Toissijaiset perijät luopuvat perinnöstä

Kiitos paljon vastauksesta!

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos paljon vastauksesta!

Perinnöstä luopuminen voidaan toteuttaa jo lesken eläessä esittämällä kirjallinen luopumisilmoitus leskelle.

PK 17:1.2
"Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L17P1

Toissijaisella perillisellä ei ole oikeutta lakiosaan, joten edellä lakiosasta sanottu ei koske häntä.

Luopumisilmoitus on syytä tehdä koskemaan myös mahdollisia sijaisperillisiä eli luopujan jälkeläisiä:

"Luovun perinnöstä NN:n jälkeen omasta ja jälkeläisteni puolesta."

Luopujan kappaleeseen on syytä saada lesken allekirjoitus sen vastaanottamisesta.

Anonyymi kirjoitti:

Perinnöstä luopuminen voidaan toteuttaa jo lesken eläessä esittämällä kirjallinen luopumisilmoitus leskelle.

PK 17:1.2
"Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L17P1

Toissijaisella perillisellä ei ole oikeutta lakiosaan, joten edellä lakiosasta sanottu ei koske häntä.

Luopumisilmoitus on syytä tehdä koskemaan myös mahdollisia sijaisperillisiä eli luopujan jälkeläisiä:

"Luovun perinnöstä NN:n jälkeen omasta ja jälkeläisteni puolesta."

Luopujan kappaleeseen on syytä saada lesken allekirjoitus sen vastaanottamisesta.

Lue lisää

Luopumisen tulee tapahtua ehdoitta. Jos luopuja ilmoittaa luopuvansa perinnöstä myös omien sijaantulijoidensa puolesta, hän käytännössä määrää kenelle perintö menee. Tällöin luopuminen ei enää olekaan ehdoton, ja luopuja joutuu maksamaan perintöveron. Sitä ei varmastikaan haluta.

Tämä on näitä klassisia virheitä, joita maallikoille toisinaan sattuu.

Eli luopuja luopuu vain omasta puolestaan ja mahdolliset sijaantulijat luopuvat sitten samalla kaavalla itse, jos niin haluavat.

Anonyymi kirjoitti:

Luopumisen tulee tapahtua ehdoitta. Jos luopuja ilmoittaa luopuvansa perinnöstä myös omien sijaantulijoidensa puolesta, hän käytännössä määrää kenelle perintö menee. Tällöin luopuminen ei enää olekaan ehdoton, ja luopuja joutuu maksamaan perintöveron. Sitä ei varmastikaan haluta.

Tämä on näitä klassisia virheitä, joita maallikoille toisinaan sattuu.

Eli luopuja luopuu vain omasta puolestaan ja mahdolliset sijaantulijat luopuvat sitten samalla kaavalla itse, jos niin haluavat.

Lue lisää

Kiitos huomautuksesta! Eipä tullut mieleeni, vaikka sen olen 19 vuotta sitten Jäämistöoikeus I;n (painos v. 2000) sivulla 452 punaisella alleviivannut, ja myös aikanaan käytäntöön soveltanut.

Aloittelijan lisäys. Tämä pariskunta ei ollut tehnyt testamenttia eikä avioehtoa. Sisaremme kuoli ja meitä on yhteensä 4 sisarusta toissijaisina perijöinä. Omaisuus on jäänyt rahana, joten leski käyttää sen pienen rahan nopeasti itse. Haluttaisiin tehdä luopunen siksi, ettei lesken lapsi joutuisi myöhemmin tyhjän "perinnön" takia tekemään mitään ylimääräisiä "toissijaisten perijöiden" takia. Toissijaisia perijöitä lisääntyy, kun ollaan jo vanhuksia ja meidän lapset tulevat tahtomattaan tähän mukaan. Näin olen ymmärtänyt asian.

Onko tilanne siis se, että sisarella ei ollut asuntoakaan, vain vähäisiä tilivaroja?

Jos näin on, niin haluamanne lopputulos saavutettaisiin parhaiten niin, että leski luopuu perinnöstä ja perintö menee teille sisaruksille. Varoista maksetaan kuitenkin hautajais- yms. kulut, jotka voivat olla useita tuhansia. Näin ehkä jo suurin osa varoista olisikin käytetty.

Varakkaamman lesken ei siis tällaisessa tilanteessa ehkä kannata ottaa perintöä vastaan. Tämä siksi, että lesken kuoleman jälkeen myös hänen omaisuutensa menee jakoon eli lesken lapsi ei saisikaan kaikkea isänsä omaisuutta, vaan osa siitä tulisi teille toissijaisille perillisille tai teidän lapsillenne.

Jos siskon omaisuus on 10 ja lesken omaisuus 90, yhteensä sata, niin lesken kuoltua tuo kaikki menee puoliksi eli lesken lapsi saa vain 50 ja te toissijaiset 50.

Olivat myyneet asunnon aiemmin.
Rahaa jäi vain noin 30.000 euroa.
Leski ottaa mielellään perinnön.
Lesken osuus on suurempi, mikä sisaremme.
Leski oli siirtänyt lapselleen laillisesti rahaa ennen sisaremme kuolemaa, silti hänen rahallinen omaisuus on suurempi.
Emme tahdo häneltä mitään.
Leskellä on oikeus käyttää rahoja, varmasti kerkee ne rahat kuluttaa.
Miten verotus katsoo tilanteen myöhemmin. Rahat kulutettu tuleeko lapsiamme mitenkään enää ottaa huomioon perunkirjoitukseen, lesken kuoleman jälkeen?

Pääsääntö lesken kuoltua on tuo puolittamisperiaate, joka kerrottiinkin jo.

Miksi ihmeessä tässä ei ole käyty lakimiehen luona tekemässä sellaisia papereita, jotka mahdollistaisivat halutun lopputuloksen? Nyt menee hankalaksi, jos joku toissijaisista perillisistä on sitten
aikanaan edunvalvonnassa tai ei vain haluakaan luopua perinnöstä.

Leski ei siis voi enää tätä kuviota muuttaa omalla testamentillaan, vaan sisaren olisi pitänyt tehdä se.

Nyt lesken lapsi ei välttämättä saakaan kaikkea isänsä perintöä. Harmi. Testamentin olisi saanut muutamalla satasella.

Kiitos kaikille vastanneille!

Tätä olen itsekin ajatellut, kun leski on tietävinään kaiken ja nyt on moinen sotku edessä. Avioonkin oli kiirettä, miksi ei hoidattanut paperiasioita kuntoon samantien.
Kiireellä kaiken itse halusi hoitaa ja kirjoitti sen perunkirjankin itse.
Odotellaan nyt verottajan ratkaisuja, lienee lisäselvityksiä kyselee.