jos tilanne olisi se, että tietäisit hänen myös välittävän sinusta? Vai pitäisitkö nuo tunteesi vain omana tietonasi, vaikka miten paljon ikävöisit? Mikä olisi sellainen tilanne, joka saisi sinut kertomaan?
Kertoisitko varatulle tunteistasi,
Anonyymi
48<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Koko viime yön ainakin valvoin pohtien, kuinka vakavaa se heillä on.
Enää koskaan en varatulle tunteitani kerro, enkä usko varattujen sanoja. Vähemmillä sydämen säröillä pääsee, kun pysyy varatuista kaukana.
Kertoisin. Ehkä hän haluaa kuulla sen sinulta.
Riippuu tunteiden syvyydestä. Jos olisin varma että rakastan, niin se minun mielestäni pitää kertoa. Muttei sellaista varmuutta tule kuin ajan kanssa, en kertoisi mitään ehkä ensimmäiseen kymmeneen vuoteen. Kertominen varatulle on tietysti valitettavan itsekästä, mutta elämä on lyhyt, entä jos toinen kuolisi etkä olisi kertonut? Eihän se hyvä asia ole kun tunteet on yksipuolisia, mutta onhan sekin vapauttavaa että sen tajyaa.
Itse vastaavassa tilanteessa ja olen miettinyt helpottaisiko se vai pahentaisiko. Tällaisenaan tilanne on piinaava. Vai vaietako ja kärsiä. En tiedä....
Riippuu varaustilanteesta ja varausnumerosta. Sana varattuhan kuvaa markkinatilannetta.
Kertoisin hänelle tunteeni ainoastaan siinä tapauksessa, että varmuudella tietäisin hänen eronneen.
Entä jos hän ei eroa, koska ei tiedä tunteistasi. Tyytyy vaikka huonoon suhteeseen, kun ei tiedä paremmastakaan.
Mitä kenellekään toisen parisuhde kuuluu. Et tiedä että myös hyviä hetkiä on jokaisessa parisuhteessa? Antakaa edes varattujen olla rauhassa, te itsekkäät hörhöpäät.
Mitä ihmettä? Ei sellaiseen ihmiseen kannata sitoutua tai häneen luottaa, joka jättää nykyisen kumppaninsa vain siksi, että joku kertoo ihastuneensa häneen.
Se voi jollekin olla yks hyvä syy, tuskin ainoa.
Jos varattu olisi avoin minulle tunteistaan, niin tietenkin kertoisin hänelle ettei ole tunteineen yksin.
Ihastusta en kertoisi, enkä mitään mikä menee ohitse odottamalla. Jos on kyseessä rakkausstunami, joita ei kohtaa kuin kerranelämässä/vuosisadassa/kymmenessä vuodessa, ja tunne kestää aikaa häviämättä, itse katsoin ettei sitä voi ohittaa noin vain.
Kertoa saa aina, se ei ole moraalin vastaista itselleni. Ei tunteille voi mitään, ei niitä voi hallita. Moraalinen näkökohta astuu esiin siinä mitä kertomisen jälkeen päätetään tehdä. Joskus voi olla tilanteita, että moraalinkin rikkominen on parempi vaihtoehto kuin kertomatta jättäminen. Sanon näin, vaikka olen itse ollut aina uskollinen ja pidän asiaa tärkeänä. Kertominen voi myös päättyä siihen, että kumpikin selvittää tilanteensa ensin, vaikka tietysti rakastuneena se on haastavaa.
Olen kertonut tunteistani onnettomasti varattuna itse varatulle, tosin en tiennyt hänen olevan suhteessa.
Olen samaa mieltä, jos olisin varattuna hänelle se elämänsä rakkaus, enkä ohimenevä ihastus, niin silloin todellakin haluaisin tietää. Eihän hän varmastikaan voi tietää, olenko onnellinen suhteessani vai en, ellei ole sitä selvittänyt.
En menisi kertomaan itse. Jos hän tulisi kertomaan minulle tunteistaan, niin silloin luultavasti kertoisin omanikin. Sanoisin kuitenkin myös,sen, että selvittää ensin mitä tehdä sen nykyisen suhteensa kanssa. Sellaista syytä ei olekaan, etteikö voisi erota ennenkuin alottaa uutta. Vanhat jutut pitää ensin hoitaa asiallisesti loppuun, muuten kerjää vain harmia ja sydänsurua itselleen.
Kertoisin, jos vastapuolelta tulisi selkeä merkki, että hän olisi myös ihastunut vahvasti :)
Mikä olisi sellainen merkki, joka riittäisi kertomaan noista vahvoista tunteista?
Hmm. Helpoin tietysti, jos sanoisi sen ääneen. Mutta kyllä joku pyyntö yhdessä kahden kesken johonkin voisi myös riittää. Viestittelyn aloitus hänen aloitteesta voisi toimia myös. Siinäpä jotain.
Naisiakun on niin vaikea lukea muutoin, niin siksi tarvitsisi vahvan merkin.
Miten ja missä olet sen sanonut
Palsta ei sitten ole mikään vastaus.
Myös se miten vakuuttava olet vaikuttaa asiaan
Jos sanot rakastavasi häntä ja muutaman viikon päästä sanot hänelle että rakastat toista jo
ja siitä muutaman viikon päästä taas kerrot et eiku juksasit rakastat häntä
ja siitä muutaman viikon päästä taas kerrot että rakastat jotain uutta
... niin voi olla että sanasi ovat niin häilyviä ja epäuskottavia ettei niihin uskota ollenkaan
En ole kertonut, enkä aio kertoa. Hän näyttää olevan tyytyväinen elämäänsä. Minä en yhtä tyytyväinen, mutta kaikkeni teen että elämässä pärjäilisin. En halua sotkea meidän kummankin elämää ja vaikeuttaa asioita, tekemisissä kun joudumme olemaan joka tapauksessa. Ainakin toistaiseksi.
Mistä arvelet, että hän on tyytyväinen elämäänsä?
Miksi se vaikeuttaisi asioita? Tahtoisin hänen kertovan edes jollain tasolla, sitten voisin itsekin kertoa enemmän. Jos luotat häneen, ei tuon puhumisen pitäisi olla mahdotonta, enkä usko sen vaikeuttavan välejämme, päinvastoin.
Hän ei olisi sitoutunut toiseen, ellei tätä rakastaisi ja olisi varma valinnastaan. Ei hän ole mikään sätkynukke vailla omaa tahtoa. Ja niin, kaikkihan me varmaan toivoisimme, että juuri se toinen osapuoli ottaisi ratkaisevan askeleen, kun itse emme voi. Ja juu, on minullakin syyni siihen etten voi, eikä syynä ole mikään ujostelu. Itse asiassa syyksi riittäisi tuokin, että hän jo rakastaa toista.
Hmm, luin aloituksen uudelleen ja huomasin sivuuttaneeni kohdan "jos tietäisit hänen välittävän sinusta". No enpä tiedä muuttaisiko se mitään. En pysty ylipäätään kuvittelemaan tilannetta, että tietäisin hänen välittävän.
Hmm.. Mikähän sellainen kertomattomuuden syy voisi olla, JOS rakastat häntä?
Kuinka sitten saisit tiedon hänen tunteistaan?
Jos tietäisin hänen tunteistaan.
Varmana kertoisin.
Miksi ei voisi kertoa?
Ei kai sellainen tieto ketään vahingoita.
Jos olisi vain varattu ilman jälkikasvua, niin ehkä. Kun yhtälössä muksuja, en todellakaan. Enkä edes tiedä onko hän varattu vai vapaa nykyään, ei ole vaivautunut kertomaan.
ennen kertomista kannattaa muistaa se että voi saada varatun puolisolta ns käkättimeen kun menee satuilemaan mitä sattuu
Jos tietoni olisi "katseita ja hymyjä", en kertoisi. Jos hän taas sanallisesti kertoisi välittävänsä minusta (tai kysyisi omista tunteistani), niin kertoisin totta kai.
Riippuu siitä mikä olisi suhteeni hänen kumppaniinsa. Jos en tuntisi ollenkaan niin kertoisin tunteistani sopivan paikan osuessa kohdalle.
Kertoisitko itse varattuna tunteistasi, jos tietäisit toisen välittävän sinusta? Millaisen tilanteen se vaatisi, että kertoisit?
Siinäpä se, kun en tiedä hänen ajatuksistaan. Olen jotain kertonutkin, mutta jos en saa mitään vastinetta, niin siihen se jää, enempään en pysty. Enkä tahdo tietääkään, ellei hän ole todella löytänyt minusta "sitä oikeaa" ja se tunne on kestänyt jo useamman vuoden.
Oletteko sitten tunteneet jo useamman vuoden, jos kerran sellainen vaatimus sinulla on? Jotain etiäistä sinulla kuitenkin täytyy olla hänen mahdollisista tunteistaan, tuskin muuten olisit kertonut yhtään mitään? Oletko sitten itse sitä mieltä, että hän voisi olla sinulle "se oikea" , siis jos tunne olisi molemminpuolinen?
Tunteen kestämisellä tarkoitin lähinnä aikaa, ohimenevät ihastukset kun loppuvat parin vuoden kuluessa, mutta jos on kyse jostain syvemmästä, se kestää aikaa. Siksi en tahtoisi edes tietää, jos hänellä ei ole mitään syvempiä tunteita. Sanotaan nyt, että hän sekoitti elämäni, joten jotain suurempaa siinä täytyy olla takana, ei sellainen muuten tapahdu. Kyllä hän siltä tuntuu, että olisi voinut ollakin "se oikea", jos tunteet olisivat olleet molemminpuolisia, mutta voi myös olla, etten koskaan saa sitä tietää ja jään pohtimaan tuota sitten loppuiäkseni..
Lisätään vielä Johanna Kurkelan Rakkauslaulun sanat, jotka myös
kuvaavat hyvin tunteitani: "Sä olit vaara liian suuri kiertää ja liian houkuttava ohittaa".
Olen kertonut,hän teki sitten valintansa ja jatkoi entisensä kanssa. Asia selvisi.
Varatut ovat ehdoton turn off. Miksi rikkoa kenenkään suhteita. Sinkkuja löytyy joista valita.
Voihan sen suhde olla rikki jo.
Eikö siinä tapauksessa erota?
Kuka eroaa suinpäin? Välittämättä lainkaan miten käytännön asiat, lasten asiat, talousasiat ym.muut menee. Palstalla näkee melko selkeästi minkätyyppisiä tyyppejä on, sillä erokin monesti sentyppinen, enkä tahdo loukata tällä kommentilla. Muutamia esimerkkejä tutkitusti nopeista eroista: jo valmiiksi köyhemmät, mahdollisesti ja valmiiksi sosiaalituilla elävät eroavat helpoiten ja heillä ero ei sanottavasti muuta elämäntasoa, joka tosin jo sinällään heikko tai sit on nää julkkis varakkaat erot, joissa massii ois muutenkin vaikka kymmenelle ei siis sanottavasti vaikuta asioihin. Eli olkaa laput silmillä ja uskokaa sokeaati vaan siihen mitä lähipiirissä tapahtuu.
Juu kuu muun muassa se oli silloin sama kuin nyt. Hyvää kesää kaikille lisää palkkaa ja sen jälkeen tosi outoja of Finland Adress City tai sitten vähemmän kuin viime yönä.
Tottakai kertoisin, jos tietäisin hänen tykkäävän ja siis itsekin tykkäisin. Vai pitäskö olla tyyliin, on kiva että tiedän, ihanaa taas tykkääjä mitä mä sille ny kertosin. Alotus oli siis vähän hassu, jos tarkemmin mietitte.
Moni tässä ketjussa on fiksusti kertonutkin, että ihmisen pitää erota toiseen rakastuessaan ja olen samaa mieltä. Tämä on reiluinta ja oikeaa, vaikka tietäisikin ettei se joku uusi sinua rakastaisi ja vaikkette yhdessä tulisikaan koskaan olemaan. Sillä jos johonkin toiseen on jo rakastunut niin ei vanhaa suhdetta enää saa henkiin. Suhteessa on jo jotain muutakin pielessä ja hyvin harvoin sillä toisella on riittävästi voimia ja nimenomaan aloitekykyä vetää sitä toista enää takaisin suhteeseen. Onkin hyvä erota, jos rakkautta ja/ tai vahvempaa ihastusta johonkin on, tämä ihan riippumatta siitä että lapsille ja tietty eeoaville puoliskoille se voi kirpaista. On kuitenkin hyvä muistaa, että ihminen voi huonosti, jos tunne-elämä on huonolla tolalla.
Puhutko omasta kokemuksesta vai kenties ammattilaisena? Samaa olen pohtinut, että miten sitä enää pystyisi saamaan entisen elämänsä takaisin, se tuntuu niin vaikealta, kun tunteet on muualla. Kukaan ei tällaista osaa etukäteen omalle kohdalle ennustaa ja jos voisi, saattaisi palata aikaan ennen häntä. Erokin on tosi vaikea ajatus pitkässä avioliitossa, kun on lähtökohtaisesti antanut lupauksen, ja siinä myös menettää luultavasti kohtuuttoman paljon.
Sekin että tunteet eivät katso aikaa eikä paikkaa. .
Voi sitä eron laittaa vireille kun on tavannut uuden..
Miksi ihmisillä on niin kanttinen ajatus tapa..?