kirjoitan ja avaan kaiken tuskan tähän. Oman ihmisyyteni vuoksi. Sen vuoksi, että ellen sanallista tätä mihinkään ja saata kenenkään ihmiseksi luokiteltavan tietoon, en enää jaksa nousta.
Tuska ja tarkoituksettomuus. Kun olet rakastanut niin paljon, ettet tiennyt moista edes mahdolliseksi. Rakastanut olet kaikkea, hyvää ja huonoa, jokaista piirrettä, ominaisuutta, kaikkea mitä tuo ihminen on. Olet käynyt läpi omaa arvomaailmaasi, kohdannut itsessäsi mustia alueita, ristiriitoja, nähnyt siinä tarkoituksen, kasvamisen mahdollisuuden, kehittynyt, tullut eheämmäksi. Nähnyt samoin toisen kamppailut ja mustat alueet, halunnut kaikesta sydämestäsi tukea, olla vierellä, auttaa, uskoa, rakastaa. Toinen on vahvistunut, löytänyt elämäniloa ja voimaa, alkanut kasvaa itsekseen.
Pettymystä. Kun rakastamasi ihminen torjuu. Syviä kuiluja. Voimien äärirajoille vietyä ponnistautumista, jaloilleen nousemista. Kerran, kahdesti, kolmesti, neljästi... Useampaan vuoteen mahtuu! Toivomista, uskomista, virheellisiä tulkintoja. Kunnes jälleen pettymys.
Ja nyt. Täysi tyhjyys. Tunne, että annoit kaiken, ja se käytettiin viimeistä piirtoa myöten. Häpeä siitä, että annoit sen tapahtua. Vielä suurempi häpeä ja voimattomuus siitä, että luulit. Kuvittelit. Toivoit aina uudelleen. Jäit koukkuun, et raaskinut aivan tosissasi sanoa, että ei sinusta ole tähän. Että sattuu ihan liikaa.
Ja nyt haluat vain pois. Toisen näkeminenkin alkaa olla sietämättömän tuskallista. Et tiedä, miten tästä eteenpäin. On tuska, merkityksettömyys, arvottomuus, jopa viha. Kaiken nielevä yksinäisyys.
Tähän ei kukaan varmaan pysty juuri mitään sanomaan, sen ymmärrän kyllä. Mutta kiitos kun luit.
Tuska ja tarkoituksettomuus. Kun olet rakastanut niin paljon, ettet tiennyt moista edes mahdolliseksi. Rakastanut olet kaikkea, hyvää ja huonoa, jokaista piirrettä, ominaisuutta, kaikkea mitä tuo ihminen on. Olet käynyt läpi omaa arvomaailmaasi, kohdannut itsessäsi mustia alueita, ristiriitoja, nähnyt siinä tarkoituksen, kasvamisen mahdollisuuden, kehittynyt, tullut eheämmäksi. Nähnyt samoin toisen kamppailut ja mustat alueet, halunnut kaikesta sydämestäsi tukea, olla vierellä, auttaa, uskoa, rakastaa. Toinen on vahvistunut, löytänyt elämäniloa ja voimaa, alkanut kasvaa itsekseen.
Pettymystä. Kun rakastamasi ihminen torjuu. Syviä kuiluja. Voimien äärirajoille vietyä ponnistautumista, jaloilleen nousemista. Kerran, kahdesti, kolmesti, neljästi... Useampaan vuoteen mahtuu! Toivomista, uskomista, virheellisiä tulkintoja. Kunnes jälleen pettymys.
Ja nyt. Täysi tyhjyys. Tunne, että annoit kaiken, ja se käytettiin viimeistä piirtoa myöten. Häpeä siitä, että annoit sen tapahtua. Vielä suurempi häpeä ja voimattomuus siitä, että luulit. Kuvittelit. Toivoit aina uudelleen. Jäit koukkuun, et raaskinut aivan tosissasi sanoa, että ei sinusta ole tähän. Että sattuu ihan liikaa.
Ja nyt haluat vain pois. Toisen näkeminenkin alkaa olla sietämättömän tuskallista. Et tiedä, miten tästä eteenpäin. On tuska, merkityksettömyys, arvottomuus, jopa viha. Kaiken nielevä yksinäisyys.
Tähän ei kukaan varmaan pysty juuri mitään sanomaan, sen ymmärrän kyllä. Mutta kiitos kun luit.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onko puhuminen mahdollista hänen kanssa? Älä anna katkeruudelle tilaa. Puhu ja yritä olla avoin. Asiat järjestyy tavalla tai toisella. Kaikki ongelmat ovat ihmisen omaa luonnosta omasta elämästä. Ota etäisyyttä jos se vaikka auttaisi tai hanki terapia-aika itsellesi.
Mitä horiset? Puhutko siitä mielenvastaisesta peiliteoriasta, jossa ihmiset peilaa vain henkilöä itseään. Voi kuule maailma ei ole niin yksinkertainen. Ihmiset tekee pahoja juttuja ihan ominpäin ja omaa tahtoaan ja haluaan noudatellen.
Taitaa puhua siitä, että ongelmissa ja vastoinkäymisissäkin on aina niihin suhtautumisen ulottuvuus, johon voi vaikuttaa ja joka on suurelta osin "oma".
Hienosti ymmärretty! Aamen!
...Ei se tietysti tee kaikista ongelmista mitään pelkkää "luonnosta".
Sitä voisi tietty miettiä, miten helvetin huonoja luonnostajia erilaiset psykologian kehittäjät ja harjoittajat ovat, kun oppinsa ovat toinen toistaan huonompia ja yksipuolisempia. Kokevatko nämä ihmiset omankin elämänsä yhtä ahtaasti kuin oppinsa kohtaavat muiden elämät?
No kiitos. :)
Onhan tuosta ajatuksesta varmasti mahdollista löytää toivoa ja teitä eteenpäin - kenties tässäkin tapauksessa. Samalla ehkä hyvä varoa sen liioittelemista, joka voi johtaa sekä "ulkoisten" tekijöiden että omien sisäistenkin kokemusten vääränlaiseen sivuuttamiseen, niihin sisältyvien mahdollisuuksien ja vapauden löytämisen sijasta.
No miten se toinen suhtautuu eroonne, ja kaikkeen?
Analyysia tästä kirjoituksesta alkoi raksuttaa automaattisezti heti kun tämän luin. Kirjoitustyyli on tuttu, tekstit tosin ovat olleet melko toisenlaisia. Siitä syntyy ajatus kirjoittajan valheellisuudesta... Analysaattori ei voi myöskään välttyä ajatukselta, että mirjoittaja on nainen, vaikka tuntuisi siltä, että esiintyy mielellään miehenä.
Rakkaudestakin itsellä on hiukan erilainen käsitys, mutta sivuutetaan se tässä yhteydessä.
Näistä syistä herääkin kysymys, että miksi sitten tällainen kirjoitus on ylipäätään tehty? Pyritäänkö sillä vaikuttamaan johonkuhun täällä
vierailevaan lukijaan. Vetoamaan hänen myötätuntoonsa ja empatiaan?
Se on hiukan arveluttavaa. Toki ymmärrän, että suhteen päättyminen voi olla tuskallista ja surullista, mutta sen tunnemaailma vyörryttäminen toisille saattaa aiheuttaa noissakin ihmisissä syyllistymistä ja pahaa o!oa.
Ihmiset ovat erilaisia ja käsittelevät asioita kovin erilaisilla tavoilla. Tämä on oikein hyvä esimerkki siitä. Sen vuoksi myöskään kaikki suhteet eivät ota onnistuakseen. Kovin erilaiset tulokulmat voivat johtaa siihen, että kummallakaan ei ole hyvä olla. Kun sen ymmärtää, niin on helpompi päästää irti ja jatkaa matkaa. Jokaiselle varmasti löytyy omanlainen. Tsemppiä!
Niin tai näin, niin
Minun analysaattori taas kertoo, että sinä olet se naisina esiintyvä mies ja yrität sotkea ja lannistaa lukijoita kun joku erehtyy jotain kirjoittamaan tänne yksinpuhelujesi sekaan. Huvinsa kullakin ja onhan se hyvä kun on tunteita eli mustasukkaisuutta tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Kukaan ei kirjoita yhtä älyvapaan tekopirteitä loppuja hyh
Paitsi tarkemmin luettuna aloitus on kaikessa melodramaattisuudessaan mitä on eli eli
Hitto kun en saanut sitä sitaattia tohon. Mutta mutta. Joku siellä väitti, että aapee ei voi kaataa tuota toisten niskaan? No senhän takia hän tänne kirjoittikin, pölvästit. Anonyymipalstalla, eikä sille exälleen... Tää palsta on tunteenpurkuja varten kai... lähinnä. Voimia alkuperäiselle, erot voi olla rankkoja.
Tuliko parempi olo kirjoituksen jälkeen?
Vain yksi neuvo, rakasta itseäsi ja ajattele mikä on sinulle hyvää elämää.
Elä elämääsi, älä elä kiltteydessäsi vain toisia tukeaksesi ja toisia varten jos se vie voimasi. Laita sille rajat. Ei ole itsekästä ajatella myös itseään. Älä salli kenenkään nujertaa sinua.
Kenelläkään toisella ei ole oikeutta tuhota sinun elämääsi. Vasta kun rakastat itseäsi nouset siihen arvoon mikä olet ja sen jälkeen voit rakastaa myös toisia ihmisiä.
Se on kyllä mahtavaa, että olet kaikesta sydämestäsi tukenut, ollut läsnä, auttanut, rakastanut. Ja siitä sitten toinen on vahvistunut, löytänyt elämäniloa ja tullut omaksi itsekseen! Vaikea ymmärtää, että noin läsnäoleva ja tarkkanäköinen ihminen on ikäänkuin yksin asian kanssa. Toinen imi viimeistä piirtoa myöten kaiken sen myötätunnon, ne lukuisat kerrat, kun kuuntelit häntä aivan hiljaa. Ne oivalluksen hetket, kun tajusin käsittäneesi joitain asioita aivan väärin ja tehneeksi virheellisiä johtopäätöksiä! Se,kuinka pikku hiljaa opit tuntemaan toisen paremmin ja paremmin, se kuinka ärsytyksen voi lopulta selättää ironialla ja suoruudella. voi, voi!
Piti vielä kirjoittaa, että ensimmäinen kommentoija sanoi fiksusti. Toinen myös, kun puhui siitä, miten omaan suhtautumiseen pystyy vaikuttamaan, ja vain se on reitti ulos synkkyydestä. Terapia voisi myös auttaa, jollei pääse tilanteesta ja ajatusjumista irti omilla konsteilla. Myös kirjojen lukeminen on monelle reitti oman mielen avartumiseen. Siinä pääsee erilleen itsekeskeisyydestä ja tulee suhteellisuudentajua, sivistyksen lisäksi.
Näen tämän sinä viimeisenä paikkana avautua, jos on oikeita huolia.
Empatiaa saat aidoista kohtaamisista, et tältä palstalta.