Niin se sitten lensi bittiavaruuteen se keskustelumme näemmä.
Tässä sinulle Abris vastaus, jota sinulle kirjoitin
No hyvänen aika sentään, totta kai sallin ja vaikka en sallisikaan, saat tehdä sen kuitenkin :)
Sinulla myös on sana hallussasi ja on kiinnostavaa lukea pohdontojasi.
Juuri tuo, että joutuu ikään kuin maksamaan toisen tekemää laskua, kun heitellään jonkun toisen "syntejä" päälle, se on kyllä kurjaa ja ärsyttävää.
Minun ihmiskuvani on sellainen, että ajattelen, että minulla on jonkinlainen vastuu "heikommasta" ja siksi mietin sitä, kannattaako minun jatkaa vääntämistä joissakin tapauksissa, jos näyttää ettemme ole ihan samalla tasolla, jos niin voi sanoa.
Tietenkin jokainen vastaa sanoistaa ja teoistaan, kyse on siitä, pitääkö minun aina voittaa tai saada kostaa tai saada viimeinen sana keinolla millä tahansa ja ajattelen, että olen onnellisempi, jos en aina "voitakaan" koska voittaa voi niin monella tavalla.
Aina ei myöskään kannata minun mielestäni perätä oikeuksiaan, pitää laskea plussat ja miinukset ja katsoa mitä jää viivan alle...niinhän sitä sanotaan :)
Kuten se tv-tohtori Phil sanoi....haluatko olla oikeassa vai onnellinen....se on minusta hyvä ja pohdinnan arvoinen kysymys
Kylläpä onkin ärsyttävä tuo poistobotti....siinä sen näkee, mikä vika koneissa on...
Ei ole todellista!
200
71
Vastaukset
Sinä kerkesit ensin avaamaan uuden ketjun, joten anta tuon toisen tippua ja jatketaan tähän.
Tämä on minun kaikkein paljain puoleni, kun kaikki ylimääräinen on riisuttu pois. Puoleni jonka kaikkein lähimmät minusta näkevät. Osaan olla myös aika vekkuli, mutta me ollaan heitetty aika diippiä settiä, joten se ei ole tulut hirveästi esiin.
En ole hyvä näyttelemään, mutta ristiriitainen ihminen kyllä olen. Horoskoopeihin en usko, mutta olen kaksonen. Kaksi puolta löytyy. Tämä ja sitten se "tuhovimmainen" epärakentava toinen.
Tuo profilointi korostuu netissä, kun toista ei näe. Ainoa mitä toisesta voi aistia on teksti. Minusta on hauska kuvitella millainen se toinen siellä ruudun toisella puolella on. Toisaalta harrastan tuota myös oikeassa elämässä. Katselen ihmisiä ja mietin että minne he ovat menossa ja ketä he ovat.
Onko sinulle sitten sivaltaminen tyypillistä? Et vaikuta äkkiseltään sellaiselta ihmiseltä.
Muuten en loppuihin ajatuksiin osaa oikein heittää mitään kommenttia. Piti vaan viesti lukea useampaan kertaan läpi kun on niin hyvää asiaa :)
PS. Mökyhööliin en koske kuin kerran tai kahdesti vuodessa. Perinteisesti uuden vuoden jälkeen vedän pään täyteen jossain piilossa.
PS. Hermot menee tämän jatkuvan kirjautumisrumban kanssa täälläkin.Kyllä se vekkuli on tullut esiin :)
Varmasti olet ristiriitainen, kai me ollaan kaikki jollakin tavalla.
On se niinkin, etteivät ihmiset aina jaksa/osaa/ halua raaputtaa sitä sitä pintaa vaan luovutetaan heti ekaan esteeseen. Ja tehdään niitä tulkintoja..että tuo on tuommoinen siksi että....ja sitten menee metsään.
Minulle on varmasti tyypillistä ollut aiemmin enemmässä määrin näsäviisas sivaltelu. Olen yrittänyt päästä siitä eroon. En erityisemmin nauti toisen mielen pahoittamisesta, vaikka osaankin sen tehdä, jos haluaisin.
Ihmissuhteet ovat haastavia, kun se toinen osuu johonkin nappulaa ja ei kerkiä miettimään mitä suustaan ulos päästää. Ja kai minä olen myös inttäjä, kun halua selvittää mitä tapahtui ja yritän epätoivoisesti löytää yhteyttä. Ei haluaisi luovuttaa. No aina ei yhteyttä löydy vaikka minkä tekisi ja sekin on vaan hyväksyttävä.
Kai minä olen ystävällisen ihmisen maineessa. Minulle kertoilaan mielellään asioita ja saan palautetta, että ovat tulleet kuulluksi. Silloin aina tuntuu, että jokin on mennyt oikein. Siinä on jotenkin se minun elämän filosofiani, olla kuulolla ja antaa toiselle kokemus siitä, että olen sillä hetkellä häntä varten. Joskus onnistuu, joskus ei.
Elämä on opettelua kehdosta hautaan. :)
Meillä on ollut sinun ja Abriksen kanssa tosi hieno keskustelu, olette hyviä ajattelijoita :)Kaskenpolttaja kirjoitti:
Kyllä se vekkuli on tullut esiin :)
Varmasti olet ristiriitainen, kai me ollaan kaikki jollakin tavalla.
On se niinkin, etteivät ihmiset aina jaksa/osaa/ halua raaputtaa sitä sitä pintaa vaan luovutetaan heti ekaan esteeseen. Ja tehdään niitä tulkintoja..että tuo on tuommoinen siksi että....ja sitten menee metsään.
Minulle on varmasti tyypillistä ollut aiemmin enemmässä määrin näsäviisas sivaltelu. Olen yrittänyt päästä siitä eroon. En erityisemmin nauti toisen mielen pahoittamisesta, vaikka osaankin sen tehdä, jos haluaisin.
Ihmissuhteet ovat haastavia, kun se toinen osuu johonkin nappulaa ja ei kerkiä miettimään mitä suustaan ulos päästää. Ja kai minä olen myös inttäjä, kun halua selvittää mitä tapahtui ja yritän epätoivoisesti löytää yhteyttä. Ei haluaisi luovuttaa. No aina ei yhteyttä löydy vaikka minkä tekisi ja sekin on vaan hyväksyttävä.
Kai minä olen ystävällisen ihmisen maineessa. Minulle kertoilaan mielellään asioita ja saan palautetta, että ovat tulleet kuulluksi. Silloin aina tuntuu, että jokin on mennyt oikein. Siinä on jotenkin se minun elämän filosofiani, olla kuulolla ja antaa toiselle kokemus siitä, että olen sillä hetkellä häntä varten. Joskus onnistuu, joskus ei.
Elämä on opettelua kehdosta hautaan. :)
Meillä on ollut sinun ja Abriksen kanssa tosi hieno keskustelu, olette hyviä ajattelijoita :)Muistathan ajatella itseäsikin? Ethän polta kynttilää kummastakin päästä, vai tykkäätkö muuten vaan sukeltaa syvälle? Tunnut jotenkin tutulle. Ehkä muille ihmisille tulee samanlainen fiilis. Meillä on erilaisia lahjoja.
En muista sanoinko jo aiemmin, mutta perinteisesti pidän ihmisistä, jotka ovat hankalan tyypin maineessa. Monesti sieltä kovan kuoren alta paljastuu todellisia helmiä (tai sitten väärään kuoreen eksynyt rusina).
Perinteisesti me ollaan hyvää pataa Abran kanssa, mutta tänään on kevyesti paukkunut.Partakaveri kirjoitti:
Muistathan ajatella itseäsikin? Ethän polta kynttilää kummastakin päästä, vai tykkäätkö muuten vaan sukeltaa syvälle? Tunnut jotenkin tutulle. Ehkä muille ihmisille tulee samanlainen fiilis. Meillä on erilaisia lahjoja.
En muista sanoinko jo aiemmin, mutta perinteisesti pidän ihmisistä, jotka ovat hankalan tyypin maineessa. Monesti sieltä kovan kuoren alta paljastuu todellisia helmiä (tai sitten väärään kuoreen eksynyt rusina).
Perinteisesti me ollaan hyvää pataa Abran kanssa, mutta tänään on kevyesti paukkunut.Tykkään muuten vaan sukeltaa syvälle. En kylläkään vedessä, mutta tykkään pohdiskella :)
Hankalan maineessa olevat ovat mukava haaste ja voin kuvitella, että nautit haasteista.
Joidenkin kohdalla tulee tunne siitä tuttuudesta vaikka oltaisi ventovieraita. En oikein tiedä mistä se johtuu.
Näemmä se läks kiitää..🙂
Juu, ymmärrän näkökulmasi ja kantasi ja periaatteessa ajattelen samoin. Mutta kun puhutaan ns. heikommasta niin minusta olisi ehkä hiukan ylimielistä pitää toista kirjoittelijaa heikompana, vaikkapa siksi ettei osaa kirjoittaa yhtä sujuvasti.
Tuskin tuo ihminen itsekään näkee ja haluaa itseään pidettävän ja kohdeltavan heikompana kuin minä olen?
Lähtökohtaisesti en siis pidä muita itseäni heikompina, vaikka lopputulos lopulta niin osoittaisi.
Juu ei minunkaan idea ole voittaa, vaan oikaista väärät luulot. Ja osoittaa toiselle, että minuakaan ei tarvitse päähän potkia. Voi puhua suoraan ja sanoa suoraan, mutta ottaa myös vastaan minun kantani. Muutenhan se on ai an turhaa mikään neuvottelu, jos toinen saa mitä vaan anteeksi koska on "heinko". Kukapa minunkaan, toisenkaan heikkouksista tietää. Yhtälailla momemmilla voi olla heinosti, toi en vaan käyttää sitä etunaan.. Toinen ei.
Sikäli samalla viivalla jokainen.
Mutta juu.. Tajuan pointtisi ja pidän sitä varteenotettavana.En tarkoita heikommalla sitä, että hän olisi huonompi kuin minä. Tarkoita, että meillä on erilaisia taitoja.
Ehkä voisin kuvata ajatustani niin, että en johdata toista kuoppaan, jos sen kuopan näen, mutta hän ei näe.
En myöskään tarkoita sitä, että toinen saa kaiken anteeksi ja olen kynnysmatto. Enkä tarkoita sitäkään, että pitää hyväksyä manipulointi.
:)Kaskenpolttaja kirjoitti:
En tarkoita heikommalla sitä, että hän olisi huonompi kuin minä. Tarkoita, että meillä on erilaisia taitoja.
Ehkä voisin kuvata ajatustani niin, että en johdata toista kuoppaan, jos sen kuopan näen, mutta hän ei näe.
En myöskään tarkoita sitä, että toinen saa kaiken anteeksi ja olen kynnysmatto. Enkä tarkoita sitäkään, että pitää hyväksyä manipulointi.
:)Täällä palstalla erilaiset taidot ei tule oikeuksiinsa, eikä näy konkreettisesti. Mikä täällä näkyy, se miten paljon oletat muista ja minkä verran tiedät.
Juu, kuoppaan johdattaminen oliskin ilkeetä. Mutta jos joku on kaivanut itselleen tai toiselle kuoppaa, minusta hänen tarttis ymmärtää osuutensa kuopan olemassa ololle. Eri asia johdattaako tai työntää toisen sinne tai loikkaa itse.
Jeps.Partakaveri kirjoitti:
No niin, te tytöt olette heti samalla viivalla. Miesten ja naisten erot...
Mitkäs ne on sitten ne miesten ja naisten erot?
Abrakadabra kirjoitti:
Täällä palstalla erilaiset taidot ei tule oikeuksiinsa, eikä näy konkreettisesti. Mikä täällä näkyy, se miten paljon oletat muista ja minkä verran tiedät.
Juu, kuoppaan johdattaminen oliskin ilkeetä. Mutta jos joku on kaivanut itselleen tai toiselle kuoppaa, minusta hänen tarttis ymmärtää osuutensa kuopan olemassa ololle. Eri asia johdattaako tai työntää toisen sinne tai loikkaa itse.
Jeps.Taidot eivät varmasti tule esiin siten kuin ne tulisivat kasvokkain, koska kovin iso osa informaatiosta jää saamatta. Kuitenkin täälläkin näkee yhtä ja toista.
Tietysti toisen pitäisi....vai pitäisikö?
Kun miettii sitä, että pitääkö toisen jotain mitä minun mielestäni pitäisi, kenen ehdoilla silloin mennään?
Mitä ajattelet siitä, jos minun mielestäni sinun pitäisi jotain...etkä allekirjoittaisi sitä?
Meillä on odotuksia ja toiveita ja vaatimiksiakin suhteessa toisiimme. Toiset eivät vaan aina elä meidän toiveidemme, odotustemme tai vaatimustemme mukaan. Miten silloin edetään?Partakaveri kirjoitti:
No niin, te tytöt olette heti samalla viivalla. Miesten ja naisten erot...
Milleen? 🙂
- Anonyymi
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Taidot eivät varmasti tule esiin siten kuin ne tulisivat kasvokkain, koska kovin iso osa informaatiosta jää saamatta. Kuitenkin täälläkin näkee yhtä ja toista.
Tietysti toisen pitäisi....vai pitäisikö?
Kun miettii sitä, että pitääkö toisen jotain mitä minun mielestäni pitäisi, kenen ehdoilla silloin mennään?
Mitä ajattelet siitä, jos minun mielestäni sinun pitäisi jotain...etkä allekirjoittaisi sitä?
Meillä on odotuksia ja toiveita ja vaatimiksiakin suhteessa toisiimme. Toiset eivät vaan aina elä meidän toiveidemme, odotustemme tai vaatimustemme mukaan. Miten silloin edetään?Pitäisi on hankala sana, oletettavasti luulisi jos ei pitäisi. ☺️
"Kun miettii sitä, että pitääkö toisen jotain mitä minun mielestäni pitäisi, kenen ehdoilla silloin mennään?
Mitä ajattelet siitä, jos minun mielestäni sinun pitäisi jotain...etkä allekirjoittaisi sitä?"
- En saa aivan otetta tästä ajatuksesta. Mutta eikö yleensäkin ehtona olis hyvä olla tekemättä ehtoja joihin ei itsekkään yllä?
Kuten näet, en hyväksy sitä mitä en allekirjoita. Purnaan vastaan.
" Meillä on odotuksia ja toiveita ja vaatimiksiakin suhteessa toisiimme. Toiset eivät vaan aina elä meidän toiveidemme, odotustemme tai vaatimustemme mukaan. Miten silloin edetään?"
- Hmm, jatketaan omalla tavalla elämistä, eikä tuputeta omaa tyyliä elää. Eikä suututa, kun joku on eri mieltä tavoistasi. Sillä niin se aina on ja menee, kaikkia ei saa puolelleen. Eikä tarvikkaan.
Abris Kaskenpolttaja kirjoitti:
Mitkäs ne on sitten ne miesten ja naisten erot?
Miehet on Marsista, naiset Venuksesta. Mies ja nainen ei voi koskaan ymmärtää täysin toisiaan. Sen estää jos fysiologiset erot aivoissa. Kumpikaan ei ole kuitenkaan parempi. Erilaiset vaan.
Abrakadabra kirjoitti:
Milleen? 🙂
Vaikka olisitte eri mieltäkin, huomaa että kuitenkin ymmärrätte toisianne. Mies saa aina raapia päätään.
- Anonyymi
Abrakadabra kirjoitti:
Milleen? 🙂
Abris älä murjota ja marmata, aurinkokin paistaa ja kuvasi näyttää iloiselta auringolta, silti kirjoitus on surullista luettavaa.
Anonyymi kirjoitti:
Pitäisi on hankala sana, oletettavasti luulisi jos ei pitäisi. ☺️
"Kun miettii sitä, että pitääkö toisen jotain mitä minun mielestäni pitäisi, kenen ehdoilla silloin mennään?
Mitä ajattelet siitä, jos minun mielestäni sinun pitäisi jotain...etkä allekirjoittaisi sitä?"
- En saa aivan otetta tästä ajatuksesta. Mutta eikö yleensäkin ehtona olis hyvä olla tekemättä ehtoja joihin ei itsekkään yllä?
Kuten näet, en hyväksy sitä mitä en allekirjoita. Purnaan vastaan.
" Meillä on odotuksia ja toiveita ja vaatimiksiakin suhteessa toisiimme. Toiset eivät vaan aina elä meidän toiveidemme, odotustemme tai vaatimustemme mukaan. Miten silloin edetään?"
- Hmm, jatketaan omalla tavalla elämistä, eikä tuputeta omaa tyyliä elää. Eikä suututa, kun joku on eri mieltä tavoistasi. Sillä niin se aina on ja menee, kaikkia ei saa puolelleen. Eikä tarvikkaan.
AbrisToivottavasti et luule, että suutuin sinulle tai kyseenalaistan sinua, en todellakaan.
Sinun ajatuksiasi on kiva lukea.
Minusta keskustelu ei ole tuputtamista, eikä aikomukseni ole tuputtaa tai käännyttää ketään, heittelen vain erilaisia näkökulmia, jotka eivät ole parempia tai huonompia kuin jonkun toisen.Partakaveri kirjoitti:
Vaikka olisitte eri mieltäkin, huomaa että kuitenkin ymmärrätte toisianne. Mies saa aina raapia päätään.
Ja vaikkei ymmärrettäiskään toisiamme, osaamme hienostuneesti sivuutta sen.ts. tappelematta. Sitä on kirjoittelukumppanin kunnioitus.
Ja hyväksyminen, että ei kohtaa ajatus tai on eri mieltä. Se tyyli sopii mulle mainiosti. Rauhallista. 😀Partakaveri kirjoitti:
Miehet on Marsista, naiset Venuksesta. Mies ja nainen ei voi koskaan ymmärtää täysin toisiaan. Sen estää jos fysiologiset erot aivoissa. Kumpikaan ei ole kuitenkaan parempi. Erilaiset vaan.
Kaksi ihmistä, sukupuolesta riippumatta eivät koskaan voi täysin ymmärtää toisiaan.
Partakaveri kirjoitti:
Vaikka olisitte eri mieltäkin, huomaa että kuitenkin ymmärrätte toisianne. Mies saa aina raapia päätään.
Ymmärrän minä sinuakin, oletko nainen :D :D
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Toivottavasti et luule, että suutuin sinulle tai kyseenalaistan sinua, en todellakaan.
Sinun ajatuksiasi on kiva lukea.
Minusta keskustelu ei ole tuputtamista, eikä aikomukseni ole tuputtaa tai käännyttää ketään, heittelen vain erilaisia näkökulmia, jotka eivät ole parempia tai huonompia kuin jonkun toisen.En luule enkä ajatellut mitenkään noin mistä huolestuit. Sinne päinkään. Mua hiukan harmittaa, kun usein ajatellaan et suuttusin kun mulle puhutaan asiaa. Tai ollaan eri mieltä. Päinvastoin.
Tuputtamalla tarkoitin yleisesti palstan menttaliteettia. On yksi oikea kanta ja se olis aina jonkun joustamattoman. Eihän se niin mee... Siksihän ne sapelit kaliseekin välillä, kun kaikille ei kelpaa se mitä asioista ajattelet. 😀
Sunlaisesta keskustelijasta taas näkee, et sä ajattelet muutakin kun miltä haluat näyttää muiden silmissä. Ja se on hyvä asia se.Abrakadabra kirjoitti:
Ja vaikkei ymmärrettäiskään toisiamme, osaamme hienostuneesti sivuutta sen.ts. tappelematta. Sitä on kirjoittelukumppanin kunnioitus.
Ja hyväksyminen, että ei kohtaa ajatus tai on eri mieltä. Se tyyli sopii mulle mainiosti. Rauhallista. 😀Kamala luonto on lempparini. Siitä löytää tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan stripin.
Joskus on tällainen fiilis:
https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000006174260.html
Siinä palstan menoa:
https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000006168854.html
Monen palstlaisen elämänfilosifia:
https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000006167152.html
https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000006167773.html
Ja siitä rauhasta:
https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000006159468.htmlKaskenpolttaja kirjoitti:
Ymmärrän minä sinuakin, oletko nainen :D :D
Apua nyt iskee identiteettikriisi 😬
Abrakadabra kirjoitti:
En luule enkä ajatellut mitenkään noin mistä huolestuit. Sinne päinkään. Mua hiukan harmittaa, kun usein ajatellaan et suuttusin kun mulle puhutaan asiaa. Tai ollaan eri mieltä. Päinvastoin.
Tuputtamalla tarkoitin yleisesti palstan menttaliteettia. On yksi oikea kanta ja se olis aina jonkun joustamattoman. Eihän se niin mee... Siksihän ne sapelit kaliseekin välillä, kun kaikille ei kelpaa se mitä asioista ajattelet. 😀
Sunlaisesta keskustelijasta taas näkee, et sä ajattelet muutakin kun miltä haluat näyttää muiden silmissä. Ja se on hyvä asia se.Harmittaahan se, kun tehdään tulkintoja, jotka menevät pieleen.
Tällaisessa keskustelussa on se "vika" että ei näe toisen kehon kieltä ja tulee helposti tulkinneeksi toisen sanoja väärin.
Se yksi ainoa totuus-ajattelu on kyllä rasittavaa. Ehkä se nousee jostakin suuruusharhasta, että juuri minä olen viisaudessani löytänyt sen ainoan oikean totuuden ja sitä sitä sitten armollisesti jaetaan toisillekin.
Ehkä pikkuisen ilkeä luonnehdinta....Abrakadabra kirjoitti:
En luule enkä ajatellut mitenkään noin mistä huolestuit. Sinne päinkään. Mua hiukan harmittaa, kun usein ajatellaan et suuttusin kun mulle puhutaan asiaa. Tai ollaan eri mieltä. Päinvastoin.
Tuputtamalla tarkoitin yleisesti palstan menttaliteettia. On yksi oikea kanta ja se olis aina jonkun joustamattoman. Eihän se niin mee... Siksihän ne sapelit kaliseekin välillä, kun kaikille ei kelpaa se mitä asioista ajattelet. 😀
Sunlaisesta keskustelijasta taas näkee, et sä ajattelet muutakin kun miltä haluat näyttää muiden silmissä. Ja se on hyvä asia se.Harmittaahan se, kun tehdään tulkintoja, jotka menevät pieleen.
Tällaisessa keskustelussa on se "vika" että ei näe toisen kehon kieltä ja tulee helposti tulkinneeksi toisen sanoja väärin.
Se yksi ainoa totuus-ajattelu on kyllä rasittavaa. Ehkä se nousee jostakin suuruusharhasta, että juuri minä olen viisaudessani löytänyt sen ainoan oikean totuuden ja sitä sitä sitten armollisesti jaetaan toisillekin.
Ehkä pikkuisen ilkeä luonnehdinta....Partakaveri kirjoitti:
Apua nyt iskee identiteettikriisi 😬
Nou hätä...ei se naisena olo niin kamalaa ole :)
Aika hyviä nuo kamalaluonto-jutut. Aika oivaltava tuo piirtäjä, pitää oikein tutustua häneen .Partakaveri kirjoitti:
Kamala luonto on lempparini. Siitä löytää tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan stripin.
Joskus on tällainen fiilis:
https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000006174260.html
Siinä palstan menoa:
https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000006168854.html
Monen palstlaisen elämänfilosifia:
https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000006167152.html
https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000006167773.html
Ja siitä rauhasta:
https://www.is.fi/kamalaluonto/car-2000006159468.htmlHah haa, nämä olivat hauskoja! Kiitos maukkaista huumoripläjäyksistä.🤣
Mäkin oon välillä tokinainen, töks töks tärätärä...mutta huumori uppoo aina.😋Kaskenpolttaja kirjoitti:
Harmittaahan se, kun tehdään tulkintoja, jotka menevät pieleen.
Tällaisessa keskustelussa on se "vika" että ei näe toisen kehon kieltä ja tulee helposti tulkinneeksi toisen sanoja väärin.
Se yksi ainoa totuus-ajattelu on kyllä rasittavaa. Ehkä se nousee jostakin suuruusharhasta, että juuri minä olen viisaudessani löytänyt sen ainoan oikean totuuden ja sitä sitä sitten armollisesti jaetaan toisillekin.
Ehkä pikkuisen ilkeä luonnehdinta....Näinhän se on. Enkä ole ihan varma auttasko se näkeminenkään jokaisen kohdalla yhtään enempää.
Noniin alkaa taas tuntuu paremmalle, kun on järkevämpää keskustelua. Kiitos, tuli tarpeeseen tämä.☺️Abrakadabra kirjoitti:
Näinhän se on. Enkä ole ihan varma auttasko se näkeminenkään jokaisen kohdalla yhtään enempää.
Noniin alkaa taas tuntuu paremmalle, kun on järkevämpää keskustelua. Kiitos, tuli tarpeeseen tämä.☺️Kiitos itsellesi. Nuo Partakaverin linkit olivat kyllä aika osuvia ja oivaltavia. Kyllä hänestä hyvä nainen vielä tulee kunhan hiukan koulutetaan :D :D
Se rauha varsinkin iski....miten usein se meneekään noin...pitäs jo tietää :DKaskenpolttaja kirjoitti:
Kiitos itsellesi. Nuo Partakaverin linkit olivat kyllä aika osuvia ja oivaltavia. Kyllä hänestä hyvä nainen vielä tulee kunhan hiukan koulutetaan :D :D
Se rauha varsinkin iski....miten usein se meneekään noin...pitäs jo tietää :DTämmösestä keskustelusta mä nautin. Ja kaipaan. Voipi sanoa sanottavansa puolin ja toisin, mörköttääkin välillä mutta rauha säilyy.
Rauha..kkrhhöömm..😬Abrakadabra kirjoitti:
Tämmösestä keskustelusta mä nautin. Ja kaipaan. Voipi sanoa sanottavansa puolin ja toisin, mörköttääkin välillä mutta rauha säilyy.
Rauha..kkrhhöömm..😬:D rauhapa tosiaan
Minäkin nautin tällaisiat keskusteluista. Saa olla oma itsensä, eikä tule hylätyksi ,jos nyt näin dramaattisesti asian ilmaisee :)Kaskenpolttaja kirjoitti:
:D rauhapa tosiaan
Minäkin nautin tällaisiat keskusteluista. Saa olla oma itsensä, eikä tule hylätyksi ,jos nyt näin dramaattisesti asian ilmaisee :)Aamen.😃
Älä ymmärrä väärin, lälly lällyn vuoksi. Käy vaan aihepiiriin riitelystä yms. eri mielisyydestä..
https://youtu.be/gVILookzrPw
Lähinnä nyt parisuhteessa kai, mut miksei muissakin suhteissa..Abrakadabra kirjoitti:
Aamen.😃
Älä ymmärrä väärin, lälly lällyn vuoksi. Käy vaan aihepiiriin riitelystä yms. eri mielisyydestä..
https://youtu.be/gVILookzrPw
Lähinnä nyt parisuhteessa kai, mut miksei muissakin suhteissa..Olen kyllä taipuvainen ajattelemaan niin, että samat säännöt tai lainalaisuudet pätevät kaikissa suhteissa.
Kun se kumminkin taitaa olla niin, että me haluamme tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olemme. Haluamme, että meidät otetaan todesta, meitä rakastetaan ja arvostetaan. Tavat vain vaihtelevat erilaisissa ihmissuhteissa.
En minä väärin ymmärrä, kun sinulla on se kummallinen vessassa kahvia juova siellä kotona. Vaikuttaa aika vaikealta siihen väliin tupata :)
Minusta oli muuten aika ihana se tunnelmapala, jonka jaot tuolla jossakin, se riippukeinussa ja muksut vesipyssyineen. Tuli mukava fiilis siitä :)Kaskenpolttaja kirjoitti:
Olen kyllä taipuvainen ajattelemaan niin, että samat säännöt tai lainalaisuudet pätevät kaikissa suhteissa.
Kun se kumminkin taitaa olla niin, että me haluamme tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olemme. Haluamme, että meidät otetaan todesta, meitä rakastetaan ja arvostetaan. Tavat vain vaihtelevat erilaisissa ihmissuhteissa.
En minä väärin ymmärrä, kun sinulla on se kummallinen vessassa kahvia juova siellä kotona. Vaikuttaa aika vaikealta siihen väliin tupata :)
Minusta oli muuten aika ihana se tunnelmapala, jonka jaot tuolla jossakin, se riippukeinussa ja muksut vesipyssyineen. Tuli mukava fiilis siitä :)Sama täällä. Nuo samat lainalaisuudet ja säännöt tuntuu kaikissa ihmissuhteissa olevan jokseenkin samat. Aivan, omanaitsenään hyväksyminen on tärkeää.
Niin se rontti. Unohtelee kahvimukejakin maailmalle...oikeen posliinimukeja.😧
Se oli sellainen hetkessä elämisen hetki. Nyt ne ipanat vuoroin pesee vuoroin sotkee vedellä ja hiekalla leikkimökkiään. Ja musiikki soi taustalla, vauvalelun musiikki. Vanhat vauvalelut on raahattu leikkimökkiin...ja paaaaaljon muuta.
Mutta talossa on taas tilaa.👍
Mulla on vissiin vaihdevuodet. Tai hormoonihäikkä. Toiminnalisen kystan hoitoon määrättiin hormoneja ja olo on ihan peffasta. Jos nuo ei auta, pitää leikata se kysta pois..ei jaksas. Mutta ei tätä oloakaan ja alavatsa kipuja.
Onneks on lomaa...ei ole pakko jaksaa töissä.- Anonyymi
Abrakadabra kirjoitti:
Sama täällä. Nuo samat lainalaisuudet ja säännöt tuntuu kaikissa ihmissuhteissa olevan jokseenkin samat. Aivan, omanaitsenään hyväksyminen on tärkeää.
Niin se rontti. Unohtelee kahvimukejakin maailmalle...oikeen posliinimukeja.😧
Se oli sellainen hetkessä elämisen hetki. Nyt ne ipanat vuoroin pesee vuoroin sotkee vedellä ja hiekalla leikkimökkiään. Ja musiikki soi taustalla, vauvalelun musiikki. Vanhat vauvalelut on raahattu leikkimökkiin...ja paaaaaljon muuta.
Mutta talossa on taas tilaa.👍
Mulla on vissiin vaihdevuodet. Tai hormoonihäikkä. Toiminnalisen kystan hoitoon määrättiin hormoneja ja olo on ihan peffasta. Jos nuo ei auta, pitää leikata se kysta pois..ei jaksas. Mutta ei tätä oloakaan ja alavatsa kipuja.
Onneks on lomaa...ei ole pakko jaksaa töissä.Hormoonihäikkä on kurjaa. Tai mikä nyt aina ne mielialan vaihtelut aiheuttaakin. Joskus menee vuoristorataa laidasta laitaan.
Miten ne sen kystan poistaa, jos ei se muuten lähde? Tähystyksellä?
Kaskenpolttaja Anonyymi kirjoitti:
Hormoonihäikkä on kurjaa. Tai mikä nyt aina ne mielialan vaihtelut aiheuttaakin. Joskus menee vuoristorataa laidasta laitaan.
Miten ne sen kystan poistaa, jos ei se muuten lähde? Tähystyksellä?
KaskenpolttajaJuu, tuntuu pahenevan vaan tuota hormonipilleriä popsiessa ne oireetkin, vaikka puhe oli että helpottaa. Nyt on jatkuvasti kuuma, väsy ja mielialakin seilaa.
Kierukka on vissiin syypää tuohon kystan kehittymiseen. Munasarjat käy ylikierroksilla ja kasvaa munarakkula turhan paljon. Ja se sitten aiheuttaa tylppää kipua vatsaan. Turvotusta jne.
Mutta oli siellä endometrioomakin..joten pitää mennä uudestaan tässä viikon sisällä, jos kivut ei lakkaa. Ja tähystyksessä poistavat, jos oireet ei helpota ja kysta vaan kasvaa tai ei ala surkastua, kiertyy tms.
On kuulemma esivaihdevuodet alkaneet. Jes! Menkat saakin loppua lopullisesti, inhoan niitä. Mutta oheis oireet ketuttaa..migreenit lisääntyneet, vuotoja tulee mitä ennen ei...😖😫
Onkologian gynellä käväsin ja hän otti asian aika vakavasti, vaikka mitään syöpään viittaavaa ei löytynytkään. Sitäkin on esiasteella suvussa ollut....diks kai herkästi hoidetaan leikaten.Abrakadabra kirjoitti:
Juu, tuntuu pahenevan vaan tuota hormonipilleriä popsiessa ne oireetkin, vaikka puhe oli että helpottaa. Nyt on jatkuvasti kuuma, väsy ja mielialakin seilaa.
Kierukka on vissiin syypää tuohon kystan kehittymiseen. Munasarjat käy ylikierroksilla ja kasvaa munarakkula turhan paljon. Ja se sitten aiheuttaa tylppää kipua vatsaan. Turvotusta jne.
Mutta oli siellä endometrioomakin..joten pitää mennä uudestaan tässä viikon sisällä, jos kivut ei lakkaa. Ja tähystyksessä poistavat, jos oireet ei helpota ja kysta vaan kasvaa tai ei ala surkastua, kiertyy tms.
On kuulemma esivaihdevuodet alkaneet. Jes! Menkat saakin loppua lopullisesti, inhoan niitä. Mutta oheis oireet ketuttaa..migreenit lisääntyneet, vuotoja tulee mitä ennen ei...😖😫
Onkologian gynellä käväsin ja hän otti asian aika vakavasti, vaikka mitään syöpään viittaavaa ei löytynytkään. Sitäkin on esiasteella suvussa ollut....diks kai herkästi hoidetaan leikaten.No onpa sinulla kaikenlaista naisen elänän "iloa"
Vaihdevuosissa on kyllä tosiaan se hyvä puoli, että menkat jää pois. Niitä taitaa harva kaivata.
Mulla ne jäi pois, kun kohtuni poistettiin jossain neljänkympin korvilla ja olipa aika autuasta kulkea rättihyllyn ohi.
On se hyvä, että tutkitaan kunnolla. Tähystys on aika helppo avoleikkauksiin verraten, vaikkakin kajoaminen on aina kajoaminen. Kyllä nuo saavat aina miettimään kaikenlaistaKaskenpolttaja kirjoitti:
Taidot eivät varmasti tule esiin siten kuin ne tulisivat kasvokkain, koska kovin iso osa informaatiosta jää saamatta. Kuitenkin täälläkin näkee yhtä ja toista.
Tietysti toisen pitäisi....vai pitäisikö?
Kun miettii sitä, että pitääkö toisen jotain mitä minun mielestäni pitäisi, kenen ehdoilla silloin mennään?
Mitä ajattelet siitä, jos minun mielestäni sinun pitäisi jotain...etkä allekirjoittaisi sitä?
Meillä on odotuksia ja toiveita ja vaatimiksiakin suhteessa toisiimme. Toiset eivät vaan aina elä meidän toiveidemme, odotustemme tai vaatimustemme mukaan. Miten silloin edetään?Mua kiinnosti just toi kohta....
Mitenkä sitten, kun toivoo, että toinen eläisi kuten itse tms?
Asiayhteys ja osa ideasta jäi vissiin toiseen keskusteluun?
Mä vaan oon jotain tuollaista kokenut hiljattain... ehkä? Voisin jotain näkökulmaa tuoda väliin. 😊Disse kirjoitti:
Mua kiinnosti just toi kohta....
Mitenkä sitten, kun toivoo, että toinen eläisi kuten itse tms?
Asiayhteys ja osa ideasta jäi vissiin toiseen keskusteluun?
Mä vaan oon jotain tuollaista kokenut hiljattain... ehkä? Voisin jotain näkökulmaa tuoda väliin. 😊No tuo ihmeessä, näkökulmat ovat aina mielenkiintoisia
Kuullostipa kivalta keskustelulta. Tuohon ois ollut kiva päästä sekaan. 😁👌
Oli se kiva keskustelu, ärsyttää, että se poistettiin.
Hän tulee vaan mukaan keskustelemaan aina kun moottoripyöräilyltään kerkiää :)
Voi olla että Partakaveri kaipaa hiukan apua, ettei muutu vallan naiseksi :) Etkös sinä ollut mies? Vaikka ei sillä sinänsä väliä ole :) Ei pysy kärryillä kuka mitäkin on..immeisiä nyt ainakinOli se kiva keskustelu, ärsyttää, että se poistettiin.
Hän tulee vaan mukaan keskustelemaan aina kun moottoripyöräilyltään kerkiää :)
Voi olla että Partakaveri kaipaa hiukan apua, ettei muutu vallan naiseksi :) Etkös sinä ollut mies? Vaikka ei sillä sinänsä väliä ole :) Ei pysy kärryillä kuka mitäkin on..immeisiä nyt ainakinKaskenpolttaja kirjoitti:
Oli se kiva keskustelu, ärsyttää, että se poistettiin.
Hän tulee vaan mukaan keskustelemaan aina kun moottoripyöräilyltään kerkiää :)
Voi olla että Partakaveri kaipaa hiukan apua, ettei muutu vallan naiseksi :) Etkös sinä ollut mies? Vaikka ei sillä sinänsä väliä ole :) Ei pysy kärryillä kuka mitäkin on..immeisiä nyt ainakinKorjaan hiukan.... kun töiltään kerkeää. Vähän reiluun viikkoon oon tehnyt huomenna klo 12, yhteensä 95 tuntia töitä, eli oon ollut enemmän töissä kun kotona...😤
Mikäs se aihe oli teillä? Mistä toi lähti? 🤔Disse kirjoitti:
Korjaan hiukan.... kun töiltään kerkeää. Vähän reiluun viikkoon oon tehnyt huomenna klo 12, yhteensä 95 tuntia töitä, eli oon ollut enemmän töissä kun kotona...😤
Mikäs se aihe oli teillä? Mistä toi lähti? 🤔Jaa' ah...mistä lähti....taisi lähteä islaminuskoisista, taitoimme hiukan peistä, riideltiin ja mökötettiin ja sitten etsittiin sovintoa :)
jotenkin noin se meni :)Kaskenpolttaja kirjoitti:
Jaa' ah...mistä lähti....taisi lähteä islaminuskoisista, taitoimme hiukan peistä, riideltiin ja mökötettiin ja sitten etsittiin sovintoa :)
jotenkin noin se meni :)Niin se oli se... mut se on versonut kauemmas sitten.
Mä oon vähän Islaminuskontoa vastaan. Minusta se sanelee aivan liikaa yksilönvapauden päälle. Se on minusta epävarmojen miesten uskonto. Nainen alistetaan täysin miehen alle, eikä mieskään saa siinä olla oma itsensä. Vetäistään identiteetiltä matto alta jo kasvatusvaiheessa. Siks niillä on vaikea integroitua länsimaalaiseen yhteiskuntaan.Disse kirjoitti:
Niin se oli se... mut se on versonut kauemmas sitten.
Mä oon vähän Islaminuskontoa vastaan. Minusta se sanelee aivan liikaa yksilönvapauden päälle. Se on minusta epävarmojen miesten uskonto. Nainen alistetaan täysin miehen alle, eikä mieskään saa siinä olla oma itsensä. Vetäistään identiteetiltä matto alta jo kasvatusvaiheessa. Siks niillä on vaikea integroitua länsimaalaiseen yhteiskuntaan.Heissäkin on monenlaista uskovaa kuten on kristityissä. Kaikki eivät elä menneisyydessä, eivätkä äärilaidoilla.
Disse kirjoitti:
Niin se oli se... mut se on versonut kauemmas sitten.
Mä oon vähän Islaminuskontoa vastaan. Minusta se sanelee aivan liikaa yksilönvapauden päälle. Se on minusta epävarmojen miesten uskonto. Nainen alistetaan täysin miehen alle, eikä mieskään saa siinä olla oma itsensä. Vetäistään identiteetiltä matto alta jo kasvatusvaiheessa. Siks niillä on vaikea integroitua länsimaalaiseen yhteiskuntaan.Uskonnot on vielä jees, mutta seurakunnat jo kusee, koska siellä tulkitaan vaikka raamattuakin miten sattuu. Ja seurakunta/uskovaiset on ikävä kyllä kuin lammaslauma... menevät vaikka kalliolta alas uskon varjolla. Ei hyvä....
Minusta raamatussa ja muissa hengellisissä opuksissa ”hengellä” tarkoitetaan meitä itseämme, ei ketään ulkopuolista. Se on minun mielestä väärin tulkkaus.
Monet ihmisen mieltä tutkivat tyypit ovat ”uskossa”. Mutta käsitys jumalaan on vähän toinen, kuin teologit puhuvat. Vaikka Hellsten. Siltä oon jotain ”koppeja” ottanut. 🤔
Löytyisköhän jotain linkkejä?
https://youtu.be/WkVsvWPM0Lw
Ja
https://youtu.be/lpn-9ax5BiE
Noissa vähän huono laatu ja pätkii, mutta kivasti saa kontaktipintaa siitä, miksi meistä tulee, mitä meistä tulee.... lapsuus on aika venska aika...Kaskenpolttaja kirjoitti:
Heissäkin on monenlaista uskovaa kuten on kristityissä. Kaikki eivät elä menneisyydessä, eivätkä äärilaidoilla.
Niinkuin kaikissa uskovissa... mutta Islami on vahva uskontona...
Kurkkases noi Hellstenin pätkät ja mieti miten kasvatus voi vaikutttaa....
Ja noitten uskontojen kohdalla kannattaa muistaa, että mitä tiukempi uskonto, sitä enemmän sen mukaan perheissä eletään. Ei ne raiskaustilastot puhu väärää jäykkien uskontojen kohdalla....Kaskenpolttaja kirjoitti:
Oli se kiva keskustelu, ärsyttää, että se poistettiin.
Hän tulee vaan mukaan keskustelemaan aina kun moottoripyöräilyltään kerkiää :)
Voi olla että Partakaveri kaipaa hiukan apua, ettei muutu vallan naiseksi :) Etkös sinä ollut mies? Vaikka ei sillä sinänsä väliä ole :) Ei pysy kärryillä kuka mitäkin on..immeisiä nyt ainakinDisse on ihan yhtä nainen kuin minäkin :D
Disse kirjoitti:
Uskonnot on vielä jees, mutta seurakunnat jo kusee, koska siellä tulkitaan vaikka raamattuakin miten sattuu. Ja seurakunta/uskovaiset on ikävä kyllä kuin lammaslauma... menevät vaikka kalliolta alas uskon varjolla. Ei hyvä....
Minusta raamatussa ja muissa hengellisissä opuksissa ”hengellä” tarkoitetaan meitä itseämme, ei ketään ulkopuolista. Se on minun mielestä väärin tulkkaus.
Monet ihmisen mieltä tutkivat tyypit ovat ”uskossa”. Mutta käsitys jumalaan on vähän toinen, kuin teologit puhuvat. Vaikka Hellsten. Siltä oon jotain ”koppeja” ottanut. 🤔
Löytyisköhän jotain linkkejä?
https://youtu.be/WkVsvWPM0Lw
Ja
https://youtu.be/lpn-9ax5BiE
Noissa vähän huono laatu ja pätkii, mutta kivasti saa kontaktipintaa siitä, miksi meistä tulee, mitä meistä tulee.... lapsuus on aika venska aika...Se taitaa olla niin, että kun ihmiset tulevat yhteen , silloin aletaan esittää niitä vaatimuksia ja odotuksia ja näin-pitäisi-elää- juttuja. Siihen kun lisää sen asenteen, että minä tiedän paremmin ja minulla on oikea totuus, onkin soppa valmis.
Hellsten on kyllä hyvä noissa pohdinnoissaan. Pidän hänen kirjoistaan, ja olen niistä oivalluksia minäkin saanut.Disse kirjoitti:
Uskonnot on vielä jees, mutta seurakunnat jo kusee, koska siellä tulkitaan vaikka raamattuakin miten sattuu. Ja seurakunta/uskovaiset on ikävä kyllä kuin lammaslauma... menevät vaikka kalliolta alas uskon varjolla. Ei hyvä....
Minusta raamatussa ja muissa hengellisissä opuksissa ”hengellä” tarkoitetaan meitä itseämme, ei ketään ulkopuolista. Se on minun mielestä väärin tulkkaus.
Monet ihmisen mieltä tutkivat tyypit ovat ”uskossa”. Mutta käsitys jumalaan on vähän toinen, kuin teologit puhuvat. Vaikka Hellsten. Siltä oon jotain ”koppeja” ottanut. 🤔
Löytyisköhän jotain linkkejä?
https://youtu.be/WkVsvWPM0Lw
Ja
https://youtu.be/lpn-9ax5BiE
Noissa vähän huono laatu ja pätkii, mutta kivasti saa kontaktipintaa siitä, miksi meistä tulee, mitä meistä tulee.... lapsuus on aika venska aika...Se taitaa olla niin, että kun ihmiset tulevat yhteen , silloin aletaan esittää niitä vaatimuksia ja odotuksia ja näin-pitäisi-elää- juttuja. Siihen kun lisää sen asenteen, että minä tiedän paremmin ja minulla on oikea totuus, onkin soppa valmis.
Hellsten on kyllä hyvä noissa pohdinnoissaan. Pidän hänen kirjoistaan, ja olen niistä oivalluksia minäkin saanut.Partakaveri kirjoitti:
Disse on ihan yhtä nainen kuin minäkin :D
Niin onkin Partakaveri :)
Yritäs Disse kirjoittaa tuonne ylle niitä näkökulmiasi, pohditaan niitä. Tai vaikka tähän, ettei tarvi monessa ketjussa seilata :)
Partakaveri kirjoitti:
Disse on ihan yhtä nainen kuin minäkin :D
Onks Abris tarjonnut sullekin mekkojaan? 😂
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Yritäs Disse kirjoittaa tuonne ylle niitä näkökulmiasi, pohditaan niitä. Tai vaikka tähän, ettei tarvi monessa ketjussa seilata :)
Joo. Pysytään tässä pätkässä siis. Oot vielä palsta-amatööri. 😬👍
Disse kirjoitti:
Onks Abris tarjonnut sullekin mekkojaan? 😂
Tuo liittyy siihen, kun Partis ( saakohan sitä kutsua noin? ) sanoi että ymmärrämme toisiamme Abriksen kanssa ja se on miehet marsista naiset venuksesta juttuja. Mutta kun minä ymmärrän Partista, kai se sitten tarkoittaa, että hän on nainen. :D
Disse kirjoitti:
Onks Abris tarjonnut sullekin mekkojaan? 😂
No ainakin hilkulla on ollut. Abra ja Kaskis ovat minua tänään käännyttäneet ja ompa siihen soppaan lusikkansa laittanut xL:kin.
Partakaveri kirjoitti:
No ainakin hilkulla on ollut. Abra ja Kaskis ovat minua tänään käännyttäneet ja ompa siihen soppaan lusikkansa laittanut xL:kin.
Ei mitään käännytetä, mehän vain kerromme missä kohtaa ajattelet väärin :D :D
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Se taitaa olla niin, että kun ihmiset tulevat yhteen , silloin aletaan esittää niitä vaatimuksia ja odotuksia ja näin-pitäisi-elää- juttuja. Siihen kun lisää sen asenteen, että minä tiedän paremmin ja minulla on oikea totuus, onkin soppa valmis.
Hellsten on kyllä hyvä noissa pohdinnoissaan. Pidän hänen kirjoistaan, ja olen niistä oivalluksia minäkin saanut.Yhteisössä on voimaa, mutta myös eri pyrkimyksiä. En oo uskontoihin oikeasti perehtynyt, mutta Aaro Löf tuumasi hyvin.... elä usko kehenkään. Kaikkea pitää osata kysyä itseltään.
Mä napsin sieltä täältä juttuja ja rakennan niistä itse oman tien.
Mutta siitä päästän tuohon mikä mua tässä ketjussa kiinnosti. Entäs sitten, kun itse haluan tätä ja toinen toista....
Siinä tullaankin mielenkiintoiseen risteykseen. 🤔Disse kirjoitti:
Yhteisössä on voimaa, mutta myös eri pyrkimyksiä. En oo uskontoihin oikeasti perehtynyt, mutta Aaro Löf tuumasi hyvin.... elä usko kehenkään. Kaikkea pitää osata kysyä itseltään.
Mä napsin sieltä täältä juttuja ja rakennan niistä itse oman tien.
Mutta siitä päästän tuohon mikä mua tässä ketjussa kiinnosti. Entäs sitten, kun itse haluan tätä ja toinen toista....
Siinä tullaankin mielenkiintoiseen risteykseen. 🤔No mitä sinä siitä ajattelet, kun itse haluaa tätä ja toinen haluaa tuota...kuinka etenet?
Partakaveri kirjoitti:
No ainakin hilkulla on ollut. Abra ja Kaskis ovat minua tänään käännyttäneet ja ompa siihen soppaan lusikkansa laittanut xL:kin.
No Abris ja lineri on huippuja. Tähän kaskenpoltteliaan en ole tutustunut vielä. Ehkä silloin lipasulla, kun hän potkiskeli kiviä kengänkärjellään ja oli anomuumi.
Mä kyllä näen sussa takavuosien minun. Etsit vieläkin rooliasi. Mutta sieltä se tulee. Elä huoli. 😊👌 Jokainen täällä palstalla potkii sua jonnekin ja alat löytää jotain ihan omaa aikanasi... tavalla jos toisella. 😊....anomuumi.... ihana ...laittaisin sydämen, jos osaisin.
Muutenkin tekis mieli vähän kysästä, mutta jääköön se nyt.Kaskenpolttaja kirjoitti:
No mitä sinä siitä ajattelet, kun itse haluaa tätä ja toinen haluaa tuota...kuinka etenet?
Mä oon vähän huono oikeasti just nyt sanomaan tuohon koettua ratkaisua.... tai tavallaan taas en.
Oikea ratkaisu oli ehkä sittenkin, että kuuntelin itseäni ja mietin vaihtoehtoja.
Tulin viimeksi siihen johtopäätökseen, että eri teille... jompikumpi olisi joutunut uhrautumaan. Kysehän on arvoista ja niiden rajoista. Arvot määrittelee kuka sä oot ja mitä edustat. Mikä on sinua. Rajat taas sanoo, missä kulkee se kuuluisa raja minkä ulkopuolelle et mene, tai sen sisään ei kukaan muu tule kysymättä.
Ihminenhän voi olla aina yhtä ihana, mutta joku vaikka juo liikaa, syö liikaa, on liian välinpitämätön läheisiään kohtaan, polttaa tupakkaa....=ei välitä itsestään. Se voi olla vaikka vasten toisen arvoja. Ei siinä auta mikään. Arvot ei kohtaa. Toinen vaikka tyytyy vähempään? 🤔Kaskenpolttaja kirjoitti:
....anomuumi.... ihana ...laittaisin sydämen, jos osaisin.
Muutenkin tekis mieli vähän kysästä, mutta jääköön se nyt.Typerää tuollainen heiton ilmaanjättäminen. 😁
Ei tässä sokerista tai silkistä olla tehty....
Mua on pommittaneet niin monet ja niin monesta suunnasta anonyymeinä, eten tiedä, enkä jaksa vaivata päätäni. Jotain on pakko laskee ohi... nikit vain jää mieleen. 😬Kaskenpolttaja kirjoitti:
Ei mitään käännytetä, mehän vain kerromme missä kohtaa ajattelet väärin :D :D
En lähtis tuollekkaan linjalle... pitäis pysyä vain mielipiteissä. Jokainen itse tekee tiensä. 😊👌
Disse kirjoitti:
Mä oon vähän huono oikeasti just nyt sanomaan tuohon koettua ratkaisua.... tai tavallaan taas en.
Oikea ratkaisu oli ehkä sittenkin, että kuuntelin itseäni ja mietin vaihtoehtoja.
Tulin viimeksi siihen johtopäätökseen, että eri teille... jompikumpi olisi joutunut uhrautumaan. Kysehän on arvoista ja niiden rajoista. Arvot määrittelee kuka sä oot ja mitä edustat. Mikä on sinua. Rajat taas sanoo, missä kulkee se kuuluisa raja minkä ulkopuolelle et mene, tai sen sisään ei kukaan muu tule kysymättä.
Ihminenhän voi olla aina yhtä ihana, mutta joku vaikka juo liikaa, syö liikaa, on liian välinpitämätön läheisiään kohtaan, polttaa tupakkaa....=ei välitä itsestään. Se voi olla vaikka vasten toisen arvoja. Ei siinä auta mikään. Arvot ei kohtaa. Toinen vaikka tyytyy vähempään? 🤔Jos kyse on arvoista, silloin on kyse isoista asioista. Arvoistaan ei voi antaa periksi ihan heppoisin perustein, koska elämä lepää niiden varassa. Ja rajat pitääkin olla määriteltynä.
Jos taas puhutaan siitä, että sinun pitää muuttua koska minun mielestäni sinun pitää olla tällainen, silloin voidaan jo kysyä, mikä tai kuka antaa meille oikeuden vaatia toista olemaan jotain muuta kuin hän on?
Mehän teemme sitä, että yritämme muuttaa toista ellemme tajua sitä, että toista ei voi muuttaa, vain itseään voi.
Jos haluaa toisen muuttuvan, se lähtee siitä, että muuttaa omaa asennettaan siihen toiseen ja hän sitten tulee mukana tai ei tule.
Eikö parisuhteessa tai ihmissuhteessa ylipäätään ole kyse siitä, että voinko hyväksyä toisen sellaisena kuin hän on, vai nouseeko jokin asia väliin?Kaskenpolttaja kirjoitti:
Tuo liittyy siihen, kun Partis ( saakohan sitä kutsua noin? ) sanoi että ymmärrämme toisiamme Abriksen kanssa ja se on miehet marsista naiset venuksesta juttuja. Mutta kun minä ymmärrän Partista, kai se sitten tarkoittaa, että hän on nainen. :D
No myö Abriksen kanssa kirjotellaan privana. Mä mietin, että kun sais sellaisen tilan, missä ei ois miehisiä haluja, niin abris tokas, että vanhemmiten testotasot laantuu ja tulee nainen. Vitsailtiin, että eikun munat pökylle ja Viroon Tiinalle operoitavaks. Abris laittaa mekot ja musta tulee pripsessa joka nirsoilee kaikesta. Tietty lesbo, mut sit otan sugarmamnyn ja elän koreasti. 😂
Meillä on Abriksen kanssa aika sairaskin huumori. Muut ei ehkä tajuu...😁Disse kirjoitti:
En lähtis tuollekkaan linjalle... pitäis pysyä vain mielipiteissä. Jokainen itse tekee tiensä. 😊👌
Juu Disse, se oli vitsi. Minulla ei ole kanttia sanoa kenellekään, että hän ajattelee väärin. Jokainen ajattelee omasta näkökulmastaan oikein.
Disse kirjoitti:
No myö Abriksen kanssa kirjotellaan privana. Mä mietin, että kun sais sellaisen tilan, missä ei ois miehisiä haluja, niin abris tokas, että vanhemmiten testotasot laantuu ja tulee nainen. Vitsailtiin, että eikun munat pökylle ja Viroon Tiinalle operoitavaks. Abris laittaa mekot ja musta tulee pripsessa joka nirsoilee kaikesta. Tietty lesbo, mut sit otan sugarmamnyn ja elän koreasti. 😂
Meillä on Abriksen kanssa aika sairaskin huumori. Muut ei ehkä tajuu...😁Miehisia haluja....no nyt alkoi kiinnostaa....
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Jos kyse on arvoista, silloin on kyse isoista asioista. Arvoistaan ei voi antaa periksi ihan heppoisin perustein, koska elämä lepää niiden varassa. Ja rajat pitääkin olla määriteltynä.
Jos taas puhutaan siitä, että sinun pitää muuttua koska minun mielestäni sinun pitää olla tällainen, silloin voidaan jo kysyä, mikä tai kuka antaa meille oikeuden vaatia toista olemaan jotain muuta kuin hän on?
Mehän teemme sitä, että yritämme muuttaa toista ellemme tajua sitä, että toista ei voi muuttaa, vain itseään voi.
Jos haluaa toisen muuttuvan, se lähtee siitä, että muuttaa omaa asennettaan siihen toiseen ja hän sitten tulee mukana tai ei tule.
Eikö parisuhteessa tai ihmissuhteessa ylipäätään ole kyse siitä, että voinko hyväksyä toisen sellaisena kuin hän on, vai nouseeko jokin asia väliin?No arvothan voi olla tulevaisuudessa... vaikka siinä, että huolehtii itsestään paremmin ja tekee töitä vähemmän tms. Odotusarvot.
Mutta siinä mennään varmaan metsään. Ei voi olla odotusarvoja parisuhteessa. Niitä kohden mennään aina eri tahtia.
Ja mikä on mitä kellekkin?
Hitsi.... mun pitäis vähän nukkuakin... yövuoro 00-12! 😳Disse kirjoitti:
No Abris ja lineri on huippuja. Tähän kaskenpoltteliaan en ole tutustunut vielä. Ehkä silloin lipasulla, kun hän potkiskeli kiviä kengänkärjellään ja oli anomuumi.
Mä kyllä näen sussa takavuosien minun. Etsit vieläkin rooliasi. Mutta sieltä se tulee. Elä huoli. 😊👌 Jokainen täällä palstalla potkii sua jonnekin ja alat löytää jotain ihan omaa aikanasi... tavalla jos toisella. 😊Kannattaa tutustua. Huipputyyppi ja syvällinen pohdiskelija ;)
Vielä on minulla apupyörät alla. Aikaa ja työtä vaatii...Disse kirjoitti:
No arvothan voi olla tulevaisuudessa... vaikka siinä, että huolehtii itsestään paremmin ja tekee töitä vähemmän tms. Odotusarvot.
Mutta siinä mennään varmaan metsään. Ei voi olla odotusarvoja parisuhteessa. Niitä kohden mennään aina eri tahtia.
Ja mikä on mitä kellekkin?
Hitsi.... mun pitäis vähän nukkuakin... yövuoro 00-12! 😳No menehän nukkumaan, jatketaan jossakin toisessa kohtaa, jos haluat
Partakaveri kirjoitti:
Kannattaa tutustua. Huipputyyppi ja syvällinen pohdiskelija ;)
Vielä on minulla apupyörät alla. Aikaa ja työtä vaatii...Ei apupyörät mikään huono juttu ole :)
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Miehisia haluja....no nyt alkoi kiinnostaa....
No valvot kuitenkin, niin palataan aiheeseen toki. Nää on sellainen juttu, että sitä on vaikea parissa virkkeessä kertoa. 😁
Disse kirjoitti:
No valvot kuitenkin, niin palataan aiheeseen toki. Nää on sellainen juttu, että sitä on vaikea parissa virkkeessä kertoa. 😁
Juu valvon kyllä.
Tuo on sen verran kiinnostavasti muotoiltu, että ei voi ohittaa :)Kaskenpolttaja kirjoitti:
No menehän nukkumaan, jatketaan jossakin toisessa kohtaa, jos haluat
No mulla alkaa puolilta öin vika vuoro. Pitää piipahtaa vielä jossain kaupassa ja hurauttaa sinne. Jos pari tuntia vetäsis unta kuulaan, niin johan ehkä jaksaa...😊👌
Disse kirjoitti:
No mulla alkaa puolilta öin vika vuoro. Pitää piipahtaa vielä jossain kaupassa ja hurauttaa sinne. Jos pari tuntia vetäsis unta kuulaan, niin johan ehkä jaksaa...😊👌
Ai kamala...pari tuntia unta.....nyt heräsi täti-immeinen sormea heristelemään.... :)
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Ai kamala...pari tuntia unta.....nyt heräsi täti-immeinen sormea heristelemään.... :)
No saatanpa saada otettuu töissäkin nokoset, että sellainrn homma. 😝
Disse kirjoitti:
No saatanpa saada otettuu töissäkin nokoset, että sellainrn homma. 😝
Mukava työ, jos voi torkahtaa :D
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Juu valvon kyllä.
Tuo on sen verran kiinnostavasti muotoiltu, että ei voi ohittaa :)Se miehinen halu-juttu koskee sellaista, että olen jokseenkin demiseksuaali, mun pitää tuntea toista kohtaan vahvoja tunteita, että edes haluan seksiä esimerkiks... no se tulee mun päästä, toinrn pää taas on ohan muuta mieltä. Se on tehty vähän toisellatavalla...😂
Siks ois kiva, kun ees toinen pää osais olla hiljaa. Mielummin toi alapää. 😝 sen toiminnasta on haittaa koko loppukropalle. 😂.Kaskenpolttaja kirjoitti:
Mukava työ, jos voi torkahtaa :D
Ajoittain, kun tietä milloin. Ei tietenkään kukaan anna lupaa, mut jos ei jää kiinni ja työ tulee tehtyä. 😁👍
Partakaveri kirjoitti:
Kannattaa tutustua. Huipputyyppi ja syvällinen pohdiskelija ;)
Vielä on minulla apupyörät alla. Aikaa ja työtä vaatii...Abris jaksaa jutella ja linukka ampuu kovilla. Floweri on kanssa hyvä, vaikka väliin vähäsanainen. Elisa-kettu on huippu myös. 😊👌
Disse kirjoitti:
Abris jaksaa jutella ja linukka ampuu kovilla. Floweri on kanssa hyvä, vaikka väliin vähäsanainen. Elisa-kettu on huippu myös. 😊👌
Täällä on paljon hyviä tyyppejä. En äkkiseltään osaa edes listata kaikkia, koska unohtaisin kuitenkin jonkun tärkeän.
Disse kirjoitti:
Se miehinen halu-juttu koskee sellaista, että olen jokseenkin demiseksuaali, mun pitää tuntea toista kohtaan vahvoja tunteita, että edes haluan seksiä esimerkiks... no se tulee mun päästä, toinrn pää taas on ohan muuta mieltä. Se on tehty vähän toisellatavalla...😂
Siks ois kiva, kun ees toinen pää osais olla hiljaa. Mielummin toi alapää. 😝 sen toiminnasta on haittaa koko loppukropalle. 😂.Toimiiko se toinen pää, se alempi, sitten ihan ilman tunteita?
Noista hormooneista, jos ne testot miehellä vanhetessa alenee, niin naisilla ne taitaa kohota, että ihan vaan sillä kyselen, kun tuota ikää jo on, että jos alkaa niitä miehisiä halu-juttuja tulemaan, kun parta kasvaa jo :D :D
Taidan myös olla demiseksuaali, vaikka nuo määritelmät ovat hankalia, tai siis niitä on niin paljon, että putoan kärryiltä. :)Kaskenpolttaja kirjoitti:
Toimiiko se toinen pää, se alempi, sitten ihan ilman tunteita?
Noista hormooneista, jos ne testot miehellä vanhetessa alenee, niin naisilla ne taitaa kohota, että ihan vaan sillä kyselen, kun tuota ikää jo on, että jos alkaa niitä miehisiä halu-juttuja tulemaan, kun parta kasvaa jo :D :D
Taidan myös olla demiseksuaali, vaikka nuo määritelmät ovat hankalia, tai siis niitä on niin paljon, että putoan kärryiltä. :)No noi kaikkihan on yksilöllisiä....
Kyllähän alakerta toimii, oon mä sen verta kokeillut joskus, mutta saman äjäyksen antaa toimittaa tietty toimitus itse.
Kyllä mä pystyn sen oikeastaan händläämään, ettei se näytä liian suurta roolia, mutta kuuluuhan siihen muutakin.... vaikka läheisyys ja sen sellaiset. Jotenkin vaan kytkin sen mies-sukupuokeen, kun naisilla monella en ole nähnyt sitä niin vahvana, kuin miehillä kaikilla lähes on.
Tiedä mikä on ruumiillista ja mikä henkistä? Yksilöllistä kuitenkin.
Itse olisin helkutin tyytyväinen esim. nykytilaan, jos ei ois kaikenmaailman haluja johonkin sellaiseen. Sit vitu.taa suoraansanottuna, kun ajautuu johonkin sellaiseen suhteeseen, missä arvot esim. Ei kohtaa. 😤Disse kirjoitti:
No noi kaikkihan on yksilöllisiä....
Kyllähän alakerta toimii, oon mä sen verta kokeillut joskus, mutta saman äjäyksen antaa toimittaa tietty toimitus itse.
Kyllä mä pystyn sen oikeastaan händläämään, ettei se näytä liian suurta roolia, mutta kuuluuhan siihen muutakin.... vaikka läheisyys ja sen sellaiset. Jotenkin vaan kytkin sen mies-sukupuokeen, kun naisilla monella en ole nähnyt sitä niin vahvana, kuin miehillä kaikilla lähes on.
Tiedä mikä on ruumiillista ja mikä henkistä? Yksilöllistä kuitenkin.
Itse olisin helkutin tyytyväinen esim. nykytilaan, jos ei ois kaikenmaailman haluja johonkin sellaiseen. Sit vitu.taa suoraansanottuna, kun ajautuu johonkin sellaiseen suhteeseen, missä arvot esim. Ei kohtaa. 😤Olen minäkin joskus ajatellut ( aika usein) että olisipa nappi, josta voisi kääntää tietyt asia pois päältä, kun ei ole mahdollista tehdä niille mitään.
Varmasti sellaisista suhteista, joihin vähän niin kuin ajautuu, jääkin sitten vähän tympeä maku. Tai sitten jos suhteeseen liittyy niitä tunteita ja sitten tuleekin niitä ylipääsemättömiä kohtia kuten arvot.Partakaveri kirjoitti:
Täällä on paljon hyviä tyyppejä. En äkkiseltään osaa edes listata kaikkia, koska unohtaisin kuitenkin jonkun tärkeän.
No on siis monta... mutta kyllä sieltä keskustelijoina suosikit löytyy... mutta aina se mukavin ei ole oikeasti paras.... se on eniten samaa mieltä. Linukan kanssa joskus otettiin lujaa yhteen, nyt se vaan komppailee.... siitä on tullut nässö. 😂
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Olen minäkin joskus ajatellut ( aika usein) että olisipa nappi, josta voisi kääntää tietyt asia pois päältä, kun ei ole mahdollista tehdä niille mitään.
Varmasti sellaisista suhteista, joihin vähän niin kuin ajautuu, jääkin sitten vähän tympeä maku. Tai sitten jos suhteeseen liittyy niitä tunteita ja sitten tuleekin niitä ylipääsemättömiä kohtia kuten arvot.Niin. Siinä alkaa väkisin ainskin oirehtimaan jonpikumpi tai molemmat.
Ja ne odotusarvot.... niihin piru vie lipsuu, kun on purppuralasit päässä. 😤
Siinä kun oikeasti pitäisi olla kaksi ihmistä, joilla kummallakin on selkeät rajat. Yhteneväiset arvot. Sitten se voisi toimia.
Raastavaa välillä, kun onhan se itse ihminen aina ihan huikea...en mä rakaistuis ikinä kusipäähän tai johonkin narsuun tms.Disse kirjoitti:
Niin. Siinä alkaa väkisin ainskin oirehtimaan jonpikumpi tai molemmat.
Ja ne odotusarvot.... niihin piru vie lipsuu, kun on purppuralasit päässä. 😤
Siinä kun oikeasti pitäisi olla kaksi ihmistä, joilla kummallakin on selkeät rajat. Yhteneväiset arvot. Sitten se voisi toimia.
Raastavaa välillä, kun onhan se itse ihminen aina ihan huikea...en mä rakaistuis ikinä kusipäähän tai johonkin narsuun tms.Kai se on aika luonnollista, että kun ihastuu, toinen tuntuu taivaan lahjalta , sitten se kuva alkaa muuttua todellisemmaksi ja huomaa niitä asioita, joita ei ensin huomannut.
Kukapa sitä kusipäähän rakastuu, joskus tosin voi huomata törmänneensä kuitenkin kusipäähän. Useimmiten kai kuitenkin ihan mukavaan tyyppiin, mutta jokin sitten vaan alkaa hiertää.Kaskenpolttaja kirjoitti:
Kai se on aika luonnollista, että kun ihastuu, toinen tuntuu taivaan lahjalta , sitten se kuva alkaa muuttua todellisemmaksi ja huomaa niitä asioita, joita ei ensin huomannut.
Kukapa sitä kusipäähän rakastuu, joskus tosin voi huomata törmänneensä kuitenkin kusipäähän. Useimmiten kai kuitenkin ihan mukavaan tyyppiin, mutta jokin sitten vaan alkaa hiertää.Niin. No mä perehdyn vaan itseeni. Täältähän ne minusta lähtee kaikki. Noi rakastumiset ja luonnon tekoset on vaan sellainen ominaisuus, mikä sisältyy minuun.
Identiteetistä puuttuu vaan rajat. Ja se miten ne aistii. Alussahan sitä kuuntelee niitä. Sit ne osaa häipyä... mutta vaan siksi, että etsii sitä jotain ulkopuolelta.... ei itsestä.
Siinä itsessään pitäis piru vie vaan pysyä. Joku suhdekin voi kääntyä vika urille sen takia...Disse kirjoitti:
Niin. No mä perehdyn vaan itseeni. Täältähän ne minusta lähtee kaikki. Noi rakastumiset ja luonnon tekoset on vaan sellainen ominaisuus, mikä sisältyy minuun.
Identiteetistä puuttuu vaan rajat. Ja se miten ne aistii. Alussahan sitä kuuntelee niitä. Sit ne osaa häipyä... mutta vaan siksi, että etsii sitä jotain ulkopuolelta.... ei itsestä.
Siinä itsessään pitäis piru vie vaan pysyä. Joku suhdekin voi kääntyä vika urille sen takia...Oikeastaan en ihan saa kiinni siitä mitä tarkoitat.
Puhut rajoista, mitä niillä tarkoitat?
Mitä tarkoitat sillä, että perehdyt vain itseesi?
Mitä tarkoitat sillä, että itsessä pitäisi vaan pysyä?Disse kirjoitti:
Niin. No mä perehdyn vaan itseeni. Täältähän ne minusta lähtee kaikki. Noi rakastumiset ja luonnon tekoset on vaan sellainen ominaisuus, mikä sisältyy minuun.
Identiteetistä puuttuu vaan rajat. Ja se miten ne aistii. Alussahan sitä kuuntelee niitä. Sit ne osaa häipyä... mutta vaan siksi, että etsii sitä jotain ulkopuolelta.... ei itsestä.
Siinä itsessään pitäis piru vie vaan pysyä. Joku suhdekin voi kääntyä vika urille sen takia...Luinko väärin, mutta taisit jossain kirjoittaa, että sitä auttaa heikompaa? No siinä saattaa uhrata jo itseään... tahtomattaan syrjäyttää rajat ja unohtaa itsensä. Minusta se on suhteiden pääsyy siihen että ”ajaudutaan” erilleen...
Loppuu kipinä ja halu toiseen...Disse kirjoitti:
Luinko väärin, mutta taisit jossain kirjoittaa, että sitä auttaa heikompaa? No siinä saattaa uhrata jo itseään... tahtomattaan syrjäyttää rajat ja unohtaa itsensä. Minusta se on suhteiden pääsyy siihen että ”ajaudutaan” erilleen...
Loppuu kipinä ja halu toiseen...Minun ihmiskäsitykseni on sellainen, että otan huomioon sen toisen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että asetun kynnysmatoksi. Ajattelen jotenkin niin, että toisen ihmisen edun huomioiminen ei ole minulta pois. Vaikea selittää ja en tiedä miten parisuhteessa ekäisin, kun en ole sitten nuoruuteni parisuhteessa ollut.
Kuitenkin minulle on tärkeää se jonkun yhteisen löytyminen, taisit sinäkin siitä jossakin mainita.
Ei niin, että hukkaisin itseni, vaan niin, että olen läsnä.Loppuu kipinä ja halu...kirjoitat. Se onkin mielenkiintoinen ajatus, jos on rakastanut. Loppuuko siis rakkaus, vai tuleeko siihen vaan päälle jotain, joka hautaa sen rakkauden, ja sitä on vaikea löytää?
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Oikeastaan en ihan saa kiinni siitä mitä tarkoitat.
Puhut rajoista, mitä niillä tarkoitat?
Mitä tarkoitat sillä, että perehdyt vain itseesi?
Mitä tarkoitat sillä, että itsessä pitäisi vaan pysyä?No otetaan joku klassinrn esimerkki. Arvo voisi olla vaikka aika. Vapaa-aika. Sitä kumpikin haluaa ja se on toisen kohdalta mahdoton toteuttaa, mutta siihen pyritään. Toinrn ymmärtää ja hoitaa itse sitä toisen puolesta. Mutta toisella voi vaikka identiteetti perustua tekemisen kautta saatuun fiilikseen, niin eihän siitä tule mitään. Tämän toisen pitäisi pitää rajat ja sit vaan todeta, että ei onnistu. Toinen tekee sit omat ratkaisut...
Mutta ei minusta tasavertaista suhdetta saa, jos se ei mene myös tasavertaisesti.... ei se tarkoita presiis mitattuns ajassa tai tekemisissä, mutta se tuleekin siinä miten kukakin itsensä tuntee...ja kuulee.
Avasko?- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No otetaan joku klassinrn esimerkki. Arvo voisi olla vaikka aika. Vapaa-aika. Sitä kumpikin haluaa ja se on toisen kohdalta mahdoton toteuttaa, mutta siihen pyritään. Toinrn ymmärtää ja hoitaa itse sitä toisen puolesta. Mutta toisella voi vaikka identiteetti perustua tekemisen kautta saatuun fiilikseen, niin eihän siitä tule mitään. Tämän toisen pitäisi pitää rajat ja sit vaan todeta, että ei onnistu. Toinen tekee sit omat ratkaisut...
Mutta ei minusta tasavertaista suhdetta saa, jos se ei mene myös tasavertaisesti.... ei se tarkoita presiis mitattuns ajassa tai tekemisissä, mutta se tuleekin siinä miten kukakin itsensä tuntee...ja kuulee.
Avasko?Kieltämättä sinulla on monimutkainen tapa esittää asia.
Huomioni kiinnittyi tuohon " identiteetti perustua tekemisen kautta saatuun fiilikseen, "
Jos identiteetti perustuu tekemiseen, miten käy, jos se tekeminen viedään pois? Silloinhan ei jää mitään. Ja jos se tekeminen vaatii omaa aikaa, joka on pois parisuhteelta, siinä on kyllä ongelma. Koska ei ole kyse pelkästään ajasta tai tekemisestä, vaan identiteetistä.
Parisuhde on kompromissien tekemistä, yhteisen etsimistä ja tietysti myös sen oman ajan jaksottamista niin, että kumpikin kokee saavansa riittävästi ja tarpeensa tyydytetyksi.
-Kaskenpolttaja Kaskenpolttaja kirjoitti:
Loppuu kipinä ja halu...kirjoitat. Se onkin mielenkiintoinen ajatus, jos on rakastanut. Loppuuko siis rakkaus, vai tuleeko siihen vaan päälle jotain, joka hautaa sen rakkauden, ja sitä on vaikea löytää?
En mä hautaa rakkautta ainakaan, eikä se lopu. Se ei vaan riitä.
Tää ois oikeastaan parempi jollain konkreettisemman negatiivisella verrata. Alkoholi. Toinen juo liikaa. Ei osaa rajoittaa. Eihän se rakastamista syö, vaan sitä, että vaikkapa yhteisestä elämisestä tulee vain mahdotonta toiselle.
Mä oon muutaman alkoholistiksi ruvenneen puolison toisen puolikkaan nähnyt ja on se surkeaa... mutta onneks ovat löytäneet rajat ja lähteneet.Anonyymi kirjoitti:
Kieltämättä sinulla on monimutkainen tapa esittää asia.
Huomioni kiinnittyi tuohon " identiteetti perustua tekemisen kautta saatuun fiilikseen, "
Jos identiteetti perustuu tekemiseen, miten käy, jos se tekeminen viedään pois? Silloinhan ei jää mitään. Ja jos se tekeminen vaatii omaa aikaa, joka on pois parisuhteelta, siinä on kyllä ongelma. Koska ei ole kyse pelkästään ajasta tai tekemisestä, vaan identiteetistä.
Parisuhde on kompromissien tekemistä, yhteisen etsimistä ja tietysti myös sen oman ajan jaksottamista niin, että kumpikin kokee saavansa riittävästi ja tarpeensa tyydytetyksi.
-KaskenpolttajaNo ymmärsit oikein... vaikka selitin vissiin monimutkaisesti.
Mutta identiteetti pitää sisällään kaikki tärkeät rajat. Ja se perustuu puhtaasti henkilöön itseensä sellaisenaan. Jos ei ole identiteettiä, on vaan ego, mikä on rakentunut meihin ulkoapäin ohjautuen.
Eikä sitä tunnista vasta kun on vaikka intiimissä parisuhteessa, missä on vahva rakkaus... siinä egot ei kestä...se identiteetti puskee läpi... mut sit alkaakin henkilön sisäinen sota. Be in there...😳Disse kirjoitti:
En mä hautaa rakkautta ainakaan, eikä se lopu. Se ei vaan riitä.
Tää ois oikeastaan parempi jollain konkreettisemman negatiivisella verrata. Alkoholi. Toinen juo liikaa. Ei osaa rajoittaa. Eihän se rakastamista syö, vaan sitä, että vaikkapa yhteisestä elämisestä tulee vain mahdotonta toiselle.
Mä oon muutaman alkoholistiksi ruvenneen puolison toisen puolikkaan nähnyt ja on se surkeaa... mutta onneks ovat löytäneet rajat ja lähteneet.Mihin se rakkaus ei riitä?
Alkoholisti tai päihdeongelmainen on jo sen luokan ongelma, että siinä pitää rakkauden lisäksi olla jo paljon muutakin. Eihän aina ole järkevää olla yhdessä.
Tietenkin se riippuu siitä miten se negatiivinen vaikutta parisuhteeseen, mutta usein ongelmakäyttö vaikuttaa jo niin paljon, että siinä onkin pakko miettiä mitä sietää ja mitä ei. Ja mitä kestää ja mitä ei.
Rakkaushan tarkoittaa myös rajoja ja jos toinen ei kunnioita niitä rajoja, hän tekee väkivaltaa. Ja mielestäni väkivaltaan pitää suhtautua aika jyrkästi, jos siis kykenee. Nämähän eivät ole helppoja asioitaDisse kirjoitti:
No ymmärsit oikein... vaikka selitin vissiin monimutkaisesti.
Mutta identiteetti pitää sisällään kaikki tärkeät rajat. Ja se perustuu puhtaasti henkilöön itseensä sellaisenaan. Jos ei ole identiteettiä, on vaan ego, mikä on rakentunut meihin ulkoapäin ohjautuen.
Eikä sitä tunnista vasta kun on vaikka intiimissä parisuhteessa, missä on vahva rakkaus... siinä egot ei kestä...se identiteetti puskee läpi... mut sit alkaakin henkilön sisäinen sota. Be in there...😳Sinun sanastosi on vähän toinen kuin minun, siksi minun pitää vähän arvailla.
Identiteetti on sinä, siitä ei voi luopua , koska silloin ei ole mitään. Jos taas identiteetti perustuu jollekin sellaiselle asialle, joka voidaan ottaa pois, se on aika huono juttu.
Esimerkkinä vaikka työ, joka on monelle se ihmisen merkityksen mitta ja kun työ viedään, syystä tai toisesta, ihminen jää tyhjän päälle.
Kun jää tyhjän päälle, kadottaa itsensä, ei voi antaa toisellekaan mitään. Siinä mielessä on tärkeää, että on olemassa, on läsnä itsessään, tuntee itsensä ja tietää, että on arvokas ihan itsenään ilman suoritteitaKaskenpolttaja kirjoitti:
Mihin se rakkaus ei riitä?
Alkoholisti tai päihdeongelmainen on jo sen luokan ongelma, että siinä pitää rakkauden lisäksi olla jo paljon muutakin. Eihän aina ole järkevää olla yhdessä.
Tietenkin se riippuu siitä miten se negatiivinen vaikutta parisuhteeseen, mutta usein ongelmakäyttö vaikuttaa jo niin paljon, että siinä onkin pakko miettiä mitä sietää ja mitä ei. Ja mitä kestää ja mitä ei.
Rakkaushan tarkoittaa myös rajoja ja jos toinen ei kunnioita niitä rajoja, hän tekee väkivaltaa. Ja mielestäni väkivaltaan pitää suhtautua aika jyrkästi, jos siis kykenee. Nämähän eivät ole helppoja asioitaNiin. Siis ttoi ääripää on helpompi miettiä. Rajat pitäisi löytyä itsestä selkeämmin ja ne pitäisi voida tuoda suoraselkäisesti esille.
Suhteissa kun oikeasti kummalle vaan voi tulla ongelmia ja tarttis tukeakin, mutta äkkiä se menee myös niin, että se tukia vaan tukee ja toinen ei tee mitään, että sais sen ongelman korjattua.
Mutta kyllä mä näen, että kummankin pitää hyväksyä ensisijaisesti itsensä aika hyvin, että suhde toimii... sitä miten sen toisessa tunnistaa, onkin sitten aika vaikea juttu.
Joku ego voi olla aikamoinen... se on selviytymismenetelmä...🤔Kaskenpolttaja kirjoitti:
Sinun sanastosi on vähän toinen kuin minun, siksi minun pitää vähän arvailla.
Identiteetti on sinä, siitä ei voi luopua , koska silloin ei ole mitään. Jos taas identiteetti perustuu jollekin sellaiselle asialle, joka voidaan ottaa pois, se on aika huono juttu.
Esimerkkinä vaikka työ, joka on monelle se ihmisen merkityksen mitta ja kun työ viedään, syystä tai toisesta, ihminen jää tyhjän päälle.
Kun jää tyhjän päälle, kadottaa itsensä, ei voi antaa toisellekaan mitään. Siinä mielessä on tärkeää, että on olemassa, on läsnä itsessään, tuntee itsensä ja tietää, että on arvokas ihan itsenään ilman suoritteitaJuurikin näin. Se että identiteetti, sinuus, minuus on rakentunut jonkun ulkopuolisen varaan, sanotaan egoksi. Lapsena on saanut vaan vaikka suoritteista arvostusta, niin siitä tekemisestä tulee ego. Se työhän sit vie... ja sen rajoittaminen on myrkkyä egolle.
Disse kirjoitti:
Niin. Siis ttoi ääripää on helpompi miettiä. Rajat pitäisi löytyä itsestä selkeämmin ja ne pitäisi voida tuoda suoraselkäisesti esille.
Suhteissa kun oikeasti kummalle vaan voi tulla ongelmia ja tarttis tukeakin, mutta äkkiä se menee myös niin, että se tukia vaan tukee ja toinen ei tee mitään, että sais sen ongelman korjattua.
Mutta kyllä mä näen, että kummankin pitää hyväksyä ensisijaisesti itsensä aika hyvin, että suhde toimii... sitä miten sen toisessa tunnistaa, onkin sitten aika vaikea juttu.
Joku ego voi olla aikamoinen... se on selviytymismenetelmä...🤔Siinä se juttu onkin, jos toinen tarvitsee jotain ja sinä annat, mutta et koskaan saa jotain mitä sinä tarvitsisit. Silloin sitä joutuu miettimään, että miten eteenpäin. Varsinkin, jos puhuminen ei tuo asiaan muutosta.
Pitäisi osata avoimesti kertoa tarpeistaa toiselle ja kummankin pitäisi vastata toisen tarpeisiin, sanon pitäisi, koska se ei aina mene niin ja siinä sitten kärvistellään tai riidellään vaikka roskapussin viemisestä, kun kyse on siitä, että ei ole tullut kuulluksi.
Siinä joutuu sitten miettimään sitä, että voinko vaatia toista muuttumaan? Voinko hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on? Riittääkö minulle se, mitä hän antaa ja mitä itse saan?Kaskenpolttaja kirjoitti:
Minun ihmiskäsitykseni on sellainen, että otan huomioon sen toisen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että asetun kynnysmatoksi. Ajattelen jotenkin niin, että toisen ihmisen edun huomioiminen ei ole minulta pois. Vaikea selittää ja en tiedä miten parisuhteessa ekäisin, kun en ole sitten nuoruuteni parisuhteessa ollut.
Kuitenkin minulle on tärkeää se jonkun yhteisen löytyminen, taisit sinäkin siitä jossakin mainita.
Ei niin, että hukkaisin itseni, vaan niin, että olen läsnä.No se, että huomioi aina ensin itsensä, ei ole itsekästä. Toisenkin voi huomioida niin, että sen haluaa itse tehdä. Silloinhan se menee oman huomioimisen kautta...
Tää kommentti jäi välistä näköjään... kaveritkin paukuttaa viestejä välillä whatsapilla ja mesesssä. 😬Disse kirjoitti:
Juurikin näin. Se että identiteetti, sinuus, minuus on rakentunut jonkun ulkopuolisen varaan, sanotaan egoksi. Lapsena on saanut vaan vaikka suoritteista arvostusta, niin siitä tekemisestä tulee ego. Se työhän sit vie... ja sen rajoittaminen on myrkkyä egolle.
Totta kai se on myrkkyä, koska ihminen ei anna osaa itsestään leikata pois, ellei saa tilalle jotain, mikä täyttää sen leikatun osan.
Ihan samoin kuin alkoholistilta ei voi viedä pulloa, ellei anna jotainriittävää tilalle. Toisen turvaa ei saa viedä, eikä selviytymiskeinoa antamatta tilalle jotain yhtä turvallista.Disse kirjoitti:
No se, että huomioi aina ensin itsensä, ei ole itsekästä. Toisenkin voi huomioida niin, että sen haluaa itse tehdä. Silloinhan se menee oman huomioimisen kautta...
Tää kommentti jäi välistä näköjään... kaveritkin paukuttaa viestejä välillä whatsapilla ja mesesssä. 😬Sano niille kavereille, ettei saa häiritä :D
Toistahan ei voi huomioida, ellei pidä huolta siitä, että itse on voimissan, eli siten se kyllä aina lähtee itsestä. Täytyy pitää huoli itsestä, että voi pitää huolta toisesta.Kaskenpolttaja kirjoitti:
Siinä se juttu onkin, jos toinen tarvitsee jotain ja sinä annat, mutta et koskaan saa jotain mitä sinä tarvitsisit. Silloin sitä joutuu miettimään, että miten eteenpäin. Varsinkin, jos puhuminen ei tuo asiaan muutosta.
Pitäisi osata avoimesti kertoa tarpeistaa toiselle ja kummankin pitäisi vastata toisen tarpeisiin, sanon pitäisi, koska se ei aina mene niin ja siinä sitten kärvistellään tai riidellään vaikka roskapussin viemisestä, kun kyse on siitä, että ei ole tullut kuulluksi.
Siinä joutuu sitten miettimään sitä, että voinko vaatia toista muuttumaan? Voinko hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on? Riittääkö minulle se, mitä hän antaa ja mitä itse saan?Niinpä. Mutta mä uskon, että suurin ongelma mulka ainakin on ollut juuri tuo itsensä kuuntelu ja huomioiminen.
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Totta kai se on myrkkyä, koska ihminen ei anna osaa itsestään leikata pois, ellei saa tilalle jotain, mikä täyttää sen leikatun osan.
Ihan samoin kuin alkoholistilta ei voi viedä pulloa, ellei anna jotainriittävää tilalle. Toisen turvaa ei saa viedä, eikä selviytymiskeinoa antamatta tilalle jotain yhtä turvallista.Toi turva kolahti.... minusta on sitä etsitty... on sanottu, että minusta on etsitty turvaa.
Mutta noinhan se on..Disse kirjoitti:
Niinpä. Mutta mä uskon, että suurin ongelma mulka ainakin on ollut juuri tuo itsensä kuuntelu ja huomioiminen.
Itseä pitääkin kuunnella ja huomioida. Elämässä pitää olla asioita, joista saa voimavaroja. Ei voi ammentaa, ellei myös tankkaa ja kuka milläkin tavalla sitten tankkaa.
Disse kirjoitti:
Niinpä. Mutta mä uskon, että suurin ongelma mulka ainakin on ollut juuri tuo itsensä kuuntelu ja huomioiminen.
Itseä pitääkin kuunnella ja huomioida. Elämässä pitää olla asioita, joista saa voimavaroja. Ei voi ammentaa, ellei myös tankkaa ja kuka milläkin tavalla sitten tankkaa.
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Sano niille kavereille, ettei saa häiritä :D
Toistahan ei voi huomioida, ellei pidä huolta siitä, että itse on voimissan, eli siten se kyllä aina lähtee itsestä. Täytyy pitää huoli itsestä, että voi pitää huolta toisesta.No lopettivat onneks sanomatta. Toinen oli löytänyt ihgun miehen, toinen vaan muuten vaan läyrys kaikkee. Kyseli tästä ylityöhässäkästä. 😁
Niin. No tässä sitä ollaan... teoria hiton hyvin hallussa, käytäntö viimeks mennyt v.tuiks kun jeesuksen pääsiäinen. Helpoin ois se off-nappi löytää sille jollekin halulle naista kohtaan. Oisko se se Abriksen mainitsema leikkaus.... pääsis sekin mekoistaan. 😂😂😂Disse kirjoitti:
Toi turva kolahti.... minusta on sitä etsitty... on sanottu, että minusta on etsitty turvaa.
Mutta noinhan se on..Minusta kumppanin tulee olla turva, molemmin puolin. Eräs nuori mies kirjoitti yhdessä runossaan, että tyttö oli hänelle tuulensuoja ja se kolahti minuun. Juuri niin sen pitäisi olla, olemme tuulensuojia toisillemme. Kun toinen on heikoilla, toinen tukee ja sitten päin vastoin. Kummallakin pitää olla mahdollisuus tankata myös toisen sylissä sitä turvaa, niin kuin lapsi sen tekee, saadakseen rohkeutta katsella taas ympärilleen.
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Itseä pitääkin kuunnella ja huomioida. Elämässä pitää olla asioita, joista saa voimavaroja. Ei voi ammentaa, ellei myös tankkaa ja kuka milläkin tavalla sitten tankkaa.
Niin. Siihen parisuhteeseen tarvii kaks aika tasapainoista erillistä ihmistä. Siitä se lähtis...
Sit kumpikin osais elää ja tankata sit voimaa toisistaan, muuten se menee päinvastaiseks.... se vie mehut...🙄Disse kirjoitti:
No lopettivat onneks sanomatta. Toinen oli löytänyt ihgun miehen, toinen vaan muuten vaan läyrys kaikkee. Kyseli tästä ylityöhässäkästä. 😁
Niin. No tässä sitä ollaan... teoria hiton hyvin hallussa, käytäntö viimeks mennyt v.tuiks kun jeesuksen pääsiäinen. Helpoin ois se off-nappi löytää sille jollekin halulle naista kohtaan. Oisko se se Abriksen mainitsema leikkaus.... pääsis sekin mekoistaan. 😂😂😂Kastraatio olisi varmasti jollakin tasolla helppo.
Kuitenkin taas sen miettiminen miksi meni vi.tuiksi on myös aika antoisaa seuraavia pettymyksiä ajatellen :)
Haluatko kertoa mikä siinä meni vi.tuiksi? Miten itse sen näet?Kaskenpolttaja kirjoitti:
Minusta kumppanin tulee olla turva, molemmin puolin. Eräs nuori mies kirjoitti yhdessä runossaan, että tyttö oli hänelle tuulensuoja ja se kolahti minuun. Juuri niin sen pitäisi olla, olemme tuulensuojia toisillemme. Kun toinen on heikoilla, toinen tukee ja sitten päin vastoin. Kummallakin pitää olla mahdollisuus tankata myös toisen sylissä sitä turvaa, niin kuin lapsi sen tekee, saadakseen rohkeutta katsella taas ympärilleen.
Viitaten edelliseen viestiin.... kaks tasapainoista ihmistä...
Disse kirjoitti:
Niin. Siihen parisuhteeseen tarvii kaks aika tasapainoista erillistä ihmistä. Siitä se lähtis...
Sit kumpikin osais elää ja tankata sit voimaa toisistaan, muuten se menee päinvastaiseks.... se vie mehut...🙄Niin se vaan on. Ja jomman kumman on aloitettava se puhuminen ja sen yhteisen etsiminen.
Disse kirjoitti:
Viitaten edelliseen viestiin.... kaks tasapainoista ihmistä...
Mitä tarkoitat tasapainoisella?
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Kastraatio olisi varmasti jollakin tasolla helppo.
Kuitenkin taas sen miettiminen miksi meni vi.tuiksi on myös aika antoisaa seuraavia pettymyksiä ajatellen :)
Haluatko kertoa mikä siinä meni vi.tuiksi? Miten itse sen näet?No en oikeesti niin pitkälle lähtis... 😂
En mä täällä ala kertomaan. Se on yksityisjuttuja. Ja nää mun kertomuksetkin on useamman suhteen summaa. Ja sit osa teoriaa. Mut yksityisjutut on yksityisjuttuja. Täällä nää mulkut jaksaa niitä riepotella. Mä oon vielä aika piikki lihassa täällä monelle. 😁Kaskenpolttaja kirjoitti:
Niin se vaan on. Ja jomman kumman on aloitettava se puhuminen ja sen yhteisen etsiminen.
Puhekin on vähän suhteessa vaikeaa, jos siinä ei pysytä asiassa, vaan jokin menee oman minuuden puolustusjärjestelmää vastaan... ja varsinkin kun se oma minä on ego. 🤔
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Mitä tarkoitat tasapainoisella?
Että tunnistaa itsensä. Osaa ottaa vastaan asioita, ilman että ne just napsahtaa ihon alle. Osaa pitää rajansa ja sanoa ne suoraan heti kun tunnistaa. Sekä pysyy siinä mitä on.
Disse kirjoitti:
Puhekin on vähän suhteessa vaikeaa, jos siinä ei pysytä asiassa, vaan jokin menee oman minuuden puolustusjärjestelmää vastaan... ja varsinkin kun se oma minä on ego. 🤔
Ymmärrän kyllä ettei yksityisasioita kannata levitellä täällä.
Se parisuhteessa juuri onkin se vaikeus, koska se on niin merkittävä ja tärkeä suhde, puolustusreaktiot helposti pomppaavat päälle. Siinä sitä oppia kaivataan, että ne voidaan ohittaa ja rehellisesti ja avoimesti voidaan kertoa toiselle mikä mättää . No se on se minunkin kompastuskiveni. Ainakin aviossa oli, saattaa se olla, että nyt olisi hiukan paremmat eväät .Disse kirjoitti:
Että tunnistaa itsensä. Osaa ottaa vastaan asioita, ilman että ne just napsahtaa ihon alle. Osaa pitää rajansa ja sanoa ne suoraan heti kun tunnistaa. Sekä pysyy siinä mitä on.
Kyllä asiat helposti ihon alle menevät. Sitten kun osaisi sen toiselle kertoa, oltas jo aika pitkällä.
Meillä on jokaisella historiamme ja sen me tuomme mukanamme siihen parisuhteeseen.Disse kirjoitti:
Että tunnistaa itsensä. Osaa ottaa vastaan asioita, ilman että ne just napsahtaa ihon alle. Osaa pitää rajansa ja sanoa ne suoraan heti kun tunnistaa. Sekä pysyy siinä mitä on.
Kyllä asiat helposti ihon alle menevät. Sitten kun osaisi sen toiselle kertoa, oltas jo aika pitkällä.
Meillä on jokaisella historiamme ja sen me tuomme mukanamme siihen parisuhteeseen.Kaskenpolttaja kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ettei yksityisasioita kannata levitellä täällä.
Se parisuhteessa juuri onkin se vaikeus, koska se on niin merkittävä ja tärkeä suhde, puolustusreaktiot helposti pomppaavat päälle. Siinä sitä oppia kaivataan, että ne voidaan ohittaa ja rehellisesti ja avoimesti voidaan kertoa toiselle mikä mättää . No se on se minunkin kompastuskiveni. Ainakin aviossa oli, saattaa se olla, että nyt olisi hiukan paremmat eväät .No se identiteetin, oman todellisen minuuden selvittäminen ja sitä arvostaminrn on kaiken a j o. Se puskee läpi jotenkin ja joskus...
Rakkauteen... syvään rakkauteen perustuvassa suhteessa egot räjähtelee... ne ei kestä. Jotkut vaan reagoi eritavalla. Toiset energisemmin, toiset vetäytyy kuoreen...Kaskenpolttaja kirjoitti:
Kyllä asiat helposti ihon alle menevät. Sitten kun osaisi sen toiselle kertoa, oltas jo aika pitkällä.
Meillä on jokaisella historiamme ja sen me tuomme mukanamme siihen parisuhteeseen.No mä mietin, että se rakkaus vois tuon ylittää... antaa uskoa ja toivoa, mutta toisen tunteita kun ei voi tietää...
Ja mikä taistelu siellä käydään?
Kohta muuten mun lähdettävä töihin... motukan selkään ja kaupan kautta takki lepattaen 12 tunniks hommiin... 😬👌- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No se identiteetin, oman todellisen minuuden selvittäminen ja sitä arvostaminrn on kaiken a j o. Se puskee läpi jotenkin ja joskus...
Rakkauteen... syvään rakkauteen perustuvassa suhteessa egot räjähtelee... ne ei kestä. Jotkut vaan reagoi eritavalla. Toiset energisemmin, toiset vetäytyy kuoreen...Sanot tuon jotenkin niin juhlavasti ja isosti, etten ole ihan varma mitä tarkoitat.
Ajattelen, että kaikki lähtee siitä, että rakastaa itseään ja pitää itseään arvokkaana ja pitää myös kumppaniaan arvokkaana ja kunnioittaa häntä.
Ainahan me toisiimme törmäämme ja siinä törmäyskohdassa sitten punnitaan ne ihmissuhdetaidot. Osaammeko toistemme luo silloin , kun törmätään. Haluammeko toistemme luo, kun törmätään.
-kaskenpolttaja - Anonyymi
Disse kirjoitti:
No mä mietin, että se rakkaus vois tuon ylittää... antaa uskoa ja toivoa, mutta toisen tunteita kun ei voi tietää...
Ja mikä taistelu siellä käydään?
Kohta muuten mun lähdettävä töihin... motukan selkään ja kaupan kautta takki lepattaen 12 tunniks hommiin... 😬👌Toisen tunteita ei voi tietää, mutta aina voi kysyä ja itsestähän se lähtee, mitä on valmis itse tekemään.
Mukavaa työpäivää :)...yötä siis
-kaskenpolttaja Anonyymi kirjoitti:
Sanot tuon jotenkin niin juhlavasti ja isosti, etten ole ihan varma mitä tarkoitat.
Ajattelen, että kaikki lähtee siitä, että rakastaa itseään ja pitää itseään arvokkaana ja pitää myös kumppaniaan arvokkaana ja kunnioittaa häntä.
Ainahan me toisiimme törmäämme ja siinä törmäyskohdassa sitten punnitaan ne ihmissuhdetaidot. Osaammeko toistemme luo silloin , kun törmätään. Haluammeko toistemme luo, kun törmätään.
-kaskenpolttajaNiin. Minusta siinä onkin muttana vaan se halu johonkin parempaan tai sitten vastassa pelko itsensä menettämisenä.... no laske kummanko oman identiteettinsä löytänyt tasapainoin valitsee?
Anonyymi kirjoitti:
Toisen tunteita ei voi tietää, mutta aina voi kysyä ja itsestähän se lähtee, mitä on valmis itse tekemään.
Mukavaa työpäivää :)...yötä siis
-kaskenpolttajaMä johonkin vaatimuslistaan täällä kumppanista esitinkin ainoana, että itsetuntemus. 😊
No pitää mennä, mut puolen yön jälkeen taas pääsen surffaamaan. 😊👌Disse kirjoitti:
Niin. Minusta siinä onkin muttana vaan se halu johonkin parempaan tai sitten vastassa pelko itsensä menettämisenä.... no laske kummanko oman identiteettinsä löytänyt tasapainoin valitsee?
Miten voi menettää itsensä, jos haluaa etsin parasta yhteistä?
Minua vähän häiritsee tuo tasapainoinen...
vaikka ei olisi niin kokonaan itseään löytänyt ( onko kukaan) eikö voi yhdessä etsiä sitä kuka minä olen ja kuka sinä olet ja keitä olemme me?
Ja ettei liian helpoksi menisi, voiko etsiä, vaikka toinen ei heti uskalla lähteä siihen etsintään?
Voiko myös omalla asenteellaan vaikuttaa siihen, että toinen myös jossakin vaiheessa rohkaistuu ja luottaa?No minä kerään tässä odotellessa sinulle liudan kysymyksiä. :)
Sanoit tuossa itsetuntemus...tietenkin on hyvä, että tuntee itsensä ja se toinenkin tuntee itsensä. Kuitenkin voi myös houkutella toisen löytämään jotain itsestään, jos haluaa.
Koskaanhan me emme ole valmiita, joten jos etsii jo valmista ihmistä parisuhteeseen, ei taida löytää.
Ja eikö se aina ole juuri sitä, että puhutaan ja puhutaan ja sitä kautta löydetään luottamus ja rohkeus heittäytyä toisen varaan?Kaskenpolttaja kirjoitti:
Miten voi menettää itsensä, jos haluaa etsin parasta yhteistä?
Minua vähän häiritsee tuo tasapainoinen...
vaikka ei olisi niin kokonaan itseään löytänyt ( onko kukaan) eikö voi yhdessä etsiä sitä kuka minä olen ja kuka sinä olet ja keitä olemme me?
Ja ettei liian helpoksi menisi, voiko etsiä, vaikka toinen ei heti uskalla lähteä siihen etsintään?
Voiko myös omalla asenteellaan vaikuttaa siihen, että toinen myös jossakin vaiheessa rohkaistuu ja luottaa?Riippuu onko se minuus just se ego, vai lähempänä oikeaa minuutta? Vaikea sitä on kenenkään tietenkään löytää itseään vaikka suhteessa, onhsn se suhdeminuus oma osa-alua, ei se ihan arkipäiväistä ole. Siksi se pitääkin etsiä joka suhteessa varmaan.
Tasapainoinen ihminen sallii tunteiden mylläykset puolin jos toisin... ne ei saa aikaan hätää, paniikkia tai muita äärireagointeja. Esimerkiksi ei tarvitse huutaa, eikä vetää perskännejä toisen takia tms. Omaa aikaa ja tilaa voi tietenkin ottaa ja siitä ilmoittaa... kyllä sellaisessa ympäristössä on juuri sitä tuulensuojaa.
Ja yksi mikä on jännä juttu. Tasapainoinen ihminen osaa lohduttaa. Koska se tietää, että toi ei oikeasti minua syytä, vaan etsii itseään ja haluaa saada hyvää kummallekin. 😊👌Kaskenpolttaja kirjoitti:
No minä kerään tässä odotellessa sinulle liudan kysymyksiä. :)
Sanoit tuossa itsetuntemus...tietenkin on hyvä, että tuntee itsensä ja se toinenkin tuntee itsensä. Kuitenkin voi myös houkutella toisen löytämään jotain itsestään, jos haluaa.
Koskaanhan me emme ole valmiita, joten jos etsii jo valmista ihmistä parisuhteeseen, ei taida löytää.
Ja eikö se aina ole juuri sitä, että puhutaan ja puhutaan ja sitä kautta löydetään luottamus ja rohkeus heittäytyä toisen varaan?Ainahan jokaisesta meistä löytyy uutta. Muututaan sina vähän. Vaikka vanhetaan. Muksut muuttaa pois, harrastukset kevenee, työt muuttuu.... kaikki vaatii sen, että tunnetaan itsemme mekanismit toimia, ajatella, tuntea ja kokea. Tarkoitan sillä siis leikkimielisesti sitä, miten tätä tyyppiä ajetaan. 😁
Disse kirjoitti:
Ainahan jokaisesta meistä löytyy uutta. Muututaan sina vähän. Vaikka vanhetaan. Muksut muuttaa pois, harrastukset kevenee, työt muuttuu.... kaikki vaatii sen, että tunnetaan itsemme mekanismit toimia, ajatella, tuntea ja kokea. Tarkoitan sillä siis leikkimielisesti sitä, miten tätä tyyppiä ajetaan. 😁
Heh... nyt on itikat mun ja tään työpaikan väliltä mun etupuolella ajoasua! 😂
Kunnon ropina kävi... ja just pesin puvun. 😤Disse kirjoitti:
Riippuu onko se minuus just se ego, vai lähempänä oikeaa minuutta? Vaikea sitä on kenenkään tietenkään löytää itseään vaikka suhteessa, onhsn se suhdeminuus oma osa-alua, ei se ihan arkipäiväistä ole. Siksi se pitääkin etsiä joka suhteessa varmaan.
Tasapainoinen ihminen sallii tunteiden mylläykset puolin jos toisin... ne ei saa aikaan hätää, paniikkia tai muita äärireagointeja. Esimerkiksi ei tarvitse huutaa, eikä vetää perskännejä toisen takia tms. Omaa aikaa ja tilaa voi tietenkin ottaa ja siitä ilmoittaa... kyllä sellaisessa ympäristössä on juuri sitä tuulensuojaa.
Ja yksi mikä on jännä juttu. Tasapainoinen ihminen osaa lohduttaa. Koska se tietää, että toi ei oikeasti minua syytä, vaan etsii itseään ja haluaa saada hyvää kummallekin. 😊👌Sinä olet kyllä varmaankin lueskellut noita ego-juttuja ja minuus-juttuja. Minä en niihin ole jaksanut paneutua, kun en ajattele ihmistä niin monimutkaisesti.
Jos minä ajattelisin, että lähtisin parisuhteeseen vasta silloin, kun lakaan panikoimasta tai ääneni pysyy tasaisena, saankin sitten heittää parisuhdehaaveet romukoppaan. Enkä edes usko tuohon ajatukseen.
Ihmisellä on tunteita ja hän tuo niitä esiin itselle luontaisella tavalla ja minun tapani on korottaa ääneni vihaisena sekä myös innostuneena.
Hiukan tuli kuva siitä, että tasapainoinen ihminen menee ulos( pakenee paikalta) kun alkaa olla tunteita ja tulee rauhallisena takaisin. Puhutaanko siinä mallissa siitä mitä tapahtui vai tapahtuuko siinä mallissa koskaan asioita, joita pitäisi selvittää?
Tuon kuvan mukaan, jos siis ymmärsin tuon tasapainoisen oikein, en itse ole tasapainoinen, enkä siis osaa lohduttaa. Todellisuus on kuitenkin ymmärtääkseni toisin. En hekä ole tasapainoinen, mutta osaan vissiin palautteen perusteella lohduttaa. Toisen kipu ja kärsimys ja kyyneleet eivät ahdista minua...eivät enää ahdista, ovat ahdistaneet joskus. En tunne tarvetta poistua paikalta, kun joku kärsii.
Ehkä minun pitää ottaa taas käsittelyyn nuo egojutut....vaikkakaan en kyllä osaa ajatella niin monimutkaisesti ja pyöritellä sanoja.Disse kirjoitti:
Heh... nyt on itikat mun ja tään työpaikan väliltä mun etupuolella ajoasua! 😂
Kunnon ropina kävi... ja just pesin puvun. 😤Kyllä niitä ötököitä tähän aikaan on. Minä kun muutin tähän missä nyt asun, joen rantaan, en tajunnut noita ötököitä. Minulla oli illalla partsin ovi auki, ei ötökkäverkkoa ja valot olkkarissa. Ja yhtäkkiä aloin katsoa kattoa, että mitä hittoa.....ihan täynnä sellaisia mitä lie horkkahyttysiä :)
Aamulla niitä oli raatona lattia täysi....arvaa hankinko parstin oveen hyttysverkon :DKaskenpolttaja kirjoitti:
Sinä olet kyllä varmaankin lueskellut noita ego-juttuja ja minuus-juttuja. Minä en niihin ole jaksanut paneutua, kun en ajattele ihmistä niin monimutkaisesti.
Jos minä ajattelisin, että lähtisin parisuhteeseen vasta silloin, kun lakaan panikoimasta tai ääneni pysyy tasaisena, saankin sitten heittää parisuhdehaaveet romukoppaan. Enkä edes usko tuohon ajatukseen.
Ihmisellä on tunteita ja hän tuo niitä esiin itselle luontaisella tavalla ja minun tapani on korottaa ääneni vihaisena sekä myös innostuneena.
Hiukan tuli kuva siitä, että tasapainoinen ihminen menee ulos( pakenee paikalta) kun alkaa olla tunteita ja tulee rauhallisena takaisin. Puhutaanko siinä mallissa siitä mitä tapahtui vai tapahtuuko siinä mallissa koskaan asioita, joita pitäisi selvittää?
Tuon kuvan mukaan, jos siis ymmärsin tuon tasapainoisen oikein, en itse ole tasapainoinen, enkä siis osaa lohduttaa. Todellisuus on kuitenkin ymmärtääkseni toisin. En hekä ole tasapainoinen, mutta osaan vissiin palautteen perusteella lohduttaa. Toisen kipu ja kärsimys ja kyyneleet eivät ahdista minua...eivät enää ahdista, ovat ahdistaneet joskus. En tunne tarvetta poistua paikalta, kun joku kärsii.
Ehkä minun pitää ottaa taas käsittelyyn nuo egojutut....vaikkakaan en kyllä osaa ajatella niin monimutkaisesti ja pyöritellä sanoja.Olen vaan ottanut sen sanavalikoimaan. Sillä voi kertos jotain. Se on minulle sellainen väärin muodostunut minäkuva. Äkkiä siitä tulee fiilis, että se on jokin ekstraylpeys itsestä, mutta en tarkoita sitä sillä.
Ei tasapainoinen minusta tarkoita kylmän laskelmoivaa, tai tunteet koppaan heittävää. Eikä sen tartte lähteä edes paikalta.
Tasapainoinen ehkä pysyy asiassa kiinni. Vähän kuin mielen ammattilainen. Ei se olr mitään absoluuttista ja kliinistä minusta. 😊
Vaikutat ihan tasapainoiselle. Et lähde sinkoilemaan. Sinua jotkin minun sanat selkeästi kopsahtelee, mutta näet niiden taakse. Silloin voikin lohduttaa, kun ei näe uhkaa tai pidä itseään syyllisenä, syytettynä tms.Kaskenpolttaja kirjoitti:
Kyllä niitä ötököitä tähän aikaan on. Minä kun muutin tähän missä nyt asun, joen rantaan, en tajunnut noita ötököitä. Minulla oli illalla partsin ovi auki, ei ötökkäverkkoa ja valot olkkarissa. Ja yhtäkkiä aloin katsoa kattoa, että mitä hittoa.....ihan täynnä sellaisia mitä lie horkkahyttysiä :)
Aamulla niitä oli raatona lattia täysi....arvaa hankinko parstin oveen hyttysverkon :DEilen ei ollut noin paljoa.... varmaan yökosteuksissa niitä tihulaisia syntyy lisää.
No pitää raapata irti kunhan kuivavat. 😬
Huomenna lähden reissuun, niin kehtaa sit talsia näissä releissä ihmisten ilmoilla. Hurautan Lappeenrantaan-Lahteen ja Jyväskylän seuduille. 😊👌
Kolme yötä lietsussa. 😎Disse kirjoitti:
Olen vaan ottanut sen sanavalikoimaan. Sillä voi kertos jotain. Se on minulle sellainen väärin muodostunut minäkuva. Äkkiä siitä tulee fiilis, että se on jokin ekstraylpeys itsestä, mutta en tarkoita sitä sillä.
Ei tasapainoinen minusta tarkoita kylmän laskelmoivaa, tai tunteet koppaan heittävää. Eikä sen tartte lähteä edes paikalta.
Tasapainoinen ehkä pysyy asiassa kiinni. Vähän kuin mielen ammattilainen. Ei se olr mitään absoluuttista ja kliinistä minusta. 😊
Vaikutat ihan tasapainoiselle. Et lähde sinkoilemaan. Sinua jotkin minun sanat selkeästi kopsahtelee, mutta näet niiden taakse. Silloin voikin lohduttaa, kun ei näe uhkaa tai pidä itseään syyllisenä, syytettynä tms.Sinun sanasi kopsahtelevat siksi, koska en osaa ajatella niin monimutkaisesti. Eikä se kopsahtelu tarkoita, että hiiltyisin, minä vaan yritän saada selkoa.
Ego on varmasti hyvä sana käytettäväksi heidän kesken, jotka sen ymmärtävät. Minulle se tuo sekavuuden, kuten "ammattisanat" helposti tuovat niille, jotka eivät ole asiaan vihkiytyneitä.
Väärin muodostunut minäkuva on myös termi, jota on pikkuisen vaikea hahmottaa, eli mitä sinä sillä tarkoitat? Millainen on oikein muodostunut minäkuva?
Vierastan kovasti tuota sanaa tasapainoinen. Oletko sinä tasapainoinen? Tarkoittaako se samaa kuin olla sinut itsensä kanssa, ei ilmeisesti?Disse kirjoitti:
Eilen ei ollut noin paljoa.... varmaan yökosteuksissa niitä tihulaisia syntyy lisää.
No pitää raapata irti kunhan kuivavat. 😬
Huomenna lähden reissuun, niin kehtaa sit talsia näissä releissä ihmisten ilmoilla. Hurautan Lappeenrantaan-Lahteen ja Jyväskylän seuduille. 😊👌
Kolme yötä lietsussa. 😎Voi sinua onnellista :)
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Sinun sanasi kopsahtelevat siksi, koska en osaa ajatella niin monimutkaisesti. Eikä se kopsahtelu tarkoita, että hiiltyisin, minä vaan yritän saada selkoa.
Ego on varmasti hyvä sana käytettäväksi heidän kesken, jotka sen ymmärtävät. Minulle se tuo sekavuuden, kuten "ammattisanat" helposti tuovat niille, jotka eivät ole asiaan vihkiytyneitä.
Väärin muodostunut minäkuva on myös termi, jota on pikkuisen vaikea hahmottaa, eli mitä sinä sillä tarkoitat? Millainen on oikein muodostunut minäkuva?
Vierastan kovasti tuota sanaa tasapainoinen. Oletko sinä tasapainoinen? Tarkoittaako se samaa kuin olla sinut itsensä kanssa, ei ilmeisesti?No koitan itse ajatella mahdollisimman yksinkertaisesti. Mutta sanoittaa ajatukset yksinkertaisesti, ei ole helppoa.
Väärin muodostunut minäkuva on se ego. Se tulee vaikka siitä, että lapsena itkee ikävää, niin ei otetakaan syliin ja anneta tukea sille tunteen kokemiselle, vaan sanotaan vaikka, että eläs itke iso tyttö. Tuleppas katsomaan kun täällä on nukkeja. Sinulle tulee ego, joka sanoo, että ikävää ei saa tuntea, tee jotain muuta, unohda se. Sit ei osaa sitä kokea milloinkaan, se on väärin ja siihen kasvaa selviytymiskeino. Oikea tapahan on tuntea se ikävä ja aikuisenahan sitä sitten osaa lohduttaa itse itseään. Kuten tuossa sanoit, että osaat jo lohduttaa. Pahan tunteen näkeminen ja kokeminen ei ole kamalaa. Se on jo oikeaa minäkuvaa. On noita vaikka kuinka...
No on se oikeastaan ohan sama asia. Varmuus itsestä vois olla myös samaa. 🤔Kaskenpolttaja kirjoitti:
Voi sinua onnellista :)
No eläpä muuta viserrä! Oon ootellut pitkään tälläistä reissua. Toivottavasti on pilvien välissä aina mun kohdalla railo. Ettei sada. 😬👌
Disse kirjoitti:
No koitan itse ajatella mahdollisimman yksinkertaisesti. Mutta sanoittaa ajatukset yksinkertaisesti, ei ole helppoa.
Väärin muodostunut minäkuva on se ego. Se tulee vaikka siitä, että lapsena itkee ikävää, niin ei otetakaan syliin ja anneta tukea sille tunteen kokemiselle, vaan sanotaan vaikka, että eläs itke iso tyttö. Tuleppas katsomaan kun täällä on nukkeja. Sinulle tulee ego, joka sanoo, että ikävää ei saa tuntea, tee jotain muuta, unohda se. Sit ei osaa sitä kokea milloinkaan, se on väärin ja siihen kasvaa selviytymiskeino. Oikea tapahan on tuntea se ikävä ja aikuisenahan sitä sitten osaa lohduttaa itse itseään. Kuten tuossa sanoit, että osaat jo lohduttaa. Pahan tunteen näkeminen ja kokeminen ei ole kamalaa. Se on jo oikeaa minäkuvaa. On noita vaikka kuinka...
No on se oikeastaan ohan sama asia. Varmuus itsestä vois olla myös samaa. 🤔Itsetuntemushan on sitä että tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa. Varmuus itsestä olisi minun tapauksessani sitä, että tiedän millaisissa asioissa olen vajaa ja miten se saa minut toimimaan. Se ei tarkoita sitä, että osaisin aina hallita reaktioitani, vaikka tiedänkin kipupisteeni, eikä kaikkia kipupisteitä välttämättä edes tiedä ennen kuin tulee vastaan joku tai jokin, joka tökkää siihen pisteeseen. Itsetuntemus tarkoittaa minulla sitä, että tiedän minussa olevan kaikenlaista kuten meissä kaikissa on, vaikka en ehkä osaa kaikkia nimetä tai tunnistaa.
Disse kirjoitti:
No eläpä muuta viserrä! Oon ootellut pitkään tälläistä reissua. Toivottavasti on pilvien välissä aina mun kohdalla railo. Ettei sada. 😬👌
Kyllä se aurinko paistaa aina siellä missä ajelet :)
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Itsetuntemushan on sitä että tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa. Varmuus itsestä olisi minun tapauksessani sitä, että tiedän millaisissa asioissa olen vajaa ja miten se saa minut toimimaan. Se ei tarkoita sitä, että osaisin aina hallita reaktioitani, vaikka tiedänkin kipupisteeni, eikä kaikkia kipupisteitä välttämättä edes tiedä ennen kuin tulee vastaan joku tai jokin, joka tökkää siihen pisteeseen. Itsetuntemus tarkoittaa minulla sitä, että tiedän minussa olevan kaikenlaista kuten meissä kaikissa on, vaikka en ehkä osaa kaikkia nimetä tai tunnistaa.
No enpä tiedä mitä tuohon lisäämään? Eihän ihminen mikään robotti ole? Reagoidaan, tunnetaan, koetaan, mutta mulla onkin kaksi mottos tähän saumaan....
Kaikkeen löytyy aina syy.
Ja
Kaiken pitää voida toimia.
Itsessä on niin paljon kaikkea, ettei sitä koko pakettia pysty noin vaan täysin oikein ”ajamaan”. Itselle ja toisille on voitava antaa anteeksi. 😊👌Kaskenpolttaja kirjoitti:
Kyllä se aurinko paistaa aina siellä missä ajelet :)
No hyvä... sit en ota sadevaatteita mukaan. 😀😎
Disse kirjoitti:
No enpä tiedä mitä tuohon lisäämään? Eihän ihminen mikään robotti ole? Reagoidaan, tunnetaan, koetaan, mutta mulla onkin kaksi mottos tähän saumaan....
Kaikkeen löytyy aina syy.
Ja
Kaiken pitää voida toimia.
Itsessä on niin paljon kaikkea, ettei sitä koko pakettia pysty noin vaan täysin oikein ”ajamaan”. Itselle ja toisille on voitava antaa anteeksi. 😊👌Puhummeko siis samasta asiasta?
Aina joskus minä kohtaan kaltaisesi, jonka kanssa puhumme jotenkin eri kieltä. Tavallaan samaa ja kuitenkin jotenkin erilaista. Vähän kuin suomen kieli ja eestin kieli. Se on hämmentävää. Olen sitä joskus miettinyt. Onko se "kulttuuriero" vai mikä sen saa aikaan? Meillä kummallakin on paljon sanoja ja silti minun on vaikea hahmottaa mitä sanot.Disse kirjoitti:
No hyvä... sit en ota sadevaatteita mukaan. 😀😎
Ota kuitenkin...saattaahan taivaalta vettä tulla, vaikka sydämessä paistaa aurinko :D
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Puhummeko siis samasta asiasta?
Aina joskus minä kohtaan kaltaisesi, jonka kanssa puhumme jotenkin eri kieltä. Tavallaan samaa ja kuitenkin jotenkin erilaista. Vähän kuin suomen kieli ja eestin kieli. Se on hämmentävää. Olen sitä joskus miettinyt. Onko se "kulttuuriero" vai mikä sen saa aikaan? Meillä kummallakin on paljon sanoja ja silti minun on vaikea hahmottaa mitä sanot.Nää on varmaan samanlaista juttua, kun koittaisin sulle puhumalla sanoa, miten punainen joku on... sekin vielä ois helppoa, verrata vaikka johonkin ferrariin tms.
Minusta tärkein lähtökohta on, että ei mitään voi varmaksi tietää, mutta se pitää kokea.
Mutta minusts sä oot vastannut mulle ainakin ihan selkeästi niin, että oot ymmärtänyt mitä mä oon kirjoittanut. Vaikka tunnut raapivan takaraivoa ja tihrustat välillä lähempää ruutua. 😃Kaskenpolttaja kirjoitti:
Ota kuitenkin...saattaahan taivaalta vettä tulla, vaikka sydämessä paistaa aurinko :D
No saa nähdä mahtuuko ees mukaan. Otan repun ja tankkilaukun vaan. Puhtaita sukkia, kalsareita ja t-paitoja, sandaalit ja ehkä shortsit. Katsoo mitä mahtuu. 😊
Disse kirjoitti:
Nää on varmaan samanlaista juttua, kun koittaisin sulle puhumalla sanoa, miten punainen joku on... sekin vielä ois helppoa, verrata vaikka johonkin ferrariin tms.
Minusta tärkein lähtökohta on, että ei mitään voi varmaksi tietää, mutta se pitää kokea.
Mutta minusts sä oot vastannut mulle ainakin ihan selkeästi niin, että oot ymmärtänyt mitä mä oon kirjoittanut. Vaikka tunnut raapivan takaraivoa ja tihrustat välillä lähempää ruutua. 😃Mukava lukea, että olemme kirjoittaneet samasta asiasta, hiukan sitä ounastelinkin. Minulle ei kauhean usein käy niin, että en oikein tiedä olenko samalla kartalla toisen kanssa ja se on aika mielenkiintoinen kokemus. Todellakin raavin takaraivoa ja tihrustan :D
Mutta nyt minun on mentävä nukkumaan, minun aivoni ovat olleet lujilla kanssasi :)
Kiitos tästä mielenkiintoisesta keskustelusta.Hyvää yötä ja ajele varovasti kun sinne reissuun lähdet. Oikein antoisaa reissua, jos ei "nähdä" ennen kuin suuntaat pyörän kohti auringonlaskua
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Puhummeko siis samasta asiasta?
Aina joskus minä kohtaan kaltaisesi, jonka kanssa puhumme jotenkin eri kieltä. Tavallaan samaa ja kuitenkin jotenkin erilaista. Vähän kuin suomen kieli ja eestin kieli. Se on hämmentävää. Olen sitä joskus miettinyt. Onko se "kulttuuriero" vai mikä sen saa aikaan? Meillä kummallakin on paljon sanoja ja silti minun on vaikea hahmottaa mitä sanot.Mulla on muitakin jänniä termejä. Tällä palstalla oon joskus jankannut tunnevastuustakin. Ja oman elämän vastuunotosta. 😬
Ei oikein ksikille uppoa hyvänä. 😂Kaskenpolttaja kirjoitti:
Hyvää yötä ja ajele varovasti kun sinne reissuun lähdet. Oikein antoisaa reissua, jos ei "nähdä" ennen kuin suuntaat pyörän kohti auringonlaskua
No voivoi... toivottavasti ei sentään takaraivosta hiukset ohentuneet. 😬
Hyvää yötä ja täällähän mä aika ajoin luudin. Kivs löytää lisää kivoja keskustelukumppaneita. 😊👌Disse kirjoitti:
Mulla on muitakin jänniä termejä. Tällä palstalla oon joskus jankannut tunnevastuustakin. Ja oman elämän vastuunotosta. 😬
Ei oikein ksikille uppoa hyvänä. 😂No nyt tuli hiukan tutumpaa kamaa ja samalla taas miljoona uutta kysymystä. Toivottavasti saan mahdollisuuden tarttua noihin sanoihin. Tämä on niin minun "alaani" :)
Kaskenpolttaja kirjoitti:
No nyt tuli hiukan tutumpaa kamaa ja samalla taas miljoona uutta kysymystä. Toivottavasti saan mahdollisuuden tarttua noihin sanoihin. Tämä on niin minun "alaani" :)
Joo. Se on selkeää. Eiköhän niihinkin keretä palata, kun saat aivosi jäähtymään. 😬👌
Disse kirjoitti:
Joo. Se on selkeää. Eiköhän niihinkin keretä palata, kun saat aivosi jäähtymään. 😬👌
Minun aivoni jäähtyvät onneksi aika pian. Ne ovat tottuneet ankaraan työhön :D
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Minun aivoni jäähtyvät onneksi aika pian. Ne ovat tottuneet ankaraan työhön :D
No kiva. 😊👌
Noista vastuuhommistako tiedät??
Minusta ne on loogisia. Katsos olen savolainen, täällä kaikki on kuulijan vastuulla. 😂Disse kirjoitti:
No kiva. 😊👌
Noista vastuuhommistako tiedät??
Minusta ne on loogisia. Katsos olen savolainen, täällä kaikki on kuulijan vastuulla. 😂Minun aviomieheni, se nykyisin ex, on niin perussavolainen, että minun sydämeni sykkii aina savolaisilla ja omakin veren perintöni on puoleksi sieltä :)
Koko tämä tunnekenttä ja "terapiakenttä" on minulle tuttua, vaikkakin käytän siinä toisenlaisia sanoja kuin sinä. Oman terapian ja oman kasvun kautta on tullut paljonkin tahkottua näitä asioita täältä vähän kansantajuisemmasta näkökulmasta.
Olen vähän sellaisissa ympyröissä mukana, joihin liittyen tein erään kurssin lopputyön oman historian merkityksestä siinä hommassa, jossa nyt olen. :)Kaskenpolttaja kirjoitti:
Minun aviomieheni, se nykyisin ex, on niin perussavolainen, että minun sydämeni sykkii aina savolaisilla ja omakin veren perintöni on puoleksi sieltä :)
Koko tämä tunnekenttä ja "terapiakenttä" on minulle tuttua, vaikkakin käytän siinä toisenlaisia sanoja kuin sinä. Oman terapian ja oman kasvun kautta on tullut paljonkin tahkottua näitä asioita täältä vähän kansantajuisemmasta näkökulmasta.
Olen vähän sellaisissa ympyröissä mukana, joihin liittyen tein erään kurssin lopputyön oman historian merkityksestä siinä hommassa, jossa nyt olen. :)No sehän on paljon parempi, että saa kansantajuisesti asioita selitettyä.
Kaikessa itsensä ns. löytämisessähän jokaisella on oma tie ja omat tavoitteet.
Mä lähden muutes tästä lomille lomps. Tulikin aamusta kaikkea hässäkkää ja jatkui tähän vuoronvaihtoon asti. Käyn kotona pyörähtää, sekä vähän kaupoilla, sit pistän pyörän autotalliin ja huollan sen. Mä sit kerkeen välissä kyllä rustailee tännekin. 😊👌Disse kirjoitti:
No sehän on paljon parempi, että saa kansantajuisesti asioita selitettyä.
Kaikessa itsensä ns. löytämisessähän jokaisella on oma tie ja omat tavoitteet.
Mä lähden muutes tästä lomille lomps. Tulikin aamusta kaikkea hässäkkää ja jatkui tähän vuoronvaihtoon asti. Käyn kotona pyörähtää, sekä vähän kaupoilla, sit pistän pyörän autotalliin ja huollan sen. Mä sit kerkeen välissä kyllä rustailee tännekin. 😊👌Jokaisella on todellakin ne omat tiet ja tavat ja selviytymiskeinot. Ja on aika hieno kokemus vaihdella tarinoita niistä teistä. Oma kuva elämästä ja ihmisestä laajenee kummasti ja minusta se ei ole ollenkaan huono asia. Oikeastaan aika hieno löytö oli se, kun ihmisyyden monimuotoisuuden tajuaminen antoi eväitä oman itsensä hyväksymiseen.
( vaikka en minä vieläkään tämän ulkoisen minäni kanssa joka kohdassa sinut ole, mutta sisäisen minäni kanssa olen....välillä :) )Kaskenpolttaja kirjoitti:
Jokaisella on todellakin ne omat tiet ja tavat ja selviytymiskeinot. Ja on aika hieno kokemus vaihdella tarinoita niistä teistä. Oma kuva elämästä ja ihmisestä laajenee kummasti ja minusta se ei ole ollenkaan huono asia. Oikeastaan aika hieno löytö oli se, kun ihmisyyden monimuotoisuuden tajuaminen antoi eväitä oman itsensä hyväksymiseen.
( vaikka en minä vieläkään tämän ulkoisen minäni kanssa joka kohdassa sinut ole, mutta sisäisen minäni kanssa olen....välillä :) )Joo. Jokainenhan sitä koittaa etsiä sellaisen tien, että eläm sujuu.
Noi tunnevastuuideathan oikeastaan liittyy sitten muitten kanssa toimimiseen.
Tarkoitatko ulkoisella siis ulkonäköhommia? Ei kai niitä ikinä saa ihan balanssiin? Aina siellä joku nakertelee. 😬Disse kirjoitti:
Joo. Jokainenhan sitä koittaa etsiä sellaisen tien, että eläm sujuu.
Noi tunnevastuuideathan oikeastaan liittyy sitten muitten kanssa toimimiseen.
Tarkoitatko ulkoisella siis ulkonäköhommia? Ei kai niitä ikinä saa ihan balanssiin? Aina siellä joku nakertelee. 😬Juuri niitä ulkoisia... :)
Kaikkihan oikeastaan liittyy muihin ihmisiin, tai niin ainakin ajatteln itse. Jos eläisi vain yksin ilman muita ihmisiä ja vailla tunteita, jotka liittyvät muihin ihmisiin, saattaisi elämä olla helpompaa ja tasapainoisempaa....tai sitten ei.Kaskenpolttaja kirjoitti:
Juuri niitä ulkoisia... :)
Kaikkihan oikeastaan liittyy muihin ihmisiin, tai niin ainakin ajatteln itse. Jos eläisi vain yksin ilman muita ihmisiä ja vailla tunteita, jotka liittyvät muihin ihmisiin, saattaisi elämä olla helpompaa ja tasapainoisempaa....tai sitten ei.No ulkoiset seikatkin vaatii minusta pohjalle ensin sisäisen tyyneyden, niin sitten alkaa nähdä itse ulkopuolisenkin todellisemmin. Jos on jotain kiloja tullut, on kivempi niitä saada pois, kun tietää, että se on vain omaksi hyväksi, ei muiden vuoksi. 😊👌
No toi mun eilinen jankutus siitä omasta identiteetistä liittyy sit siihen, miten itsensä kokee muista irrallisena. Toisten peilauksia osaa ottaa vastaan oikein. Osa vaikka sanoo kauniiksi, osa rumaksi, niin mitä sillä on sitten merkitystä ja mitä se kertoo?
Jos ihminen sanoo jotain negatiivista toisesta, sillä on silloin itsellään jotain ongelmaa asian kanssa. Jos ei sano mitään, eikä arvostele, on kaikki hyvin. Jos taas kehuu ja antaa posia, hän kokee sen niin. 😊 Se pitäisi osata ottaa vastaan, muustahan ei ole väliä. Jos nyt puhutaan vaikka ulkoisesta habituksesta. Jos kyse jostain tekemisestä, niin sit negan voi tarkastaa, että voisiko tehdä toisin? Jos ei, niin sittenhän sekin on selvää pässinlihaa. No can do. 😀
Jokaisen meidän on oikeus elää miten eletään, kunhan ei haitata muitten elämistä. Täällä kirjoittelemalla esimerkiksi ei oikeasti haitata ketään.Disse kirjoitti:
No ulkoiset seikatkin vaatii minusta pohjalle ensin sisäisen tyyneyden, niin sitten alkaa nähdä itse ulkopuolisenkin todellisemmin. Jos on jotain kiloja tullut, on kivempi niitä saada pois, kun tietää, että se on vain omaksi hyväksi, ei muiden vuoksi. 😊👌
No toi mun eilinen jankutus siitä omasta identiteetistä liittyy sit siihen, miten itsensä kokee muista irrallisena. Toisten peilauksia osaa ottaa vastaan oikein. Osa vaikka sanoo kauniiksi, osa rumaksi, niin mitä sillä on sitten merkitystä ja mitä se kertoo?
Jos ihminen sanoo jotain negatiivista toisesta, sillä on silloin itsellään jotain ongelmaa asian kanssa. Jos ei sano mitään, eikä arvostele, on kaikki hyvin. Jos taas kehuu ja antaa posia, hän kokee sen niin. 😊 Se pitäisi osata ottaa vastaan, muustahan ei ole väliä. Jos nyt puhutaan vaikka ulkoisesta habituksesta. Jos kyse jostain tekemisestä, niin sit negan voi tarkastaa, että voisiko tehdä toisin? Jos ei, niin sittenhän sekin on selvää pässinlihaa. No can do. 😀
Jokaisen meidän on oikeus elää miten eletään, kunhan ei haitata muitten elämistä. Täällä kirjoittelemalla esimerkiksi ei oikeasti haitata ketään.Aloitan tuosta lopusta...mistä tiedät ettei haitata ketään?
Sitten tuo muista irrallinen...jäin taas pohtimaan sitä. Ymmärsinköhän sen oikein?
Muuten älä dissa keskusteluamme kutsumalla sitä jankutuksesi, jos tarkoituksesi ei ole osoittaa, että se oli merkityksetön keskustelu.
Tietysti me olemme omia yksilöitämme (pösilö ilmaus) ja kuitenkin suhteessa , liittyneenä toisiin. Oletko sinä olemassa ilman toisia?
Jos itsetunto on kunnossa, ei sillä olekaan väliä ono jonkun mielestä kaunis tai ruma, koska se kauneus nyt vaan on siellä katsojan silmässä ja me katselemme erilaisin silmin.
Annat kuvan, että kaikki on niin helppoa, tuosta vaan ja ei väliä. Ja niinhän se tietenkin paperilla onkin. Sitten kun tullaan tänne käytäntöön, sitä teoriaa opetellaan läpi elämän, varsinkin jos on saanut sellaiset eväät, että opeteltavaa on paljon.Kaskenpolttaja kirjoitti:
Aloitan tuosta lopusta...mistä tiedät ettei haitata ketään?
Sitten tuo muista irrallinen...jäin taas pohtimaan sitä. Ymmärsinköhän sen oikein?
Muuten älä dissa keskusteluamme kutsumalla sitä jankutuksesi, jos tarkoituksesi ei ole osoittaa, että se oli merkityksetön keskustelu.
Tietysti me olemme omia yksilöitämme (pösilö ilmaus) ja kuitenkin suhteessa , liittyneenä toisiin. Oletko sinä olemassa ilman toisia?
Jos itsetunto on kunnossa, ei sillä olekaan väliä ono jonkun mielestä kaunis tai ruma, koska se kauneus nyt vaan on siellä katsojan silmässä ja me katselemme erilaisin silmin.
Annat kuvan, että kaikki on niin helppoa, tuosta vaan ja ei väliä. Ja niinhän se tietenkin paperilla onkin. Sitten kun tullaan tänne käytäntöön, sitä teoriaa opetellaan läpi elämän, varsinkin jos on saanut sellaiset eväät, että opeteltavaa on paljon.No siis voijaan haitata, sit pitää miettiä, mitä voi tehdä että ei haittais. Mäkin oon täällä sanonut, että jos mun jutut ketä ahdistaa, jättää lukematta. Sillähän se selviää.,mutta en aio vielä lopettaa, vaikka joku vaatiskin. 😝
Aina löytyy konsti, millä homma toimii molemminpäin. 😊👌
No mä nyt vaan itselleni lähinnä sanoin tuon jankkaamisen, se kun putkuaa tulla joka kohdassa ulos.. en dissaa..😊 Vähän mun tapa puhua.... sarkasmia pikkuisen aina. 😀
Irrallinen tai eriytynyt. Jos se oma minuus...hah...identiteetti alkaa selviämään, ei tarvitse aina peilausta muualta. Osaa nähdä itse itsensä. Erillisenä muista. 😊👌 Saitko?
Muut ihmiset on tärkeitä, mutta itsehän me jotenkin luodaan se id...😃 identiteetti itsestämme. Ne toisien peilit vaan pitää nähdä oikein. Joku perhana siinä on, että negatiivinen peilaus kyllä osuu ja uppoaa, mutta posi ei. Ja se on se epävarmuus itsestä. Eli ei erillisyys...irrallisuus ja itsenäinen minäkuvan rakennus. Se täten ohjautuu ulkoapäin.... siitä kehittyy ego. Koitetaan täyttää ulkopuolisten hyväksyntä... vaikka jokainen on erimieltä.... oikea ja ainoa vastaus kun löytyy sinusta itsestä. Sieltä kun löytyy hyväksyminen, niin johan hymyilyttää. 😊
Niin, taistelen itse ihan samojen asioiden kimpussa. Täällä muut hermoilee, että v.ttu mitä p.skaa, tee itse! Niin teen... eikä oo helppoa. Välillä menee niin päin hanuria ja kynnetään turpa mullassa, mutta kyllä mä tähän uskon. Se on loogista. 😃Disse kirjoitti:
No siis voijaan haitata, sit pitää miettiä, mitä voi tehdä että ei haittais. Mäkin oon täällä sanonut, että jos mun jutut ketä ahdistaa, jättää lukematta. Sillähän se selviää.,mutta en aio vielä lopettaa, vaikka joku vaatiskin. 😝
Aina löytyy konsti, millä homma toimii molemminpäin. 😊👌
No mä nyt vaan itselleni lähinnä sanoin tuon jankkaamisen, se kun putkuaa tulla joka kohdassa ulos.. en dissaa..😊 Vähän mun tapa puhua.... sarkasmia pikkuisen aina. 😀
Irrallinen tai eriytynyt. Jos se oma minuus...hah...identiteetti alkaa selviämään, ei tarvitse aina peilausta muualta. Osaa nähdä itse itsensä. Erillisenä muista. 😊👌 Saitko?
Muut ihmiset on tärkeitä, mutta itsehän me jotenkin luodaan se id...😃 identiteetti itsestämme. Ne toisien peilit vaan pitää nähdä oikein. Joku perhana siinä on, että negatiivinen peilaus kyllä osuu ja uppoaa, mutta posi ei. Ja se on se epävarmuus itsestä. Eli ei erillisyys...irrallisuus ja itsenäinen minäkuvan rakennus. Se täten ohjautuu ulkoapäin.... siitä kehittyy ego. Koitetaan täyttää ulkopuolisten hyväksyntä... vaikka jokainen on erimieltä.... oikea ja ainoa vastaus kun löytyy sinusta itsestä. Sieltä kun löytyy hyväksyminen, niin johan hymyilyttää. 😊
Niin, taistelen itse ihan samojen asioiden kimpussa. Täällä muut hermoilee, että v.ttu mitä p.skaa, tee itse! Niin teen... eikä oo helppoa. Välillä menee niin päin hanuria ja kynnetään turpa mullassa, mutta kyllä mä tähän uskon. Se on loogista. 😃SAIN!!!!
Hitto kun alkoi naurattaa oma tuhma mielikuvitus ja on vaikea keskittyä tekstiisi...yritän vakavoitua...
No nyt minä alan päästä kärryille ...
Niinhän se menee, että varsinkin nuorempana meni siihen halpaan, että ytitti täyttää kaikenlaisia mittoja, joita toiset asettivat ja joita itsekin asetti. Pitäs olla sellanen tai tällanen, että olis hyvä ihminen. Ja kun siitä ei kerta kaikkiaan tule mitään niin. Minulla olikin itseni hukassa aika konkreettisesti tuossa takavuosina ja se oli aika kamala kokemus.
Siitä se sitten on alkanut takkuisen taipaleen kautta rakentumaan ja on tajunnut sen, että jos minä olen pyöreä, en sovi neliskanttiseen muottiin ja että elämä on pelattava niillä korteilla, jotka on saanut.
Olen oppinut myös sen, että me olemme tarpeinemme aika samalla viivalla ja minun tarpeeni eivät olen sen tärkeämmät tai kunniakkaammat kuin jonkun toisen, eli minulla ei ole sitä ainoaa oikeaa mallia elää elämää, joka kaikkien kannattaa omaksua.
Minua aina jotenkin sykähdyttää se, kuinka paljon itseään voi oppia tuntemaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Minun löytöni itseni suhteen ovat tuleet aika pitkälti siitä, että joku on painanut jotain nappiani ja on pitänyt pysähtyä miettimään että mitä tapahtui. Aina niitä löytöjä ei tee helposti eikä nopeasti, mutta hienoja ne ovat , kun sitten ne löytää.
Kerron esimerkin, ei ehkä ole viisasta, kerron kuitenkin.
Minulla on viiltelytausta, joka alkoi aikuis-iällä tai no, 18v olin kun ekoja haparoivia askelia siihen maailmaan astuin. Silloin poltin kämmenselkääni. Sitten oli tietty laastareita ja sen sellaista. Siihen liittyi kädet, en nyt avaa sitä enempää ja mietin pitkään sitä, että miksi?
Sitten kerran katselin vanhoja valokuvia lapsuudestani ja se iski kuin salama, se vastaus.
Kädet edustivat minulle hoivaa, koska olin maitorupilapsi ja minulla oli siinä valokuvassa kädet siteissä.
Joskus noihin tiedostamattomiin asioihin, joiden ovet ovat jo aika ruostuneita ja avaimet hukassa löytyykin se avain!
Elämä on vaan niin merkillinen matka ja ihminen niin täynnä kaikenlaista mielenkiintoista. Raskastahan se ajoittain on nokka porossa etsiskellä, mutta miten huikaisevaa onkaan, kun löytää!
Nyt on pakko mennä kauppaan sanoi polvi mitä tahansa, näännyn nälkään....yritän samalla pyyhkiä mielestäni kuvan tuosta ---Saitko? kohdasta :D :DKaskenpolttaja kirjoitti:
SAIN!!!!
Hitto kun alkoi naurattaa oma tuhma mielikuvitus ja on vaikea keskittyä tekstiisi...yritän vakavoitua...
No nyt minä alan päästä kärryille ...
Niinhän se menee, että varsinkin nuorempana meni siihen halpaan, että ytitti täyttää kaikenlaisia mittoja, joita toiset asettivat ja joita itsekin asetti. Pitäs olla sellanen tai tällanen, että olis hyvä ihminen. Ja kun siitä ei kerta kaikkiaan tule mitään niin. Minulla olikin itseni hukassa aika konkreettisesti tuossa takavuosina ja se oli aika kamala kokemus.
Siitä se sitten on alkanut takkuisen taipaleen kautta rakentumaan ja on tajunnut sen, että jos minä olen pyöreä, en sovi neliskanttiseen muottiin ja että elämä on pelattava niillä korteilla, jotka on saanut.
Olen oppinut myös sen, että me olemme tarpeinemme aika samalla viivalla ja minun tarpeeni eivät olen sen tärkeämmät tai kunniakkaammat kuin jonkun toisen, eli minulla ei ole sitä ainoaa oikeaa mallia elää elämää, joka kaikkien kannattaa omaksua.
Minua aina jotenkin sykähdyttää se, kuinka paljon itseään voi oppia tuntemaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Minun löytöni itseni suhteen ovat tuleet aika pitkälti siitä, että joku on painanut jotain nappiani ja on pitänyt pysähtyä miettimään että mitä tapahtui. Aina niitä löytöjä ei tee helposti eikä nopeasti, mutta hienoja ne ovat , kun sitten ne löytää.
Kerron esimerkin, ei ehkä ole viisasta, kerron kuitenkin.
Minulla on viiltelytausta, joka alkoi aikuis-iällä tai no, 18v olin kun ekoja haparoivia askelia siihen maailmaan astuin. Silloin poltin kämmenselkääni. Sitten oli tietty laastareita ja sen sellaista. Siihen liittyi kädet, en nyt avaa sitä enempää ja mietin pitkään sitä, että miksi?
Sitten kerran katselin vanhoja valokuvia lapsuudestani ja se iski kuin salama, se vastaus.
Kädet edustivat minulle hoivaa, koska olin maitorupilapsi ja minulla oli siinä valokuvassa kädet siteissä.
Joskus noihin tiedostamattomiin asioihin, joiden ovet ovat jo aika ruostuneita ja avaimet hukassa löytyykin se avain!
Elämä on vaan niin merkillinen matka ja ihminen niin täynnä kaikenlaista mielenkiintoista. Raskastahan se ajoittain on nokka porossa etsiskellä, mutta miten huikaisevaa onkaan, kun löytää!
Nyt on pakko mennä kauppaan sanoi polvi mitä tahansa, näännyn nälkään....yritän samalla pyyhkiä mielestäni kuvan tuosta ---Saitko? kohdasta :D :DArmeijatermejä. 😂
Sä kyllä hyvin hiffaat mistä turisen. Tää ei siis mun keksintöä, vaan minusta tämä on luonnollista. Aivot hatarine muisteineen on ihmeellinen harmaa mössö. Sinne rakentuu ihmeellisiä alitajuisiakin yhteyksiä.
Mutta oikeassa maailmassa.... kaiken pitää voida toimia. Kuten toi mun pyörä, mistä valutin öljyt just. Se on tehty toimimaan ja tietyt jutut on oltava just oikeintai se ei toimi oikein. Ilman jarrujakin se kulkee, mutta on ne pirun kätevät, kun pitää pysähtyä. 😂Disse kirjoitti:
Armeijatermejä. 😂
Sä kyllä hyvin hiffaat mistä turisen. Tää ei siis mun keksintöä, vaan minusta tämä on luonnollista. Aivot hatarine muisteineen on ihmeellinen harmaa mössö. Sinne rakentuu ihmeellisiä alitajuisiakin yhteyksiä.
Mutta oikeassa maailmassa.... kaiken pitää voida toimia. Kuten toi mun pyörä, mistä valutin öljyt just. Se on tehty toimimaan ja tietyt jutut on oltava just oikeintai se ei toimi oikein. Ilman jarrujakin se kulkee, mutta on ne pirun kätevät, kun pitää pysähtyä. 😂Joskus sitä jää miettimään, että mitä ne parit ovat hiffanneet, jotka ovat onnellisessa liitossa 60 vuotta. Siinä on jo sellainen taival, että on ollut pakko löytää jotain liimaa, joka ihan oikeasti saa voimaan hyvin toisen kanssa.
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Joskus sitä jää miettimään, että mitä ne parit ovat hiffanneet, jotka ovat onnellisessa liitossa 60 vuotta. Siinä on jo sellainen taival, että on ollut pakko löytää jotain liimaa, joka ihan oikeasti saa voimaan hyvin toisen kanssa.
Mietippä niitä. Ne on nuorena jo olleet yhdessä. Se indentiteetti kasvaa toisen kasvattaessa omaa vieressä. Silloin kun on kaksi tasaveroista vierekkäin, ei tule juuri hiertymiä. Sama vauhti. 😊👌
Disse kirjoitti:
Mietippä niitä. Ne on nuorena jo olleet yhdessä. Se indentiteetti kasvaa toisen kasvattaessa omaa vieressä. Silloin kun on kaksi tasaveroista vierekkäin, ei tule juuri hiertymiä. Sama vauhti. 😊👌
Kyllä minä luulen, että siinä on väkisin hioutunut sopimaan toisen mutkiin kumpainenkin.
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Kyllä minä luulen, että siinä on väkisin hioutunut sopimaan toisen mutkiin kumpainenkin.
Niinpä. Siks vanhat ihmiset kun eivät ”kehdanneet” erota, soveltuvat vähän väkisin. Ja jos ei ollut väkivaltaa, pettämisiä, alkoholismia tai muuta pahaa, niin saman asianhan se ajaa, kun nykymalli, että otetaan uusiks ja uusiks toisten kanssa. 🤔
Disse kirjoitti:
Niinpä. Siks vanhat ihmiset kun eivät ”kehdanneet” erota, soveltuvat vähän väkisin. Ja jos ei ollut väkivaltaa, pettämisiä, alkoholismia tai muuta pahaa, niin saman asianhan se ajaa, kun nykymalli, että otetaan uusiks ja uusiks toisten kanssa. 🤔
On siinä varmaan sitäkin, mutta luulen, että kaikki pitkässä liitossa elävät eivät ole liitossa siksi, etteivät kehdanneet tai "kehdanneet"erota.
Kyllä he jotkut ovat varmasti löytäneet sen tasapainon ja onnen toistensa kupeesta.Kaskenpolttaja kirjoitti:
On siinä varmaan sitäkin, mutta luulen, että kaikki pitkässä liitossa elävät eivät ole liitossa siksi, etteivät kehdanneet tai "kehdanneet"erota.
Kyllä he jotkut ovat varmasti löytäneet sen tasapainon ja onnen toistensa kupeesta.Tietysti. Ja on niitä tänäkin päivänä paljon. Luulen, että se määrä vaan kasvaa. Säkin oot antanut lapsilles ihan toiset eväät. 😊👌
Sulla on muksuja, minkä ikäisiä? Mulla on poika 16 v ja tyttö täytti just 13. 😊Disse kirjoitti:
Tietysti. Ja on niitä tänäkin päivänä paljon. Luulen, että se määrä vaan kasvaa. Säkin oot antanut lapsilles ihan toiset eväät. 😊👌
Sulla on muksuja, minkä ikäisiä? Mulla on poika 16 v ja tyttö täytti just 13. 😊Mun iltatähti on 24v ja ne muut sun ikäsiä :) siis ne kolme vanhempaa ovat neljän kympin molemmin puolin.
Lapsen lapset ovat 24 ja kuuden väliltä ja lapsen lapsen lapsi on puolen vuoden kieppeillä :)
Sun muksut on mukavan haastavassa iässä :)Kaskenpolttaja kirjoitti:
Mun iltatähti on 24v ja ne muut sun ikäsiä :) siis ne kolme vanhempaa ovat neljän kympin molemmin puolin.
Lapsen lapset ovat 24 ja kuuden väliltä ja lapsen lapsen lapsi on puolen vuoden kieppeillä :)
Sun muksut on mukavan haastavassa iässä :)Okei. No siinä on jo katrasta. 😊👌
No aika mieto haaste on. Ne on niiiiiiiiiin huikeita nakeroita ja niiiiiiin rakkaita. 😊😍❤️
Poika just lähti mopoo rassaamasta ja tyttö viestitteli. Myö ollaan yhteyksissä vaikka ois äitiviikko. Kuitenkin sit kun on mun viikko, kysellään varuilta voiks tulla. Joskus voi olla vähän muuta. 😬😝Disse kirjoitti:
Okei. No siinä on jo katrasta. 😊👌
No aika mieto haaste on. Ne on niiiiiiiiiin huikeita nakeroita ja niiiiiiin rakkaita. 😊😍❤️
Poika just lähti mopoo rassaamasta ja tyttö viestitteli. Myö ollaan yhteyksissä vaikka ois äitiviikko. Kuitenkin sit kun on mun viikko, kysellään varuilta voiks tulla. Joskus voi olla vähän muuta. 😬😝Rakkaitahan ne.
.Mietis sitä rakkautta ja tuota mitä ollaan puhuttu siitä näkökulmasta miten rakastat nassikoitasi...nouseeko ajatuksia?Kaskenpolttaja kirjoitti:
Rakkaitahan ne.
.Mietis sitä rakkautta ja tuota mitä ollaan puhuttu siitä näkökulmasta miten rakastat nassikoitasi...nouseeko ajatuksia?Se miten ihmiset oppii asioita sukupolvelta toiselle. Parasta mitä voidaan antaa omasta elämästä. 😊👌
On niin mieltänostattavaa nähdä, että he voivat tuntea, puhua ja elää. Ja mä vaan viskon vettä myllyyn. 😁👌Disse kirjoitti:
Se miten ihmiset oppii asioita sukupolvelta toiselle. Parasta mitä voidaan antaa omasta elämästä. 😊👌
On niin mieltänostattavaa nähdä, että he voivat tuntea, puhua ja elää. Ja mä vaan viskon vettä myllyyn. 😁👌Miksi sinä heitä rakastat? Luuletko sen rakkauden riittävän loppuun asti?
Kaskenpolttaja kirjoitti:
Miksi sinä heitä rakastat? Luuletko sen rakkauden riittävän loppuun asti?
En ole edes miettinyt? En kyseenalaista sitä rakkautta. Se kumpuaa vaan jostain. Olen molemmat toivottanut tervetulleiksi onnenitkun saattelemana ja siinä viimeistään syntyi yhteys. Ei sitä katkaise mikään ikinä. ❤️
Disse kirjoitti:
En ole edes miettinyt? En kyseenalaista sitä rakkautta. Se kumpuaa vaan jostain. Olen molemmat toivottanut tervetulleiksi onnenitkun saattelemana ja siinä viimeistään syntyi yhteys. Ei sitä katkaise mikään ikinä. ❤️
Niinpä, jotain ihmeellistä siinä rakkaudessa on.
Ja kun sitä miettiin, niin eikö siinä rakkaudessa ole se rakkauden ydin? Myös sen, joka olisi kiva löytää sen kumppanin kanssa, rakkaus, jota ei mikään sammuta, joka saa laittamaan toisen edun hyvin lähelle sydäntään, koska silloin saa itsekin niin valtavasti ilman vastapalveluksen odotteita?Kaskenpolttaja kirjoitti:
Niinpä, jotain ihmeellistä siinä rakkaudessa on.
Ja kun sitä miettiin, niin eikö siinä rakkaudessa ole se rakkauden ydin? Myös sen, joka olisi kiva löytää sen kumppanin kanssa, rakkaus, jota ei mikään sammuta, joka saa laittamaan toisen edun hyvin lähelle sydäntään, koska silloin saa itsekin niin valtavasti ilman vastapalveluksen odotteita?Rakkauksia ei pidä verrata. Jokainen on uniikki. Rakkaudenosoituksia ei voi mitata. Eikä rakkautta.
Lasten kohdalla on hyvä kyllä huomata oma suhtautuminen. Oikein toimivana sitä voisi verratakin parisuhteessa unelmana olevaan rakkauteen. Siinäkin pitäisi antaa toisen vaan elää, elää itsekin. Lspsien kohdalla niiden lojaalius vanhempiaan kohtaan vaan leikkaa pois jonkun parisuhteen suhteen pois.... oma epävarmuus? 🤔
Ehkä mä oon vähän nyt väsynyt miettimisiin... tarviin nyt ehkä vaan jotain kepeää ja kivaa. Mutta tuun takas joskus pykälän paremmin voimin, kamu. 😊
Höllätäänkö? 😃Disse kirjoitti:
Rakkauksia ei pidä verrata. Jokainen on uniikki. Rakkaudenosoituksia ei voi mitata. Eikä rakkautta.
Lasten kohdalla on hyvä kyllä huomata oma suhtautuminen. Oikein toimivana sitä voisi verratakin parisuhteessa unelmana olevaan rakkauteen. Siinäkin pitäisi antaa toisen vaan elää, elää itsekin. Lspsien kohdalla niiden lojaalius vanhempiaan kohtaan vaan leikkaa pois jonkun parisuhteen suhteen pois.... oma epävarmuus? 🤔
Ehkä mä oon vähän nyt väsynyt miettimisiin... tarviin nyt ehkä vaan jotain kepeää ja kivaa. Mutta tuun takas joskus pykälän paremmin voimin, kamu. 😊
Höllätäänkö? 😃Nimenomaan ei pidä verrata :)
Höllätään vaan :) nauti reissustasiKaskenpolttaja kirjoitti:
Nimenomaan ei pidä verrata :)
Höllätään vaan :) nauti reissustasiKiva et oot tullut tänne! 😃👌
On kiva kun täällä löytyy enemmän ja enemmän kivoja ihmisiä. 😊
Mä otan vähän fiilistä huomiselle reissulle ja nautin kesästä. 😉
Laitoin contrymusa-aloituksenkin. Nyt otan lomaa ihan kaikesta ja hymyilen. 😊Disse kirjoitti:
Kiva et oot tullut tänne! 😃👌
On kiva kun täällä löytyy enemmän ja enemmän kivoja ihmisiä. 😊
Mä otan vähän fiilistä huomiselle reissulle ja nautin kesästä. 😉
Laitoin contrymusa-aloituksenkin. Nyt otan lomaa ihan kaikesta ja hymyilen. 😊Kiva on täällä ollut, hienoja ihmisiä.
Hyvää musaa olit laittanut. Fiilistele ihan sydämen kyllyydestä :)Kaskenpolttaja kirjoitti:
Kiva on täällä ollut, hienoja ihmisiä.
Hyvää musaa olit laittanut. Fiilistele ihan sydämen kyllyydestä :)Hyviä ihmisiä putkahtelee sieltä ja täältä kun avaa itseään. 😊👌
Arvaappa haluunko sut völjyyn leijumaan ja levittämään kädet, pyörimään?
https://youtu.be/dYJv0hFZE7A
Tää on sinulle vain. 😊
- Anonyymi
"Ei ole todellista!"
On se todellista, kirjoitukset lentävät kuin linnut AVARUUTEEN (bitti).
Joskus iskee myös pahuus, silloin lukee: "Pahuus! Sivua ei löydy"Niinhän se on. Noissa koneissa on se vika, että kun niihin jotain ohjelmoidaan, ne sitten tekevät tasan tarkkaan sen mitä on käsketty, eikä ne osaa eritellä kommenttien sisältöjä.
Millaisiahan sanoja sinne on ohjelmoitu, kun aina ei mitenkään voi ymmärtää poiston syytä?- Anonyymi
Tietokone ei tee ikinä virheitä, se on aina ohjelmoijan syy.
Huono ohjelma. Anonyymi kirjoitti:
Tietokone ei tee ikinä virheitä, se on aina ohjelmoijan syy.
Huono ohjelma.Juuri niin. Kone tekee juuri sen, mitä sen on käsketty tehdä.
Kun en ohjelmoinnista mitään ymmärrä, en siihen osaa mitään sanoa. Olen vain ajatellut, ettei taida olla helppoa ohjelmoida niin, että poimitaan pois ilman virheitä näin meidän kirjoittajien kannalta. Ihan selkeästi poistoon menee myös aivan asiallisia kommentteja. Niissä täytyy siis olla jokin kielletty sana tai tavu, kuten oli eräässä pelissä, jota pelasin- Anonyymi
Ei sanoista vaan käsitteistä. Tutustu vaikka.... AI Programming Basics / Tekoälyohjelmoinnin perusteet.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei sanoista vaan käsitteistä. Tutustu vaikka.... AI Programming Basics / Tekoälyohjelmoinnin perusteet.
No joo, käsitteistä ainakin siinä pelissä oli kyse. Se oli ulkommaakielinen peli alunperin vaikka pelasin sitä suomeksi, kun en kieliä osaa, mutta viesteissä näki, että oli sellaisia outoja juttuja, kun siellä sensuroitiin. Aina ei heti tajunnut mikä juttu se oli, kun ilmoitti, että sopimatonta lieltä. Saattoi olla vaikka jossakin sanassa pätkä vaikka heil...lä ja niin jäi kiinni.
Sellaista se on.
-kaskenpolttaja - Anonyymi
Tuollaista sanotaan parseriksi, eli se vain ymmärtää jonkun lauseen, yksittäisiä lauseita ja sanoja, tuollaisiin liittyy sitten vähän äidinkielen kielioppia myös.
Tuollainen on itseasiassa alkeellista tekoälyä jos se "ymmärtää" yhdistellä adjektiiveja, substantiiveja ja verbejä lauseesta ja "tietää" sitten mitä pitäisi tehdä. Anonyymi kirjoitti:
Tuollaista sanotaan parseriksi, eli se vain ymmärtää jonkun lauseen, yksittäisiä lauseita ja sanoja, tuollaisiin liittyy sitten vähän äidinkielen kielioppia myös.
Tuollainen on itseasiassa alkeellista tekoälyä jos se "ymmärtää" yhdistellä adjektiiveja, substantiiveja ja verbejä lauseesta ja "tietää" sitten mitä pitäisi tehdä.Tosi ärsyttävää se oli, kun ihan asiallisen viestin kirjoitti ja sitten lähettäessä tuli teksti, että sopimatonta kielenkäyttöä. Eikä se kuitenkaan näyttänyt mitä se sopimaton oli. Esim. pikkusisko yhteen kirjoitettuna oli sopimatonta kielenkäyttöä, koska erikseen kirjoitettuna teksti meni läpi. En keksinyt mikä siinä saattoi olla vikana.
Täällä taas kun on nyt kirjoittelua seurannut, keljuttaa kyllä ne täysin väärät poistot. Vaikka kai siihen on vaan sopeuduttava, jos täällä haluaa kirjoitella. Jotenkinhan moderointi on tehtävä, eikä se ihmisenkään tekemä poisto aina ihan nappiin mene, kun asioista voi olla niin montaa mieltä.- Anonyymi
Luulen että tuo on aika yksinkertainen botti... eli ottaa vain sellaisella tekniikalla pois: tavallaan laskee sanoista pisteitä, hyvistä jutuista ja huonoista -, sitten kun tulee paljon -pisteitä niin poistaa.
Tavallaan tuollaista voisi verrata vaikka Blackjack-pelissä korttien laskemiseen, sama tekniikka.
Samalla jos laittaa linkin, niin tuo voi käydä pikaisesti katsomassa sen linkin sisällä että minne se vie. - Anonyymi
Nyt vien itseni nukkumaan, en tarvitse linkkiä, taksia enkä junaa viemään nukkumaan, sänky on niin lähellä.
Anonyymi kirjoitti:
Luulen että tuo on aika yksinkertainen botti... eli ottaa vain sellaisella tekniikalla pois: tavallaan laskee sanoista pisteitä, hyvistä jutuista ja huonoista -, sitten kun tulee paljon -pisteitä niin poistaa.
Tavallaan tuollaista voisi verrata vaikka Blackjack-pelissä korttien laskemiseen, sama tekniikka.
Samalla jos laittaa linkin, niin tuo voi käydä pikaisesti katsomassa sen linkin sisällä että minne se vie.Niin, tuskinpa ne täällä kovin paljon rahaa satsaavat noihinkaan koneisiin. Tai enhän minä tiedä mistä se hinta niille muodostuu. Siis noille boteille...on niin kuuma, että alkaa kirjoittaminen olla vähän epätarkkaa :)
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Savonlinnassa machete hyökkäys!
Myös kirvestä käytetty lyömäaseena......näin se Savonlinnakin rikastui...1321744Jos sinua kiinnostaa nainen
tai olet miettinyt, niin ei minulla ole ollut ketään. Olen viettänyt hiljaista ja yksinäistä elämää. En ole "käynyt nais571411Suoraan Sinulle
En usko välttämättä mihinkään sielunkumppanuuteen tai muuhun maagiseen voimaan, mutta sinussa olen silti nähnyt jotain,491149- 791010
Apokryfikirjat: mitä "kielletyt kirjat" kätkevät sisäänsä?
Itämaiset palstat eivät ole Raamatun tai kristinuskon asialla, mutta koska meitä häiritään täällä, meidän on puhuttava a371861Miksi toisille löytyy kumppani, mutta joillekin ei?
Usein ihmettelee, miten helppoa joillekin on löytää seuraa. Jo nuoresta asti on kumppani vierellä ja jos tulee ero, vaih124739Niin siinä kävi
Mä ihastuin suhun. Kukapa ei? Olisi pitänyt kuunnella sisäistä naisen vaistoa, etten takuulla ollut ainut. Kuulin sattum38694aa eli nyt tajuan..
eli siis pitkä-aikainen vaikeus parisuhteen saamisesta johtuu omalta kohdaltani alhaisesta yhteiskunnallisesta asemasta.117685Mikähän auttaisi kun kuIIi
Seisoo kun lipputanko. PaIIien sitominen antaa voimakkaan orkun mikä jeesaa himoja hetkeksi, mutta se panetus tulee pian69656- 17651