Huumorintajuttomuus altistaa yksinäisyydelle!

Huumorikin voi olla monen tasoista ja jokainen ei välttämättä ymmärrä esim. sinun huumoriasi.

Minä olen todella huumorintajuinen ihminen mutta siitä huolimatta yksinäinen. Mitään toisesta ihmisestä revittyä tai alapää huumoria käsitä. Tilanne komiikka on parasta huumoria kunhan sillä ei loukkaa ketään.

Mä olen omasta mielestäni huumorintajuinen, mutta muiden mielestä huumorintajuton. Kun ei naurata sketsisarjojen hahmot tai hokemat, tai siis en ole niitä edes katsonut. Useinkaan en yhtään ymmärrä, mille muut nauravat. Oma huumorintajuni sitten on taas niin monimutkaista, ettei sitä monikaan ymmärrä, jos kukaan.

Useimmiten ongelma on se, että ääliöt ja muut alivisiirit kertovat paskoja vitsejä ja nauravat niille itse. Hauskuudelle jää siten sitten ihan äärimmäisen vähän tilaa ja sanansijaa ylipäätään.

Turha mollata hiljaisten huumorintajua moisesta. Tai voihan siitäkin jotain huumoria koittaa repiä?

Tyhjän naurajia nyt löytyy 1000 tusinastakin.

1voikko huumorintaju perehtyyy,,,
-pakko..jos ei,ole muut,,perintöja,,
,mies istu naisen vieressä bussissa ja työntää käsinsä tän jalkojlen välillä,,,N--miksi teet noi M--kädet kylmia,,lämmitetään vain,,,,
N--etkö halua lämmittä korviakin,,,
mitä ero on nuoresta ja vanhasta homosta,,,,
se,,et vanha voi istuu kanan,munan päällä särkemättä sitä,,,
mies vaimolle--kaada lasin wiskey sydämelleni,,,sit,,kaada lasi
viini hemoglobinille,,,sit,,kaada lasin olutta munuaisilleni,,,,
loo,,riittää nää.lääkkeet,,,nyt me otetan lasin,kossua ja aletan
syömään,,,
hyvät kaverit huiputtavat toise,,,-kuule viime viikkona minä panin sun lemmen 2 tuntia,,,,--toinen---kuule,,minäkin panin
sun lemmen,,mut jouduin odottaman siitä 2 tuntia jonossa,,,

Täytyypä laittaa tähän vielä muutama linkki. Oletteko samaa vai eri mieltä näiden kirjoittajien kanssa?

* https://yle.fi/uutiset/3-7490948
* https://yle.fi/uutiset/3-9408311

Olen siis keskustelun aloittaja, enkä allekirjoita linkin takana olevien juttujen kirjoittajien näkemystä. Viihdyn itse tosikoiden seurassa vähintään yhtä hyvin kuin huumorintajuisten naurusuiden.

Kyllä mä sytyn helposti Paksukaisen ja Ohukaisen, Pekan ja Pätkän sekä
Spede Shown ja Uuno Turhapuron
tarjoamasta huumoripläjäyksestä. Kyllä
elämässä pitää olla aimo annos huumoria, muuten elämä olisi tylsän harmaata laahustamista.

Yksinäisyys on aina oletusarvo. Ellei jotain vähitellen tapahdu, niin ei tule kavereita matkaan. Voi odottaa vaikka vuosia, niin ei kavereita saa.

Esimerkiksi seuraava on näyte yksinäisyydestä, johon joutuu, ellei kaverit korjaa oikealle tielle:

Eino Leino ei o:

Nimike: Elleikiehahda

Haihdu ei nuoruus edes kuin vierivä virta.
Langat ei harmaat lyö ei se kultainen pirta.
Ei turhaan, ei turhaan tartun ma hetkihin kiinni;
riemua niin suo rattoisa seura ja viini?
Häivy ei taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat koskaan ei jälkehen jääneet.
Notkosta nousin. Taas ei o painua tieni.
Toivoni aina: tuskaton tuokiotieni.
Tiedän ma: rauha mulle on mullatta suotu.
Etsijän tielle on lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn mikään ei vaivu,
jää punajuova; kauneuden voimakas kaikuu.
Upon ei mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhätön: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni anoin, hetkenkin heilua jaksoin,
haavehen kullat mieleni murheetta maksoin.
Uupunut en oo, ah, sydänjuurista asti!
Liikaa ei liene pantukaan paatiton taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto ja voima?
Voittoni täysi, työn tulos tuntoo ei soimaa.
Siis ei o suotta kestetyt, vaihtuvat vaivat,
katkotut kahleet, kuivatut, rakkahat laivat.
Nytkö ma vaadin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn sääksi, kun meni laavani arpeen?
Toiveikas taisto taivaan valtoja: vastaan.
Kaikuvi kannel; lohduttaa laulukin lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sietävin siivin.
Roiskeiden rauhaan kuin peto nuoleva hiivin.
Eino Leino ei o

T: Ryypytön ,rauhaisa mieli.

Onko Helsinki huumorintajuttomien ihmisten luvattu maa?

Vastaan tulee Helsingissä usein otsa kurtussa ja naama mutrussa
olevia miehiä ja naisia, vain vastaantulevilla pariskunnilla ja lösseillä
näyttää olevan perin hauskaa.

Ei Helsinki kuitenkaan perinpohjaisesti kutkuta aistejani,
jokin tökkii Helsingissä, mutten osaa oikein ajatuksen
tasolla jäsentää mikä se perimmäinen syy sitten on ettei
Helsinki perinpohjaisesti kutkuta aistejani, kun taas
Tukholma. Madrid, Pariisi, Rooma ja Ateena kovinkin
houkuttelevat luokseen. Olen käynyt Tukholmassa monet
kerrat jostain 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun
paikkeilta ja 1 kerran Pariisissa näistä kyseisistä kaupun-
geista, ja vierailu Pariisissa tapahtui vuonna 1990.

Harvassa ovat netissä blogikirjoitukset, joissa todella analy-
soitaisiin mikä mättää Helsingissä. Yleensä kirjoitukset
Helsingistä ovat, mitä Helsingillä on tarjottavanaan ihmisille.
En jaksa yhtyä hehkutuskampanjaan, kun itselleni Helsinki
tarjoaa niukalti virikkeitä, ja viimeiset viheralueet ovat Hel-
singissä rakentamisen uhan alla.

Turku on ainoa suomalaiskaupunki, jossa on säilynyt jälkiä
Ruotsin vallan ajalta ja Keskiajalta (Turun linna, Tuomiokirkko
Aboa Vetus, Luostarinmäki ja Apteekkimuseo). Tukholma on
siitä mieluisa kaupunki, etenkin metrostaan, mutta myös '
historiallisista nähtävyyksistä 1200-1800-luvulta. Roomassa
taasen houkuttelee Forum Romanum, Parthenon ja Colosseum
sekä Ateenassa Akropolis.

Olin tuossa vähän aikaa sitten, 20.-26.9. tänä vuonna matkalla
Santorinin-saarella Kreikassa, ja täytyy sanoa vuodesta 2000
Kreikassa matkanneena, että parempaa maata kuin Kreikka
saa etsimällä etsiä Euroopan mantereelta kuin mitä on
Kreikka. 4. kerta Kreikassa, edellisen kerran Santorinin-saarella
tosiaan jo vuonna 2000, Rodoksella 2013, Kosilla 2018 ja
nyt 2019 uudestaan Santorinilla. Klo 18 jälkeen kun Helsinki
hiljenee, niin Santorinin-saaren pääkaupunki Fíra herää eloon.

Helsingin iltaelämä on näivettynyttä, pitäisi enempi olla iloa
ja nautintoa. Kreikassa osataan tehdä arjesta juhlaa, se on perinne
muissakin Välimeren maissa, vaan jostain syystä meillä Hel-
singissä taasen ei osata, että klo 18 jälkeen ei ole hyvä kukkua
kaupungilla, vaan mentävä kiltisti kotiin ja nukkumaan klo 22
maissa.