Toiseen naiseen on tosi voimakkaita rakkauden tunteita ja toiseen vähemmän voimakkaita. Mutta nämä vähemmän voimakkaat tunteet ovat paljon parempia sanoisinko laadultaan kuin ne ylivoimakkaat.
Kumpi valita?
Anonyymi
37<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Jos joudut kysymään niin vastaus on selvä
Ei kumpaakaan
Ole sinkkuna. Kumpikaan ei ole sopiva.
Samaa alkanut miettimään. Ihminen on todellakin onnellinen silloin kun ei ole yhtään ainoaa lasta tai seuralaista. Koska ihminen ei voi olla iloinen ja onnellinen kuin vain silloin kun on täysin yksin. Mieleltään ja fyysisyydeltään- näin ajattelen. Itse olen kärsinyt muiden haittaavasta seurasta jo liian kauan, antaisin mitä vain jos saisin olla autiolla saarella kuulematta äänen ääntä tai tunnetta.
Olen täysin eri mieltä. Mielestäni lapsi tuo niin paljon onnea ja iloa elämään että ilman lasta elämä olisi aika ankeaa.
Monille se yksin olo on kurjaa kun ei ole läheisiä. Tai ketään kenelle jutella.
En usko että se yksinäisyys kovin monelle ainakaan sitä onnea tuo.
Komppaan osin, lapsien kasvaminen, kasvatus ja se kun itse kasvaa lasten "opastamina", yksikään päivä ei ole kuten aiemmin ja ihan kaikki muuttui tällä sällillä, kun jouduin tai pääsin lastenlikkailemaan taannoin ihan pieniä lähisukulaisen sisaruksia.
Sitä nuokaan kokemukseni ei muuttaneet että viihdyn oikein hyvin yksin ihan jopa päiviä ja suorastaan nautin yksinolosta. Yksinäiseksi en itseäni tunne ja en ole moista tunnetta aistinut ikinä.
Joku toinen on ehkä enemmän ahdistuva yksikseen, en osaa heistä sanoa muuta.
Ja syy miksi vierailen täällä on että eräs nainen pääsi mun panssarin läpi.
Olen myös äiti ja koen äitiyteni rikkautena. Mutta siihen että se olisi pelkkää onnea ja iloa, en valitettavasti voi yhtyä. Joskus vaan asiat eivät mene, niin kuin niiden kuuluisi mennä. Olen saanut omista lapsistani paljon huolta ja murhetta, yhdestä jo syntymästään lähtien. Mutta jotta tätä epätäydellistä elämää jaksaa, koitan iloita pienistä asioista ja välillä yritän muistaa olla kiitollinen niistä asioista, mitkä ovat hyvin. Ne ovat niitä pieniä onnen kultahippusia, jotka kannustavat jaksamaan eteenpäin, kaikesta huolimatta.
Jos nainen on panssarisi läpi päässyt, niin mitenkäs ikävä- palstavierailu siihen liittyy? Jatkoa kenties voisi olla luvassa ihan ihka oikeassa elämässä?
Tutkitusti miesten seksuaalinen halukkuus ja testosteroni määrät laskee naisen raskauden aikana
Mies kärsii usein seksihaluttomuudesta vauvan syntymän jälkeen
Parisuhteessa alkaa riitely, hellyyden loppuminen ja peiton heilunta tyrehtyy kun lapsi on syntynyt
Parisuhteessa on enää yhteistä aikaa kahden kerran puolessa vuodessa. Seksiä kerran kuussa
Suurin piikki miesten pettämisen kohdalla on naisen raiskausajan ja yhteisen lapsen pikkulapsi vaiheen aikana
Toinen piikki on kun lapset muuttaa pois kotoa
No niinhän se jatkumo etenee ja tämä paikka on vain väliasemana ennen treffejä ja siitä eteenpäin en täällä vieraile enää.
Liian rakastunut -> henkilö ongelmallinen. Riitaisa ja eroasitte kuitenkin
Kaveri ihastus -> helpompi mutta suhde kuihtuisi ja alkaisit lopulta ihastuileen uusiin. Pettäisit ja eroaisit lopulta
Vastaus ole sinkku
Tietenkin valitset sen jota rakastat enemmän.
Vedät nyt jonkin aikaa henkeä ja selvennät päässäsi kumpi heistä valtaa vahvemmin ajatuksesi tai ehkä se ei ole heistä kumpikaan.
Itse painin keväästä kolmen eri naisen vuoksi jaakobin painia kun "jalat alta" -ihastumiseni perään parin viikon sisällä kaksi muuta naista iskivät silmänsä minuun ja kun heistä toinen murtui hänelle selkäni kääntäessä niin tunteisiinhan hänkin päätyi. Silti hän on jo lähes täysin unohtunut, kolmonen täysin unohtunut ja hän ensimmäinen on mun hän ja olen yhden naisen mies.
Mielestäni toimit väärin kaikkia kohtaan, jos valitset tuon järkivaihtoehdon. Eli ehdotan ottamaan hänet, jota rakastat, jos siis on otettavissa... Kadut myöhemmin sitten kuitenkin, kun et katsonut hommaa loppuun.
Pitää valita se, jota ilman ei voi elää!
Paras ja ainoa oikea vastaus, itse olen mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Miksi kiusata itseään suhteella, jos ei ole aivan pakko?!
Ei se ole laatukysymys, jos pidät kaverillisia tunteita parempina kuin voimakkaita. Lähinnä se kertoo jostain syvällä sinussa olevasta pelosta - pelosta tulla torjutuksi jos annatkin itsesi tuntea isosti. Luota tunteeseen.
Arvuuttelu olisi minulle ainakin merkki etten ole kunnolla ihastunut kumpaankaan.
Kun on kunnolla ihastunut. ei ole kuin yksi vaihtoehto
Elämän laki voi toimia myös niin, että kun tarpeeksi arpoo eri vaihtoehtojen välillä, huomaa hetken kuluttua olevansa aivan yksin. Jos asia on epäselvä, niin älä ota heistä kumpaakaan.
Oletko aina ollut päättämätön? Veivaat eestaas? Pelkäät, olet epävsrma ja valitset turvallisesti.
Epämiehekästä kieltämättä 😉
Ota se kauniimpi ja nuorempi. Vanhempi ei ole enää saatavilla. On poistunut kokonaan.
Ole rehellinen itsellesi ja toisille.
Ihan kumman vain valitset, luultavasti tulet miettineeksi sitä toista, että olisikohan sittenkin ollut parempi valita toisin. Ehkä et vain ole valmis parisuhteeseen.
Miltä näistä kahdesta tuntuisi jos saisivat tietää sinun arpovan. Se miten he näkisivät sinut sen jälkeen muuttuisi, sekä käyttäytyminen sinua kohtaan.
Ole yksin.
Ota se jolla on isommat tissit ja/tai parempi perse. Olet onnellisempi pidempään. 👍
Mä repesin tälle. Oletettavasti olet mies, mutta tosta asenteesta tykkäsin. Ei tehdä asioista turhan hankalia.
Ap mitä laadullisesti paremmat, mutta laimeammat tunteet on? Tykkäät ihmisenä ja tulet toimeen, muttet ole rakastunut? Kaverisuhteet on vaikea saada kestämään. Onko nuo toiset vahvemmat tunteet taas puhtaasti intohimoa vai onko myös rakkautta?
Molempia tarvitaan pitkässä juoksussa.
Kuulostaa vähän siltä, että kumpikaan ei olisi se oikea, jos joudut kovin miettimään tunteita.
Mulla on ollut samankaltainen tilanne, jota arvoin sietämättömän pitkään. Aika paljon valintaa helpotti, kun tajusin olla vertailematta tunteiden voimakkuutta. Rakastanhan kaikkia muitakin ihmisiä eri tavoin. Toista luottotoverina, toista sielunveljenä jne.. Siispä tajusin myös sen järkivaihtoehdon olevan enemmän sisarellista. Koen myös helposti vahvaa velvollisuudentunnetta, ja pyrin miellyttämään tekemään ns. oikein, joka pitkitti valintaa. Intohimovaihtoehtoa pohtiessa laitoin hekumapuolen sivuun, huomasin että tunnistan hänessä jotain, joka koskettaa syvältä. Ja siksi tunnen niin vahvasti, ja siitä juontaa myös vahva haluni. Toki hän on kuuma kuin mikä, mutta tajusin että se ei ole tunteideni vahvuuden syy. Mutta näin mulla. Kurkistapa sinne tunteiden taa, mieti miksi oikeasti tunnet mitäkin.
Olen samaa mieltä intohimosta. Itsellänikin se kumpuaa syvistä tunteista ja siitä, että toinen vaan koskettaa niin syvää ja kovaa.
Silti joku voi kokea myös puhdasta himoa.
Samassa tilanteessa naisena. Toinen on hyvännäköinen, enkä ole ketään niin paljon halunnut kuin häntä. Toinen on.... hmmm mitäänsanomattoman näköinen, joka jostain ihme syystä kuvittelee jotain ihan muuta, mutta hänellä on parempi sydän, kuin tällä ensimmäisellä. Loppuuko seksuaalinen kiinnostus tätä jälkimmäistä kohtaan ihan kokonaan ja siinä sitten ollaan kavereita...
Toivottavasti kumpikaan ei halua sinua! Aika törkeää.
Tekikö tästä törkeän se, että olen nainen ja aloittaja mies? Tilannehan on sama kummallakin. Niin ja kumpikin noista oman tarinani henkilöistä haluaa minut - sori.
Tollasessa tilanteessa en itse ole valinnut ketään, nimittäin jos on tilanteessa jossa on monta vaihtoehtoa kukaan heistä ei olesilloin todellinen rakastus. Sellainen kävelee aikaa myöten yksin kulman takaa ja vetää itseltäni liinat kiinni niin ettei muita enää näekkään, eikä ajattelekkaan.
niinpä. aloittajan tilanteessa molemmat vaihtoehdot on pelkkiä keskinkertaisuuksia, joiden kanssa ollaan, kun parempaakaan ei ole näköpiirissä. Aloittaja voi tyytyä keskinkertaisuuteen, taitaapi itsekki olla sellainen.
Paitsi jos on tavannut heidät eri aikaan. Seurustellut jo toisen kanssa hyvän aikaa tai enemmänkin ja SITTEN se rakkaus pölähtää nurkan takaa. Silloin joudut kyllä arpomaan, vaikka olisi kuinka voimakkaita tunteita.
Tämä! Ei kukaan halua, tai ainakaan itse, leikkiä tunteillaan ja naisen tunteilla, vaan elämä heittelee välillä lunta pulpettiin että sitä on pieni ihminen hetkisen aikaa hoo moilasena.
Tuota noin ovatko nämä naiset otettavissa?
Pysy vaan sen vaimosi kanssa niin ei tarvitse miettiä. Toinen ei varmaankaan edes huoli sinua!
Niin kauan, kun edes mietit jotain lähellekään tuon suuntaista, on parempi - itsellesi, naisille, maailmalle, evoluutiolle, elämälle - ettet "ota" yhtään ketään, et yhtä ainoaa romanttista askelta yhtä ainoaa ihmistä kohti. Kiitos.