Kertokaa mitä muistatte

Minkätähden et itse kerro mitä lapsena harrastit?
Minä leikin riihikalliolla käpylehmillä.
Pässi pukkas minut perunakuoppaan,kaiketi sen tuoma aivovaurio näkyy vieläkin?
Minä laskin mäkeä ja tein hyppyrin,kun tykkäsin mäkihypystä?
Hypin pituushyppyä navetanylisiltä heinäkasaan ja putosin naapurinisännän kanssa heikkoihin jäihin,että sellaista se oli aman lapsuus ja tietty pelkäsin lentokoneita

Niin vielä siitä aman lapsuudesta?
Ulkohuussinovi lensi saranoiltaan pentunaja minä tietty jäin sen alle.sain aivotärähdyksen ja sitä hoidettiin hotapulverilla?
Kaiketi sekin ulkohuussinovi on tehnyt aukkoja sivistykseeni??

Monitahoinen oli lapsuuteni, jonka elin 6 vuotiaaksi H:gissä. Leikit oli paljolti mitä päiväkodissa opittiin, kunnes siirryin sotalapseksi Ruotsiin. Siellä elämä muodostui maalaispaikassa eläimiin tutustumisesta, ja koulunkäyntikin alkoi siellä. Olihan jokin ero leikeissäkin siellä, katsottiin "turkin hihasta" ja joitakin arvausleikkejä.
Paluu kotimaahan ummikkona aiheutti ruots.kansakouluun menon Ratakadulle, josta en pitänyt yhtään Gotlannin murretta kun eivät oikein ymmärtäneet.
Lukukirja aiheutti painajaisia minulle, se kun oli koottu Grimmin Veljesten peloittavista saduista. Silti koen olleen vaihtelevaa ja iloisen kehittävääkin tuo aika, jonka vietin sotaa paossa, milloin Jämsässä sukulaisten luona, ja Ruotsissa. Vielä teini-ikäisenä vietin kesiä Gotlannissa, ja yhteyttä Ruotsin vanhempiini pidin heidän kuolemaansa asti.

Tiedä nyt tuosta hienosto rouvuudesta? samanlainen soppakauhan heiluttaja olen ollut joka ihmissuhteessani. Ehkä hieman runsaampia aineksia sain viimeisessä liitossa keittooni 😀))

Hyvän ruuan ystävä olen ollut aina, vieläkin kokeilen mielelläni uusia reseptejä. Tuosta kalastuksesta voit iloita sinäkin, kun saat tuoretta nostaa katiskastasi, se on tosi suuri taloudellinen etu.

Kiva kun pidät yhteyttä Ama, on tämäkin sosiaalinen kanssakäyminen tuttujen kesken hyväätekevää toimintaa!

Lapsuus on niin kaukana, ettei siitä ole paljon muita muistoja kuin kuumat kesät ja lumiset talvet.
Sota ei minua juuri koskettanut, vaikka yläpuoleltamme lensi pommikoneet kohteisiinsa ja tykin jylinä saattoi kuulua idän suunnasta kaukaisena ukkosen jylinänä. Isä oli rautateiden palveluksessa, joten hän ei joutunut rintamalle, vaan teki virkatyötään asemilla. En ikinä käsittänyt, että juuri asemat olivat useinkin pommitusten kohteina, ajattelin vain, että isä on asemilla turvassa.
Vapaampia olivat sen ajan lapset kuin tämän päivän huolehditut lapset, joilla on kypärät ja pelastusliivit, turvaistuimet ja syöksyvyöt.
Meidän aikana lapset lähtivät aamuilla leikkeihinsä ja tulivat nälkäisinä kiireesti syömään. Uimareissut kestivät aamusta iltaan, eikä mitään rantavahteja ollut tietenkään, kun käytiin tutun järven hiekkarannalla polskimassa.
Ehkä ne lapsuusmuistot ovat monilla samantapaiset. Aikuisten silmien alta oli päästävä pois, sillä muuten joutui kitkemään porkkanapenkkiä, kantamaan saunapuita, hoitamaan pikkusiskoja, jelppimään keittiössä, viisainta oli aina kadota heti aamupuuron jälkeen.
Kiusaaminen oli silloinkin yleistä, mutta kotona ei siitä voinut mainita, koska sai kantelupukin maineen. Ja eihän kertomisesta mitään hyötyä olisi ollutkaan. Muistan, kun äitini vuosia myöhemmin kysyi, olinko puhunut totta kun olin kertonut kurjimmat tapaukset kotona. Hän ei kuitenkaan koskaan puuttunut kiusaamiseen, vaan sanoi, että olin ilmeisesti itse aloittanut, koska eihän kukaan tee toisille pahaa ilman syytä.
Omien lapsien kohdalla voin todeta, että kiusaaminen on niin taitolaji, etteivät aikuiset aina edes käsitä sitä. Niin varmaan on omieni kanssa käynyt. Voi vain lohduttaa.

jostainsyystä ei halua muistella menneitä,
mennyt on mennyttä,
siellä olkoon,
nyt on nyt
ku jotenkuten jaksaisi tätä loppuelämää,
koville ottaa jokatapauksessa,

Muistan kanttorin tyttären kutsuessa minut kotiinsa katsomaan uutta nukkeaan, jonka silmät räppäsi kiinni kun sen asetti makuulle. Sillä oli silkkiset korkkiruuvikiharat korvallisilla ja keltainen mekko helman kolminketaisilla röyhelöilla. Ohuet valkeat nilkkasukat, mustat kiiltonahkakengät, ja sen kädet oli hienot sormen kynsiä myöten. Mitään niin kaunista en ollut nähnyt, enkä saanut pidelläkään sitä, vain katsella.
Kotona ei vanha kulunut Molla Maijani ollut enää nätti minusta, veltto ja ryhditön, ei edes istumassa pysynyt, saati pystyi seisomaan.
Niin tajusin varhain eriarvoisuuden joidenkin koulutoverieni kanssa, eikä elämä ole paljoa kohentanut itsetuntoani vieläkään näin vanhuksena.

Voikukista tein seppeleen päähäni koristeeksi. Myöskin niitä käpylehmiä tehtiin. Pihalla kasvavista sienistä tein nukelle ruokaa leikisti. Keräsin kaikenlaisia kasveja ja pilkoin niitä kulhoon, joka oli kattilana tyttöjen leikeissä. Kulhoon kaadettiin vettä, hämmennettiin ja sitten kivistä tehtiin pikku uuni, johon tuo leikkiruoka laitettiin paistumaan.
Talvella rakennettiin lumilinnoja ja lumilyhtyjä. Lapsena oli mukava tehdä myös lumiukkoja. Lumiukoille haettiin jokin nenäksi ja hattu tai liina laitettiin päähän. Kunnon luudankin lumiukko sai rappujen vierestä.
Kesällä puun oksaan kiinnitettiin köysi, johon laitettiin lauta keinuksi. Keinuun mahtui yksi tai kaksi lasta.
Jos vaan jostakin löytyi pahvia ja kyniä niinkuin sakset, tehtiin paperinukkeja ja niille vaatteita. Siihen aikaan ei tullut niin paljon pakkausmateriaalia, jotta olisi saanut askartelua varten pahvia suuria määriä. Tuntui kuin pahvikin olisi ollut kortilla.

Ovatko toisten lapsuusmuistot sellaisia ettei niitä voi julkaista, ne sensuroidaan

Lapsuuttaan sitä monasti muisteleekin tässä iässä ja minä ainakin harvenmin aikuisena elettyä elämää.Miksiköhän?
Ehkä sit lapsuuttaan piti parenpana vaikkei niin olisi ollutkaan

Nyt sanon sinulle lapsuus muistoja kirjoitusten poistaja tässä välissä vähän nyrpeenä, piä näppis irti minun kirjotuksistain, jos olen noudattannu ohjeita siihe ei ole syytä.tai kysy ensin jonkun työkaveris mielipidettä.
En kiroile enkä hauku ihmisii elämän menoa saatan manata, jos kerron minun lapsuus ajalta, se on totta tapahtunut minulle, pahemmin sattuneet kohat jätän pois myös jo ajatuksistani.

"Mäneppäs tuuraamaan joskin aikaa nuoremmille palstalaisille16v,siel vois olla puuhaa."Vastasin sinne viestillä mite enne vanhaan kissoille kävi,siellä murhaakaan ei poistettu sivulta

Tuo kaikki kuuluu nuoruuteen ,oon minäkin ollut suunapäänä kaiken tietävänä ja voittavana ja taas toiste parkuen kukkaa ei rakasta ,mie hyppään koskeen,mutta onneksi en, Rakas Elämä.

Tämä tuli, vaikka piti kirjottaa lapsuus muisto,sitä sinä saat aikaa:) kun tuo mainos poistetusta viestistä ponnahti esiin,ei vissii ollu minun tällä kertaa,pahoittelut sinulle.
no mitäs viellä oli, sinun riepottelusta on vaikea päästää irti , jessus ,mutta jos sie oottkin robotti.

tzutzu

Lapsuuteni oli onnellinen. Vanhenpieni ensimmäinen lapsi oli kuollut puolivuotiaana ripuliin. Sen jälkeen he saivat kaksoset, minä sain etunimekseni kuolleen sisareni nimen ja sisareni sisareni toisen nimen. Tri Ylppö kävi kotonani käynnillä heti kun jotakin vanhempieni mielestä huolestuttavaa ilmeni. Sodan aikana menimme taloyhtiön kellariin pommitusta pakoon. Kun sota jatkui lähdimme perhetuttaviemme maalaistaloon äidin kanssa ja silloin isä oli sodassa. Meitä kohdeltiin aina kotona hyvin ja siksi kai kaikesta huolimatta ajattelen lapsuusaikaamme onnellisena. Sodan päätyttyä palasimme kaupunkiin. Koska vanhempani tekivät pitkää työpäivää muutimme sisareni kanssa kesämökille, jossa itsenäisesti huolehdimme itsestämme. Muistan kuinka pelasimme lentopalloa, kävimme läheisessä joessa uimassa, pelasimme marjapussia, kävimme istuskelemassa koskessa . Selitimme kullekin oman laulun.

Huomenta! Aamulla heräsin kesken unien, kun aivoni rupesivat loruilemaan. Näitä laskentaloruja oli paljon. Niillä pudotettiin aina yksi pois joukosta.
Muistatteko esimerkiksi nämä:

Entten tentten teelika mentten.
Hissun kissun vaapula vissun,.
Eelin keelin klot
Viipula vaapula VOT.

Maalari maalas taloa
sinistä ja punaista.
Illan tullen sanoi hän,
Nyt minä lähden tästä talosta POIS.

Entäs tämä.
Tällä oli sävelkin:

Bruu bruu, kello löi jo ykstoist.
Keisari seisoo palatsissa.
Niin musta kuin multa
niin valkoinen kuin lunta.
Kumpi ompi parempi,
sotamies vai herra.
Se kun tulee viimeiseksi,
ompi kuoleMA!

Ennen oli isot laumat lapsia, joilla oli monenlaiset pihaleikit. Ei niitä tänä päivänä taideta leikkiä.