Myisitkö millään hintaa metsääsi vapaaehtoiseen suojeluun? Siis niin että joku ostaisi sen omalla rahallaan, ja suojelisi sitten, ilman että kinuaisi rahoja takaisin valtiolta esim. Metso-ohjelman kautta. Jos myisit, niin paljonko olisi hinta, eriteltynä: puusto, maapohja, ja tuleva arvokasvu yms.?
Metsän myyminen luonnonsuojelijalle
Anonyymi
15234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En myy metsääni luonnonsuojeluun! On kansantaloudellinen tappio, jos metsää aletaan suojelemaan hoitamattomana.
Metsäni siirtyvät seuraavalle sukupolvelle tavalla tai toisella talousmetsinä, jolloin niistä hyötyvät perilliseni, sekä yhteiskunta verotuloina.
metsätilallinen
Olen varma, ett' luontokin kiittää monimuotoisuudellaan.
Myisin mieluusti metsäni luonnonsuojeluun vaikka jonkinverran alle markkinahinnan, siinä vaiheessa, kun alan olla itse liian vanha. Avohakkuita en tule tekemään muutenkaan, olisi loistava ajatus, että metsä säilyisi metsänä minun jälkeenikin, mutta mikä olisi sellainen taho, joka varmuudella säilyttää metsän?
Myy metsäsi vain kunnollista ja vastuullista metsänhoitoa harjoittavalle metsätilalliselle tai yhteismetsälle, silloin voit olla varma, että metsäsi säilyy kunnon metsänä ja luonto monipuolisena tulevillekin sukupolville.
Juuri aukkohakkuilla saadaan luonnon monimuotoisuutta ja varmistetaan kaikkien lajien menestyminen.
Olen omissa metsissäni nyt huomannut, että eri-ikäisissä metsissä viihtyvät erilaiset lajit. Omissa metsissäni on tehty runsaasti erilaisia havaintoja, mm. ahmat, hirvet, ilvekset, karhut, kauriit, majavat, peurat, sudet. Lintuhavaintoja harmaahaikaroista viiriäisiin ja paljon siltä väliltä. Erilaisia kasveja olemme löytäneet, joita emme olisi muuten tienneetkään olevan metsissämme ennen, kuin olemme tehneet aukkohakkuun.
Muutamia uudistuskohteita on otettu meidän metsissämme jopa vierailukohteiksi esimerkillisestä ympäristön huomioimisesta, lisäksi metsämme olivat valittuina yhdeksi kohteeksi, kun Suomen metsiä sertifioitiin EU:n vaatimuksiin.
metsätilallinen
Näillä avohakkuilla juuri saadaan vuosi vuodelta runsastuvat punkki ja hirvikärpäskannat, kun suuri osa maan metsistä on pusikointivaiheessa. Kesähakkuut myös tuhoavat punkkien luontaisia vihollisia massoittain hävittämällä muurahaiskeot muurahaisineen.
Vastaavasti vanhoissa metsissä taas on isojen puiden alla enemmän matalaa kasvillisuutta, puolukan ja mustikan varpuja, joista punkkien on vaikeampi tarttua peuroihin yms ja siksi loismäärät pysyy matalina. Metsien virkistyskäyttöarvo on tästä syystä romahtanut, metsään ei viitsi enää mennä, kuin lumen aikaan ja myöhään syksyllä pakkasten tultua, myös eläimille metsästä on tullut helvetti, kun ne ovat punkkeja ja hirvikärpäsiä täynnä.
Joskus 1980 - 90-luvulla koiraan tuli vuodessa vähemmän punkkeja, kuin nykyään muutamassa päivässä. Kehitys on koko ajan pahenevaa, samalla metsien kierto nopeampaa.
Punkeista et sitten tiedä yhtään mitään, niitä oli tosi paljon lapsuudessani 60-luvulla, minullakin monta kertaa punkki pohkeessa, kun luonnossa kirmailtiin shortsit jalassa. Kissoissa ja lehmissä oli takuuvarmasti aina punkkeja kesäisin. https://www.utu.fi/fi/yksikot/puutiaiset/ajankohtaista/Sivut/home.aspx
Hirvikärpäset puolestaan levittäytyivät Venäjältä 60-luvulla, ilman mitään yhteyttä aukkohakkuisiin, eihän Venäjän puolella ollut mitään muuta, kuin sitä ihannoimaasi hoitamatonta ryteikköä ja tiheitä vanhoja metsiä. Sieltä ne hirvikärpäset saatiin ja jotkut koiranleuat viisastelivat Kekkosen tehneen jonkun vaihtokaupan neukkujen kanssa, että saatiin ne hirvikärpäset... http://www.hyonteismaailma.fi/hyonteiset/ulkohyonteiset/pistavat_hyonteiset/hirvikarpanen.html
Tottakai möisin.
Metsää on aivan tarpeeksi suojeltu Suomessa. Jos oikein haluttaisiin suojella metsiä ja luontoa, olisilopetettava perintövero metsästä. Sehän metsää kaataa tai hävittää.
Miksi metsän omistaja saisi itse suojella omia metsiään . ja hakata tarvittaessa.
Metsää sinänsä ei kukaan yksi yksittäinen ihminen pysty omistamaan. Se kuuluu kaikille, luonnolle. On vain ihmisten (kusiasten valtuuksilla, Huovista lainatakseni) keskenään tekemä päätös, että mukamas joku omistaa. Ja sitten sen nojalla, laittaa nurin. Saadakseen ostaa sen uuden peltikotterlonsa (Subaru Outbackin). jotta saa mielentyydytyksen, kun voi nuuskuttaa uuden auton hajuva. Ja kokea (mielestään) olonsa miehekkääksi kun "minulla on voima ja valta" laittaa isot puut, koko metsälö, nurin. Kansantaloudellisesti ajatteleva taas pitää puut pystyssä, varat sen suhteen kotimaassa. ei ostele metsärahoilla uusia autoja ulkomailta (rahat sinne), eikä matkustele ulkomaille (valuutta sinne). Ilmastomuutosta ajatteleva (on jo useimmille, hetken mielihalujen heittelemänä oleville liian iso ajateltava ajatus), taas ehdottomasti ei koske metsään (kaikki tutkimusTIETO tukee), vaan antaa sen imeä hiiltä ilmasta. Jotta lapsillamme olisi elinkelpoinen pallo elettävänä.
Voisin periaatteessa myydäkin, jos olisi erikoiskohde, jossa olisi jotain erityisarvoa. Tai vielä parempi, voisin vuokrata sen esim. 50 vuoden vuokrasopimuksella. Edellytyksenä on, että ko. kohde olisi ns. poissa silmistä. Näkösällä olevia erikoiskohteita täytyy hoitaa, varovaista ylä/alaharvennusta tarpeen mukaan, kohteen luonnetta kunnioittaen.
Tavallisen talousmetsän museoimisessa ei ole mitään järkeä.
Valitettavasti monilla luonnonsuojelijoiksi itseää kutsuvilla on puutteellinen käsitys siitä "alkuperäistilasta", johon he haluaisivat luonnon palauttaa. Monet katoamassa olevat elinympäristöt ovat alun perin ihmisen toiminnalla aikaansaatuja. Jos lehmän lantakasassa asuva öttiäinen ei pärjää ilman laiduntavia lehmiä, niin ei se pärjännyt täällä aiemminkaan, ennen kuin ihminen toi tänne lehmiä.
Kertokaahan paljonko näistä suojeluista korvataan? Olisi 100 hehtaaria, puolet suota, joka liittyy Naturaan ja palstan lohkaisee puro. Viimeksi hakattu 70 vuotta sitten. Vaihtoehtona on koko leimikon hakkuu, jääköön puro lastenlapsille. Terveiset vaan Kainuusta.
Puuston arvo (kiinnot) verottomana handuun. Edellytyksenä, että metsäsi on riittävän laadukasta suojeluun. Veronmaksajat kustantavat. Hienointa olisi tietysti suojella vapaaehtoisesti, vaatimatta valtiolta siitä korvausta. Mutta useimmat ovat henkisesti sen verran kääpiöitä (=turvattomia pieniä ihmisiä), että haluavat rahaa kuvitellusta "omistamastaan" metsälöstä. Kuitenkin kuolevat kohta, mitään mukaansa saamatta.
Mikä tästä metsästä on tehnyt kiinteistöveron alaisen?
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002795229.html
En oikein ymmärrä, on aika ristiriitaista touhua!
Hinta ei ole se oleellisin asia.Olen itsekin luonnonsuojelija kun kaupunkilaisena en ole koskaan myynyt perinnöksi saadusta maasta puuta ollenkaan.Minun tapauksessani maa voi päätyä kuoltuani valtion omistukseen joten periaatteessa voisin testamentata maan luonnonsuojelijalle jos tuntisin sellaista ystävä- tai sukulaispiiristä.En tiedä että miten löytää maaseudun tai tässä kaupungissa olevat luonnonsuojelijat ja että kiinostaako heitä maan ostaminen tai metsän muut arvot joten tilanne on täysin avoin.
Vastuullista puhetta. Omakohtaisesti olen ratkaissut asian siten, että olen testamentannut kaksi pikkutilaa (24 ja 8 ha) Luonnonperintösäätiölle. Toisessa on paljonkin luontoarvoja ja toinen on siinä ja tässä (tehkööt mitä tahtovat). Iso päätila menee normaaliin jakoon eli perillisille.