Oikeudessa syytetylle voidaan määrätä suoritettavaksi mielentilatutkimus jos tuomiosta saa vähintään vuoden vankeutta. Tietenkin jos tilanne sitä edellyttää ja teko on oikeuden mielestä kummallinen. Yleensä sinne mennään syytetyn pyynnöstä mutta joskus syyttäjä tai oikeus passittaa muuten sinne.
Vankilasta viedään mielisairaalaan muutaman kuukauden odottelun jälkeen ja tutkimus alkaa.
Ensin henkilötiedot ym mitkä otetaan ylös vaikka missä. Sitten ihan muutamia haastatteluja ja ihan jonninjoutavaa löpinää mikä ei tunnu olevan missään suhteessa ko tutkimukseen. Parempi tehdä ne yhteistyössä ettei saa asosialisen papereita jo kättelyssä. Nehän on jo kuittaausta vaille valmiina muutenkin odottamassa.
Tämän jälkeen alkaa ajan tappaminen mielisairaalan käytävillä. Rupattelua potilaiden kanssa ja koronaa, lisäksi kirjaston kirjoja jotka kirjataan tarkkaan ylös. Myyräntyö on jo alkanut hyvissä ajoin vaikka tutkittava ei sitä heti huomaa. On tilattu neuvolakortit ym muuta ja jos on poikakoti taustaa tai muuten vankila taustaa niin paperit on jo valmiina.
Sitten suhteettoman pitkän ajan kuluttua kutsutaan psykologintesteihin. Riippuen kokonaan psykologin ammattitaidosta tulos on sen mukainen ja sitova. Yleensä psykologit ovat paikallisen yliopiston harjoittelijoita. Mustetahraa ja MMPI ym muuta kysymyksiä laatuun; kuinka pitkä matka on Turusta Pariisiin. Jos ei ymmärrä tai kuule kysymystä se on perusteltava miksi kysyi jne.
Psykiatri, jonka on tutkittava vilaukselta nähnyt viihtyvän kahvihuoneessa tai nuorten naisharjottelijain kimpussa, suvaitsee ottaa vastaan. Katse maahan luotuna hän tarjoaa velttoa kättä ja kuin lasta pyytää istumaan. Rikoksen laadusta ja henkilöstä riippuen voi olla talon kaksi isointa hoitajaa taka vasemmalla, ikäänkuin varmistamassa turvallisuutta. Tyhjänpäiväistä rupattelua jossa on etu saada psykiatri nauramaan. Mieluumin kahdesti.
Näistä ja käytävillä käydyistä keskusteluista ym tehdään yhteenveto. Oikeastaan kaikki perustuu tutkittavan historiikkiin tai muuhun hänestä saatuun tietoon. Jopa eläkettä odottavan yksinkertaisen vangin vartijan mielipiteet painavat. Vähiten ehkä tutkittavan omiin havainnointiin, onhan kysymyksessä asiantuntijat joita kiltti suomalainen ei arvostele.
Psykiatri saattaa jankata ihan epäolennaista miksi kuuntelee Agentsia eikä Souvareita. Taikka muuta nippeliasiaa, kuten sopiiko kravatin väri hänen paitansa väriin, ym.
4-6 viikon kuluttua tutkittava viedään takaisin vankilaan. Ainoastaan TEO:sta saatu lisäaika pidentää tutkimuksen jopa 3kk maksimiin, erittäin pätevistä syistä.
TEO tutkii ja voi pyöräyttää tulokset ihan ympäri, eduksi tai haitaksi. Yleensä haitaksi.
Mutta mutta, olipa tulos mikä tahansa se ei sido tuomioistuinta, ainostaan jos on mielisairas. Silloin on edessä valtion mielisairaalaa epämääräinen aika.
Joilekkin on tehty jopa viisi tutkimusta ja aina sama tulos, alentuneesti syyntakeinen.
Mitä ihmeen järkeä koko showlla on jos sillä ei ole mitään merkitystä oikeudessa? Niin, tuomio istutaan ja istutaan sitten kanssa loppuun asti. Joskushan se kuitenkin loppuu.
Vankilasta viedään mielisairaalaan muutaman kuukauden odottelun jälkeen ja tutkimus alkaa.
Ensin henkilötiedot ym mitkä otetaan ylös vaikka missä. Sitten ihan muutamia haastatteluja ja ihan jonninjoutavaa löpinää mikä ei tunnu olevan missään suhteessa ko tutkimukseen. Parempi tehdä ne yhteistyössä ettei saa asosialisen papereita jo kättelyssä. Nehän on jo kuittaausta vaille valmiina muutenkin odottamassa.
Tämän jälkeen alkaa ajan tappaminen mielisairaalan käytävillä. Rupattelua potilaiden kanssa ja koronaa, lisäksi kirjaston kirjoja jotka kirjataan tarkkaan ylös. Myyräntyö on jo alkanut hyvissä ajoin vaikka tutkittava ei sitä heti huomaa. On tilattu neuvolakortit ym muuta ja jos on poikakoti taustaa tai muuten vankila taustaa niin paperit on jo valmiina.
Sitten suhteettoman pitkän ajan kuluttua kutsutaan psykologintesteihin. Riippuen kokonaan psykologin ammattitaidosta tulos on sen mukainen ja sitova. Yleensä psykologit ovat paikallisen yliopiston harjoittelijoita. Mustetahraa ja MMPI ym muuta kysymyksiä laatuun; kuinka pitkä matka on Turusta Pariisiin. Jos ei ymmärrä tai kuule kysymystä se on perusteltava miksi kysyi jne.
Psykiatri, jonka on tutkittava vilaukselta nähnyt viihtyvän kahvihuoneessa tai nuorten naisharjottelijain kimpussa, suvaitsee ottaa vastaan. Katse maahan luotuna hän tarjoaa velttoa kättä ja kuin lasta pyytää istumaan. Rikoksen laadusta ja henkilöstä riippuen voi olla talon kaksi isointa hoitajaa taka vasemmalla, ikäänkuin varmistamassa turvallisuutta. Tyhjänpäiväistä rupattelua jossa on etu saada psykiatri nauramaan. Mieluumin kahdesti.
Näistä ja käytävillä käydyistä keskusteluista ym tehdään yhteenveto. Oikeastaan kaikki perustuu tutkittavan historiikkiin tai muuhun hänestä saatuun tietoon. Jopa eläkettä odottavan yksinkertaisen vangin vartijan mielipiteet painavat. Vähiten ehkä tutkittavan omiin havainnointiin, onhan kysymyksessä asiantuntijat joita kiltti suomalainen ei arvostele.
Psykiatri saattaa jankata ihan epäolennaista miksi kuuntelee Agentsia eikä Souvareita. Taikka muuta nippeliasiaa, kuten sopiiko kravatin väri hänen paitansa väriin, ym.
4-6 viikon kuluttua tutkittava viedään takaisin vankilaan. Ainoastaan TEO:sta saatu lisäaika pidentää tutkimuksen jopa 3kk maksimiin, erittäin pätevistä syistä.
TEO tutkii ja voi pyöräyttää tulokset ihan ympäri, eduksi tai haitaksi. Yleensä haitaksi.
Mutta mutta, olipa tulos mikä tahansa se ei sido tuomioistuinta, ainostaan jos on mielisairas. Silloin on edessä valtion mielisairaalaa epämääräinen aika.
Joilekkin on tehty jopa viisi tutkimusta ja aina sama tulos, alentuneesti syyntakeinen.
Mitä ihmeen järkeä koko showlla on jos sillä ei ole mitään merkitystä oikeudessa? Niin, tuomio istutaan ja istutaan sitten kanssa loppuun asti. Joskushan se kuitenkin loppuu.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Mielenkiintoista tekstiä, kiitos. Suomihan oli Ruotsin alusmaa 1323-1808 ja Venäjän siirtomaa 1809-1917. Sen jälkeen heti raskaat sotavuodet 1939-1945 ja N:liiton YYA-sopimuksen alla elo 1947-1991. Vuodesta 1995 EU on päättänyt asioistamme. Siten Suomi ei ole ollut kunnolla itsenäinen 700 vuoteen, kansansavltaiset perinteet puuttuvat. Siksi yllättävän moni katsookin esivallaksi määrätyn löntystelijän olevan automaattisesti "oikeassa".
Onko mielentilatutkimus noin pinnallinen?
Lääkäreille pitäisi tehdä mielentilatutkimus. On niin surkeaa käytöstä välillä. Psykiatreille se olisi ehdoton toimenpide. Vaikka suurin osa heistä käy läpi psykoanalyysin, se ei todista mitään.
Ajatelkaa jos sinulle vihamielinen lääkäri tahallaan määrää lamauttavat lääkkeet? Tuo on mahdollista.
Samoin jos ei pidä sinusta kirjoittaa skitsofrenia tai rajatila. Huh huh, nyt kyllä on rankkaa mutta mahdolista.
Mielentilatutkimukseta en tiedä, mutta kertomuksesi sopii aivan tavallisen suljetun osaston toimintaan. Hyvä puheenaihe sinäänsä niille, jotka ei tiedä minkälaista on hoito mielisairaalassa.
Suljettu osasto käsittää vain hoitajien tilat, oleskeluhuoneen, ruokasalin ja mahdollisesti tupakkahuoneen.
Osastolla on päivittäin ohjelmaa, johon osallistuminen on pääsääntöisesti vapaaehtoista. Ohjelma on normaalisti jotakin ryhmäjutustelua jne.. Jokaiselta osastolta löytyy ainakin yksi "valopää", jonka vuoksi keskusteluihin on täysin turhauttavaa lähteä mukaan. Muutoin ajantappaminen tapahtuu tv:tä katsellessa, kirjoja lukiessa taikka jotakin peliä pelatessa.
Hoito itsessään on sitä, että useiden potilaistakin huonovointisempien hoitajien toimesta kyylätään yksilöä ja pyritään löytämään hoitoon (lue: vapaudenriistoon) oikeuttavat tekijät. Pienikin virheilmaisu ja potilas saa lääkityksen, mutta jälleen todellisuuteen palatakseni, niin kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan mielisairauksia olemassaoleviksi sairauksiksi saati lääkityksien parantavaa voimaa. Käytännössä siis kakki tapahtuu mielenterveyden ammattilaisten ja kannattajien mielikuvituksessa.
Luodakseni jonkilaisen profiilin mielenterveyden ammattilaisesta, niin voisimmekin puhua naisille tyypillisestä huonon itsetunnon omaavista ja siten myös oireilevista ihmisistä. Hoitajathan käsittelevät maailmaa aivan kuten saippua tv-sarjassa. Mielenterveydenalan ammattilainen käsittelee asioita, joille ei löydy todellisuudesta vastinetta. Hoitajat käsittelevät ihmis-suhde ja yksilön käyttäytymiseen liittyviä asioita ymmärtämättä, että he itse riistävät ihmisien vapauksia perusteetta ja käsittelevät asioita joillekka ei ole todellisuudessa vastinetta. He eivät myöskään ota huomioon, että vaikkin itse ovat pääsääntöisesti tyhmiä kuin hikiset sukkani, niin potilas ei välttämättä tätä ole. Vaikkakin potilaalle voidaan tehdä psykologisia testejä, niin näillä keinoin ei vielä voida selvittää ihmisen luontaista älykkyyttä, joka tämäkin voi olla hyvinkin korkea mitattuna. Psykoloogoiset testit kuuluvatkin pikemmin yleistietovisailuun kun ihmisen terveyteen.
Miksi hoidot ovat pahasta?
Hoidoilla yleisesti alistetaan yksilö vaikkakin tarkoitusperä pitäisi olla päinvastainen, eli luoda ihmisille itsetunto ja arvontunne. Ehkä hoidon jälkeen potilaalle pyritään luomaan itsetuntoa, mutta tämäkin tapahtuu hyvinkin naisellisesti, eli käytönnössä jälleen jollakin ihmis-suhde poppakonstilla. Miesten maailmassa ihmis-suhde asiat ovat kuin myrkkyä joisi, joten poppakonstilla alistetaan jälleen lisää.
Vaikkakin terveystiedot ovat luottamuksellisia, niin todellisuudessa mikään ei pysy salassa. Työnantajat eivät halua ola tekemisissä mielenterveyspotilaaksi katsotun kanssa edes siitä syystä, että tämä saa haluamaan ajankohtana pitkiäkin sairaslomia jotka koituvat työantajan maksettavaksi sen lisäksi, että työnantajan pitää palkata sijainen tekijän ollessa sairaslomalla. Yleisesti mielletään, että mt-potilasta pitäisi kohdella jollakin poikkeaavalla tavalla ja kaikilta ei riitä mielenkiinto tähän, joten moni jää jopa ilman työtä naisvaltaisen mt-palveluiden vuoksi. Lääkeillä ei ole parantavaa taikka hoitavaa vaikutusta vaikkakin näin halutaan ajatella, joten mt-palvelut ovat kokonaiseedessaan ajantuhlausta.
Huonokuntoiset potilaat tai muuten erikseen harkitut syövät osastolla, ei ruokasalissa. Jos on makkara tai juustosiivu jokaiselle, niin jonon vakio ensimmäinen iskee haarukan kasaan ja ottaa sen itselleen. Koko läjän.
Yksi sanoi epätoivoisena tuosta ja muusta, hoitajien viasta, että sinne pitäisi tehdä yllätysratsia. Niin pitäisi, mutta kuka "hullun" juttuja uskoo? Takuulla jonon ensimmäistä valvottaisiin jos ratsia tulisikin. Sitten sama saisi asia jatkua kuten aina ennenkin.
Maailman Psykiatriyhdistyksen Madridin julkilausumassa vuodelta 1996 todetaan selvästi, että psykiatrien on työskenneltävä sen eteen, että pakkohoito voisi toteutua vain tapauksissa, joissa potilas on vaaraksi omalle tai perheensä hengelle.
Suomessa todella lukitaan ihmisiä määräämättömiksi ajoiksi osastolle mitä eriskummallisimmista syistä tai "syistä".
Alkoholisti saa ilveillä torilla aamusta iltaan aiheuttaen häiriötäkin. Kukaan ei puutu asiaan. Alkoholi on yleisin henkirikosten syy Suomessa.
Mutta jos joku, ihan kuka tahansa vain luulee, että mielenterveystaustan omaava henkilö VOISI tehdä mitä tahansa valtaväestöstä poikkeavaa, heitetään ao. henkilö hyvinkin pintapuolisten tutkimusten (lääkärillä kiire takaisin tv-ruudun ääreen) osastolle. Kun ihminen osastolla havaitaankin valtaväestön tavoin käyttäytyväksi, tekaistaan mikä tahansa havainto tai lausunto, jossa "todetaan" henkilön olleen "hoidon" tarpeessa.
Omassa pakkohoitoa seuranneessa loppulausunnossani todettiin, että potilas oli AJAUTUNUT moittimaan kohteluaan. Siis lakimääräisten oikeuksieni puolustaminen oli "sairasta ajautumista" ja oikeutti pitämään minut olosuhteissa, joissa voin vain kadehtia vankien kohtelua.
Lainkuuliaisten kansalaisten vangitseminen saa loppua.
Mt-alalta en ole koskaan löytänyt täysjärkistä henkilökuntaa. Mielisairaus on todellisuudentajun heikkenemistä ja mielestäni todellisuudentajun heikkenemistä on myös se, ettei hoitohenkilökunnalla ole ymmärrystä ympäröivän maailman käytännön asioista. Käytännön asiana en todellakaan pitäisi psykoloogisessa testeissä käytettyjä mustetahroja taikka yleistietovisailuja.
Pahimmillaan mt-hoidossa jopa kiistetään todellisuus siksi, että naisvaltaisella hoitokoneistolla ei ole ymmärrystä todellisuudesta. Hyvin epätodellista on myös kirjata miehen hoitoperusteisiin tunne-elämään viitaavia selostuksia. Mies ei elä tunne-elämää siinä jossa nainen elää. Selostukset näiltä osin ei tuo esille muuta kuin tulkitsijan omat käsitykset ja tunteet. Todellista on myös se, ettei mies ole luonnollisesti ihmiskeskeinen siinä jossa naiset ovat. Vaikkakin maailmasta löytyisi poika nimeltä Päivi, niin fysiikan ollessa ihmisellä miehen, tuolloin myös henkinen maailma on miesmäinen ja naisten sohlotukset kuin varpaankynsiä repisi.
Pakkohoitoja perustellaan monesti hoidon tarpeella, mutta hoidon tarve ei ole pakkohoitoon oikeuttava tekijä. Suljetuilla osastoilla n. 10% voisi olla oikeasti hoidon tarpeessa ja vielä harvemman kohdalla pakkohoidon perusteet täyttyvät vilpittömästi. Saman aikaisesti kaduilla laahustaa alkoholisteja, huumeongelmaisia ja oikeasti niin varattomia ja toivottomia ihmisiä, että psikiatrinen sairaala olisi likimain luksusloma. Siltikin osastoilla pidetään täysin terveitä ja korkean älykkyysosamäärän omaavia ihmisiä jopa siksi, että jollakin on mielihalu leimata ja hankaloittaa toisen elämää.
Hoitoja vaativat tahot ja hoitajat käyttäytyvät aivan kuten he olisi muita terveempiä taikka kyvykkäämpiä, mutta uskon vakaasti hoitajien itse kärsivän jonkilaisesta psyykeongelmasta ja huonosta itsetunnosta. Eihän kukaan normaali ihminen lähde kyseenalaistamaan terveen ja kyvykkään aikuisen mielenterveyttä ja riistämään lähes perusteetta toisen vapautta.
Merkillepantavaa on myös se, että suomessa on lähes jokaisessa pikkukaupungissakin mielenterveystoimisto taikka psykiatrinen osasto. Harva ihminen kokee mt-palveluita hyväksi taikka mielekkäiksi, joten kyseessä on jälleen naisvaltainen ja kallis humpuuki joka toteutetaan veronmaksajien kustannuksella.
Se jota tulee oman taikka perheen hengelle vaaraksi olemiseen, niin suomalainen virkamiestyöskentely on kiukuttelevan pikkulapsen kengissä tulkinnoillaan. Vaikkakin suomessa surmataan n. 100 ihmistä vuodessa, niin tuskin ainutkaan surmaajista ole koskaan elämänsä aikana ollut pakkohoidossa. Tämä vahvistaa vain leimaamiseen paneutuvan hoitokäytännön.
> Hyvin epätodellista on myös kirjata miehen
> hoitoperusteisiin tunne-elämään viitaavia
> selostuksia. Mies ei elä tunne-elämää siinä
> jossa nainen elää. Selostukset näiltä osin ei
> tuo esille muuta kuin tulkitsijan omat
> käsitykset ja tunteet. Todellista on myös se,
> ettei mies ole luonnollisesti ihmiskeskeinen
> siinä jossa naiset ovat. Vaikkakin maailmasta
> löytyisi poika nimeltä Päivi, niin fysiikan
> ollessa ihmisellä miehen, tuolloin myös
> henkinen maailma on miesmäinen ja naisten
> sohlotukset kuin varpaankynsiä repisi.
Kuulehan, älähän nyt viitsi... Suomalaisuudessa on aika syvällä tämä "mies ei puhu eikä pussaa" -stereotypia, mutta ei tämä mikään miessukupuolen yleinen piirre ole... Menepä katsomaan eteläisempään Eurooppaan ja näet, että siellä tilanne on aivan erilainen...
Ja kyllä Suomestakin löytyy miehiä moneen junaan... Minä olen mies ja kyllä mielelläni juttelen tunteistani... Muutenkin minun kokemukseni on, että useimmat miehet kyllä kokevat tunteet siinä missä naisetkin ja haluaisivat niistä jutella, mutta eivät kehtaa yhteiskunnassa vallitsevien miesroolien ja -stereotypioiden takia. Ainakin minun tuttavapiirini miehet ovat rohkaistuneet kaikki puhumaan tunteistaan, kun ensin olen näyttänyt heille vähän esimerkkiä. :)
Että eiköhän tämä stereotypia ole jo aikansa elänyt... Annetaan meille miehillekin lupa ja tilaa puhua tunteista. Tämä "tosi mies ei itke eikä tunteile" -stereotypia vain estää miestä puhumasta tunteistaan (mihin monella on ihan todellinen tarve) ja siitähän seuraa vaan änkyräkännejä ja tappeluja grillijonossa.
Tottahan mies saadaan käyttäytymään taikka näyttämään hyvinkin naisellisesti mikäli kovasti joutuu tekemisiin naisten kanssa, mutta näiden etelän gigoloidenkin kohdalla esiintyy samanmoista itsetunto-ongelmaa jota moni nainenkin kokee. Itsetunto ongelmat naisillakin johtunee mitä varmemmin avuttomuudesta käytännön asioissa, koska mielenkiinnon kohteet ovat olleet suureltaosin H&M kaupan rätteihin, itseruskettavaan aurinkovoiteeseen ja nypittyihin kulmakarvoihin. Käyttännön tieto, taito ja kokemus on jäänyt vähemmälle ja siksipä käytännön asiat ei ota luistaakseen.
Uskallan väittää, ettei kyseessä ole miehen ja naisen välinen kastijako taikka stereotypio, vaan miehen luontaiset mielenkiinnon kohteet ovat toisenlaisia jota naisilla. Tästä pitää huolen hormoonit. Eipä siis tule juurikaan pohdittua itseruskettavaa aurinkovoidetta. Se jota tulee etelän gigoloihin, niin löytyyhän vastapainoksi esim. italiasta suomalaistakin pätevämpää tekniikan ammattilaista.
Pääsemme keskustelussa siis perinteisen suomalaisen elämäntavan juurille, jossa heikon itsetunnon omaava nainen haluaa tuoda itseään esille syyllistämällä miehen omasta avuttomuudestaan ja tämähän johtaa helposti sitten kusipaskayrjölaatuisen nakkikioskirähinöintiin.
"viideltä saunaan ja kuudelta putkaan"
"tuhansien murheellisten laulujen maa.. työttömyys, viina, kirves ja perhe jne.. "
Minä olen ollut paljonkin tekemisissä naisten kanssa. Esim. illanvietto voi sujua joidenkin kanssa alusta loppuun täysin kivuttomasti, mutta toisten kanssa marina alkaa ensimmäisten paukkujen jälkeen. Minä en siis osaa enää tällä kokemuksella ottaa kaikkia mammojen
marmatuksia täysin tosissani. Mammojen marmatusta esiintyy mm. naisvaltaisessa mt-hoidossa, koulutuksissa ja esim. työnvälityksessä. Kyllä välistä laittaa naurattamaan naisten mielipiteet ja näkökannat miesten maailmaan.
Voi herra jumala...
Anteeksi, mutta on ihan pakko kysyä... Pilailetko?? Vai onko tuo edellinen viesti ihan tosissaan kirjoitettu?
Meneppä sinä puhumaan tunteistasi :))
No, oletetaan nyt, että viestisi oli tosissaan kirjoitettu...
Oletko sattumoisin koskaan kuullut tieteenalasta nimeltä "sosiologia"?
Sukupuolten väliset erot ovat pitkälti sosiaalisesti konstruoituja. Toisin sanoen, ne tuotetaan sosiaalisesti ja ne ovat muodostuneet pitkän sosiaalihistoriallisen kehityksen aikana. Usein onkin loppujen lopuksi hankalaa erottaa sitä, mikä on ollut alunperin jotenkin lajityypillistä käyttäytymistä ja mikä on sosiaalisesti konstruoitua.
Esimerkkinä tästä ovat sukupuoliroolit ja -ominaisuudet. Nyt puolestaan voit tutustua sellaisiin tieteenaloihin kuin "kulttuuriantropologia" tai "etnologia". Myös "kulttuuripsykologia" on tutustumisen arvoista...
Varmimpia tapoja selvittää, mikä on sosiaalisesti tuotettua ja mikä on lajityypillistä, on tutkia historiaa ja muita kulttuureja. Ja kun teemme tällaista tutkimusta... Kas, kas: MIEHET ovatkin olleet maailmanhistoriassa/muissa kulttuureissa niitä, jotka ovat yleisesti ottaen eniten pröystäilleet ulkonäöllään, hienoilla hepenillä ja meikeillä. Tietenkin tässä on hienoista kulttuurivariaatiota, mutta tämä syö geneettisiltä selityksiltä kummasti pohjaa...
Ja jos kiinnostus vaatetuksesta/meikeistä yms. olisi hormonaalisesti määräytynyttä... No, anabolisia steroideja käyttävien urheilijoiden elimistössä naishormonien määrät lisääntyvät (voin selittää tarkan reaktion, mikäli se sinua sattuu kiinnostamaan), mistä seuraa ruumiin feminiinistymistä, mm. rintojen kasvua. Naishormonien määrän nousu ei kuitenkaan aiheuta kovaa kiinnostusta itseruskettavaan aurinkovoiteeseen tai nypittyihin kulmakarvoihin. Kas kummaa... Myös eräät geneettiset ym. häiriötilat muuttavat kehon hormonitasapainoa, mutta seuraukset ovat samat...
Kerropas muuten, miten nimenomaan esim. teknistä suuntautuneisuutta tai vaatteilla koreilua säätelevä geeni olisi edes mahdollinen, sillä geenit koodaavaat yksinomaan kehon tuottamia proteiineja?
Eli älä, hyvä mies, yleistä ja vedä hätäisiä johtopäätöksiä: Vaikka sinä et "akkojen marmatuksista" piittaisikaan, se ei merkitse, että kaikki suomalaiset miehet olisivat samanlaisia. Ja vaikka olisivatkin, se ei vielä kertoisi mitään lajityypillisestä, siis geneettisesti määräytyneestä, käytöksestä vaan ainoastaan sosiaalishistoriallisesta kehityksestä. Ja juuri tällaisia tiukasti sosiaalisesti konstruoituja stereotypioita itse pyrin kyseenalaistamaan...
Jos muuten katsotaan jopa oman kansamme historiaan... On myös viitteitä siitä, että suomalaisuudessakaan ei tuppisuisuus ja tunteista puhumattomuus ole kovin pitkää perua... Monien tutkijoiden mukaan nimenomaan viimeisimmät sodat olivat monille miehille niin traumatisoiva kokemus, että sen jälkeen sopeutuminen tavanomaiseen perhe-elämään oli suorastaan mahdotonta. Seuraukset olivat siis samat kuin mitä jenkit huomasivat Vietnamin sodasta palaavien keskuudessa: vetäytymistä, päihteiden väärinkäyttöä (päihteet ja itsemurhat tappoivat enemmän jenkkisotilaita kuin Viet Congin sissit...), sulkeutuneisuutta yms. Ja tämän miehen mallin sodasta palanneet miehet sitten siirsivät eteenpäin omille lapsilleen - ja jossain määrin se kummittelee edelleen juuri näissä "tosimies ei tunteile" -näkemyksissä.
Mutta noin muuten... Asiasta on tehty paljon tutkimusta esim. psykologian, sosiologian, kasvatustieteen, etnologian ja kulttuuriantropologian puolella... Kannattaa vähän lueskella ennen kuin lähtee levittelemään tietämystään "musta tuntuu" -perusteilla... Esimerkiksi Jouko Huttusen "Isäkirja" on ihan kiintoisaa luettavaa mies- ja isäroolien muuttumisesta sotien jälkeen...
Myös sosiobiologian puolella on tehty paljon tutkimusta näistä sukupuolten todellisista ja sosiaalisesti konstruoiduista eroista... Siltäkin puolelta löytyy kiintoisaa kirjallisuutta.
Kirjoissa lukee se jota kirjoihin kirjoitetaan ja muistaakseni erään edesmenneen huumehörhön kirjallisuutta pidetään hyvinkin vakaana pohjana nykyaikaisessa mt-hoidossa. Puhuessamme terveydestä ja normaalista elämästä, meidän ei ehkä sittenkään kannata kovin syvällisesti perehtyä huumeongelmaisen ajatuksenjuoksuun taikka muun hörhön perverssioihin. Olihan maailma jonkun mielestä joitakin aikoja sitten vieläpä litteä, joten suhtautukaamme tutkimuksiin ja kirjallisuuteen näiltäosin skeptisesti.
Bodareitten käyttämistä aineista sen verran, että lihasmassaa ei kasvateta estrogeeniä apuna käyttäen. Bodareille ei kasva tissit, bodareille kasvaa lihaksia. Naisten hormoonit ovat vaihdevuosista ehkäisypillereiden käyttöön asti yhtä vuoristorataa samalla kun miehet eivät murrosiän jälkeen juurikaan koe biologisista syistä johtuvaa tasapainottumuutta. Vaikkakin osaa täysin terveistä ja päihteittömistä nuorista aikuisista syytetään tasapainottomuudesta, niin tasapainottomuus näiltäosin tapahtuu useimmiten tulkitsian mielikuvituksessa. Tuolloin joudumme jälleen puhumaan todellisuudentajun heikentymisestä ja onneksemme tänäpäivänä on olemassa jopa kunnianloukkukseen omat lakipykälät, joten voimme perätä epätodellisiin loukkauksiin oikeutta ja korvausta.
Lajityypilliseen käyttäytymiseen palatakseni, niin vaikkakin nykyaikakin tuntee pienen miesryhmän, joka on kiinostunut hepineistä ja muista turhamaisuuksista, niin useimmiten siltikin naiset jonottavat alennusmyynteihin hypistelemään rättejä jne.. Siltikään en ole nähnyt juuri koskaan naista jonottamassa autovaraosaliikkeessä. Eräs merkille pantava ominaisuus esim. armejan psykoloogisissa testeissä on kysymys "oletteko joskus halunnut olla kukkakauppias". Järkikin sanoo, ettei miehiä juurikaan innosta kukkien parissa työskentely.
Vaikkakin korostamme miehiä, jotka käyttäytyvät naisellisesti, niin samoin monessakin keskustelussa on tullut esille naisten kommentteja, joissa nainen kertoo olevansa miesvaltaisessa porukassa ainoana naisena aivan kuten yksi kundeista. Olennaisinta on todellakin porukassa hallitsevat tavat ja asiat joita käsitellään. Useimmiten naisporukassa keskustelun luonne on todella kaukana todellisuudesta. Esimerkkinä pitäisin jokin aikaa sitten iltapäivälehden lööppiä, jossa lainattiin Riitta Väisäsen kommenttia tämän kirjoittamasta kirjasta " Maria Drokila oli Speden kosto". Ihmiskeskeinen ja epätodellinen kommentti nauratti minua lähes koko päivän.
Okei, asia kerrallaan... Ensinnäkään, yhdenkään entisen huumehörhön kirjallisuutta ei pidetä vakaana pohjana nykyisessä mt-hoidossa. Jos Freudiin viittaat, hänestä ei enää juuri piitata edes psykoanalyytikkopiireissä. Uudemmat psykodynaamiset teoreetikot (Erikson, Bowlby, Ainsworth, Kohut jne. jne. jne.) ovat ajaneet sielläkin Freudin ohi. Saati sitten muualla. Olen itse lukenut kiinnostuksesta cum lauden psykologiaa eikä Freudia ole mainittu oikeastaan muuten kuin historiallisena mielenkiinnosta. Kyllä mm. kognitiivinen psykologia, systeemiteoria ja sosiaalinen konstruktionismi ovat hittejä silläkin puolella - Freud taas lähinnä historiallinen kuriositeetti.
Muutenkaan tieteessähän ei nimenomaan ole kysymys yhdenkään yksittäisen hörhön näkökulmista vaan tuhansien tutkijoiden tuottamista tuloksista. Eihän yhtäkään teoriaa tieteessä katsota kovin vakavasti, mikäli se on yhden tutkijan yhdessä paikassa tuottama. Tutkimus pitää replikoida lukuisia kertoja eri puolilla maailmaa eri tutkijoiden toimesta, että sitä aletaan ottaa vakavasti. Tästä syystä yksikään varteenotettava teoria ei perustukaan yksittäisen teoreetikon ajatuksiin vaan satoihin (jopa tuhansiin) tutkimuksiin, joita ovat tehneet sadat tutkijat eri aikoina eri puolilla maailmaa.
Tässä kohdassa sinulta putoaakin pohja pois: Viittaat hormoneihin ja muihin biologisiin käsitteisiin... Joten millä perusteella teet tämän? Valikoit sellaiset tieteelliset käsitteet, jotka itselle sopivat ja siteeraat niitä valikoivasti? Eihän kirjoihin ja tutkimuksiin pitänyt luottaa?
Jatkan kohta kommentoimista viestisi muista kohdista...
Totta on, että estrogeeniä ei käytetä lihasmassan kasvattamiseen vaan synteettisiä mieshormoneja (androgeenejä). Mutta enhän minä sanonutkaan, että käytettäisiin. Puhuin naishormonien määrän lisääntymisestä.
Ilmeisesti minun sitten pitää selittää koko mekanismi...
Eli, eli... Kropassa on monimutkainen säätelyjärjestelmä, joka pyrkii pitämään hormonitasapainon tietyllä homeostaattisella tasolla. Anabolisia steroideja käyttävällä hormonitasapainoja tarkkaileva aivolisäke (tarkkaan ottaen anteriorinen aivolisäke) huomaa mieshormonitasojen nousevan verenkierrossa, jolloin se "määrää" sukupuolirauhasia vähentämään kehon normaalia testosteronituotantoa. Seurauksena on kehon androgeenituotannon tuntuva lasku ja estrogeenimäärien suhteellinen(!) lisääntyminen - ja kyllä, lihasmassan lisääntymisen lisäksi myös esim. rintojen kasvua ja kivesten kutistumista.
Pointti ei ollutkaan siinä, ovatko miesten ja naisten mieltymykset normaalisti erilaisia... Varmastikin ovat! Pointti olikin siinä, ovatko nämä erot etupäässä geneettisiä vai sosiaalisesti konstruoituja. Etkä edelleenkään ole osoittanut mitään näyttöä sille väitteellesi, että sukupuoliroolit olisivat muuta kuin sosiaalisia konstruktioita ja pitkän sosiaalihistoriallisen kehityksen tulosta.
"Järkikin sanoo" muuten on maailman luultavasti epäkelvoin argumentti.
Nämä sukupuoliroolierot ovat muuten pienenemään päin... Ilmeisesti alamme päästä eroon sodassa traumatisoituneiden isien synnyttämistä miehen malleista... Isyyslomia käytetään jatkuvasti enemmän, miesten osuus hoiva-aloilla on kasvamaan päin, samoin naisten osuus teknisillä & kaupallisilla & turvallisuusaloilla jne. jne.
Kerronpa nyt vielä lopuksi kaksi pikkuista tarinaa... Ensimmäinen koskee erästä tieteellistä tutkimusta ja jälkimmäinen Estonian katastrofia... Aloitetaan siis tylsemmästä... :)
Eräässä amerikkalaisessa tutkimuksessa tutkittiin suurta joukkoa opiskelijoita, jotka arpomalla jaettiin kahteen ryhmään. Toista ryhmää pyydettiin kirjoittamaan usean päivän aikana jostain henkilökohtaisesta vaikeasta ja traumaattisesta kokemuksesta ja toista ryhmää puolestaan jostain aivan jokapäiväisestä "mitä tänään päivällä tein" -tyyppisestä. Molempia ryhmiä sitten seurattiin usean kuukauden ajan.
Seurannan aikana huomattiin, että vaikeita asioita kirjoittamalla käsitelleiden sairaspäivät ja terveysasemakäynnit olivat seuraavien kuukausien aikana merkittävästi vähäisempiä kuin toisella ryhmällä. He myös kokivat voivansa paremmin kuin vertailuryhmään kuuluvat. Itse asiassa jopa heidän immuunijärjestelmänsä toimi paremmin (valkosolujen määrällä mitattuna) kuin vertailuryhmillä!
Ei sukupuolten välisiä eroja. Eli mitä tästä opimme: vaikeiden kokemusten käsittely parantaa jopa fyysistä hyvinvointia sekä miehillä että naisilla.
Sitten toinen tarinani... Tarina perustuu Utön varuskunnan komentajan kertomukseen "Mitä Estonia minulle opetti" -seminaarissa vuonna 1994.
Kyseisen varuskunnan komentajan tehtävänä oli Estonian onnettomuuden aikaan valita miehet vastaanottamaan kuolleiden ruumiita, siistimään niitä sekä merkitsemään ja tallettamaan henkilökohtaisia tavaroita. Komentaja pyrki valitsemaan tehtävään kestävinä pitämiään macho-miehiä, "miehiä, jotka kestäisivät mitä tahansa".
Kun hän seurasi valitsemiaan miehiä työssä, huomasi hän tehneensä myös muutamia virhevalintoja: sotilaita, jotka itkivät työssään ja puhuivat paljon työnsä herättämistä tunteista työtovereille, omaisille ja kriisityöntekijöille.
Kuitenkin... Puhuessaan seminaarissa vuonna 1994 tämä komentaja kertoi, että nähtyään miten eri miehet selvisivät kokemuksesta, hän valitsisi miehet aivan toisin. Hänen kovina pitämänsä macho-miehet nimittäin kärsivät tapahtuman jälkeen paljon vakavammista stressi- ja traumaoireista kuin alunperin virhevalintoina pidetyt sotilaat. Nämä "virhevalinnat" olivat itkeneet ja puhuneet tunteistaan paljon onnettomuuden aikaan, mutta selvinneet kokemuksesta pitkällä tähtäimellä paljon paremmin kuin tunteensa padonneet macho-miehet.
Ja niin, mikäli joutuisi tekemään samanlaisen valinnan uudelleen, tämä Utön varuskunnan komentaja kertoi, että pyrkisi nimenomaan kaihtamaan macho-miehiä ja valitsemaan tehtävään ne sotilaat, jotka osaavat näyttää tunteitaankin.
Puhut tieteestä, mutta samalla psykodynaamisista teoriitikoista. Onhan tieteellä teoria jopa avaruuden madonreijistä ja mustista aukoista, mutta pitävää näyttöä teorioiden kytköksestä todellisuuteen ei ole, joten teorioiden osalta me emme voi puhua tieteestä, koska tieteen tarkoitus etsiä totuutta, ei teorioita. Kukaan ei ole koskaan kyennyt osoittamaan mielensairauksia olemassaolevaksi sairauksiksi siten kuten olemme tottuneet käsittelemään mm. syöpää sairautena. Mielenterveyden osalta ei ole mitään tieteellistä näyttöä taikka tutkimustuloksia mielensairauksien olemassaololle.
Ihmismieltäkin haluaisimme käsitellä aivan kuten jumalaa. Käytännössä siis olemassaolevaa asia jota me emme voi todentaa oikeaksi, mutta asiaksi jonka uskomme olemassaolevaksi. Oma vaatimaton mielipiteeni on, että ihmisten aivot ovat jotakuinkin samanomoiset ja ihmiset käyttäytyy opittujen tapojen mukaisesti. Tietenkin ihmisen luontainen terveys taikka sairaus vaikuttaa käytökseenkin, mutta aluksi meidän tulisi siis todentaa kaikki mielentutkijat vähintäänkin fyysisiltä ominaisuuksiltaan terveeksi. Päivän uutisen mukaan tasavallan presidentin terveydentila on hyvä, mutta eipä tarvitse olla sähkövalonkeksiä todentaakseen epänormaalin fyysisen olemuksen, joten preidentti tuskin täysin terve on.
"Viittaat hormoneihin ja muihin biologisiin käsitteisiin... Joten millä perusteella teet tämän? Valikoit sellaiset tieteelliset käsitteet, jotka itselle sopivat ja siteeraat niitä valikoivasti? "
Hormoonit ovat todellinen ja olemassaoleva asia joka vaikuttaa ihmisen käytökseen ja entuudestaan tunnen kyllä naisten hormoonitasapainon heilahteluun kuuluvat asiat mm. käytökseen vaikuttavat tekijät. Sinä tulkitsit alunperin viestini siten, että hormoonit olisi syypää naisten rätti ja meikki puuhasteluihin. Edelleen kohdennan hormoonikeskustelun mm. naisten ailahtelevaan käytökseen. Käytökseen kuuluvat asiat ovat mielenterveydenhoidon keskeisempiä tekijöitä.
Sinä puhut mies taikka naishormooneista, mutta eiköhän bodarit käytä kasvuhormoonia taikka jotakin sinne päin. Samaisia mömmöjä työnnetään käsitykseni mukaan jopa hevosiin, joten eiköhän herran bodaritietous mahda olla vesiperällä?
Kysymys on todellakin siitä, että onko miehen ja naisen luontaiset mieltymykset erinlaisia vai ei. Sinä puhut yksinomaan sukupuolirooleista, jotka juontavat juurensa historiasta. Näkyyhän miehiä enemmän esim. turvallisuusalalla, koska häiriköitä vastaan pitää löytyä vastavoima jota naisilta ei aivan luontasesti löydy, joten järkeväähän tehtävään on valita mies.
Puhut hoiva-alasta ja sama asia toistu edelleen. Vaikkakaan miehiä ei hoiva-ala kiinosta, niin miehiä tarvitaan mummojen nostamiseen, koska naiset eivät jaksa hädistuskin nostaa kuin oman perseensä penkistä.
Isyyslomia käyetetään enemmän. Isyyslomia ei joitakin vuosia aijemmin ollut!
Eipä näille asioille tarvitse etsiä vastausta kivikaudesta.
Keskustelumme uhkaa ajautua kummasti sivuraiteille, mutta olkoon niin... Oikeastaan olen tämän viestisi näkemyksistä suurimmalti osalti samaa mieltä...
Se on ihan selvää, että ilmiöitä, joita tällä hetkellä kutsutaan "mielisairauksiksi" on olemassa... Siitä kuitenkin on erimielisyyttä, kuinka nämä ilmiöt pitäisi käsitteellistää... Ja näin ymmärsin sinunkin tarkoittavan(?)
Siis esim. siitä ollaan eri mieltä, pitäisikö psyyken puolella puhua "sairauksista" ollenkaan. Oma mututuntumani on, että psykiatrit tapaavat puhua sairauksista, kun taas monet psykoterapeutit ja psykologit pyrkivät käsitteellistämään asiakkaidensa ongelmat muilla tavoin... Esimerkkejä vaihtoehtoisista näkökulmista ovat erilaiset sosiaalitieteistä peräisin olevat mallit, joita suositaan etenkin perheterapian piirissä. Tällöin ei puhuta "sairauksista" tai "diagnooseista" ollenkaan vaan ongelmia hahmotellaan enemmänkin sosiaaliselta kannalta - eli ongelmia ei nähdä olevan niinkään yksittäisessä ihmisessä vaan vuorovaikutussuhteissa, jossain "ihmisten välissä".
> Oma vaatimaton mielipiteeni on, että ihmisten
> aivot ovat jotakuinkin samanomoiset ja ihmiset
> käyttäytyy opittujen tapojen mukaisesti.
Mutta pointtihan onkin se, että kaikki opitut tavat rakentuvat jotenkin aivojenkin tasolle. Jokainen muistijälki löytyy aivoistakin ja oppiminen & kokemukset muuttavat aivojen rakennetta ja toimintaa. "Opittuja tapoja" ei yksinkertaisesti olisi olemassa ilman aivojen toiminnan ja rakenteen muutoksia.
Mutta joo, viestisi sisällöstä tunnumme olevan suunnilleen samaa mieltä... Halusin vain painottaa muutamia mielestäni keskeisiä asioita.
Puhun anabolisista steroideista, jotka ovat synteettisiä androgeenejä (mieshormoneita) ja joita kehonrakentajat MYÖS käyttävät, koska ne kasvattavat lihasmassaa. Bodarit käyttävät myös kasvuhormoneja (GH), mutta en maininnut niitä, koska niillä ei ollut merkitystä alkuperäisen argumenttini kannalta.
Alkuperäinen kysymyshän oli, kuinka hormonitasot vaikuttavat miesten tai naisten mieltymyksiin ja tapoihin. Tämän kannalta miehille ja naisille yhteinen kasvuhormoni on yhdentekevää. Sen sijaan asiaa voidaan tarkastella sen kannalta, kuinka keinotekoiset mieshormonit vaikuttavat ihmisessä. Eli puhumme kahdesta eri hormonista, joita molempia kehonrakentajat käyttävät...
Tarina 1 pitäisi kyetä toistamaan useaan kertaan eri ihmisillä, jotta tulos kyettäisiin todentamaan. Tarinasi ei todistanut mitään.
Tarina 2 osoittaa vain yhden upseerin näkökantaa ja tulkintoja miehistään. Itse olen työskennellyt siviilimailmassa kersantin alaisena. Olennaisinta kersantin toiminnassa oli jatkuva epämielteisyys valikoimaansa henkilökuntaa kohtaan vaikkakin työtulos oli identtinen kaikkien eri tekijöiden kesken. Kersantti valikoi jopa raskaksi mielettyyn työhön bodarin, mutta oli sitä mieltä, että tämä olisi parempi valokuvamallina kuin työntekijänä vaikkakin tämä bodari teki saman työn vaivattomammin kuin hänen alkoholisoitunut työkaverinsa, joka tämäkin mielettiin paremmaksi tekijäksi. Kymmeneltä eri johtajalta kysessä käsitystä yhdestä ja samasta tekijästä, vastaus on aina eri.
> Kysymys on todellakin siitä, että onko miehen ja
> naisen luontaiset mieltymykset erinlaisia vai
> ei.
Aivan, ja edelleenkään et ole pystynyt osoittamaan mitään näyttöä niiden väitteidesi tueksi, että naiset luonnostaan ovat huonompia käytännön asioissa, tuntevat luontaista kiinnostusta vaatteisiin ja meikkeihin ym. tai että naisilla on luonnostaan heikompi itsetunto ja he luonnostaan puhuvat miehiä enemmän tunteistaan ja ihmissuhteistaan. Muun muuassa näille väitteillesi et ole esittänyt yhtäkään perustetta, joka osoittaisi, että kyseessä olisivat biologiset eivätkä sosiaalisesti konstruoidut ilmiöt.
Siis edellyttäen, että nämä väitteesi olisivat edes totta... Esim. tuosta naisten itsetunnosta ja heikkoudesta käytännön asioissa voidaan olla montaa mieltä...
Olet molemmissa väitteissäsi täysin oikeassa. Kuitenkin on huomioitava, että tarina 1. sentään on tieteellinen tutkimus, joka on tehty tieteellisen metodin mukaisesti. Se on yksittäinen, mutta siitä huolimatta varmasti luotettavampi tulos, kuin mututuntumalla esitetyt evoluutiobiologiset ja neurotieteelliset väitteesi, jotka perustuvat vain omiin mielipiteisiisi.
Tarina 2 liittyy samaan asiaan: Jos sinä voit väittää, että miehet eivät ole kiinnostuneita kukka-alasta, koska "järkikin sen sanoo" tms... No, mielestäni vähintäänkin yhtä validi ja pätevä on tämän upseerin kokemus siitä, että tunteitaan ilmaisevat miehet kestävät paremmin kriisitilanteissa työskentelyä.
Jos haluat lukea siitä, millaisia aivojen rakenteen ja toiminnan piirteitä mt-häiriöiksi kutsuttuihin ilmiöihin on todettu liittyvän, lukaisepa vaikkapa Bruce Penningtonin "Development of psychopathology".
Eli kyllä sellaisia ilmiöitä, joita nykyään kutsumme "mielisairauksiksi" on olemassa ja ne jopa näyttäytyvät hyvin johdonmukaisesti tiettyinä aivojen rakenteen ja toiminnan ominaisuuksina.
Toisaalta se, että tällaisiin ilmiöihin liittyy tiettyjä aivojen piirteitä, ei vielä tee niistä sairauksia. Myös täysin "normaalit" psyykkiset ominaisuudet kuten persoonallisuuden piirteet ovat yhteydessä tiettyihin aivojen ominaisuuksiin. Samoin jokainen kokemus, kaikki näkemämme ja kuulemamme, aiheuttaa muutoksia aivoista.
Aivojen muutos ei siis itsessään vielä ole sairaus tai merkki sellaisesta. Vaikka masennukseen, skitsofreniaan yms. siis liittyy tiettyjä neuraalisia piirteitä, kyseenalaista on se, pitäisikö tällaisia erilaisia tapoja kokea maailmaa nimittää "sairauksiksi". Tämä puolestaan ei ole tieteellisen tutkimuksen ongelma vaan käsitteenmäärittelyllinen kysymys: mitä tarkoitamme sanalla "sairaus".
Eli tähän ei siis ole oikeaa vastausta. Kysymys on vain siitä sopimuksesta, jonka mukaisesti "sairaus"-käsitettä sovelletaan. Itse esimerkiksi en mielelläni puhu "mielen sairauksista" tms.
Puhumme diegnooseista taikka sairaudesta, niin lääkityksien taikka terapioiden tehoa ei olla kyetty osoittamaan parantaviksi. sairauksien osalta kyse on yleisesti siitä, että ihminen halutaan kokea poikkeavaana ympäristöstä vaikkakaan poikkeavuutta ei ole olemassa. Oma mielipiteeni on, että poikkeaava kohtelu aiheuttaa "sairaudeksi" katsotut oireet. Mielipiteeni on myös, että hoidoilla pyritään hallinnoimaan ja johdattelemaan yksilöä mahdollisesti jopa potilaalle täysin vieraaseen elämäntapaan. Puhumme siis ihmisoikeuksista ja yksilön vapauksista. Moni mt-alan ihminen kun ei ota käsittääkseen, että jokainen yksilö on saman arvoinen jopa yk:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan. Mikäli mt-alan ihminen kokee oikeudekseen rajoittaa potilaaksi katsotun ihmisen vapautta ja ruumillista koskemattomuutta, niin potilaalla on täysi oikeus puolustaa itseään ja tehdä lääkäriksi katsotulle täysimittaisesti samalla tavoin. Lääkäreillä kun on mandaatti ja poliisivoimat tukenaan, niin eipä siinä yksilölle kovasti oikeuksia jää.
Lääkityksestä tehtyihin tutkimuksiin en juuri ole perehtynyt, mutta terapian vaikuttavuus on osoitettu monissa tuhansissa tutkimuksissa... Kaikissa hyvin johdonmukaisesti samanlaisin tuloksin. Ja tiedän lääkityksestä tehdyn samanlaisia tutkimuksia, joskaan niihin en ole tutustunut.
Aika huolimattomasti olet kyllä etsinyt, jos olet yrittänyt etsiä esim. terapiasta tehtyjä vaikuttavuustutkimuksia niitä löytämättä... Niitä nimittäin on tehty roppakaupalla.
Muusta viestistäsi olenkin sitten pitkälti samaa mieltä... Esimerkiksi tuosta pakkohoidon oikeutuksesta. Olen sitä mieltä, että ympäristöä pitää suojella sitä uhkaavalta yksilöltä, mutta myönnän myös sen, että uhkan arviointi on äärimmäisen vaikeaa ja äärimmäisen vastuullista hommaa, jota ei tulisi käyttää väärin. Ja varmastikin tässä arvioinnissa tulee tehtyä yksilön oikeuksia loukkaavia virhearviointeja.
Pakkohoito on siis asia erikseen... Sen sijaan valtaosassa suomalaista mielenterveystyötä en näe mitään ongelmaa, koska se perustuu vapaaehtoisuuteen ja hoitoon hakeutumiseen... Jos joku tuntee tarvitsevansa apua ja hakee sitä itse, on mielestäni enemmän kuin ok antaa hänelle sitä. Jos hoito siis perustuu omaan halukkuuteen ja asiakkaalla on oikeus katkaista hoitosuhde, jos ei koe siitä hyötyvänsä - no, en näe siinä mitään ongelmaa.
Mutta joo... Edelleen olemme monesta samaa mieltä.
Oli ehkä ympäripyöresti ja yleistävästi sanottu, mutta yleisesti naisten tuntemus esim. tekniikasta on vähäpätöisempää kuin miehien, koska mielenkiinnon kohteetkin ovat eriäviä. Tuskin kaikkea voi selittää sillä, että naiselle ollaan laitettu pissivä nukke tonga lelun sijasta lapsena käteen. Kyllä ne tytöt sieltä kaupan hyllystä helpommin barbin ottavat käteensä kuin rakennusleegosarjan. Käytännön osoituksena eriävistä mielenkiinnon kohteista voisi olla vaikkapa keskusteluni naispuolisen ja aikuisen työvoimaohjaajan kanssa tryövoimatoimistossa. Nainen halusi patistaa minua kansalaisopiston kursseille taikka vastaavaa. En ole eläissänoi antanut kahta ajatusta kansalaisopistolle, mutta samaisena aikana minulla oli tarkoitus vaihtaa autoon öljyt. Kysyinkin tältä naisihmiseltä, että vaihtaako hän autooni öljyt, niin tähän hän vastasi, ettei osaa muuta kuin hädin tuskin tankata autoa. Ei oikein mielenkiinnon kohteet osuneet yksiin.
Kuules, luepa Jaakko Seikkulan työryhmän tekemiä tutkimuksia ja kirjoja... Esimerkiksi kirja "Psykoosi - uuteen hoitokäytäntöön". Kyseessä on suomalainen porukka, joka on pyrkinyt hoitamaan akuutteja psykooseja ilman neurolepti- ja osastohoitoa. Ja melkoisen hyvin tuloksin, vieläpä!
Kannattaa lukea... Uskon, että pitäisit näistä kirjoista!
Evoluutiobioloogiset väitteet ovat sinun ja sinun miesten meikkaustarinat. Neurotieteellinen väite esim. hormoonitasapainon osalta on taatusti pätevämpi kuin pyrkiä osoittamaan henkisen ajatusmaailman yhteyttä valkosolujen määrään. Vielä kun tietäisit mitä asioita pitäisi käsitellä punasolujen hallintaan taikka ummetukseen.
Upseerin henkisen maailman näkemykset kuuluvat jo jotakuinkin kukkakaupan hyllylle, joten olisikohan upseerilla itselleen tullut muutama huonosti nukuttu yö ja asiat vain jälleen pääsi hieman provosoitumaan macho miehiin.
Edelleen pyörittelemme ihan samaa asiaa: vakuuttelet miesten ja naisten eroja. Ja niitä en kiistäkään, tokihan miesten ja naisten mieltymyksissä on eroja! Kyseenalaistan vain sen, ovatko erojen taustalla sosiaaliset vai biologiset syyt. Ja siihen et edelleenkään ole saanut vastattua, vaikka toisteletkin miesten ja naisten eroja.
> Kyllä ne tytöt sieltä kaupan hyllystä helpommin
> barbin ottavat käteensä kuin
> rakennusleegosarjan.
Ja näin lasten parissa työskentelevänä: Ei ne muuten välttämättä ota! Ainakaan ennen sitä, että ovat sisaruksilta, kaveripiiriltä tai vanhemmilta saaneet jonkinlaisen mallin/vinkkiä siitä, mitkä ovat "tyttöjen" ja mitkä "poikien" leluja. Useimmat isät suhtautuvat jo ihan vahingossakin kannustavammin pojan auto- kuin nukkeleikkiin. Ja ne, joilla tällaista isää ei ole, huomaavat kyllä pian kaveripiirissä, mitkä ovat sopivia leluja.
Tuleepa mieleen eräskin tuntemani perhe, jonka lapset leikkivät oikeastaan yksinomaan keskenään... Tässä perheessä perheen vanhin poika leikki nukeilla aina siihen päivään asti, että meni kouluun. Ja sinä päivänä se sitten loppui.
Ja ei varmaan hormonaalisista syistä!
Minä en nyt oikein tajunnut, mitä ihmettä oikein yrität sanoa...
Sinun neurotieteellinen väitteesi oli, että "miehet tykkäävät autoista ja naiset vaatteista ja meikeistä hormonaalisista syistä". Edelleenkään et tätä väitettä ole kuitenkaan mitenkään pystynyt perustelemaan muuten kuin "musta tuntuu" -argumenteilla. Olen esittänyt jo monia kysymyksiä ja vasta-argumentteja, joihin et ole vastannut muuten kuin mielipiteillä.
> Upseerin henkisen maailman näkemykset kuuluvat
> jo jotakuinkin kukkakaupan hyllylle
Sanot sinä, joka muissa viesteissäsi kovasti tunnut kannattavan ihmisoikeuksia ja oikeutta erilaisuuteen. Ja nyt kuitenkin tuomitset epänormaaliksi tämän upseerin ja kaikki miehet, jotka haluavat kukkakauppiaiksi ym. sukupuolistereotypioista poikkeavat henkilöt. Eli henkilö saa olla harhainen, mutta ei mies ja kukkakauppias, niinkö?? Mielenterveysongelmien perusteella ei saa jaotella "normaaleihin" ja "epänormaaleihin", mutta sukupuolisidonnaisuuden perusteella saa??
Terapia keskustelu menee yksiin näkemykseni kanssa, jossa ihminen käyttäytyy siten kun häntä kohdellaan. "Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan". Näin siis monessa pakkohoitotapauksessakin, että ilman minkäänlaista varoitusta keljumaisuuttaa tekaistaan hoitoperusteita ja aiheutetaan häslinkin, jonka jälkeen tyynnytellään ja sanotaan, että ihminen on parantunut. Mieleeni tulee keskinkertaisesta tyhmemmän ihmisen kanssakäyminen 20-vuoden takaa peruskuoulun ala-asteelta.
Todelliset vaaraihmiset kyllä tunnetaan jopa poliisissa. Mikäli ihminen käy useasti selvittämässä turvonneen päänsä kohtaloa poliisissa ja sittemmin vielä provoilee perättömyyksill mm. oikeudenkäynnissä, niin ihminen on itselleen vaarallinen ja todelisuudentaju on heikentynyt mielisairaudeksi asti.
Alkoholin suurkuluttajat ja esim. huumeiden käyttö voidaan todentaa ja on havaittavissa, joten eipä arvailulle paljonkaan tarvitse sijaa jättää. Alkoholi on yksi keskeisin henkirikoksien syy.
Eipä tähän paljon lisättävää. Samaa mieltä ollaan tästä.
Tunteasi perheen lapset leikkivät nukeilla kun sellaisia sattui kotona olemaan, mutta mikäli tämän lapsen olisi annettu kasvaa täysin ns. vapaasti ja valikoida kaupasta itselleen jotakin, niin varmasti olisi valikoinut kumipäisen x-mant-transformer-terroristin, joka mielikuvitusmaailmassa tuhoaa pinen galaksin ajatuksen voimalla. On se syy sosiaalinen taikka bielooginen, niin totuus on se, että eroavuus on olemassa.
Sinula menee jo viestien aiheet sekaisin, mutta autokeskustelulla sinä et ole muutakaan kyennyt todistamaan, joten minunkaan ei tarvitse asiaa enemmälti perustella.
Upseeri ei halunnut kommentillaan arvostella miehiään, vaan tuoda esille oman erinomaisuutensa miehiinsä verrattaessa. Onko kyseessä todellisuudessa ollutkaan macho miehet vai oliko todellisuudessa tiettyyn käyttäytymiskaavaan mielletyt yksilöt. Kuten sanoin, niin kymmeneltä upseerilta olisi tullut eri näkemys ja todellisuudessa upseerin machot olivatkin ehkä vain tavanomaisesta ahdistuneempia. Upseerin puhuessa ihmisten tunteista ruumiiden keskellä mielikuvaksi tuleekin natsamies kukkakaupassa. Hyvä ettei pakkaa ruusuja hyökkäävälle viholliselle.
> On se syy sosiaalinen taikka bielooginen, niin
> totuus on se, että eroavuus on olemassa.
Nonni! Sitähän tässä olen koko ajan esittänytkin! Toki on eroja sukupuolten välillä. Ja toki OSA näistä eroista on biologisesti määräytyneitä. Esimerkiksi testosteroni vaikuttaa aggressioita lisäävästi. Kuitenkin esimerkiksi lelu- yms. mieltymykset eivät suurimmalti osalti voi olla biologisesti määräytyneitä, koska se edellyttäisi tiettyä geneettistä koodistoa. Ja "nukkegeeni" tai "meikkigeeni" on yksinkertaisesti ajatuksena... no, höpö. Koska geenit, kuten sanoin, koodaavat vain kehon proteiineja.
Joten: sukupuoliroolit ovat suurelta osin sosiaalistettuja ja sosiaalisesti konstruoituja. Täten ne eivät myöskään ole kiveen kirjoitettuja vaan voisivat toisenlaisessa ympäristössä olla vallan muunlaisiakin. Ja ovat olleetkin.
Ja siksi en näe mitään syytä sille, etteikö myös miehille tunteista puhuminen voisi tehdä hyvää, ja etteikö mies voisi puhua tunteistaan. Toisaalta en myöskään sano, että miehen PITÄISI puhua tunteistaan, jos se ei hyvältä tunnu - ihan niin kuin ei naisenkaan tarvitse.
PS: Vaikka miehellä olisikin joku "en-puhu-tunteista" -geeni, ei sekään merkitsisi, etteikö tunteista puhuminen voisi tehdä miehelle hyvää. Se ei vain ehkä olisi yhtä helppoa kuin naiselle.
Ja eihän se nytkään ehkä ole yhtä helppoa kuin naiselle, mutta etupäässä sosiologisista ja sosiaalihistoriallisista syistä.
PPS: Ja muuten. Kodissa oli kyllä "poikienkin" leluja. Ja kyseinen poika lopetti nukkeleikin samana päivänä, kun meni kouluun ja näki muiden poikien leikkejä.
Terapiat ovatkin suurelta osin perusteiltaan tekaistuja ja turhia, koska keneltä tahnsa positiiviselta ihmiseltä saa miellyttävää vastakaikua. Eroksi muodotautuukin terapian vetäjän käsitys taikka ymmärtämättömyys ympäröivästä maailmasta.
Vain sinä olet pyrkinyt yhdistämään hormooneja rätteihin taikka autoihin vaikkakaan minä en ole missään viestissä yhdistänyt näitä asioita.
> Sinula menee jo viestien aiheet sekaisin, mutta
> autokeskustelulla sinä et ole muutakaan kyennyt
> todistamaan, joten minunkaan ei tarvitse asiaa
> enemmälti perustella.
Hetki! Aikalisä! En kyllä yhtään tajua, mitä tällä tarkoitat tai ajat takaa. Voisitko hieman selventää? Mihin tällä nyt viittaat?
Tarkoitatko, että todistit jotain sillä, että joku Työvoimatoimiston täti ei osaa tehdä autolla muuta kuin tankata?! Jos näin olisi, minä voisin todistaa, että tupakka pidentää elinikää: katsos kun tunnen yhden vaarin, joka poltteli askin norttia päivässä ja eli kahdensankymppiseksi. ;)
Vai mihin viittasit?
Ja mitä upseeriin tulee... Voit hyvin olla oikeassa. Tai sitten et. Sitä emme voi tietää, koska emme olleet paikalla katselemassa. Edelleenkin minua kuitenkin ihmetyttää kärkevyytesi tuomitsemaan niitä, jotka eivät ole kovin sukupuolirooleihinsa sitoutuneita. Se tuntuu ristiriitaiselta siihen nähden, että olet kovasti peräänkuuluttanut mielenterveysongelmaisten oikeuksia.
Eikö siis samantien voitaisi antaa meille miehillekin oikeus puhua tunteistamme ja käydä terapiassa ja osallistua lastenhoitoon ja olla kukkakauppiaita? Ilman, että se tekisi meistä jotenkin "epänormaaleja"?
En nyt oikein ymmärtänyt argumenttiasi...
Ovatko esim. syvästi masentuneet ja syvästi itsetuhoiset sinusta "positiivisia ihmisiä"?
Uskotko, että ihmisten ajatukset ja tunteet ja maailmankuvat voivat muuttua keskustelun seurauksena? Jos uskot, mikä tekisi terapeuttisesta keskustelusta poikkeuksen? Ainakin minä opin jotain uutta itsestäni joka kerta, kun juttelen jonkun ystäväni kanssa. Jopa eräät kirjat ovat muuttaneet maailmankuvaani.
Miksi siis ei terapia?
Itse asiassa aivokuvantamistutkimuksissakin on todettu, että terapia aiheuttaa aivoissa samantapaisia muutoksia kuin lääkityskin...
No, voi jeesus... Rupea nyt vänkäämään vielä tuostakin! Ainakin sinä tunnut ihan perinteiseltä suomalaiselta mieheltä: pakko saada viimeinen sana, vaikka mikä olisi!
Jos et missään vaiheessa nähnyt hormonien olevan yhteydessä sukupuolten erilaisiin mielenkiinnon kohteisiin, olisit sitten sanonut sen, kun ensimmäisen kerran ilmaisin saaneeni sellaisen kuvan noin... öö, kymmenen viestiä sitten! Olisin säästänyt paljon aikaa!
Lainaus viestistäsi:
"miehen luontaiset mielenkiinnon kohteet ovat toisenlaisia jota naisilla. Tästä pitää huolen hormoonit. Eipä siis tule juurikaan pohdittua itseruskettavaa aurinkovoidetta."
On sitten kyseessä sosiaalinen taikka bielooginen eroavuus, niin ero edelleen löyttyy mielenkiinnon kohteissa ja käytännön osaamisessa. Jos kaikille naispuolisille ajokortin haltioille annettaisiin tehtäväksi vaihtaa öljyt ilman opastusta taikka oppiaikaa, niin taitaisi jäädä öljyt vaihtamatta monelta.
Esim. kansalaisopisto jutut on ainakin joidenkin naispuolisten tuttujeni keskuudessa mielletty arki-illan kirkkossa käyntiin ja sosiaaliseksi tapaamiseksi. Minä olen kaikesta hienostuneisuudesta huolimatta tottunut käymään näitä sosiaalisia suhteita ja ranskankielisiä nimityksiä mielenkiinnon kohteista mm. naisen alapäästä konepelti ylhäällä.
Sinä puhut mielenterveysongelmaisista ja sellaisiksi mm. sukupuolisesti rajoittamattomat mielletään. Todellisuudessa näitäkään ongelmia ei kovin hyvällä katsota esim. armejassa. Se jota tulee mielenterveyspotilaaksi katsotun oikeuksiin, niin näiltä osin kohdistaisin kritiikkini mielenterveyspalveluihin. Ei kovinkaan monta vuotta kun psykiatrisessa sairaalassa voitiin uusi potilas huumata ja pahoinpidellä hoitohenkilökunnan taikka poliisien toimesta. Tämä on sitten tosi kuin vesi.
Eiköhän se takametsän pöheikkö peitä karvoituksellaan monen muunkin miehen koivet ja eiköhän esim. vahva karvoitus jaloissa ja kasvoissa ole hormoneesta enemmänkin riippuvainen. Menellakohan miehellä tulee mieleen sipaista karvakoipiin itseruskettavaa aurinkovoidetta?
Joo, okei, selevä... Samaa mieltä.
Kaikki ihmiset eivät ole syvästi masentuneita ja itse väittäisin esim. masennuksenkin pääsäätöisesti johtuvan vahvaa tunne-elämää elävän henkilön erityisestä kohtelusta. Diegnoosit masennuksesta ei aina pidä paikkaansa. Esim. fyysinenkin muutos esim. laihtuminen masennukseksi katsotun tilan yhteydessä voi todellisuudessa olllakkin erityisen hyvän olotilan tuotosta. Joissakin itsemurhatapauksissa laukaiseva tekijä on voinut olla jopa pitkäaikainen alkoholin käyttö. Positiivisen ja masentuneen ihmisen jutut olet kyllä sinä itse jälleen sekoittanut.
Joo, ei tästä oikein tule mitään... Sinulta ei saa perustetta millekään eikä jutuistasi oikein muutenkaan tahdo ottaa selvää. Et edes vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin vaan käännät keskustelun jonnekin pöpelikköön. Jotenkin tuntuu, että sinun vain on pakko sanoa viimeinen sana.
Viimeisestä kahdesta viestistäsi en yksinkertaisesti ole saanut mitään selvää siitä, mitä yrität sanoa. Esimerkiksi jos tällä lauseellasi "koska keneltä tahnsa positiiviselta ihmiseltä saa miellyttävää vastakaikua" (sic) et viitannut mielenterveyspotilaisiin (joista suuri osa on masentuneita, siitä tämä yhteys masentuneiden ja positiivisten välillä), en todellakaan ymmärrä, mitä ajat takaa...
Näin ollen... Kiitoksia keskustelusta, mutta palkitsevammalta tuntuu vetäytyä unten maille. Hyvää yötä!
Ja vielä noin vinkkinä: Kannattaa ihan oikeasti lukea terapiatutkimusta. Siellä on kyllä otettu huomioon nuo asiat, joita sinunkin päässäsi liikkuu. Et sinä niin fiksu ole, että niitä "ihan ensimmäisenä" olisit tullut ajattelleeksi - kyllä nuo samat asiat on otettu huomioon terapiatutkimusta tehtäessä ja mietitty, miten ne vaikuttavat tutkimuksen luotettavuuteen.
Ilman tietoa on helppo vauhkota. Fiksu ottaakin ensin selvää ja vauhkoaa vasta sitten. Ei millään pahalla.
Otat masennuksen esille ensikertaa edeltävässä viestissäsi ja esim. pakkohoidonkin kriteereissä on mainittu vaaraksi oleminen. "Häirikkökäyttäytyvä", mutta muutoin terve ihminen käyttäytyykin usein häiritsevästi siksi, että tätä kohdellaan yleisestiottaen huonosti. Positiivinen kohtelu ja asennoituminen varmastikkin auttaa.
Masennus on jälleen tunnetila ja kuten olen monestikkin sanonut, niin esim. aikuinen mies ei luontaisesti tunne kummempia ilon, surun taikka masennuksen tunteita. Tunneelämä on vahvasti naisille ominainen piirre ja miksikäs ei mieskin, joka paljon on tekemisissä naisten kanssa ajatuisi tunnepohjaiseen ajattelutapaan.
Omakohtaisena kokemuksena jälleen kartoisin miten minullakin voi olla pitkiäkin ajanjaksoja, etten ole naisten taikka naismaisen maailaaman kanssa tekemisissä. Minulla ei myöskään juuri ole tunteita. Minulle on esim. tällähetkellä sama vaikkapa jossakin maailman suurkaupungissa laukaustaisiin ydinase tuhoisin seurauksin taikka jokin lähimmäiseksikin mieletty ihminen kuolisi.
Vaikkakin ihmiset ovat "alamaissa" ja ehkä ahdistuneena, niin tämäkään ei ole sama asia kuin masennus.
On se sitten nykyikainen huuhaa ukkeli taikka 100-vuotta sitten huumeongelmaisen kuollut, niin aina joku kysenalaistaa "tutkimukset" tuoden tilalle jotakin omaa sontaansa.
Painetuista huuhaa jutuista mieleeni tullee esim. Heikki Ojan vieraan älyn etsintä. Ihmiset ovat uskoneet avaruusolojoiden olemassa oloon satoja vuosia. 1800-luvulla Mars palneetalla uskottiin todennäköisimmäksi vieraan älyn kotisijaksi. 1895 perustettiin kokonainen tähtitorni elämän etsimiseksi marssista. Tuollon uskottiin myös, että marssin pinnalla on valtavia rakennelmia, kanavia. Tänäpäivänä tiedämme, ettei marssissa ole kanavia. Tänäpäivänä jättimäiset radioteleskoopit pyrkivät vastaanottamaan vieraan älyn lähettämää viestiä avaruudesta. Vähäisetkin tulokset ovat osoittautuneet luultavammin nörttien pilaksi.
Uskotko sinä mielensairauksiin, uskontoon vai avaruusolijoihin?
Jos viittaat psykoanalyyttisen teorian uranuurtaja S.Freudiin, niin hän ei ollut huumehörhö. Kirjoihin kirjoitetaan pitkäjänteisen tutkimuksen tulokset, ei siis soopaa. Tällä palstalla näemmä ovat kaikki ne jotka ovat hoidossa ollut mutta eivät ole parantuneet. Harmi.Tieteestä ja lääketieteestä teillä ei ole hajuakaan.
Kuulehan Mikko eli dsfh5, oletko paljonkin tutkinut asioita noin niinkuin tieteellisesti, lukenut satoja ja taas satoja tieteellisiä placebokontrolloituja kaksoissokkotutkimuksia? Et näemmä ole, tai et ole ymmärtänyt lukemaasi. Sillä kyllä sekä lääkityksellä että terapialla on todettu olevan tehoa ja jopa kokonaan häiriön poistavaa vaikutusta. Tulokset riippuvat terapeutin menetelmästä, häiriöstä yms, yms. Älähän enää jaksa kantaa kaunaa vanhemmillesi, hyvää he varmasti tarkoittivat! Tsemppiä Mikko!
Veikkaampa, että se Mikkokin tarkoittaa piakkoin jotakin "hyvää" mikäli huu-haa "tiede" jatkaa mellastamistaan.
Lääketieteellisillä sepustuksilla on jopa helppoa ostaa vapaus. Teetetään huuhaa lääkärillä arviointityötä ja ostetaan halvimmat mahdolliset huuhaa pillerit ja vedetään ne pillerit vessasta viemäriin ja sanotaan, että ollaan syöty "lääkkeet", jonka jälkeen olemme "kuntoutuneet" mystisestä "sairaudesta".
No ei se kyllä noin mene, mutta eihän sinulta tietämystä voi odottaa. Toisin kuin minä, sinä tuskin opiskelet lääketieteellisessä ja olet perehtynyt lääkehoitotutkimuksiin. Hyvää jatkoa ja koita päästä katkeruudestasi.