niin kauan kuin "projekti" jatkuu hiukankin kuolema istuu olkapäillä mukana kaikkialla. Ei kai kukaan halua että monta lasta jää puoliorvoiksi.
Täysi hiljaisuus
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinä ja sinun projektisi. Mikäs siinä kuolemassa niin pelottaa? Että ei se oman mentaalirakenteen ulkopuolelle ole ikinä katsottu?
Kuuleppas tässä sinulle oiva opettaja. On se sitten mielikuvituksen tuotetta tai mustaa, molemmat on vain ajatuksia.
Ymmärrän, että ruumiin hajoaminen osiin saattaa pelottaa, mutta että kuolema?
Hah! Oletko kovastikin kiintynyt kahleisiisi?
Jos kuolema pelottaa, miten ajattelit elää?
Mentaalirakenteen ulkopuolella tyhjyys/musta/pelko on tila, jossa muovataan tuleva "projektio". Ei sen kummempaa. Joskus pitää pysähtyä uusiin asioihin.
Ja siellä tyhjiössä näkee kun tähdet vain vilisee ja välkkyy vaihdilla ja niistä uduista kasvaa hahmoja ja ääniä. Ja ne kondensoituu elävään elämään juttelemaan sulle. Snaijaatko?
Ei siihen yksinkertaisuudessaan tarvitse ympätä sen enempää logiikkaa sekoittamaan yksinkertaista asiaa.
Ainiin ja kaikkein tärkein. Tyhjyys ei luonut tähtiä. Vaan tähdet loivat tyhjyyden. Siinä on vissi ero. Etäisyys, yksinäisyys ja eristys on harhaa. Niitä ei ole olemassa.
Kuolema on käynyt monesti lähellä viime vuosina. Hullussa unissa se on jopa mielekäs vieras. Ihastuin niissä kuolemaan.
Tolla menolla ei varmaan eläkkään. Oikeanlaiset ihmiset kun löytää.
Se on sitä nykyaikaa.
Elät myös nykyaikaa.
Niin, en kaivele menneitä.