauksen. Raakana tietysti. että voilla voi paistaa ja maustaa mieleisekseen. Näin lämpimällä jäähtymisen jälkeen köttbullarit on pakastettava.

Minusta ihmisemme ikäänkuin kansainvälistyvät. Naiset laittavat keveitä kesähepeneitä ylles. Miehetkin ruikuilevat shortsiasuissaan. Osa heistä vaikka olis enää 10 astetta lämmintä. Sanomattakin selvää että monet heistä viimeistä kesäänsä suomen andalusiassa tietenkin viettävät...vilustumisairauteen menehtyvät.
Joulupäivän ilta on viiden kuukauden päästä. Niin että elkäät ihmiset unohtako ajan hurjaa riehumista eteenpäin.

Kaunista aamua, joita olen saanutkin nyt pidemmän aikaa toivottaa, ehkä vaan jatkuu, voisi muutaman asteen viiletä, mutta tämän kuiskaan, ettei vaan ilmojenhaltija ärsyynny;)
Kirsikkatomaattini kypsyy ja niitä tuleekin reilusti, saan aamupalan parvekkeelta;)
Eilisen päivää turasin koneen kanssa ja eipä tyydyttänyt kätteni aikaansaamiset, mutta päivä meni tuskaillessa.
Kummityttö pistäytyi ja niin tuli rupattelustakin piristys ruiske, nauroimme yhteisille hassuille asioille.
Hän kertoi löytäneensä "miehen" siitäkös minä innostuin ja yllytin tarttumaan tukevasti, kummityttönikin jo 63, huhheijaa, mutta elämää vielä elettävänä, jos kiva kaveri sattuu kannattaa kiinni pitää.

Varmaan voimille otti kissamummon reissut, mutta tietämättä voimiasi, niin luulen että oikein osasit kunnon laskea ja hauskaa oli.
Ulkomaalaisia varmaan katukuvassa paljon siellä etelän suunnalla, no riittää jokunen tännekin, Sampea ja Shampanja tapahtumaan odotetaan väkeä paljonkin.
Kaikenlaista sitä joka paikassa yrittävät tarjota ja kyllä minunkin kaupunkia kehtaa näytellä, kaunista on ja että joka puolella.

Varmaan pettyneitäkin muuttajia löytyi ja löytyy, kaikille ei onni ole suosiollinen, vaikka parhaansa yrittävät.
Sitkeyttä ja tarmoa se kotiutuminen vaatii, aivan uusiin ympyröihin muutettaessa, mutta ynnämuu onnistui ja nyt varmaan jo ihan omalta kotiseudulta paikka tuntuu.
Eikös Pönttövuoren tunneli ole Pieksämäen ja Jyväskylän välillä, länteen siitä matkataan, vai oliko ainut tunneli minkä siellä stadissa tunsivat, no voin olla väärässäkin;)
Lohta olisi tarjolla täälläkin, mutta taidan jättää nyt väliin.

Hurskaisella kova ennuste shortsi jalkaisille, kai nuo pakkasten tullen älyävät vaihtaa lämpimämpää;)
Minulla on sellainen kuva sinusta, että et hetkeä malta istahtaa, aina löytyy jotain näprättävää, uskoisit nyt toisen saman ikäisen neuvoa ja lepoakin harrastaisit.
Onhan mies kokkeja kautta maailman ja hyviä onkin, miksi se ei mieheltä onnistuisi lihapullienkin teko, kuten kaikki muukin, ennen niin sanottu naisten työ, nykyään ei tuota sanontaa enää tunneta.
Kyllä minulla menee joskus sormi suuhun, kun yritän korjailla esiin tulleita tenkkapoo hommia, kyllä silloin toivoisi miestä huusholliin, nytkin suihku vettä suihkii minne sattuu ja korjaaminen ei vaan meinaa onnistua.
Ei oikein meinaa tajuta, että tiivisteen uusiminenko voisi auttaa, miehelle se on automaattisesti selvä asia.

Kyllä ahven on paistettuna parasta, en muista keittoa koskaan tehneeni, no onpa minulla muitakin tekemättömiä hommia, hyvin rajallinen on keittotaitoni.

Aion nyt pitää sellaisen muorin aikoinaan alulle paneman sanonnan, tänään on ei mitään tekemätön päivä, ruokakin on valmista, eikun lämmitän.
Näin helppoa on laiskotella, kun sen kerran oppii;)
Oikein kivaa päivää, ehkä varjo paikkoja kannattaa etsiä ja vesipullo käteen.

Km ( kissamummoko) kertoo Naantalin seudusta ja lounaissaaristosta, elät varsinaisessa kesäparatiisissa. Ennen teimme pitempiä purjehdusmatkoja, Ahvenanmaalle asti, omat lapset mukana jo pikkuisina. He nukkuivat verkkokeinussa veneen kajuutassa erittäin hyvin. Turun saariston mieluisia käyntikohteita olivat mm. Seili, Nauvo, Iniö, Rosala , Hiittinen ja ihana Gullkrona, joka sittemmin suljettiin yleisöltä. Aurajoessa ihan Turun keskustassa yövyimme usein , myös joskus Naantalin vierasvenesatamassa. Kesä-Naantalin ilmapiiri on hieno, tunnelmallinen iltavesper kuin kirsikka kakussa. Nykyisin seilaamme lähinnä Inkoon ja Tammisaaren saaristossa, muutaman päivän matkoja , paljon ihan päiväseltäänkin. Näillä helteillä on ihanaa päästä merituulen vilvoitteluun ja nukkumahytissä on sama lämpötila kuin merivedellä.

Ahvenkeitto on hyvin yleinen veneruoka meillä, onnistuu yhdessä kattilassa grillipaikalla tai veneen keittolevyllä. Ahvenia saa koko kesän jigillä ja pilkillä varsinkin luotojen liepeiltä syvänteistä, kalaparvia voi seurailla kaikuluotaimella. Usein saadaan innokas tyttärenpoika mukaan. Pikkuahvenista tulee ihanan maukas liemi, keittämisen jälkeen voi irrotella ruodottomia paloja keittoon mukaan, perunaa, porkkanaa ja vihreää , kermaakaan ei tarvita. Isommat ahvenet savustetaan , tai fileoidaan ja paistetaan voissa pannulla. Pakettikalaakin tulee joskus nuotiossa laitettua : ensin suolaa, voipaperiin ja sitten märkiin sanomalehtiin kääritään ja lopuksi paperien palettua vaan sormin napostellaan, ihana hiilen aromi mausteena.

Vesille venosen mieli tänäänkin. Huomenna ja sunnuntaina on luvassa tännekin 30 astetta , vähempikin riittäisi. Varjoa, vettä ja viilennystä , viisasta vetelehtimistä !

Viisasta vetelehtimistä kirjoitta Ramoona viisaasti. Sitäpä olenkin iltapäivällä harrastanut mieluusti. Juotavaa varannut viereeni, ja lukenut innolla ja hyvällä omallatunnolla.

Aamupäivä menikin mätihyytelön valmistuksessa, tarkkaa hommaa 2 litr. valmistus, että liivatteet ja kermaviilit ja kermat on sopivat hyytymisen kannalta.
Keittiönkin olin sotkenut monenlaisiin kulhoihin ja vispauskippoihin, sitruunoihin ja ruohosipulisilppuun lattiaa myöten! Huh huh,..

Kurkkasin äsken jääkaappiin ja vuolin kelmun alta pienen siivun, hyvin on jo hyytynyt, ja mahdottoman hyvää. 😊

Huomenna vasta kumoan sen tarjottimelle, jotta pohjan koristekuvio tilleineen ja mätikukkineen tulee esiin, toivottavasti irtoaa hyvin ! Kahvia juonkin nyt kanssanne, kohtahan jo alkaa iltapäivän tv-tarjonta, joten yhtä viisaasti vetelehdin lopunkin päivää,
heipat 😊!

Vetelehtiminen kuumalla on "tarttuva tauti", viisaudesta en
sano mitään. Lojotteluksi on päivä mennyt:) Kävin sentään
tarkastamassa toritarjonnan - mukaani ei lähtenyt mitään.

Oikein tiesit Pönttövuoren tunnelin sijainnin, SkillaN. En kyllä
ole käynyt tässä tunnelissa, saati sitten tullut sitä kautta. Se
olikin herjaajilla kuvaannollinen ilmaisu. Pönttövuoren tunnelista
"pöntöt"tulivat. Vähän yksikertaisina jotkut Hesan älyköinä
itseään pitävät kauempaa tulleita pitivät. Ei heitä herjaajia kovin paljon ollut. En pitänyt edes ongelmana:)
Kyllähän tänne olen kotiutunut. Tässä kämpässä 40 v, yhteensä
Pääkaupukiseudulla lähes 60v. vuotta. Johan tuossa on ehtinyt
kotiutua. Vanhemanikin ovat poistuneet ja kauan sitten.

Nyt tuntuu, että kirjoittamisessani "suksi ei luista." Hellekö
pistänee "vetelehtimään." Kesä kuitenkin on hyvä. Hei vaan!

Huomenta edelleen lämpimään ja aurinkoiseen päivään, katselin tulevia säätietoja, vilu jo hyräytti, kun ensi viikon säätä katsoin, kahdeksan astetta lämmintä.
Hiljaa yritin eilen kuiskailla kuumuudesta, mutta perille meni sekin ruikutus.
Pientä siivousta yritän heti aamu tuimaan ja sitten jos vielä jaksan torille lönkätä.
Herneet ja mansikat olisi napostelu herkuiksi haettava, siikli perunaa myös.

Vedon tuntee ihminen jolla oireita reumatismista, en tykkää minäkään vedosta, niskani sanoo heti stop, kun vetoiseen paikkaan satun, ei aiemmin tätäkään vaivaa.
Olen miettinyt minä myös tuota turhan tavaran määrää, kirpputori pöytääkin olen suunnitellut, aivan pitämättömiä kenkiäkin iso läjä, ostan ja sitten ne ei istukkaan jalkaan.
Aino tossut taitaisi olla paras kenkä minulle;)
Kyllä ne minunkin nilkkani joskus sirolta näytti, kun korkokengillä kipsuttelin, mutta nyt taitaa olla maksun aika siitäkin turhamaisuudesta.
Pientä järjestelyä sanot tekeväsi hurskainen, siitä se huusholli pikkuhiljaa tyhjenee ja on helpompi elellä.

Ramoonan elämästä kertominen kuulostaa ainaiselta auringon paisteelta, tokko siellä harmeja on koskaan, sinua hellitään ja sinä toisia.
Kaikki mitä teet kuulostaa niin niin helpolta, ikään kuin ei kiire koskaan siellä asustaisi, ihailtavaa olisikin, kun osaisi viestejä laittaa turhaa harmia aina purkamalla,.
Vaikka ei elämä ole kaltoin kohdellut minuakaan, mutta ei osaa aina arvostaa niitä kohdalle sattuvia onnellisia asioita.
Aina tulee turhaa napinaa kertomanani, mutta hienoa, että ette suuremmin siitä ole loukkaantuneet.
Oikein hyvää elämää sinne meren aalloille, kuin kallioisille maisemille toivotan, kiva että kertoilet olostasi, osaat sen tehdä niin mukavasti.

Sini-sirkku noita herkkuja laittelee, en koskaan ole mätiä syönyt, puhumattakaan noin hienosta mitä kerrot laittaneesi, taidat ollakin mestari kokki?
Minulla vaan nämä arkiset helppo tekoiset onnistuu, mutta kylläiseksi itseni saan, varmaan olisi mukava maistella noita laittamisiasi ruokia.

Pönttövuoren tunnelin kuljin junalla matkatessani Jyväskylään, nykyään (harvoin) linja-autolla matkustan, kun ei tarvitse kulkuneuvoa vaihtaa, kuten junan kautta Pieksämäellä joutui tekemään.
Muutenkin joka suuntaa linja-autot täältä ihmisiä paremmin kuljettaa, kuin juna ja lentokone.
Lopettivat tuon lentokentänkin Joroisista ja liikeihmiset sitä harmittelee, he joille aika on rahaa.
Jos jonnekin aiot ilman kautta matkustaa, on ensin mentävä Kuopioon, tai Joensuuhun, näin matka pitenee.
Pitkä aika on asumisesi samassa paikassa ollut ynnämuu, no todistaa vain sitä, että viihdytty on.
Vaihtoa on kohdallani ollut, mutta vaan tämän kaupungin sisällä ja tässä asumuksessa aion eloni loppuun asua, jos ei sitten muunlainen kohtalo odota.

Nyt jos en lopeta, torilta myyjät kaikkoaa, olisi tuo imuri osuus vielä ennen lähtöä tehtävä.
Nyt nautitaan mukisematta vielä muutama helle päivä ja sitten se taas viilenee, ehkä sateitakin tulee, hyvää päivän jatkoa kaikille;)

Huomenta Daljoen alajuoksulta ja olenkin paljolta samoissa mietteissä pirttiemännän kanssa että nyt töpinäksi jos aikoo keritä hakemaan mustikoita torilta. Olemme aina aikaisemmin poimineet itse omat mustikat, mutta nyt on näköjään marjojen poiminta pitkälti ulkoistettu ja läheiset mustikkametsät melkein tyhjennetty, lämpöaalto ei houkuttele ulos kuin aamusta ja illasta ja suomenmatkaa suunnitellaan runsaan viikon päästä, niin eiköhän mekin osteta muiden poimimia marjoja, ihan hyvällä omallatunnolla.
Harakat tai olisiko naakat ovat syöneet puolet herneenpaloistani, kunnes älysin laittaa verkon päälle. Karviaiset ja mustaherukat kypsyneet kiitettävästi ja ensimmäiset pattypan- kurpitsat ovat kädenkokoisia ja ei ne paljon suuremmiksi varmaan tulekaan. Punaherukat ja vadelmat kypsymässä, kesäkurpitsat ja butternut-squashit myös hyvässä kasvussa, vaikka jälkimmäinen kaipaa pölytystä. En ole onnistunut näkemään tyttö-ja poikakukkia auki samaan aikaan että pääsisin vanutupolla tupsuttelemaan .
Tänään lauantaina, jahka tulemme torilta onkin ohjelmassa sitten brunssi ja huila, iltapäivällä kevyt imurointi ja illansuussa kasvimaakierros ja rikkaruohojen kitkentä, ellei ole liian kuuma. Iltakävely teemme joelle auringonlaskun aikaan, kymmeneltä illalla katselemaan upeaa väriloistoa kun heinäkuun aurinko katoaa Dalajoen taakse jättäen hetkeksi koko joen leveyden liekehtivää "auringonsiltaa" ja kanoottien ja kajakkien lipumista peilityynessä vedessä on mukavaa katsella….ihan tekisi mieli itselläkin lähteä melomaan.

Hyvää huomenta!
Kyllä sinä SkillaN osaat kertoa positiivisinkin asioita. Nauratti ihan kun luin eilistä kertomustasi ja 63-vuotiaasta kummitytöstäsi. Aina jotenkin miellän kummitytöt ja -pojat alle parikymppisiksi.
Täällä on ollut onneksi viileät yöt. Olen saanut nukkua parvekkeen ovi Sepposen selällään. Imuroin tunti sitten naapurien harmiksi, mutta ajattelin, että saan viileämmässä tuon kävelyttämisen tehdä. Nyt on jo aurinko noussut tuon mäen yläpuolelle ja paiste yltää parvekkeelle.

Kyllä meillä on Suomessa ihana luonto. Jylhät sisämaan metsät, lapin tunturit ja nuo saaristomeren maisemat.
Elokuun lopulla teen pienen visiitin Pälkäneelle sukuloimaan ja sieniä ja marjoja poimimaan. Tuli noista teidän jutuistanne marja ja sienijutuistanne mieleen. Nyt mehut minusta vie nuo koululaiset ja helle. Ei jaksa iltaisin enää metsään lähteä.

Vaan tänään on pienehkö sukutapaaminen lähistöllä asuvien kanssa. Eikun koottua silittämään.

Vetelehtimisiin!

Laitoin kuvan mätihyytelöstä, jossa mäti tosin ei suostunut kukkasina olemaan, mutta hyvin irtosi vuokasta 😊 Ei kun sukutapaamisiin sitten!

Ilmoittaumisen verran tässä naputtelen. Kyllä se mittari kävi
32C, taitaa olla vieläkin. Kesältähän se tuntuu.
Pölyimurin talutus on päivän ansioni. Ei sekään turhan vähän:)
Jostain syystä ovikello on kilissyt tavallista enemmän. Ihan
useampi on halunnut juttuseuraa . Ulkona on kai liian hikistä.
Meneehän se näinkin. Tosin väsy jutellessakin alkaa painaa.
Siitä sai kärsiä ainoa kaupustelija. Olin kärsimätön:((

Vielä huominen päivä "kesäistä" - sitten kai höllää. Saunapäiväni
on tänään, lisää löylyä, siihen pitää valmistautua. Heippa vaan!

Sunnuntaiaamun rauhaisaa olemista ja lämmön vaihtelemista mittarista tässä seuraan.
Tällä hetkellä on 25 lukema ja tuulen puuskan tullen muuttuu, lupailee jo inhimillisiä olosuhteita.
Voimille on ottanut muutama viimeinen päivä, ja onneksi ei pakollista ole minkään tekeminen, ruokaa mitä vähin olen yritellyt.
Tänään kyllä on pakollistakin tekemistä suunnitteilla, kakun pohjan tekeminen, menemme viettämään tyttären täysiä kymmeniä kummi tätinsä luokse, kälyni on huono kuntoinen, ei jaksa kyläillä, siksi me teemme yllätys jutun ja viemme juhlakalun kakkuineen ja samalla juhlimme myös kälyni tulevaa vuosi päivää.
Tytär jo 60- vuotta täyttää ja aivan tyttöseltä näyttää;)

Oletko muuten huomannut raakile vielä., että yrittävät kiinni ottaa nuo kummilapset, kuin myös omat perilliset, lohtu kuitenkin eivät tavoita, vasta sitten kun ajan lasku kohdaltamme loppuu.
Nuo sukutapaamiset on varmaan kivoja, minulla vaan niin vähäinen suku, tai sanoisinko, ei läheisiä olla niiden vähienkään kanssa.
Lasten pieninä ollessa, äidin ja isän elämässä mukana olleina, oli yhteiset joulut ja muutenkin kanssa käyminen vilkkaampaa.
Olen kyllä tyytyväinen tähän olotilaan, kai sitä sopeutuu kaikkeen ja mukavuus tulee päälimäiseksi kaikessa ajattelussa, en enää jaksa innostua oikein mistään.

Paloma.se01, sinulla on kasvamassa vaikka mitä satoa tuttavaa, kyllä ne oma laittamat säilömiset monta kertaa talven mittaan mieltä ilahduttaa.
Minä ostin päivän vanhoja mansikoita torilta, hieman halvemmalla kun sain ja tein tiivistä mansikka hilloa, taattu herkku lettujen höysteenä;)
Muutenkin tykkään säilöä, en varmaan ole ostanut montakaan valmiina olevaa säilykettä elämäni aikana.
Kai on äidin perua tuo "hamstraaminen" sodan jälkeinen aika pakotti kaiken niukkuuden aikana tekemään itse ja eihän silloin valmiina mitään saatukaan
Mieltä lämmitti aina, kun äiti huolehti, onko sinulla sipulia talveksi, tai oletko saanut mehuja laitettua ja kaikkea haali, jos en itse saanut aikaiseksi.
Samaa hommaa oman tyttäreni kanssa jollain tapaa yritän toteuttaa.

Helppo yhtyä hurskaisen iloitsemiseen, tuon sään viilenemisestä, kyllä vähän liian raskasta tuo kuumuus on, en kovin viluinen ole joten kestän pienen kylmyydenkin paremmin.
Kyllä väliin pään sekoilua olen huomannut minäkin ja siitähän koko elämä sitten kärsii;)

Kyllä kelpaa pöytään tuo hyytelö laittaa, kaunistukseksi ja varmaan maistuukin aivan makoisalta, istuisin pöytään minäkin mielihyvin tuota herkkua maistelemaan;)

Saunassa minäkin hikeä lisäsin, aika hullulta kyllä moinen tuntui, mutta kivasti se virkisti sekin, vaikka ei uskoisi.
Saunan päälle siideri ja hiki eikun lisääntyi, mutta nyt sitten jo sitä viileämpää ilmaa ehkä saadaan, ainakin tuuli enteilee sään vaihtumista.

Kyllä se olisi tämäkin päivä vauhtiin saatava, ja lämmintä varmaan keittiössä vielä riittää, kun kakun pohjan lisäksi uuniruokia laitan uuniin.
Vesi kiellellä ajattelenkin niitä aikaan saannoksiani, vanha kunnon perunalaatikko suunnitelmissa ja se maistuu niin hyvältä, vanhat perunat saan näin tuhottua jääkaapista.
Aurinkoa elämäänne, vaikka sää muuttuisikin toisen laiseksi.

Hyvää huomenta!
Hikiset oltavat on. Ei mitään isompia ponnisteluja, kun saa koltusta pisaroita vääntää:)
SkillaN, kyllä vain eilen ihan pöyristyin, kun tapaamisessamme oli myös nuorempaa sukupolvea ja heille ikävuosia kertynyt. Sisareni poika hetki sitten armeijanasu päällä ja nyt 50 v. Olin usein tuotakin poikaa pienenä ollessaan hoitamassa.

Vähän huolestuin, kun sain tietää siskoni unohtaneen perunakattilan kiehumaan. Mustaksi oli perunat ja kattila menneet. Kerran silitysrautakin jäänyt päälle. Täytyy laittaa "tarkkailun" alle. Ei vaan, onhan meitä läheisiä, niin täytyy sopia, että joku piipahtaa luonaan ja soittaa useammin.

Meillä on myös tuo huolehtinen ja jakaminen tapana. Eilenkin jokainen lähti pieni nyytti mukanaan kotiin viemiseksi.

Tämän päivän pyhitän palautumiseen ja Arenasta Downton Appya katsoen, kun kaksi jaksoa olen jäljessä.

Oikein leppoisaa pyhäpäivää!

Pistäydynpä pirtissä kun vihdoin aikaa on. Koko viikko on ollut tapahtumia täysi menoa ja toimintaa. Eilen sitten iski tajuton väsymys. Kuumuus verotti vaikka liotinkin itseäni tuon tuosta järvessä ja korpimökillä lammessa, lammen vesi oli lämmintä, mutta illalla oman mökkini järvivesi vilvoitti ja auttoi unten maille menemistä.

Kellon ympäri melkein nukuin. Olo palautunut, väsymys tipotiessään. Nyt sää on sopiva. Aamupesulle rantaan mennessä mittari näytti kello 11.00 18 C.

Vilpoisaa sunnuntaita kaikille...nyt aamupalalle 😊

Onneksi tämä viikko on ohi.
Koko viikon on Tv touhottanut saunapäivästä. Päivittäiset saunaohjelmat ovat lyöneet silmille ruudusta. Juontajat ovat intoilleet palkkansa edestä.

Uskon, että suomalaisissa on kahdenlaisia saunojia: niitä, joille sauna on henki ja elämä, koivun tuoksuinen seurustelukeskus, hyvän mielen tuoja, murheitten karkottaja, suomalaisuuden ydin, ja sitten ne, joille sauna on peseytymispaikka, jossa on huoletonta lotrata paljolla vedellä, lämpimässä, lauteen löylyssa hikoillen ja lopuksi viileällä vedellä huuhdellen. Mieluiten omissa oloissaan., ei kovin kuumaksi lämmitetyssä tilassa.
Tämä jälkimäinen saunan käyttäjä voi elää koko talven kaupungin kerrostalossa ilman saunaa ja saunoa vain muutaman kerran kesässä mökillä, mutta se ensimmäinen tapaus menettäisi mielenterveytensä ilman saunomista. Hänellä on sauna kaupungissa, lenkkisauna, urheilusauna kuntosallilla, rantasauna mökillä ja savusauna rantakivillä.

Liika on liikaa. Maailma voisi tietää meistä muutakin kuin saunat. Mielikuva meistä on varmasti kapea ja kummallinen, kuten nyt pari päivää sitten Unkarin Orbankin on osoittanut.

Lähtekää nyt jo sieltä hikisestä piristänne ulos.

Nyt voi kahvit juoda vaikka vanhan taivaan alla - ei tarvitse palella.

30 astetta oli jo aamupäivällä varjossa lämmintä, saisipa tuota lämpöä vähän varastoiduksi vaikka tammikuulle!
Eilen taas saimme lähipiiriä viinimarjojen poimimistalkoisiin, paljon jo saimme, mutta vielä täytyy maanantaina jatkaa harjoituksia!
Kiitos heille hyvästä avusta!
Savukala ja uudetperunat, sekäsalaatti, viili välipalaksi, siin' näppäriä ruokia näin kuumana aikana.

Skilln oli tavannut kummilapsensa, hänellä oli jo ikää yli 60.
Saman huomion tein minäkin, kummityttöni täyttää piakkoin myös 60!
Juuri äsken pikkuinen sylilapsi, Lapsissa sen ajan juoksun huomaa!

Omaa vanhenemistaan ei paljon ehdi tarkkailemaan, tunnen itseni nuoremmaksi, kuin mitä numerot osoittavat.
Eräs seniori sanoikin, että syntymävuosi, sehän on vain numeroita!
Leppoisaa iltaa toivottaa Neeasa.

Juu herkkupöytä oli katettu suku tapaamisessa. Oli savulohta, sillejä, lihapullia, mätihyytelöä ja monenlaisia salaatteja tillbehööreineen 😊)))) Siinähän sitä hehkutusta jo tulikin !
Kuumuus on vienyt puhdin olosta tänään, joten puheluja kummempaa en ole harrastanut.

Aamupäivällä oleilin vielä pihalla varjossa, mutta, nyt odottelen jo ilman viilenemistä,...siihen asti heippa!

Sulkekaa pirtin ovi kulkeissanne. Ei pääse vieraslajit sisään ilmaa pilaamaan.

Ihana aurinkoinen päivä. Tuulee pohjoisesta mikä tarkoittaa, että lämmintä riittää täällä laiturisohvallani. Mökkitonttini on suojassa pohjoistuulilta vain puiden latvoja pohjatuuli heiluttelee.

Pitänee koppeutua kirkolle. Kävin jo siellä nurmikon leikkuussa, pistin pyykinpesukoneen päälle, tyhjensin tuskikoneen ja toin puhtaat astiat takaisin tänne mökille.

Illalla lähdetään Eino Leino talon backstagelle, tuttuja moikkaamaan. Voipi mennä myöhään.

Hyvin on täällä tarennut kevyemmilläkin vaatteilla, hiukan eilistäkin
lämpimänpää, 32-33 C, näissä se meni. Eiköhän nyt voiton puolella
liene.
SkillaN kertoi sodan jälkeisestä niukkuuden ajasta. Muistan ja
luulen sen kasvattaneenkin ihan näihin aikoihin saakka. Marjat,
ja sienet sienet poimittiiin ja säilöttiin talveksi. Särkeä tuli
runsaasti, opinpahan minäkin kalojen perkaamisen. Kalat kuivattiin,
kuivassa paikassa uunin kyljessä ne säilyi kuukausia ihan hyvinä.
Kyllä vanhempani toimet selittivät tarpeellisiksi. Ne luonnon antimet
olivat iso osa ruokataloutta.
Kyllä ne vanhat vaikutukset ovat säilyneet näihinkin saakka. Ruokia
ei ole tuhlattu. Joskus sattuu, että esim. leipä on päässsyt homeiseksi.
Kyllä se pahalta tuntuu heittää biojätteisiin. Antaa muistutuksen
siitä, ostoshankinnat on tehtävä tarkemmin. No, turhan tarkaltahan
se tuntuu, on joskus mulle naureskeltukin. Olen oman aikani ja
ympäristöni kokenut kasvatti. Sitä en häpeä :))
Odotan sitä, että ilmat viilenevät ja antaa piristystä nuhjakkeelta
tuntuvaan olooni. Sitä nyt tarvitsen. Terv.ynnämuu

Huomentapäivää, nyt lyhyesti vaan ilmoitan, että elossa olen, pitkä viestini jäi jumiin ja en jaksa uusia.

Kiitos kaikille kirjoittajille, teillekin jotka hieman ilkikurisia yritätte olla, ei tepsi.
Emännän toivottiin pysyvän jossakin, en ymmärtänyt, no tänään melkein pysynkin, vaikka paikka jäi epäselväksi, emäntänä sopii toistekin toimimaan.
En edes syömisiäni nyt esiin tuo, tiedän että se kyllä harmin lykkää, mutta koeta kestää, sinä hymiöin tervehtivä.

Pirtin vaki porukalle vielä melkoisen lämpiminä pysyneen sään toivotuksin, lopetan tähän tällä kertaa;)

Aurinkoinen, tuulinen ja vaihteeksi hieman viileämpi aamu Daalan alajuoksulla. Siivousaamu, selvästikin. Kävin jo vilkaisemassa kasvimaatani ja ilokseni totesin että butternut squash-talvikurpitsoissani oli sekä tyttö-että poikakukkia auki samaan aikaan ja minähän kipaisin sisään hakemaan vanutikkuja ja leikkimään keinosiementäjää. Runsaasti oli siitepölyä juuri avautuneissa poikakukissa ja sitten vain tupsuttamaan jo hieman nuukahtamaan päin olevia tyttökukkia, jospa nyt olisin onnistunut!
Pattypan-kesäkurpitsani pölyytin samalla menetelmällä ja eilen laitoimme grillille kolme hyvänkokoista, keltaista, kiekkomaista kurpitsaa ja hyvältä ne maistuivat, hivenen suolaa mausteeksi ja tippa oliiviöljyä; maku muistuttaa suuresti tavallista kesäkurpitsaa (zucchini), mutta aavistuksen makeampi ja koostumus oli tiiviimpi. (profiilissani "esittelen" pattypan-kurpitsani, jotka siis eilen söimme.)
Eilen tulla tupsahti tyttärenpojat taas kylään muutamaksi päiväksi. Tytär oli laittanut toissapäivänä Facebook-sivulleni memen jossa pieni poika soittaa isoäidilleen ja pyytää tätä tulla hakemaan "kun toi sun tyttäresi ärsyttää minua". Minä luulin että se oli vain vitsi…
Mummin murut saivat ensimmäiseksi isot jäätelöannokset mansikoin, kovettuvan suklaakastikkeen ja strösseleiden kera ja ei me sitten niin paljon mitään ehdittykään, iso poika grillasi ja yhdessä vietettiin iltaa sisällä kuumuudesta paossa ja katseltiin kun köyhän maalaisperheen ujo 22-vuotias poika Bogotan läheltä Kolumbiasta ajoi polkupyöräänsä Riemukaaren ohi ja pitkin Champs Elyséetä Tour de Francen voittoon. Sitkeitä sissejä ja 2650 metrin korkeudessa kasvaneita tuntevat vuoret hyvin boyacalaiset maalaispojat!
Se pieni osa sydäntäni joka vielä sykkii Kolumbialleni ilahtui suuresti...

Hyvää helteen jälkeistä huomenta!
Jo alkaa olla normilukemat tuolle kesälämpötilan kestännälle. Tähän aikaan, kun kello lähentelee yhtätoista, on 22 plussaa, ihan sopiva!

Niin se viikonloppu vierähti hikoillessa, mutta hyvän konstin keksimme viilentymiseen, istuessamme pihakeinussa kiikkuen. Oikeastaan nuo lastenlasten lapset sen keksivät, löytäessään toimivan suihkepullon, joten siitä viilentävästä vesisuihkuista tuntui nauttivan jokainen, eniten tietysti lapsoset, jotka luvalla saivat suihkutella kaikkien päälle vilvoittavaa vettä, kukaan ei pahastunut eikä kieltänyt moista ilonpitoa.
Muutenkin oli ihanaa katsella pienten lasten telmimistä kahluualtaassa, pikku prinsessat ja -prinssit nauttivat saadessaan esittää rohkeitakin temppujaan meille isomummoille ja mummoille. On se lasten riemu niin hellyttävää,kunhan vaan sovussa telmivät!

Hyvin sujui viikonloppu muutenkin, tuli suvulle esittäytymään uusia vävy -ja miniäehdokkaita noitten nuorempien lastenlasten taholta. Mukavaahan se on tavata uusia "ehdokkaita", mummon tarkka silmä havaitsi rakkautta olevan ilmassa! Itsekin siinä ihan nuortui, kuin sai puhella uusien tuttavuuksien kanssa, toteamuksena, hyvin käyttäytyviä, fiksuja nuoria olivat ehdokkaat. Minusta hyvin sulautuivat joukkoomme, vaikka ensin olivat kuulemma kovastikin jännittäneet ison suvun kohtaamista. Toivottavasti rakkautta riittää!
Näillä aatoksin tänään vilpoisaa päivää kaikille toivottelee km.

Tuosta km:n edellisestä sain pakon pari riviä edes kirjoittaa, vaikka juuri kotiuduin pyörälenkiltä.

Nuo sukuun tulevat tai tulolla olevat uudet, opiskelut ovat vielä kaikilla kesken, he ovat kyllä ilostuttaneet minuakin, ja varsinkin se ilmassa väreilevä rakkaus, sitä on elähdyttävää huomata. Tulee oma vastaava aika mieleen.

Olipas ilmassa kalsea viima pyöräillessäni hihattomassa paidassa ja lyhyissä housuissa, mutta aurinkoista ja kaunista oli edelleen.

Voidaan hyvin! Miaelina.

Murheellisempaa kirjoitusta tässä välissä. Luin netistä Eno-nimisestä pedofiilistä, joka on käyttänyt lapsia hyväkseen vuosikausia. Mietin itsekseni sitä, eivätkö vanhemmat ymmärrä tai osaa varoittaa lapsiaan enää "namusedistä"? Muistan omasta lapsuudestani ja lasteni lapsuudesta, että asiasta puhuttiin ja muistutettiin, ettei ilman lupaa voinut mennä vieraisille minnekään, eikä koskaan tuntemattomien kyytiin.
Samaa ajattelin jo tuossa Oulun tapauksessa, kun kävi ilmi, että hyväksikäytetty tyttö oli ehkä hiukan hidas ja vetäytyvä. Kuinka häntä ei pystytty suojelemaan?
Me isovanhempien ikäiset varmasti voisimme osallistua lasten varotteluun sopivassa tilanteessa. Muistelen, että eslkouluikäiselle lapsenlapselleni vannotin, että ei pidä mennä vieraitten kyytiin, jollei ole tosi hädässä. Hän tuli joskus koulusta kotiin omia aikojaan esikaupungissa.
Lapsista pidetään nykyisin kovin hyvää huolta. On pyöräilykypärät, on uimaliivit, on kännykät, mutta turvaammeko liikaa siihen, että lapsi kyllä itse tietää, kun muutenkin selviää paljon paremmin kuin me itse aikoinamme.

Ei ollut kännykkää vielä silloin kun tyttöni vietti iltoja Keravan nuorisotalolla, josta yleensä isänsä haki autolla kotiin. Sinä kesäiltana ei oltu sovittu aikoja, ja niin kaksi tyttöä lähti kävellen tuota 6 km matkaa klo 11,30.
Tyttäreni ystävättärelle kävi hullusti, kun nousi tuntemattomien autoon. Tytöt olivat tulossa Keravan nuorisotalolta, kun auto pysähtyi ja tarjosi kyytiä heille. Ystävätär meni autoon, vaikka tyttöni kielteli eikä itse mennyt.

Niinpä kaikki 4 miestä raiskasi 15 vuotiaan umpiautossa, josta seurasi tosin oikeuden käynti aikanaan, ja saivat tuomion. Muistan miten järkyttyneitä olimme silloin, mutta onneksi varoitukset oli tytölleni menneet perille.

Makriina kertoi peofiilistä, joka oli käyttänyt vuosikausia lapsia
hyväkseen ja myös ns. Oulun tapauksesta, jossa turvapaikan
hakijat syyllisyivät joukkoraiskaukseen. Myös s.s kertoi tapauksen,
jossa toinen tyttö nuosi tuntemattomien autoon ja joutui raiskatuksi
Toinen muisti vanhempiensa varoitukset.
Anonyymi paheksui Makriinaa, että "miksi otit suomalaisen esimerkiksi."
Toinen Anonyymi tyrmäsi s.s kertomuksen: "Mielikuvituksesi tuotos!"

Raiskaus on raiskaus, tekipä sen kuka tahansa. Lapsiin kohdistuvana
se on iljettäväkin. Totta se siihen asti, että turvapaikan hakijoista,
ulkomaalaisista on löytynyt välilukuun suhteuttuna enemmän
näitä rikollisia. Ei se silti tarkoita sitä, että suomalaiset raiskaajat
unohdetaan sivuun.
Olisikohan turvapaikan hakijoiden opastus ja käyttäytymissääntöjen
teroittamisessa rutkasti korjattavaa. Se tarkoittaisi selkokieltä
kertauksen kanssa ja toteamista, että asia on uponnut nuppiin.
Eikä se pahaa tekisi suomalaisillekaan, en tunne koulukäytäntöjä.

Kyllä näistä asioista pitää pystyä keskustelemaan. Pelkkä viittaus
"mamuiluun" ei tuota mitään.
Tänään tuntui oloni reippaammalta. Kymmen asteen pudostus
lämmössä teki tererää:) Hyvää jatkoa!

Hyvää iltaa!
Olipa ihanan viileä päivä. Ilo oli vetää verkkarit aamulla päälle ja lähteä pyöräilemään kohti "kesätyöpaikkaa". Samoin nautin, kun kotiin palattuani asuntoni ei muistuttanutkaan sulatusuunia.

Keittelin kasviskeittoa, koska juurekset olivat niin nuukahtaneet. Joukkoon riivin herneet jotka olin unohtanut vihanneslaatikon perälle.

Surullisia ja kuvottavia uutisia tänään. Ampujia uhreina lapsiakin, junan alle työntöjä, mukana lapsiuhri sekä tuo kuvotus pedo Suomessa. Mieluusti sulkisi silmänsä, mutta eihän ne teot sillä häviäisi.

Saas nähdä pitääkö aamulla villatakki verkkapuseron alle laittaa.

Nautitaan viileydestä ennen seuraavaa "käristuskupua" milloin se sitten koetaankaan.

raakile.vielä

Iltaa korvesta@

Mietin jälleen kerran miksi rypeä huonoissa uutisissa ja märehtiä maailman pahuutta.

Ajat ovat muuttuneet siitä kun olimme lapsia ja nuoria. Tieto tavoittaa hetkessä massat. Tiedonsiirto vei nuoruudessamme viikkoja. Eikä silloin kaikkea pahuutta uutisoitu. Ei märehditty maailman pahuutta, oli muuta ajattelemista.

Eli en lue huonoja uutisia, otsikoita en voi välttää, mutta yksityiskohdat voin.

Tänään tyypillinen kesäpäivä. Aurinko paistaa, välilla ropsii vettä, tuulee ja tyyntyy, pilveilee ja porottaa.

Olen hyödyntänyt tämän päivän pyykkiä pesten. Sain kaikki kuiviksi ulkona narulla ennen sadekuuroa, joka ei ollut suuren suuri, mutta olisi kastellut kuitenkin.

Elelen nyt kaupunkikodissa. Kävin aamupäivällä mökillä, kantelin puutarhakalusteiden pehmusteet pirttiin. Vedin ressuja kuivien saunapuiden päälle, suojasin paikkoja vesisateiden tieltä. Nostin tomaatin taimet sisään, olivat saaneet kukkia, joten jotain lie luvassa ennen syyskylmiä.

Helteetkö lie sekoittaneet vatsani, joka on ollut reippaan kuukauden ajan koelaboratoriona. Olen jo huomannut, että vehnästä tehdyt tuotteet turvottavat, samoin maitotuotteet, sen nyt tosin olen jo aijemmin havannoinut. Kokeilut valmiiden soija-, kaura-ja vehnäproteiini eineksissä ovat myös haasteellisia, soija ja kaura käy vehnä niin no, ei ehkä käykään. Hedelmät ovat ihania hellenaposteltavia, mutta luumut taisivat olla liikaa, haastoivat minut takaa-ajokisaan. Nyt makoilen ja odottelen parsakeiton vatsaa rauhoittavaa tyyneyttä.

Mitähän tästäkin nyt seuraa ; ))

Makoilen ja ihailen ikkunanäkymää, auringonkilossa tuulen heittelemiä sadepisaroita.

Huomenta pilviseen ja todella yllättävän viileään säätilaan, mittari näyttää 10 astetta, huima muutos muutaman päivän takaisiin.
Onhan se olo helpompaa, mutta taas on sitten muuten mieli matala ja viestin kirjoitus sen mukainen.

Makriinalle heti alkuun, älä ota noista kielteisistä viesteistä syyllisyyden taakkaa, niitä tulee ja menee.
Asiat mistä kerroit, ovat todellisuutta ja kyllä niistä pitääkin kertoa ja toimia myös.
Olen omassa tyhmässä päässäni yrittänyt miettiä, mikä on ihmisiin mennyt, kun mikään ei enää velvoita toimimaan lakien mukaan, olemaan vastuuntuntoisia, kunnioittamaan toista ihmistä, hänen koskemattomuuttaan.
Vielä enemmän tätä ymmärryksen puutetta ja kysymysmerkkejä aiheuttaa tuo kohde ryhmä, kun pienet lapsetkin joutuvat kohteiksi.
Missä vika, miksi aikuiseksi kasvaminen tekee ihmisistä petoja?

Tekisi mieli korpikirjailijaan ja hänen viestiinsä yhtyä, sulkea silmät tältä kaikelta, mutta ei pysty, tiedotusta tulvii joka paikasta, pakko nämä vaan on todeta ja jopa vihaa tuntea asian johdosta.
Kuitenkaan mitään ei pysty tekemään, kyllä ne korjaavat voimat on jostakin muualta tultava.
Rakkaudettomaksi on maailma muuttunut, ahneus ja vallan halu tärkein, kun lapsesta lähtien puuttuu kodista rakkaus, tässä seuraus.
Tämä ei tietenkään päde joka paikassa, mutta vaikutus kyllä on suuri, puutteen ollessa kysymyksessä.

Asioita mitä ei pirtissä ratkaista, mutta mielipiteitä voi ilmaista, jokainen tuntemuksien mukaisesti, toivoisi vaan, että nuo pahaa mieltä tuottavat viestit voisi jäädä tekemättä.
Olemme iältämme sitä luokkaa, joka on läpikäynyt monet myllerrykset, mutta surulliselta tuntuu, kun asiat vain huonompaan suuntaan ovat menossa, kaikesta hyvin voinnista huolimatta.
Vanhemmat, koulut ja me kaikki olemme vastuussa tulevasta, sitä hyvää sanomaa pystymme etsimään ja löytämään, empatiaa ja rakkautta ympärille jakamaan, siihen pirtissäkin pystytään.

Oma mielialani huomattavasti parani, kun tämän purkauksen aikaan sain.
Toivoisin kaiken taas leppoisaksi pirtissä muuttuvan, toki emme silmiä voi sulkea ympärillä olevista tapahtumista, mutta mukavia ja iloisia asioita myös tapahtuu, niistä voimia, jaksamista kaikille toivon..
Meinasi mieliala laskea, kun kirjautuminen katosi, mutta eipä mitään, tähänhän on jo totuttu, hymy naamaan skillan;)

Kyllä, MTV-uutisissa on että tuo tyyppi eli Eno on ulkomaalainen .

Huomenta pirttiin koleasta korvesta@

Luin kiihkeäksi muuttuneita kommentteja ja hymähdin. Empatiaa hoetaan ymmärtämättä, että se ei tarkoita pahanmielen itseensä imemistä ja jakamista ympäristöön.

Hymähdän myös viestittäjille, jotka ovat lukinneet mielensä, nostaneet etusormensa ylös toruvat ja ohjeistavat ja näkevät ulosteita kaikkialla.

Tänään ajattelin kävelyttää pölyimuria sillä pyykit on viikattu ja talo rauhoittunut jälkipolven lähdettyä kuka mihinkin.

Iltapäivällä kokeilen vegepunajuuripihvien tekoa soijarouheesta.

Iltapäivää pirttiin. Minustakin Makriina otti esille tärkeän ja ainakin meitä isovanhempia koskettavan asian, lasten suojelemisen. Kirjoitin mielipiteeni siitä tuonne "yleiselle osastolle". Ei siitä sen enempää.

Yleiselle osastolle olen viime aikoina juuttunut monestikin, kun helle teki sen, että tuli istuttua koneen ääressä liikaakin.

Eilen sentään arvasin jo lähteä "kaupungille". Olin onnistunut lukitsemaan pankkitilini väärällä tunnusluvulla. Nyt ei henkilöllisyyden todistamiseen enää riitä ajokortti, etenkään sellainen, mikä oli vanhentunut (!) vaan nyt täytyy hakea henkilökortti: menet valokuvaan ja poliisilaitokselle. Netissäkin onnistuu - tai sitten ei.. Voi tätä byrokratiaa, en tykkää yhtään.

Onneksi helteet loppuivat. En edes yrittänyt ilmalämpöpumpun hankintaa kun kerrottiin, että asennusjonot ovat pitkät. Syksyllä sitten. Sensijaan lämminvesivaraaja pitää hankkia ja tutkia, miten saa vanhan varaajan pois paikoiltaan... Tämä koskee naapuria, minulla riittää onneksi vielä lämmintä vettä...

Skilla-emäntä jaksaa edelleen pysyä aurinkoisena, välittää rakentavia ajatuksia, kiitos niistä. Kiitos kuuluu tietysti muillekin kirjoittajille. Yhteinen yritys.
Mielikki- mummoa kyllä edelleen kaipaan. Hän kun oli "vanha tuttu" 60 :lta.

Leppoisaa loppupäivää ja mukavaa kesänjatkoa !

Demeter@

Enhän minä ole skillania tai makriinaa arvostellut, mutta aihe se on sekin vastata minua ikävästi arvostelevaan kommettiin ja nostaa vastarintaa henkilöäni kohtaan. Näin ne asiat hovissa muuttuvat, mutta turpakäräjillä jatkuu.

Yritin johdattaa vieraslajit ulos pirtistä, en onnistunut joten pysyköön kun ovat kannatusta saaneet.

Pohjolan akka puhaltelee pohjoistuulta rimpinevalta peremmälle pirttiin.
Saaden pirtin asukeissa ikävän ristivedon jo kolottavassa kropassa.
Makriinan ottaessa esille Hesan Laajasalossa ilmenneet törkeät raiskaukset, joihin on syyllistynyt 13 vuoden aikana ranskaa puhuva musulmaani el Fatimi myös Enoksi kutsuttu. Tyyppi on musiikkipiireissa ilmeisen tunnettu Kallion kuppiloissa.
Pari pirttiläistä aloitti vastaoffensiivin Makriinaa vastaan kahden kärjen sivustavyörytyksellä : Ei semmosia saa puhua, kun suomalaiset sitä että tätä.

Hämmästynyt vallan olen! En ole aikaisemmin lukenut tätä ketjua ja suuresti ihmettelen epäsopua mikä täällä vallitsee? Sanotaan että vanhat ihmiset on kärttyisiä. Ehkä se lienee on totta.

Hyvää iltapäivää!
Se mikä ainakin oli mielestän hyvää, oli vilpoisempi, 15C päivä.
Lähdin kauppamatkalle ohkaisessa lyhyt hihaisessa paidassa.
Sain askeltaa reippaasti sen, minkä pystyin. Eikä tarvinnut
hikeä pyyhkiä:)
Eno- jutusta on kehkeytynyt keskustelua. Aivan lyhyesti: Makriinan
kirjoitus oli hyvä, siinä ei ole katumisen tarvetta. Muutoin sivuutan
koko jutun, vaikka osallistuinkin jonkin sortin "päsmäröintiin." Etten
sotkeentuisi "jankuttamiseen" pistän tähän pisteen.
Ikäkysymyskin on jälleen ollut esillä. Siihen vastaan: ikää mulla on
enemmän kuin tarpeeksi. Onko myös järkeä? Siihen olen valitettavasti
jäävi vastaamaan, koska ihmisluontoon kuuluu helposti "kotiinpäinveto."
Kunpahan nyt olisi tolkkua edes omiksi tarpeiksi:)
Niinpä se on heti tämäkin päiväni pilattu. Teille hyvää jatkoa!

Älä suotta päivääsi pilaa pahoittamalla mieltäsi. Huomenna on päivä uus ja uudet kujeet!

Suomalaisia miehiä syyttelivät ensin tuostakin 15 vuoden ajan jatkuneesta pedofiliasta.

MIKSI aina suomalaisia miehiä syytellään?
Matuja suojellaan, shakaaleja ja susia suojellaan, mutta suomalaiset miehet ovat aina tulilinjalla!!!!

Heti kun huomasivat että mamu onkin taaskin sitä harjoittanut, alkoi kielto puhua asiasta ja joku häipyi sen sileän tien.

Huomenta myrskyisästä Savosta, ja sadettakin saatu, luvassa lisää, lämpötilakin kymmenen asteen tienoilla, niin se sää vaihtuu.
Samoin heittelee tämä ihmismieli, ilo ja paha mieli rinnakkain elävät.
Tämä kirjoittaminen on taito laji, sen olen aina todennut, kasvokkain ilmeet paljon avittavat ymmärtämään sanomisen.
En mielestäni ole sormi pystyssä opettamassa ketään, omia ajatuksiani ja tapojani kerron, mielipiteiksi voisi sanoa.
Olen mieltänyt sanan empatia toisen ihmisen hätään osaa ottamiseksi, yrityksenä helpottaa omalla vähäisellä osalla asianomaisen tuskaa.
Tämäpä tässä.

Unista hurskainen kertoilit, kyllä niitä tulee katseltua ja joskus vähän mietin niiden tarkoitustakin, mutta toteen en ole osannut mitään todeta, levoton yö kuitenkin, jos vielä painajainen on, helpotus herätä.

Demeter kerroit Jehovan todistajista, joskus kymmeniä vuosia sitten yhden rouvan (Jehovan todistajan) kanssa tutustuimme ja siitä syntyi mukava yhdessä viihtymisen yhteys, en uskonnon muista olleen päätarkoitus, keskustelua vaan syntyi ja vielä tänäkin päivänä jutustelemme kohdatessa.
Ajatus kantani uskostani olen tehnyt senkin jälkeen ovellani käyneille selväksi, mutta tämä vanha kokemus lämmittää edelleen mieltäni, ihminen ihmiselle suhde se oli.
Joka kohteesta voi syntyä hyvä, jos tunne tasolla voi kohdata, ei vaatimuksia, vaan hyväksymistä.

Yksinäiseksi en kovinkaan monesti itseäni tunne, ehkä vuoden alusta, kun lopetin noita harrastus juttuja, kävi mielessä pelko, kuinka nyt käykään?
Kieltämättä joskus tulee kysymys mieleen, että mikä on elämäni tarkoitus tänä päivänä, ei suuria odotuksia mistään, tätä arkea kaiken elämän seuraamista, en tunne kuuluvani minkään laiseen suunniteltuun elämään.
Onko se sitä yksinäisyyttä, vaikka en siksi sitä osaa ajatella, viihdyn kaiken kaikkiaan yksinkin.
Voi olla, että tämä pirtti on yksi pako paikka sille yksinäisyydelle ja siksi tänne palaan joka aamu, joskus mieli apeana, mutta useimmin kumminkin mieli avoinna vastaan ottamaan toisten elämän tarinoita tässä arjessa.

Niin vakavia kuin nuo asiat onkin mistä pirtissä puhutaan, jätän ne nyt omalta kohdaltani tähän, en kuitenkaan mitään rakentavaa osaa sanoa, joskus on hyvä olla sanomatta mitään.

Mielikki mummosta, ei liioin Kristiina23 :sta ole aikoihin kuulunut, meri-kukkakin tyystin poistunut, ehkä monta muutakin, joita en nyt mieleeni saa, mutta toivon, että kaikilla elämä hyvin sujuu.

Mitenkä se sanonta kuuluukaan, iloa elämään, vaikka sydän verta vuotaisi, jotenkin näin se meni, siksi unohtakaamme huono sää, huono mieli ja jäädään odottamaan aurinkoa elämäämme;)
Tilitys tämäkin;)

Hyvää huomenta!
Muutaman rivin laitan, kun nuo Muksut syövät aamupalaansa.
Olen ollut todella uupunut. Liekö nuo säävaihtelut sen saaneet aikaan vai flunssanko edellä.

Olen samaa mieltä tuosta empatiasta. Kyky tuntea ja asettua toisen tilaan. Niin ja halu myös ettei koveta itseään muiden tuskalta.

Tyttären perheellä on sellainen Family-link - ohjelma millä näkee omassa kännykässä jos nuoret eksyvät ei-sallituille sivuille. Estot tietyille sivuille on, mutta nykyään nuo "mainostajat" osaavat kiertää nekin.

Jaahas päivän "suunnittelukokous" on edessä.

Iloisia heinäkuun rippeitä!

raakile.vielä

Korvesta päivää@

Empatia ja yksinäisyys, siinäpä yhtälö.

En pidä itseäni kehumisen arvoisena empatian asiantuntijana enkä myöskään yksinäisenä. Tiedän, että empatian tulkinta on subjektiivista ja yksinäisyys konkreettista. Empatia on tunnetta, yksinäisyys realismia.

Korvessa vilpoista, sopiva päivä roikkua paheksutussa netissä.

Eilen hökäsin viestin loppuun:" Niinpä se on heti tämäkin päiväni
pilattu." Vaatinee selityksen. Se on kyllä huumorilla heitetty
lausahdus työajoiltani. Ensi sijaisesti se tarkoitti sanojaa itseään,
joskus vaikkapa pomon häiritsevää sekaantumista työhommeleihin.

Demeter1 määritteli minut suoraselkäiseksi suomalaiseksi mieheksi.
Ei paha, kiitos! Kyllä mulla on ihan hyvä ryhti, selkä suorana kävelen.
Näin ainakin ikäisekseni. Ymmärrän toisenkin merkityksen...siitä
hiljenen.
Minulla oli työkaverina aktiivinen Jehovan todistaja. Hän kertoili
kenttätyöstään, ovikellojen soittelustaan. Kun esittelyt oli tehty,
hän yritti tehdä minuun syvällisemmän vaikutuksen. Tein ehdotuksen:
emme puhu jehovasta, eikä muustaan uskonnosta. Teemme työmme
ja puhutaan vaikka ilmoista. Näin menettelimme. Ihan hyvä työkaveri
hän olikin, osaavakin.
Eno- juttu ryöpsähtelee edelleen. Luotan poliisiviranomaisiin. Kyllä he
tekevät asiallisesti työnsä. Saattoi olla, että tutkinnallista syistä
tiedoitukset ovat olleet niukkoja. Kun ei ollut paljon muuta tietoa,
kuin että Laajasalossa asuva ENO on syyllistynyt raiskauksiin, niillä
perusteilla mielipiteet harhailivat. Nyt jo tiedetään yleisestikin
enemmän ja mitä vielä paljastuu...ei kannata arvailla. Se nähdään
aikanaan.
Joo...kyllä SkillaN on toimelias ja kirjoitustenkin mukaan ollut
monessa mukana. Sellaisille henkilöille on käyttöä, tehtäviä
lykätään usein liikaakin. Aina jotkut joukosta muistavatkin.

Jonkun verran olen minäkin "pienessä oravanpyörässä" ollut. Usein
kyllä kieltäydyinkin. Helsingin Työväenopisto vei usein aikaani.
Työmaallakin olin työntekijöiden valitsemana "ylimääräisessä"
puuhassa parikymmentä vuotta. Niistä ajoista tuttuja tuli eläkkeellä
ollessani usein juttusille rupattelemaan ja muistelemaan. Nyt he ovat
vauhdilla huvenneet. Niin se elämässä käy.
Ilma oli tänään loistava. Lähes 20 C ja ei sadellut. Jatkoja teille!

Anonyymi31.7. 2919 18.49

Näin se näyttää käyneen. Hyvä se on selkeyttää.

Aamun uutisia olen katselemassa. Kun kohdalle sattui, vastaan:
"Hei ynnämuu!
Tuo minun kirjoitukseni vastaoffensiivista ja kahdella kärjellä sivustavyörytyksellä olen kirjoittanut vähän savolaisittain kieli poskessa."
Vastaus: Ei ongelmaa! En näe sopimatonta viestissäsi, hyvää jatkoa
vaan!
Päinvastoin, huitasin sinulle vastaukseni kovin kiireellä. Olin
jo lopettanut "työskentelyn.")) Nimimerkkisi vuosilukuun oli
tullut 900 v. lisää. Se on liikaa! Tai näpätessäni tuli sentin virhe.
Jatkan uutisten silmäilyä....

Aamupäivää, pilvinen sää, lämpöä 13 astetta, mutta eipä hätää lämpimämpää luvassa ja aurinkoa myös;)
Elokuu kuutamoineen kutsuu, sadot kypsyvät ja varustautuminen talveen on alkamassa.
Ihania kerrassaan nämä vuodenajat, rikkautta mistä voi jokainen osansa saada, kuka sitten mistäkin tykkää;)

Kiitos korpikirjailija ohjeistuksesta, minä taidan tämän tunnepuolen ihmisiä olla ja aina en osaa eritellä, hyvin on puutteeni tässäkin asiassa sivuutettu, ehkä pätee sanonta, "tyhmä ei huomaa ja viisas ei virka mitään";)
Olen kuitenkin sitä mieltä, etteikö empatiaa voisi tuntea myös yksinäistä kohtaan, myötäeläen, no olkoon miten on.

Suoraselkäinen olet ynnämuu, tämän olen näin ymmärtänyt minä myös.
Miten mielikuvin olenkaan samaistanut sinut mieheni tyyliseksi ulkoisestikin, pitkähkö, hoikka ja suoraryhtinen suomalainen mies;)

Jehovan todistajista en minäkään mitään kielteistä kuvaa ole saanut, ihmisinä aivan samanlaisia kuin itsekin olen.
Rohkeina pidän, kun uskaltavan viestiään ovelta ovelle jakaa, omaan kantaani eivät ole vaikuttaneet.

Samoin Mormonien suhteen, ole heidän kanssa keskusteluja käynyt mieheni elin aikana, jokainen uskossaan autuaaksi tulkoon, nykyään en ole tavannut heitä...Hurskaisella kiire kerätä musta herukat, totta onkin, tippuvat herkästi yli kypsiksi päästyään.
Taas kerran harmittelen, etten lähempänä asu, omena varkaisiin tulisin, vaalea kuulas mieli omenani.

Raakile vielä. toivon sinun välttyvän flunssalta, ikävä olisi jos et vähinkään jaksaisi nuoriesi kanssa.
Onhan selvää, että jos ympärillä vilskettä, sitä jo vähän vanhempi väsyy, mutta voimiakin nuorisolta saa, kyllä se elämän nälkä mikä heistä purkaantuu, kummasti myös voimia lisää mummoillekin;)

Demeter niin kauniisti kirjoitat minun mukana olosta, että jopa nolostun, kiitos kuitenkin;)

Niin iloinen olin, että viestikin hyppäsi;)
Toivoisin tuon rivien välistä lukemisen taidon oppisin, jotta voisin ymmärtää kirjoittajien elämää paremmin.
Voisin omilla viesteilläni osallistua milloin huomaisin mielipiteilläni arvoa olevan, mutta olen pahoitellut jo aiemmin, että en tätä taitoa osaa, kaiken muun lisäksi;)
Kauan on pirtti pystyssä ollut, kiitos joka aikaiselle kirjoittajalle, hyvin on minua ymmärretty, vaikka kovin puutteellinen olenkin, no onhan moitteitakin tuullut kautta aikojen, mutta ne unohtuvat.
Keskustelua on kautta aikojen pirtissä kaivattu ja minusta aina vaan keskustellaan;)D

Nyt kuitenkin lähestytään puolta päivää ja minä yhä koneella istun, nyt on todella aika laitta piste ja lopettaa, voikaa hyvin;)

Hyvähän se on , että pirtistä keskustellaan, saa ihan sen kuvan, että mukaan haluisivat, jos uskaltautuisivat!

No, keskustelun aihe olisi vissiin tämäkin, mitä meillä on tämän viikonlopun ja alun aikana ollut: kysymys on ollut elämästä, kuolemasta ja taivaasta.
Melkoisia kysymyksiä kun kysymyksien esittäjät ovat olleet alle kouluiän olevia kullannuppujani.
Kas siitä se alkoi, kun vanhimman tyttäreni miniän isä kuoli. Surun tullessa puhuttiin lapsille, että ukki lähti taivaaseen. Se taivasasia taas johdatti pienen kolmivuotiaan kyselemään lisää taivaasta. Taivaankaarta katsellessaan hän kyseli minulta, miksei se ukki voi tulla pois sieltä taivaasta, onko se niin korkealla, ettei voi hypätä alas sieltä. Pitkää vastausta ei pikkuinen jaksanut kuunnella, vaan tokaisi, älä sinä isomummo ainakaan lähde sinne taivaaseen, jos sieltä ei pääse pois.
Aika vaikea paikka oikean vastauksen antamiseen...

No, taivaasta puheenollen, toinen tarina muistui mieleeni. Oma tyttäreni oli kolmivuotias, kun odotin kaksosiani. Olin viimeisilläni, kun tyttären kanssa odotimme vierivieressä pysäkillä bussia. Tytär siinä yht'äkkiä tokaisi katsellessaan minua: "Äiti, miksi sulla on niin iso vatsa, että se ulottuu taivaaseen asti?" Taisi se iso vatsa peittää kaiken muun, vain taivas erottui tytön katseeseen.
Elikkä, aika vaikea paikka on se taivaan kaikkeuden ja korkeuden ym. elämän ymmärtäminen kolmivuotialle, kun ei isommatkaan sitä oikein ymmärrä. km.

Istun mökin laiturilla. Yritän ottaa kaiken ilon irti tästä viikon lämpimimmäksi ennustetusta päivästä. Mökin varjossa olevassa mittarissa about 17 C. Tässä auringossa rapiat lämpimämpää.

Huomasin eilen kauppareissulla, että kävelen selkä suorassa. Asia vahvistui tänään, lievä etunoja on pois ja kävely on rennonpaa.

Normaalipainon saavutettua kehoni alkoi korjaamaan sivuoireita, jotka johtuivat .selkävammastani.

Selkävammani ei tietenkään parane, mutta eipä rasitukkaan ylimääräisestä taakasta.

En olisi uskonut jos en olisi aloittanut terveellistä ruokavaliota, että paino putoaa ilman hikireenejä. Vuonna 2005 sauvakävelin 5 km/pv ja kontrolloin syömisiäni ja laihduin 30 kg noin puolessa vuodessa. Taustalla oli kilpirauhasen vajaatoiminnasta johtunut lihominen.

No, enpä nyt enempää tulee vain sanomista.😊

TerveisiäTuusulanjärven taitailijakotien kierrokselta ! Pitkästä aikaa varasimme eilisen päivän menneen maailman ja suomalaisen kultakauden taiteen lähteille : Ainolaan, Halosenniemeen, Aholaan, Erkkolaan ja Suvirantaan. Tarkimmin tutustuimme Halosenniemeen, sillä siellä on suurnmoinen taidenäyttely "Naisia tupa täynnä. Maalauksia naisista kuin naisiltakin". Halosenniemi täyttyy naisista muuttuvissa rooleissa. He ovat loistavia taiteilijoita, malleja, innoittavia muusia, rakkaita vaimoja, lapsia – joskus viettelijättäriäkin. Pekka Halosen lisäksi näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Elin Danielson-Gambogi, Maria Wiik, Helene Schjerfbeck, Anna Sahlstedt, Amelie Lundahl, Fanny Churberg, Ellen Thesleff, Venny Soldan-Brofeldt, Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Tyko Sallinen, Eero Nelimarkka. (Lainaus esitteestä).

Suurin osa maalauksista on lainassa yksityisomistuksesta, joten niitä pääsee harvoin näkemään. Halosenniemi on paikkana ja rakennuksena vaikuttava, tumma jyhkeä hirsilinna , jossa taiteijaperheen henki tuntuu vielä väkevänä. Esimerkkinä on ihastuttava takan luukku, jossa on kahdeksan lapsen kunniaksi taottu pikkupossut. Lapsiaan Pekka Halonen käytti paljon malleinaan.
Ainolassa oli tungosta, varsinkin kiinalaiset ja japanilaiset turistit tuntuvat olevan Sibeliuksen talosta haltioissaan, kuvasivat toisiaan jopa kamerajalustoilla sisätiloissakin. Ainolan pihan vanhat männyt ovat täydellisen kauniita , puutarhassa voi kuvitella Aino-rouvan vaalivan vielä kasvejaan, kun avoimesta ikkunasta kiiri säveltäjäneron sävelet . Perheet viettivät paljon aikaa keskenään, lapsia oli paljon - ainutlaatuinen yhteisö kaikenkaikkiaan .

Täällä on saatu nauttia aurinkoisista raikkaan tuulisista päivistä, jaksaa marjasatoa poimia ja mehustaakin. Minulla on ulkona keittolevy, jolla mehumaija pöhisee. Aika työlästä se on enkä mehusta kuin muutaman maijallisen, pitäähän olla mustaherukkamehua vilustumislääkkeeksi ja lasten herkuksi vadelma-punaherukkamehua. Poimin herukoita pakkaseenkin, punaisista saa hyvää vispipuuroa ja mustat hienoaromisia vaikkapa viilin ja puuron lisäkkeinä. Muutaman pienen hyytelöpurkillisen teen myös, ovat toivottuja lahjoinakin.

Vietetään elokuun taikaa ja kultaantuvien viljapeltojen aikaa !

Kävin asioimassa keskustassa, olikin asioita sinne ja tänne.
Mieheni kävi sillävälin silmänpohjakuvauksessa, kuvataan noin 5 vuoden välein, hyvä ovat olleet ainakin tähän saakka, tulos tulee parin viikon kuluttua.

Kirjastossta myös hain muutaman kirjan. Se on sitten eri asia, ehdinkö niitä lukemaan!

Vielä on marjojakin poimimatta , myös karviaset punottaa kovin, mutta lepotaukoa pidettäessä nappaan kirjan käteen viimeistään illalla.

Nyt tuli kuitenkin sellaisia kirjoja, että ne ehkä kannattaa lukea ennen iltaa, nimittäin: Mats Stranbergin, Hoivakoti ja Reijo Mäki, Gekko.
Ja pari muuta säyseämpää, täytyy sitten vaihtaa noihin, jos hiukset nousee pystyyn!
Aamulla oli kylmää, mut nyt illansuussa, mitä kaunein ilma, iloitaan
siitä, Toivottaa Neeasa

Iltaa!
Aika hupaisesti on päiväni mennä hupsahtanut. Olin kyllä
reilusti jalkeillani, kävin tervehtimässä ysikymppistä, vanhaa
työkaveriani, kun pyysi juttelemaan. Kohtalaisen vireässä
kunnossahan hän. On löytänyt pankin, jossa vielä tiskillä
voi asiansa hoitaa. Kun ei ole korttia, jolla voi "seinästä repiä"
rahaa, eikä ole tietokonetta tai älypuhelinta, on se palveleva
pankki välttämätön. Kyllä siinä tuli mieleeni, että kuinkahan
paljon onkaan ihmisiä, jotka ovat vaikeuksissa asioidensa
hoitamisessa.
Kun kirjoitetaan tai puhutaan marjastamisesta tai sienestyksestä,
kyllä minullakin pulahtaa mieleeni, että jospa minäkin...olen
saanut sen ajatuksen torjuttua. Kun kerran päätin. Se on
eka vuosi, että pysyn marjametsästä poissa. Vieroitusoireita,
mutta ei tupakan polton lopettamista pahempia. Siitä on kokemus.

Turhaan, SkillaN ruodit " osaamattomuuttasi." Näytöthän on
nähtävänä. Kahvipirtin huomattavan pitkä taival on sinun
ansiotasi. Ihmissuhteissa pärjäät monenlaisten kanssa, se on taito.
Ainahan jostain saattaa erimielisiä ja arvostelijoita löytyä. Jos
niin ei koskaan olisi, se jo olisi epänormaalia:))
Hyviä ilmoja vaan pitelee. Jotain hyvää sekin. Hyvää jatkoa!




hoitamisessa.

Vielä taitaa huomen sopia, vaikka jo puolta päivää lähestytään.
Harmaa taivas, harmaa mieli, mutta kaikki vielä kirkastuu, näin on tapana ollut, tuuli ei vaan useinkaan unohda puhaltelujaan;)

Kiitos ynnämuu ja toisetkin mielialaa kohottavista viesteistä, nolottaa, kun aina vaan ikään kuin kerjäämisen puolelle viestini menevät.
Vikani ja puutteeni tiedostan, mutta ei niitä aina esiin tarvitsisi tuoda, kai sitä siitä kirjoittaa, mikä päällimäisenä on, hyvä olisi kulkea jalat maassa vaikka pää pilvissä, kun vaan osaisi;)
Varmaan monen iäkkään kohdalla noita tenkkapoita eteen tulee ja aina lisää keksitään, ei vanheneminen siltäkään osin helppoa ole.
Pitäisi osata olla iloinen, kun tämänkin vähän osaa, muisti ei aina anna kehityksen kulkea.

Kissamummo, olen samaa mieltä, että pirtissä "keskustellaan" vaikka palstalla toisin väitetään, pidän pirtin keskustelua jopa parempana aika ajoin, mitä palstan solvaavissa viesteissä kirjoittelua käydään.
Hyvin on sanansa valittava, kun pienen lapsen kanssa noinkin vakavista asioista juttelee, kuten kerroit.
Rehellisesti kuitenkin olisi osattava vastaus antaa, se miten lapsi sen ymmärtää onkin sitten toinen juttu.

Neeassa karviaisista kerroit, niitä syö vaikka syönnin päälle;)
Minulla oli kolme karviaismarja pensasta mökillä, taistelua kävin pistiäisten kanssa, levisivät nopeasti ja söivät lehdet olemattomiin, sitten opin tarkkailen niiden ilmestymisen ja turvatoimin pelastin pensaat, sain näitä herkkuja napostella.
Tein hilloakin, mutta enemmän syömällä niitä tuhosin, en ole huomannut joko torilla olisi niitä kaupan.

Ramoona noiden kulttuuri tapahtumien mahdollisuuksia pystyy käyttämään, kun kaikki siellä lähettyvillä on.
Kaikki luettelemasi taiteilijat on tutuiksi minullekin tullut telkkarin välityksellä ja on joku maalauksien mestareiden kirjaakin hyllyssä.
Onhan näissäkin ympyröissä joitakin taide näyttelyitä, mutta kun oman auton käyttöä ei ole, hankaloittaa se matkan kulkemista.
Eipä tainnut olla koneita apuvälineinä noiden henkilöiden eläessä, miten nyt ihmiset niin puutteellisten välineiden kanssa edes toimeen tulisivat.
Osasit taas niin mukavasti kuvata asioita, että mukaan tempaisit minun mielikuvani ja lentoon ne liisivät;)

Hurskainen, en kovin monta vuotta kauemmin ole tätä tietokone hommaa harrastanut, 2003 muistelen saaneeni jostakin vanhan pöytäkoneen ja sillä se alkoi.
Jonkun kurssin kävin, mutta eipä ne opit päähän jäänyt, ei jää nykyäänkään, jos jotakin opin, huomenna jo unohdan.
Oppiminen ja käyttö näin ollen rajallista, mutta näillä mennään.
Olen jo vakaasti antanut itseni ajatella, että lukija puolelle siirryn, kun niin vaikeaa on tämä osaaminen.
Aika näyttää, kai muutenkin olisi tilaa annettava nuoremmille ja taitaville ihmisille.

Oho, jopa menikin päivä pitkälle, on taas kone laitettava kiinni ja yritettävä jotain aikaan saada täällä oikeassa elämässä.
Pitää kertoa, kun kummityttöni pyysi sellaista turhuutta , kuin VC- pöntön kannen päälle virkattua peittoa ja sen sain valmiiksi.
Tykkäsi kun näki minulla sellaisen olevan, ehkä turhamaista, mutta pienestä sen ilon saa;)
Matot samaa sävyä ja suihkuverhokin, somalta näyttää, vaikka itse kehunkin;)
Nyt sitten viikonlopun alkua toivotan, menkää vaikka metsään, jos ken kykenee!
Viisi taulua piti tutkia, sitten uskoivat, että SkillaN olen;)

Ei elämä ole kokoaikaista hyvää oloa, mutta ulospääsyteitä löytyy kun miettii, mikä piristäisi, joku työkö kotona tai mieleisen harrastuksen esille otto ja ei kun tarttuu toimeen.

Skillaan harrastuksesi on kutominen ja kauniista lopputuloksesta nauttiminen.
Itsellä puikot heiluu yleensä loppu vuodesta.
Nyt taitaa tulla välivuosi. Olen näillä näkymillä vuoden lopun ja uuden alun reissussa.

Tänään ajattelin piristää itseäni täällä harmauden ja koleuden keskellä mökin ruohikon ajolla ja keveillä pihatöillä.

Marjapensaissa vielä runsaasti raakoja joten ne saavat vielä odottaa poimimista.

Whatsapp-shattailua. Okinawalla trooppinen myrsky yllätti nuoret kesken lomamatkan. No, ei hätää, Kylpylähotelli ja matkan ensimmäinen sadepäivä.

Jos tästä potkaisisi päivän käyntiin.

Sain kyllä vauhdilla potkaista päiväni käyntiin aamukymmeneltä. Oli tarkoitus oman väen tulla viikonloppu brunssille vuorostaan, kun kuolasivat mätihyytelön nähdessään facessa😊.
No poikani soitti, että tulevatkin tänään, ja jösses kun tuli kiirus saada tarjottavat valmiiksi.
Nyt on kukkakaaligratiini uunia ja kuorrutusta vailla, parsat esikeitetyt ja ne käärin kinkkuun ja hunnutan parmesaanilla ennen kuin tulevat. Mätiähän en ehtinyt hyytelöidä, vaan tarjoan sellaisenaan smetanan ja punasipulin kanssa.

Jälkkäriksi vain ihanan makeat kirsikat ja kupponen kahvia kuka haluaa. Huh, nyt suihkuun ja puhdas mekko ylle!
moikka!

Aika "urautuneesti" päiväni alkaa klo 7 potkin itseni hereille.
Pienen hortoiluni jälkeen kaurapuuron ja kahvin keittoon
rauhallisin elkein. Uutiset luen lehdestä ja netistä täydennyksen.
Päivä menee sekalaisten puuhailujeni kanssa, tietysti nokoset
uinahdan päivällä. Klo 22.00 painun unen tarjolle pehkuihini.
Siinä se lyhyesti, enkä ehdi päivään pitkästyä. Eihän kaikki
selailijat ihastu tämän tapaiseen kerrontaan, mutta kun en muuta
osaa:))
Kaupassa kävellä rumpsuttelin. Marketissa yrittävät kovasti
kouluttaa asiakkaita hoitamaan itse kassan työt. Katselevat
kyllä sivusta ja rientävät apuun, jos tulee tenkkapoota. Näyttää
se itsemaksu kehittyvän kaiken aikaa. En ole mennyt ainakaan
vielä harjoittelemaan opastetusti. Saattaa olla, että jo kolmasosa
hoitaa itsepalveluna. Luultavasti olen vielä siinä viimeisessä
"oikeassa kassajonossa." Leposammin niin menee, automaatti
ei juttele, mutta kassahenkilö sanoo" päivää" tai "terve" ja
useimmat mieluusti jatkavat jutustelua, jos asiakas on "sillä päällä".

Semmosta "kehitystä." Kyllä tiedän, että ei se uutinen ole, paisi
ehkä pienissä kyläkaupoissa on vähemmän tätä itsepalvelua.
Tämä nyt, kunhan ilmoitan, että vielä täällä vippasen:) Heippa!
Kukas muu kuin ynnämuu!

Hienosti kirjoittajat ovat palstalla kirjoittaneet. Itsellä eilisilta kääntyi pyrstölleen kun kumpsahdin kyljelleen juuri sen pienen kiviraunion kohjalla, hurskainen tässä selittelee. Viinimarjoja melkein täynnä olevaa muoviämpäriä silläyritin suojella. Marjat säilyivät, mutta kylki sai sisäisiä ruhjeita.

Aikanaan ostin heräte-ostoksena järeän hieromasauvan. Sellanen lähes kilon murikka. Sillä olen kyljen mustelmia tänään useast hieronu kun yskiminenkin vähän sattuu. Näitä pikkurönyämisiä josus vaan sattuu.
Hain uuden mehustimen. Otin sen heti käyttöön. Vähän kalliimpi hillosokeri saa mehun ehkä vielä paremmaksi. Laadukkaaseen käyttöveteemme sekoitettuna puutarhamarjoista saa hyvää janojuomaa ympär vuoden. Olut olisi hyvää, mutta se sieppaa liian nopeasti mukaansa. Se tuhrii terveyden, tapetit ja kaikki, sanottiin ennen alan piireissä.

Lauantai aamua tässä katsahtelen ja totean, että pilvistä, tuulta ja viileä näyttää olevan 11 astetta mittari näyttää.
Olen jo melkoisen aikaan saapa ollut, matot ja vuodevaatteet tuulta haistelevat parvekkeella ja tästä hommasta kun pääsen, alkaa imuri laulaa/huutaa.
Imurointi on kyllä niitä vastenmielisempiä hommia, mutta pakkohan on tehdä, suurimmat roskat ja pölyt pussiinsa kerää, sitten vielä kostealla pyyhkeily ja taas kelpaa.

Ihan ensimmäiseksi kauniit kiitokset ruusuista ja ylistys viestistä, aina sitä mieluummin tuon tyylistä lukee, kuin ikävää mieltä tuottavaa, olipa ylistävän totuuden kanssa miten tahansa.
Voi olla, että olen liian ahkeran kuvan antanut kaiken suhteen, mutta kiitos vielä, mieli hyväksi tuli;)
Ruusuista tykkään, harvoin vaan itselle raaskin ostaa.

Noista mielen virkistävistä asioista, sen verran, että nyt on niska niin jumissa, että puikkojen käyttöä on hillittävä ja se yksi syy matalaan mielentilaan.
Päätin että tänään en viestiin murheita kerro, mutta tuo harrastusten tuoton siltä osin selvitin.

Mopoa en varmaan koskaan ole nykäisytkään, kyllä sellainen meilläkin oli, mutta en osaisi käyntiin laittaa, en edes potkimalla, joten hyvä että sinun mopo lähti ilman minua avustusta;)
Mielenkiintoni kaikkeen tekniikan laitteisiin on olematon.

Lukutaitoni on niitä parhaita taitoja mitä minusta löytyy, olen kertonutkin, että suuri kirjaston käyttäjä olin nuorempana, nyt en kirjastossa käy, lukuhaluni hiipunut;(

Jälleen toivon sitä oksapuuta tai vastaavaa, voisi vastaukset ohjata oikealle viestille, ei turhaa harmia tulisi.

Nälkähän se heti aamusta tuli, kun sini-sirkun herkuista lukea sai;)
Joskus suunnitelmien muutokset nostaa verenpainetta, mutta hyvin varmaan pöydän sait houkuttavaksi tarjoiluineen;)

Voi hyvä ihme taas tuon hurskaisen kanssa, että taas menit ja loukkasit itsesi, no eihän se vahinko kello kaulassa tule, uskon että kipeää tekee.
Tällä iällä jos virutteleekin väärässä asennossa, tovi menee paranteluun, joskus oikein ihmettelee itsekin, että mihinkäs tuonkin kohdan ole satuttanut, kun ei ole edes huomannutkaan.
Kyllä nyt kelpaa mehuja keitellä, kun uuden maijankin hankit, nyt neuvo, laita takaisin siihen laatikkoon millä kaupasta toit ja sitten ensi syksynä löydät helpommin ja säästyy suuremmilta pölytuiskuiltakin.

Täällä en noita itsepalvelu kassoja ole vielä nähnyt, ehkä niiden opiskelulta säästyn.
Samaan tapaan päiväni alkaa mistä ynnämuu kerroit, puuroa en keitä, kahvi riittää, siis aivan väärä tapa.
Netistä en ehtiä lue, muutenkin selailu jää vähäiseksi, vaikka aikaa liiaksikin menee silti tähän istumiseen.
Fasessa käväisen, neulemalit ja muu sellainen siellä tulee selailtua ja ystävien kertomat jutut
Vanhoja valokuvia myös kaupunkimme tapahtumista tulee mielenkiinnolla katseltua, siinäpä tärkeimmät.

Nyt päivän hommiin, kaiken touhuilun jälkeen, illan tullen se juhlahetki koittaa, saunominen;)
Monen mielestä pieni ilo, mutta kyllä se olotila vanhalle on onni.
Tehkää päivästänne onnellinen, mikäli siihen mahdollisuuksia on, joka päivä ei sekään onnistu.

Voiko ihmiselle kurjempaa tapahtua kuin eksyä ostoskeskukseen.
Minulle Helsingin Kamppi on kauhun paikka.
Vuosiahan se siellä on nököttänyt, sinne pysähtyy metro, sieltä lähtee mahdoton määrä paikallisbusseja. On siellä tullut käydyksi, mutta JOKA kerran eksyn. Pytinki on monikerroksinen, liukuportaita sinne ja tänne, joskus tulee mieleen laulun mukaan, että eivät ne kaikki varmaan vie minnekään. Erään kerran en löytänyt ulos, kun piti päästä Tennispalatsille. Eräs ystävällinen ihminen sitten avusti minua, pitikin mennä kerrokseen 2, josta ovi aukeaa kadulle. Huoh.
Taas sinne jouduin, paikallisvaisto katoaa samalla hetkllä, kun tulen metrosta tasanteelle.
Toinen hurja paikka on kuulemma Kalasataman Redi, jonne en ole vielä uskaltautunut. Aluksi jopa henkilökunta eksyi sen sokkeloissa.
Sairaalat ovat keksineet vetää opastusviivat käytäville. Kiitos niille siitä!

Sain asiani hoidetuksi Kampissa ja löysin takaisin metrollekin. Olin tosi helpottunut.

Minulle sattu nolotapaus kun lupasin kyytimieheksi hautajaisiin Hesaan. Saattoväki pörhälsi jonnee muistopaikkatilaisuuteen. En tunne sitä keskustaa ollenkaan.
Kun viimein tulimme myöhässä paikalle, join kahvit ja meni eteiseen mököttämään. Vainajan sisko tuli lohduttamaan, että niin voi käydä toisillekin eikä vaan pöndeläisille.

Kuten entiset kisamiehet vitsailivat, että kotimatka on se paras matka. Tietysti pönttöhän oli jo sen päivän osalta sekas. Pysäytin poliisien auton kohdalla ja kysyin miten täältä Lahdenväylälle pääsee.
Nehän neuvo pakoväylän oitistansa. Seuraat sitten opasteista, vasemalle Lahen väylälle, oikea vie Porvooseen. Ja enemmänkin; " tuo pihtiputtaan väki on heti vaikeuksissa kun tuttu kaljakauppa on ohitettu" kuulin toisen konsta-äijän kommentoivan.

Sen jälkeen hurskainen on jurnuttanut pari kertaa E-3:sta pitkin ohi keskustan sekä Turun messuille ja toisest Hangon kaupunkia kesäaikana kattomaan.

Kyllä se saunassa käynti juhlalta tuntuu. Se oli taas tänään.
Eikä se ole telkkarista matkittua, jota humputusta saunasta
on tullut runsaasti. Tämä raikkaus on kotoperäistä, ihan oikeata:)
Saunassa lekottelun kun yhdistelen pölymimurin kävelyttämiseen
ja mattojen hilaamiseen ulkotelineille ja niiden pieksämisen,
niin johan ansaitun ylevältä tuntuu:))
Kyllä se sauna veltostuttaa, mutta hyvältä se silti tuntuu. Tiedän,
että monille sauna on luonnollinen pieni tapahtuma muiden
joukossa, josta ei kannata numeroa tehdä. Mulle se on eräs merkittävä
tyytyväisyyden kokemus, joista elämiseni mielekkyys on koottava.

Hyvä oli päivä tänään ilmojenkin puolesta ja jatkuakin. Jatkellaan!

Kun harvakseltaan Helsingissä käy, on viisainta tulla julkisilla, sillä kadut on auki, putkia vaihdetaan, reittejä muutellaan, parkkipaikkaa et löydä.
Se ongelma vain on, että nyt ei enää tiedä millä linjalla pääsee perille ja mitä se maksaa. Ollaan vyöhykkeiden armoilla.
Metro sentään pysyy kohdillaan, Jos sen asemalle pääset, voit huokaista helpotuksesta.

Puolipilvistä sunnuntai päivän alkua, viileääkin on, aika outoa näin elokuulle.
Lehdestä luin, että pääskyset jo lähteneet, taivaalle tähystellen todeksi totean, vastahan ne tänne saapuivat.
Ajan taju kai sitten sekin katoaa, kaiken muun elämisen kanssa.
Tummia pilviä seilaa, saadaanko sadetta, no siitäkin tietoa illan suussa, ennustus taitoni on heikko, joten en edes yritä tätäkään asiaa ratkoa;)

Makriina on seikkaillut Hesassa, minulle aivan vieras kaupunki, niin vähän siellä olen käynyt, läpi ajelua vaan suorittanut.
Joskus nuoruudessa tätieni eläessä siellä pistäydyin ja siinä keskusta jopa osasin pyöriä, mutta nyt en vuosikymmeniin jalkamiehenä ole siellä liikkunut, kaikki varmaan täysin muuttunut.
Aukko varmaan siinäkin kohtaa sivistyksessä, mutta ei vaan pienintäkään halua tämän korjaamiseen ole.
Inhoan täällä meilläkin päin noita isoja kauppoja, vaikka mitta suhteet ei edes vertailu kohteena ole Helsingissä oleviin.
Vähään ja pieneen tyytyväinen näissäkin asioissa olen.
Muistan mieheni kanssa kun omalla autolla sinne mentiin ja piti osata oikeasta liittymästä kohteeseen kääntyä, no ohi ajettiin ja sitten sai ajaa hurumykky, että pääsimme kääntymään, kartanlukijan virhe sekin oli;(
Onnekseni en mitään kaipuuta näihin kohteisiin tunne, ei edes harmia lykkää;)

Ynnämuulle jo taitaa kaupunki melkoisen tutuksi tullut, olethan kotipaikaksesi sen jo tunnistanut.

Kaikenlaisia muistoja hurskaisellakin on pääkaupunki reissultaan, lohdullista luettavaa meikäläiselle, mutta todettu on, että kysyvä ei tieltä eksy;)
On sitä ulkomaillakin (harvakseen) käsillä puhuen selvitty ja kaiketi se onnistuisi myös siellä etelän kaupungeissakin ja Savon murre paljastaisi nopeasti avuttoman ihmisen ja sääli pisteet nousisi;)
Nyt ei jaksaisi edes muutamaa rappua nousta missään tavaratalossa, hyvä ettei tarvitsekaan.

Niin sitä naisetkin innostuvat noista kulkupeleistä, kuten Miaelina kerroit, minulla pyörä se teknisin laite millä olen kulkenut, ehkä joudun vielä rollaattoriin tutustumaan, hyväksi apulaiseksi sitäkin kehuvat.
Oli toki ajokorttikin ja autolla sen verran liikuin, että korjaamolle päästiin ja mieheni kiitti;)
Ei sytyttänyt autolla ajo minua, siinä vieressä istuen ajaa osasin;)
Potkulautakin olisi kiva, sehän jo onkin moottorilla varustettu, onnistuisinkohan sillä?

Näin se maailma kuljettaa, erilaiset harrastuksen kohteet, erilainen ajatusmaailma, mukava että kaikelle tilaa on, hyvä olisi tämäkin asia oivaltaa.
Lueskelin muutamaa ketjua palstalta ja eipä hymyyn suuta vetänyt, kyllä tämä pirtti on se paikka johon vielä viestini voin laittaa.
Ainaista arvostelua kohtaamme, mutta silti olen ollut huomaavinani, että lukemassa useampi käy viestejämme, osaavat niin hyvin arvosteluja antaa, joskus hyviäkin;)

Niin se taas vierähti aamu rupeama pitkäksi ja nyt sitten muuta touhuilua suorittamaan täällä oikeassa elämässä, näkemisiin huomisaamuun, jos näin sallittu on;)

Huomentapäiväivää, ja aurinkoista sellaista!
Hyvin on viikonloppu tähän asti mennyt, perjantai-iltana oltiin sitten mummoköörin kanssa katselemassa ja kuuntelemassa sitä Tomppaa.
Niin vain se vanheneminen näkyi hänessäkin, valkotukkaisena ja -partaisena, laulu kuitenkin kuulosti samanmoiselta kuin ennen. Nuorta oli kuulijakunta, tottakai, mutta faneja kaikki. Mikäs siinä on lauluja luritellessa vanhanakin kun kuulijat tykkäävät!

Asiasta toiseen, täällä on näköjään joku muukin naispuolinen moottoripyörällä ajanut. Minulle tuttua, kun jo ennen naimisiin menoa hankittiin mieheni kanssa Jawa-merkkinen moottoripyörä. Sainhan minäkin sillä ajella, kun ajokortti oli, mutta pääasiassa mieheni sitä ajoi, minä vain vyöruusuna takana isuin ja vyötäröään puristin. Voi noita aikoja, nuoruus, hulluus ja ihanuus!
Enää en tohtisi moottoripyörän selkään lähteä, polkupyöräkin on jo minulle liian vaarallinen, kun tuota huimausta pukkaa silloin tällöin.

Niin ne ajat muuttuu, nyt mummona olen tyytyväinen, kun autolla ajo sentään hyvin sujuu, enkä pahempia mokia ole aiheuttanut. Seuraava ajokortin ikätarkastus kolmen vuoden kuluttua, toivottavasti muisti pelaa ja muu terveys niin ikään. km.

Tuo ynnämuun tyyli onkin hyvä, että ensin näkee vaivaa ja työskentelee siivoten ja putsaten koko huushollin, ja siitten kuumaan saunaan itseltäkin pölyt pois!
Olen samaa harrastanut ja todennut hyväksi!
Hiusten rullaaminen papiljoteille kovin homma lopuksi, onhan minulla kiharrinkin, mutta usein vain päädyn noihin paplareihin.

Muistan myös ihanalta ajan, kun ensikerran sain ajaa autoa, oli kuin siivet selkääni olisin saanut, nautin niin ajamisesta, että ajoin kymmeniä kilometrejä vai ajamisen ilosta!
Onhan se auto ihan välttämätön, kun ei muuta julkista liikennettä, ainakaan paikallista ole.
Joka päivä asioimme autolla, se on hyvä apu!

Sairaalatkin ovat nykyään niin suuria ja aina tehdään uudistuksia, kyllä saa tarkkana olla jos tutkimuksiin menee, kaikki kun ovat eri kerroksissa,
mutta kartta auttaa kyllä.

Hyvin Makriina selvisi Helsingin reissustaan! Kuulin, että sinne Metroon menokaan ei oikein helppoa ole, mutta sinä siitä pidit.

Nyt päivällisen tekoon, hyvää iltapäivää Neealta!

Hyvää sunnuntaipäivää!
Elonkerjuu - kuukausi on alkanut. Vaan enpä yhtään lisää saanut elantooni parin tunnin metsäsamoilullani.

Uupumusta se taannoinen väsymyksenä varmaan oli. Muutaman kerran "tirskutti", mutta ei mitään lenssua kuitenkaan tullut.

Perjantaina ei tarvinnut lapsia silmällä pitää, joten kävin kylpylässä. En ole kylpyläihminen, mutta aamupäivällä ei montaa ihmistä siellä näkynyt. 3 tuntia kiersin erilaisissa löylyissä. Päälle päätteeksi suunnistin kampaajalle, vihdoinkin. Kyllä nyt on siistii ;). Vähän aikaa, tuppaan viruttamaan viimeiseen asti tuota muodonmuutosta.

Pirtissä on ovi käynyt ja jo odottelen SkillaNin muodonmuutosta pirtille, kun sataset täyttyy. Jännittää, että joko on syksyisiä elementtejä sisustuksessa ;)

Minä virittelin kutomishommia. Tytär pyysi kaulureita lapsille. Kaulaliinat ovat epäkäytännöllisiä eikä niistä ole hyötyä jos ei pue kunnolla. En ole mikään taituri, mutta hyvän ohjeen mukaan saan ihan pidettäviä aikaiseksi.

Arvoisia elokuun päiviä!

raakile.vielä

Iltapäivän kahvihetki mielessä piipahdan seuraanne. Mukavia hetkiä vietin omienkin kanssa tapaamisessa, joten sukutapaamiset on ohi tältä syksyltä.

Vihannespitoista ruuanlaittoa olen harrastanut, tänään viipaloin mandoliinillä ohuen ohuita perunanviipaileita ja pyörittelin voisulassa ja parmesaanissa. Asettelin niistä perunakukkasia muffinssivuokiin, ja rapean suussa sulavia niistä tulikin.
Hieno ja aurinkoinen sunnuntaipäivä on meneillään,...jäin katsomaan tv:stä Mars planeetan ohjelmaa. Hyvin mielenkiintoinen menneisyys on tuolla puolta pienemmällä taivaankappaleella. Siinä sen haavoittuvuus olikin, kun ytimen jäähdyttyä ei magneettikenttää enää syntynytkään suojaamaan aurinkotuulelta.
Niin menetti Mars planeetta kaikki elämän edellytyksensä, sekä ilmakehänsä ja merensä, ollen enää kylmäkuiva jähmettynyt planeetta.
Silti oli marsmönkijä Curiocity löytänyt näytteitä samoista elämälle välttämättömistä alkuaineista, ainakin elämästä sellaisena kuin me sen ymmärrämme.
Saamme kyllä tv:n kautta kaiken aikaa uuttakin tietoa, niin oman planeettamme kuin ympäröivän avaruuden synnystä.
Ihanaa aikaa saamme elää ja kokea! Hyvää jatkoa kaikille Kahvipirtin lukijoille ja kirjoittajille, unohtamatta vilpittömän mukavalle ylläpitäjä Skillanille, joka tämän rauhan tyys-sijan on kunnialla luotsanut meille!

Asuimme Hesan Kalliossa ja Etu- Töölössä n. 10 vuotta. Olen
myös työtehtävissä ollut eri puolilla Helsinkiä, joten joltisenkin
hyvin tunsin paikan ja osasin kaupugilla liikkua. Nyt 20 vuoteen
olen vain harvoin Hesassa tarpeen mukaan käynyt. Esim.
Kalasataman Redissä en ole käynyt, ei ole ollut asiaa.
Olemme asuneet Hesan naapurissa. Tosin Hesan puolelle
kävelee 10 minuutissa. Tämä vastauksena SkillaNille kun epäili
minun "kotipaikakseni" Helsinkiä.
Nea piti siivous- ja saunomistyyliäni hyvänä. Saunomisen
korostukseni on pitkäaikaista kokemustani. Vanhempieni
vaatimaton kotimökki oli melkoisen korvessa. Lähin
sähköpistoke 7 km päässä, eikä se lähemmäksi ole koskaan
tullutkaan. Vesi tuli kun jaksoi kantaa. Kahden kantoäline
oli korento. Savusauna lämpesi kyllä kerran viikossa.
Viljelystä oli pieni tierake. Sirpillä se sato leikattiin ja
riihessä kuivatttiin. Minä olin aika varhaisesta riusalla
mätkimässä viljalyhteistä jyviä irti. Se oli sitten todella
pölyistä hommaa. Joka ahoksen puinnin jälkeen saunottiin.
Vieläkin muistan sen tunteen, kun pääsi saunaan ja vastaa
heiluttamaan selkäänsä:) Vaikka nämä siivoushommat eivät ole
niin pölyisiä, vielä ne vanhat muistot saunomisen nautintoja
kantaa:))
Mukavan vilpoista oli tarkastella torilla laajaa kirpputoria. Paljon
oli tavaraa, enimmäkseen samaa, jota on turhana itselläkin.
Täytyihän marketissakin käydä, kerran oltiin liikkeellä. Kyllä
siellä "itsepalvelukoulutus" oli käynnissä. Eka kerran houkuteltiin
menemään siihen jonoon, vaikka vähän oli ostoksiani. Enpä
mennyt, vaan änkesin palvelukassan jonoon.
Hyvää jatkoa teille!

Ehtoota vielä!
Tulin hupajamaan vielä, kun pitää hermoja lepuuttaa. "Silmä" oli kutimestani karannut, enkä saanut kiinni. Purettava oli alkutekijöihin. Ei ne hermot niin vähästä oikeasti, mutta uutta vauhtia pitää ottaa.

Makriinalle kerron, että minä otan aina jonkun "maamerkin", jos on pakko asioida noissa suurissa kauppakeskuksissa. Kampissa se on ravintola Rotterdam. Siinä on oranssinväriset seinät, erottuu hyvin. Jos on vasemman käden puolella, olen menossa Narinkkatorille, oikean käden puolella olen menossa "sähkötalolle".
Rediä on sanottu varsinaiseksi kaaokseksi, en ole käynyt. En ole shoppailija ollenkaan. Vieroksun paikkoja, jotka kuhisevat ihmisiä joilla on kiire.

No niin, hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Hesan reissuilla on tullut tunnetuksi mm. Kauppakeskus Redi.
Kovin oli selkeä maalaistytölle. Ihastelin kattopuutarhaa ja söin maukkaan annoksen yhdessä ravintolassa. En tehnyt ostoksia kävin uteliaisuuttani katsomassa kun kuulin sen vaikeuksista menestyä.

Parhaiten Helsinki avautuu yleisillä kulkuneuvoilla. Ei ongelmia ollut niissäkään. esikoinen ostaa minulle aina parinpäivän lipun yleisiin kulkuneuvoihin.

Moottoripyöristäkin on ollut juttua. Olin motskarityttö nuorena. Isä osti minulle kuuskytluvulla Tunturi-mopon, joka sitten 70-luvulla varastettiin Seinäjoen asemalta. Mopoa seurasi ensin satapiikkinen ja sen jälkeen 250 kuutioinen Yamaha. Jos nyt pitäisi ostaa uusi kulkuneuvo ostaisin pappa tunturin mökkimopoksi.

Kaksi päivää haastavissa mökkihommissa, ikkunat kaipasivat kohennusta. Lauantaina pesin ikkunat sisäpuolelta ja väleistä. Tänään uurastin ulkopuolella. Pirtin kaksi isoa ikkunaa ovat karmien alaosiltaan sateissa ja päivänpoltteessa altistuneet lahoamiselle. Niinpä rapsutin lahot kohdat pois silta osin kuin oli pakko, kittasin kolot ja nikkaroin uudet suojapuut karmien alaosiin. Olihan siinä hommaa, mutta sain ikkunoille lisäaikaa. Kohta pitää vakavissaan harkita ikkunoiden vaihtoa. Toisaalta varjopuolen ikkunat ovat hyvässä kunnossa.

Lämmitin eilen rantasaunan ja kävin vedessä räpiköimässä. Hyvin nukutti kun vihdoin ylisille kömmin.

Tänään ajelin tänne kotiin suihkuun kun en enää jaksanut saunaa lämmittää. Huomenna maalikauppaan, ikkunan karmit saavat uutta meikkiä pintaan.

Nyt alkaa jo silmät lupsahtaa, kohta peitto korville.

Päivää!
Onkohan SkillaNilla ongelmia, vaikka tietokoneen kanssa. Ei
eilisestä viestistä muuta selvinnyt kuin huomista (tänään)
odotellaan.
Sattuuhan sitä. Olin tietoja hakemassa ja vilkaisin Pirttiä. Jatkan
puuhiani. Hyvää päivänjatkoa, hyvin vaatimaton "päivän avaus
on tehty:) Terv. ynnämuu.

Maanantai-ilta, ikkunaprojekti loppuun suoritettu. Kuittasin faceen projektia kuvilla, ja kirjoitin...vähänkö oon leuhka.

Kuka se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.

Leuhkan eväät nautin juuri, oli jo huutava nälkä kun sain itseni keittiöön sipostelemaan naisten hommia.

Korvessa on aurinko paistanut koko päivän pilvettömältä taivaalta, mutta tuuli pitää mittarilukemat alhaisina. Ulkona siis kokopäivä, poskia polttaa.

Niin näistä äkkihäipymisistä tuli mieleen mitähän on tapahtunut Mielikkimummolle.

Tänään olin aikonu soittaa terveyskeskukseen. Muistinkin että minullahan on poimittuja mustaherukoita kylmässä. Muuta sii puuhasin päiväunille asti.
Parin maijallisen keittäminen vei aikaa. Lasipullot pesin ja laitoin uuniin steriloitumaan. Ikinä tällästa sattunu. Latasin sen mustaherukkamehun 71 asteisena puolen barrelin likööripulloon(1.75 l)

Pullossa oli kai pieni hiushalkeama ja niin se mehu levisi keittiön pöydältä laminaattilattiallekin vasta kun jättepullo oli täys. Olihan lattialla mattoja. En katsonut pitikö ne matot sen mehun. Omatekemää mustaherukkaa ei kaupasta saa, jotain litkua kuitenkin. Ja jäihän sitä vielä itelkii 6 litraa.

Ihan ite joskus männä vuosina hokasin että sillä metallisella lusikkamallisella kinkkumittarilla näkee kelposti kuumennuksen tason. Piikki sinne mehukattilaan ja pitelee siitä metallilevystä kii.
Mehutehtailijat ostavat ne paljot punaherukat kun niiden laitossa menisi ikä ja terveys. Joku on saatava niitä apuna poimimaan. Mehuja on kellarissa ennestään yli oman kulutuksen.

Epäilen että SkillaNin koneella puuhaa wanha wainooja. Se saa syvää tyydytystä hakkerointinsa palkaksi, ma luulen. Ne pystyy kiertään kaikki palomuurit. Mut odotellaan mitä S kertoo.

Huomenta jälleen ja uutta yritystä.
Eilen ei onnistunut, kirjautuneena olin, mutta ei lähtenyt, samoin hyrrä anonyyminäkin vaan pyöri, en jaksanut yrittää, kone voitti;)
Sää jatkuu viileänä ja tuulisena, kauniina kumminkin.

Mikä pelko on pirtin ovi avata kenen hyvänsä, onneksi ynnämuu rohkea kuitenkin, vaikka sopisi se aukaisu suorittaa kenen vaan.
Oikein arvasit ynnämuu, kone se taas kampoihin pisti, uuden ostoa olen harkinnut, mutta kannattaakohan, eihän kovin pitkä tämä jaksamisen aika ole.

Kaipailinkin sinua Kristiina23, mukava että piipahdit, kiva olisi aina havaita, että elossa ollaan.
Ei tätä asiaa aina ole, mutta kun on tottunut pirtissä käymään, ei poiskaan malta olla ja on todella mukava kuulla teistä toisista kirjoittajista.
Hankala on ollut koulumatkasi sinullakin Kristiina23.

Vahinkoja vahingon perään hurskaiselle sattuu, joko kylkesi on parantunut.
Turha työ harmittaa ja vaikka et marjoista joutunut maksamaan, silti hukkaan ei joutaisi, mustaviinimarja on hyvää flunssan karkotukseen.
Oikea oppisesti homman hoidit, mutta vahinkoja sattuu.
Työstä se käy pensaasta kerääminenkin, jos vielä monta pensasta omistat.

Edellisen päivän viestejä lukiessa huomasin miten virkeitä kaikki olette ja siitä minäkin yritän puhtia tähän elooni saada;)
Kaikilla puuhaa jos minkälaista ja varmaan tekemisen lopputulokset hyvän mielen antaa, olipa se vaikka matkailuun tai itsensä ehostamiseen, mökin/talon korjauksesta myös tyytyväinen mieli seuraa.

Nyt jos en saa lähtemään, pidän pitkän tauon, kirjoitelkaa kuitenkin toiset, lukeminen onnistuu hyvin;)

Älykännykkä ei mitään niin harvinaista tai erikoista ole, että sitä kannattaisi täällä mainostaa. Asioimiset esim. pankin kanssa on turvallisempaa tehdä tietsikalla, koska älykänny kulkee aina mukana ja on helppo varastaa. Opetusta saa varmasti jokainen joko vertaistyhmistä tai nuoremmiltaan, alkaa lastenlapset olla parhaiten perillä uutuuksista. Suurin osa meistä on täyspäisiä, opitaan mikä on tarpeen ja kiinnostaa, toisten lentokoneissa istumiset ei kaikkia kiinnosta. Eikä kiinnosta tietää koko ajan missä muut menee ja mitä tekee, yksityisyyskin on tärkeä juttu. En tykkäisi pitempiä viestejäkään kännyn pienillä näpyköillä kirjoittaa. Sitä paitsi kun pitää puhelimen puhelimena , tulee luonnostaan pidettyä somevapaata aikaa. Ei ole hyväksi roikkua koko ajan jollain virtuaalisovelluksella tai kuikuilla keskustelupalstoille. . Ei se oikeaa elämää korvaa . Ihmisillä on paljon ryhti ja selkävikoja, jalat huonossa kunnossa kun jopa makoillaan ja istutaan kumarassa kännyjen ja läppärien kanssa. Tietynlainen niskakyhmy on yleistynyt kännyriippuvaisilla.

anonyymi1.
Monta on konetta käytettävissäni. Iso pönttö pöydän alla, läppäri pöydällä, tabletti sudokoja varten ja älykänny aina mukana.

Olen riippuvainen nopeasta tiedonsiirrosta. Olen mukana tässä ajassa.

Mikä sopii minulle ei sovi sinulle ja päinvastoin.

anonyymi2.

Niskakyhmy tulee ylikiloisille. Käyn hierojalla kolmen kuukauden välein kolme kertaa peräkkäin jo vetreentyy niskat.

Kolme päivää olen mökki ikkunaremppaa tehnyt eli harrastanut sitä oikeaa elämää 😁Nyt on huilipäivä, mutta ei kokonaan. Söin vasta aamupalan, joten sulattelen puuroa.

Mökille suuntaan trimmeriä huudattamaan. Pitää myös tarkistas marjapensaat josko musta-ja punaherukat olisivat kypsyneet.

Otin jo marketista karkkihyllymuovilaatikoita kansineen, olivat ilmaisjaossa, sopivat hyvin pakkaseen.

Hus hus pois sieltä ison pöntön äärestä, takapuolihan siellä leviää.

Koettakaa kestää kommentointini, tapani on ilmaista mielipiteeni omalla revellisellä tavallani. En näet ole pers...nuolija.

Anonyymi klo 11.10
"Älykännykkä ei mitään niin harvinaista tai erikoista ole, että ..."
Kirjoitit kannaottosi niin hyvin, että olen suurimmastaa osasta
samaa mieltä.
Ei minullakaan ole "älykännykkää." En tarvitse sitä. Nokia 3310
hoitelee tarpeeni. Sitäkään en pidä taskussani. En ole niin tärkeä
henkilö, jonka on oltava aina tavoitettavissa. Sähkön myyjien ja
sen tapaisten takia en kaupan kassajonossa halua pärisevää
vekotinta taskustani kaivella:) He jotka haluavat ottaa asiasta yhteyttä,
tietävät tapani.
Läppäriä käytän uutisten lukemiseen ja jonkun verran palstojen
lukemiseen. Viestien kirjoittelun olen typistänyt yhteen päivässä. Joskus
pieni poikkeama. Ihan hyvää vaihtelua sekin. Haluan käyttää aikaani
muihinkin harrastuksiini. Joskus nuorempana, vuosia sitten toskasin
viestejä ahkerammin. Turhauttavalta alkoi tuntua, parempi oli palata
ja " vapauttaa itsensä vanhanaikaiseen."
Helpottavaa oli nähdä SkillaNin paluu Pirttiin. Eihän tuo päivän
avaus kummoista rohkeutta tarvitse:) Sitä vaan haluaa olla
häiritsemättä tuttua käytäntöä.
Hyvä keli oli tänään täällä. Markettikatsaus tuli tehtyä ja ainahan
sieltä pieni nyytti mukaan lähtee. Hyvää jatkoa teille itsekullekin!
No niin, kadotti rekkauksen kun Lähetä nappia painoin. ynnämuu

"Jos olet nettiriippuvainen, niin älykänny on silloin paikallaan."

"Älykännykkä ei mitään niin harvinaista tai erikoista ole, että ..."

"En ole niin tärkeä
henkilö, jonka on oltava aina tavoitettavissa"

"Ei ole hyväksi roikkua koko ajan jollain virtuaalisovelluksella tai kuikuilla keskustelupalstoille. . Ei se oikeaa elämää korvaa ".

"Itselläni on ollut äly jo yli kymmenen vuotta, mutta lähinnä se on puhelimena."

"Mikäli käyttää älypuhelinta reissatessa, niin pitää ola pirun hyvä nopeus, jotta sen kanssa jaksaa näperrellä."


"Eikä kiinnosta tietää koko ajan missä muut menee ja mitä tekee, yksityisyyskin on tärkeä juttu."


"Uskomattoman ahkera olet noilla kauppareissuilla käymään, jossa roskatkin hoituu samalla"

"minunkin pitäisi edes nuo roskat taas kuskata asianomaisiin paikkoihin. Autoon ne on jo lastattu ja auto on oven edessä naapurin kiusaksi, mutta en vain jaksa, siis viitsi."
.
"Viestien kirjoittelun olen typistänyt yhteen päivässä. Joskus
pieni poikkeama. Ihan hyvää vaihtelua sekin. Haluan käyttää aikaani
muihinkin harrastuksiini"

"Olipa asiallinen kirjoitus ja näpäytys, josko sen ymmärtää,"sanoi kirjakaupan myyjä ja mietti...pitäisköhän minunkin oppia jotain uutta.


Iltaa korvesta@

Iltapäivä marjapuskissa, mietin sitä mainostettua "omaa elämää", mitähän sekin tarkoittanee? Sitäkö, että poimin omalta pihalta, omin kätösin omia mustaherukoita omaan sankkoon.

On ne niin hyviä napsia suoraan puskasta suuhun, parhaita marjoja ikään.

Huomiseksi jätin punaherukat. Niistä valmistan tämän vuoden vuosikertaviinin.

Ajoin ensin marjapuskien välit trimmerilla puhtaiksi.

Tapani poimia marjat olen perinyt äidiltäni. Mukanani marjapuskissa on tuoli. Istun marjasankko maassa edessäni ja riivin istualtaan marjat. Hurjan rauhoittavaa hommaa, sielu lepää.

Päivä oli pilvinen, aurinko alkoi paistamaan vasta illan korvalla. Urakan jälkeen söin nyhtökaurapastaa ja ajelin kotiin suihkuun. Nyt raukasee.

Päätin näpytellä tällä älykännyllä kun sitä on niin helppo käsitellä kaikissa asennoissa, kuten nyt maaten.

Hyvää illan jatkoa älyllä tai nokialla.

Minä taidan olla niin tyhmä, että enpä paljoa kuuntele niitä neuvoja, joita minullekin on annettu monessakin asiassa. Niin, onko se tyhmyyttä vai ei, mutta pidän useimmiten oman pääni monessakin asiassa, olipa kyse konehankinnoista, raha-asioiden hoidosta taikka ruokamieltymyksistäni. Pärjännyt olen siitä huolimatta, itse tutkiskellen ja mielihalujeni mukaan toimin! Neuvoja tulee välillä tuutin täydeltä, ota niistä sitten selvää, oma tahto on minulle tärkein.

Maaten voi tehdä paljon kivempaakin kuin hipelöidä kännykkää varsinkin kun on kaveri viekussa. No kuka mistäkin kiksinsä saa.

Huomenta ja jopa on ohjeita ja kommentteja tullut, miksi, pitänee kysyä?
Pirtin tavallisesta olemassa olosta poiketen aika erikoisia viestejä on sadellut.

Pahoittelen jos minusta johtuen tämä ikävä viestittely on johtoisin, näin ymmärrän, minun taitoni, kuntoni ja kaikki muu mikä kehnoon minääni kuuluu, on saanut selvitystä.
Pitänee jotain yrittää puolustuksen puolelta sanoa, johan Korpikirjailija sitä odotit.

Paljon on totta mistä viesteissä on kerrottu ja jotain ymmärränkin, mutta kaikkea en laske kuitenkaan ylipainoni ansioksi.
Jotain osaan minä myös viesteistä lukea, arvostelua kohdalleni ja yritystä saada paha mieli aikaan.
Rehellisyyttä hehkutat, se on hyve sinänsä, mutta olen yrittänyt myöskin rehellisyyden nimissä toimia ja pyrin jättämään sanomiseni sellaiseksi, että en pahottaisi toisten kirjoittajien mieltä, epärehellistä se ei ole, yritän olla sanomatta sellaista, mistä ei kukaan voita mitään.

Älykännykkä minulla on, tosin ei maksanut kuin vajaa kaksisataa, joten ei niin hyvä varmaan mitä sinulla on,
Hoitelen sujuvasti soittojen lisäksi pankkiasiat ja muutakin, mutta kirjoittamaan en ryhdy nivelrikkoisilla sormilla se on turhan vaikeaa ja latauskin aika pian kuluu.
Nämä kirjautumis ja muut ongelmat ovat tietenkin omia mokiani ja turhaan niistä aina mainitsen, mutta olen jo yli kymmenen vuotta vanhempi kuin sinä, saanen tyhmemmin toimia jo ikäni perusteella.
Hattua joskus itselleni nostan, kun hatara muistini vielä näinkin toimii.

Niska vaivoihini suurimpana koen harrastukseni, neulomisen tuoneen kivun, ei ylipainoni, niskaan asti yllä, polviin kylläkin, mutta itse olen vaivani hankkinut, itse niistä myös kärsin.
Vinkit minulle tarkoitetut olen huomannut, mutta yrittänyt sivuuttaa hiljaisesti

Myöskin rehellisesti kiitosta annan, tosin aika harvoin, useammin pitäisi muistaa kirjoittavia ystäviä, sillä tämä joka aamuinen viestittely tuo elämään sisältöä, aivan tuntemattomat kirjoittajat sitä antavat.
Mielistele en, voit huoletta näin ajatella, turha mitään todistella.

Nyt vielä lopuksi pitkälle selittelylle, olen tosi iloinen, että sinulla kaikki on hyvin, osaat kaikkea ja tiedät kaiken, mutta kaikilla ei sama intohimo ole asioiden kohdalla.
Hyvää jatkoa, terveyttä ja rehellistä kirjottelua, tosin mielellään palattaisiin pirtin tavan omaiseen elämään.

Uuteen pirttiin 160/2019, uusin aatoksin, uusin viestein, tervemenoa;)