Kun tämän palstan aiheena on kerran "Neitsyys ja poikuus", niin kerrottakoon hieman omasta kohtalostani/elämänfilosofiastani.
Olen parikymppinen mies; juuri sellainen ruipelo nelisilmä, josta kaikki jo näkevät päältä, että allekirjoittaneen seksielämä ei ole jumalaista, pikemminkin paavillista. Kukaan ei koskaan ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan. Älkääpä syyllistäkö sanomalla "Se on sinusta itsestäsi ja asenteestasi kiinni" jne.: olen tulossa niihin syihin.
Jo 14-vuotiaana tiesin, että tulisin jäämään osattomaksi parinmuodostuksen peleissä. Vähän aikaa haaveilin mahdollisesta tulevasta parisuhteesta, mutta lukiossa minulle selvisi katkera totuus. Se kuuluu lyhykäisyydessään näin: "Pariutuminen on yksi niistä harvoista asioista, joissa idiootit menestyvät hyvin." Perustelujakin voin esittää. Minulla oli kerran yksi kaveri, jota olisi voinut pitää melkein ystävänä (siis mikäli en inhoaisi ihmisiä ja heidän seuraansa noin yleisellä tasolla). Aikaisemmin hän oli naisten kanssa samanlainen luuseri kuin minä, mutta kun hän rupesi ryyppäämään, kumppani löytyi välittömästi. Minä, absolutistifanaatikko ja kieltolain kannattaja, huomasin olevani ulkona kuin humppakansa Euroviisuista.
Tässä kohtaa voisi ottaa esille argumentin "Niin, mutta entäs ne raittiit ja fiksut tytöt?" No, nykyään raittiita ovat vain uskovaiset, ja ateistina en voi sietää hihhuleita. Tiedän, olen itsekin fanaatikko, mutta siltikin. Ja niitä harvoja fiksuja tapauksia ei kiinnosta älyllisesti vertaisensa, kun tämän fyysinen ulkomuoto muistuttaa "harmaata" avaruusoliota (tiedättehän ne scifisarjojen isopäiset androgyynit), johon on istutettu Tarja Halosen kasvonpiirteet.
Nykyään olen löytänyt elämääni sisältöä musiikista, kirjallisuudesta ja filosofiasta. Minulla ei ole ystäviä, mutta kuka sellaisia kaipaa? Pystyn tajuamaan oman nerouteni ilman, että hakeudun typerysten joukkoon heidän arvioitavakseen. (Tämä oli sitten ironiaa nietzscheläisin vivahtein.) Viimeisistä kavereistani hankkiuduin eroon lukiossa systemaattisilla solvauksilla. Eräs upseerisuvun vesa häipyi nopeasti, kun mainitsin Ursula K. LeGuinin sanoneen, että "sivistys ja sota ovat toistensa vastakohtia" ja esitin pohdintani sotilasuran mielekkyydestä ("Onhan se niiiin fiksua hakeutua työhön, jolla on merkitystä vain niinä aikoina, jolloin ihmisyydestä ei ole tietoakaan").
Sittemmin olen kehittynyt tässä loukkaamisen jalossa taidossa. Nykyään olisin ehkä tuossa em. asiassa viitannut siihen, että mahtaako asehulluus ja sadismi riittää pääsyvaatimuksiksi vai vaaditaanko lisäksi orastavaa alkoholismia. No, eihän sitä vielä lukiossa ole niin taitava... Muita hyviä fraaseja, joilla olen säilyttänyt ylhäisen yksinäisyyteni, ovat mm. "Jos nunnia ym. pieniä poikkeusryhmiä ei lasketa, niin kaikki naiset ovat joko huoria tai antavat ilmaiseksi" tai "Markiisi de Sade kyseenalaisti itsemääräämisoikeutemme omasta ruumiistamme. En voi sanoa, että hän aivan väärässäkään oli". Lisäksi kannatan julkisesti G. W. Bushia ihan samasta syystä, eli pitääkseni hölmöt (joita tässä voisi kutsua myös "suureksi yleisöksi") kaukana.
Mitä tunne-elämääni tulee, en ole enää vuosiin edes ajatellut suhdetta. "Itsesaastutusta" harrastan harvoin, eikä tällöinkään minulla ole fantasioita, vaan toimitus on puhtaasti ruumiillisen paineen purkamista. Pyrin kehittämään itseni täysin aseksuaaliksi, riippumattomaksi sukupuolisista tarpeista.
Tilanteeni on myös sikäli absurdi, että olen tällä hetkellä tyytyväisempi elämääni kuin koskaan. Erästä ajattelijaa lainatakseni: "Olin ennen ateisti, mutta tajusin, että on hauskempaa olla Jumala."
Tämä kirjoitus on aika rönsyilevä, enkä ole aivan varma, mihin tällä edes pyrin. Ehkä varoitan nuoria siitä, että jos he eivät aloita seksielämäänsä hyvissä ajoin, he päätyvät kaltaisikseni... Tai sitten vain provosoin. Toisaalta, jos tahtoisin olla provokatiivinen, kertoisin äärimmäisen mauttoman puujalkavitsin (Mitä Aki Sirkesalo sanoi harrastaessaan seksiä? - "Täytyy vedellä ennen kuin täyttyy vedellä!") mutta se olisi liian helppoa.
Ahaa, nyt tajusinkin, missä on kirjoitukseni punainen lanka. Ettekö jo toivokin, etten saa koskaan edes tilaisuutta yrittää jälkeläisten tekemistä? (Laittaisin tähän silmäniskuhymiön, mutta inhoan niitä.)
Olen parikymppinen mies; juuri sellainen ruipelo nelisilmä, josta kaikki jo näkevät päältä, että allekirjoittaneen seksielämä ei ole jumalaista, pikemminkin paavillista. Kukaan ei koskaan ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan. Älkääpä syyllistäkö sanomalla "Se on sinusta itsestäsi ja asenteestasi kiinni" jne.: olen tulossa niihin syihin.
Jo 14-vuotiaana tiesin, että tulisin jäämään osattomaksi parinmuodostuksen peleissä. Vähän aikaa haaveilin mahdollisesta tulevasta parisuhteesta, mutta lukiossa minulle selvisi katkera totuus. Se kuuluu lyhykäisyydessään näin: "Pariutuminen on yksi niistä harvoista asioista, joissa idiootit menestyvät hyvin." Perustelujakin voin esittää. Minulla oli kerran yksi kaveri, jota olisi voinut pitää melkein ystävänä (siis mikäli en inhoaisi ihmisiä ja heidän seuraansa noin yleisellä tasolla). Aikaisemmin hän oli naisten kanssa samanlainen luuseri kuin minä, mutta kun hän rupesi ryyppäämään, kumppani löytyi välittömästi. Minä, absolutistifanaatikko ja kieltolain kannattaja, huomasin olevani ulkona kuin humppakansa Euroviisuista.
Tässä kohtaa voisi ottaa esille argumentin "Niin, mutta entäs ne raittiit ja fiksut tytöt?" No, nykyään raittiita ovat vain uskovaiset, ja ateistina en voi sietää hihhuleita. Tiedän, olen itsekin fanaatikko, mutta siltikin. Ja niitä harvoja fiksuja tapauksia ei kiinnosta älyllisesti vertaisensa, kun tämän fyysinen ulkomuoto muistuttaa "harmaata" avaruusoliota (tiedättehän ne scifisarjojen isopäiset androgyynit), johon on istutettu Tarja Halosen kasvonpiirteet.
Nykyään olen löytänyt elämääni sisältöä musiikista, kirjallisuudesta ja filosofiasta. Minulla ei ole ystäviä, mutta kuka sellaisia kaipaa? Pystyn tajuamaan oman nerouteni ilman, että hakeudun typerysten joukkoon heidän arvioitavakseen. (Tämä oli sitten ironiaa nietzscheläisin vivahtein.) Viimeisistä kavereistani hankkiuduin eroon lukiossa systemaattisilla solvauksilla. Eräs upseerisuvun vesa häipyi nopeasti, kun mainitsin Ursula K. LeGuinin sanoneen, että "sivistys ja sota ovat toistensa vastakohtia" ja esitin pohdintani sotilasuran mielekkyydestä ("Onhan se niiiin fiksua hakeutua työhön, jolla on merkitystä vain niinä aikoina, jolloin ihmisyydestä ei ole tietoakaan").
Sittemmin olen kehittynyt tässä loukkaamisen jalossa taidossa. Nykyään olisin ehkä tuossa em. asiassa viitannut siihen, että mahtaako asehulluus ja sadismi riittää pääsyvaatimuksiksi vai vaaditaanko lisäksi orastavaa alkoholismia. No, eihän sitä vielä lukiossa ole niin taitava... Muita hyviä fraaseja, joilla olen säilyttänyt ylhäisen yksinäisyyteni, ovat mm. "Jos nunnia ym. pieniä poikkeusryhmiä ei lasketa, niin kaikki naiset ovat joko huoria tai antavat ilmaiseksi" tai "Markiisi de Sade kyseenalaisti itsemääräämisoikeutemme omasta ruumiistamme. En voi sanoa, että hän aivan väärässäkään oli". Lisäksi kannatan julkisesti G. W. Bushia ihan samasta syystä, eli pitääkseni hölmöt (joita tässä voisi kutsua myös "suureksi yleisöksi") kaukana.
Mitä tunne-elämääni tulee, en ole enää vuosiin edes ajatellut suhdetta. "Itsesaastutusta" harrastan harvoin, eikä tällöinkään minulla ole fantasioita, vaan toimitus on puhtaasti ruumiillisen paineen purkamista. Pyrin kehittämään itseni täysin aseksuaaliksi, riippumattomaksi sukupuolisista tarpeista.
Tilanteeni on myös sikäli absurdi, että olen tällä hetkellä tyytyväisempi elämääni kuin koskaan. Erästä ajattelijaa lainatakseni: "Olin ennen ateisti, mutta tajusin, että on hauskempaa olla Jumala."
Tämä kirjoitus on aika rönsyilevä, enkä ole aivan varma, mihin tällä edes pyrin. Ehkä varoitan nuoria siitä, että jos he eivät aloita seksielämäänsä hyvissä ajoin, he päätyvät kaltaisikseni... Tai sitten vain provosoin. Toisaalta, jos tahtoisin olla provokatiivinen, kertoisin äärimmäisen mauttoman puujalkavitsin (Mitä Aki Sirkesalo sanoi harrastaessaan seksiä? - "Täytyy vedellä ennen kuin täyttyy vedellä!") mutta se olisi liian helppoa.
Ahaa, nyt tajusinkin, missä on kirjoitukseni punainen lanka. Ettekö jo toivokin, etten saa koskaan edes tilaisuutta yrittää jälkeläisten tekemistä? (Laittaisin tähän silmäniskuhymiön, mutta inhoan niitä.)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kirjoituksesi punainen lanka: Ei käy flaksi, mutta se ei haittaa, koska olen nero...=D
Loistavaa!
Ehkä en ilmaissut asiaa kyllin selkeästi, joten täsmennän, että "käydä flaksi" ei ole kohdallani soveliain ilmaisu, koska en edes yritä mitään sellaista.
Pikemminkin minulla on käynyt flaksi, kun olen pysynyt itsenäisenä.
**Ehkä en ilmaissut asiaa kyllin selkeästi, joten täsmennän, että "käydä flaksi" ei ole kohdallani soveliain ilmaisu, koska en edes yritä mitään sellaista**.
Eli kirjoituksesi punainen lanka on: En yritä saada seksuaalisia kontakteja ja silti vuodatan sitä, etten saa seksuaalisia kontakteja, koska olen valinnut niin.
Loistavaa!
**Pikemminkin minulla on käynyt flaksi, kun olen pysynyt itsenäisenä**.
Ei. Uskon, että kaikille muille on käynyt flaksi, että olet pysynyt itsenäisenä.
Mikään ei ole niin luontaantyöntävää kuin itsensä korottaminen muiden yläpuolelle. Syyllistyt tässä samaan kuin halveksumasi hihhulit.
Tästä huolimatta toivotan sulle hyvää jatkoa. Toivottavasti löydät elämän punaisen langan jostain muusta kuin omaan napaan tuijottamisesta.
Tarkoitukseni oli, kuten jo toiselle kirjoittajalle vastatessani täsmensinkin, vain kertoa se fakta, että myös näin voi elää ja vieläpä onnellisena. Ilmeisesti sinun vietteihin pohjautuva ajatuksenjuoksusi tulkitsi jo subliminaalisella tasolla oman filosofiasi kanssa ristiriidassa olevan kirjoituksen negatiiviseksi valitusvirreksi. Tai sitten en onnistunut välittämään tuota asiaa tekstissäni riittävän selkeästi.
"Ei. Uskon, että kaikille muille on käynyt flaksi, että olet pysynyt itsenäisenä."
Katsos, pääsimme sittenkin samalle aaltopituudelle! Tätäkin yritin ajaa takaa. Mukava nähdä, että olen onnistunut näin hyvin. Näköjään inhoat minua jo parin tekstinpätkän jälkeen.
"Mikään ei ole niin luontaantyöntävää kuin itsensä korottaminen muiden yläpuolelle. Syyllistyt tässä samaan kuin halveksumasi hihhulit."
Tuonkin noteerasin jo, että olen itse samanlainen tuomitessani. En tosin tuomitse heitä iankaikkiseen kadotukseen: halveksun vain sitä, että jotkut löytävät elämän korkeimman totuuden vuosituhansia vanhasta paimentolaiskansanperinteestä (Raamattu) tai sekopäisen arabin hallusinaatioista (Koraani). Lisätään soppaan vielä se, että nämä "hihhulit" tulkitsevat kirjaansa kuin itse Piru konsanaan... Käytetään Mooseksen kirjaa esim. homoseksuaalien tuomitsemiseksi, mutta siitä huolimatta ajetaan partaa eikä kivitetä lakia rikkovia.
Lyhyestä virsi kaunis: Ihmisellä VOI olla oikeat moraalikäsitykset ilman uskontoakin. Sitä en kommentoi, ovatko minun moraalikäsitykseni oikein... Kuten niin monessa muussakin asiassa, enemmistö määrittää sen, mikä on oikeaa ja mikä väärää.
Ei ole olemassa mitään universaalia Korkeinta Moraalinvartijaa, jollaiseksi jotkut Jumalansa kuvittelevat. Kaikki jumaltarut kun ovat ihmisen kirjoittamia. Joskus pohdiskelin ajatusleikkinä: mitä jos K.M. olisikin olemassa? Entä jos terralainen moraali ja etiikka ovatkin ainutlaatuisia kosmoksessamme? Entä jos käsite "lähimmäisenrakkaus" onkin tyystin vieras muulle, yksilöiden maailmankaikkeudelle, jossa meidän kannaltamme tunteettomat symbioosisuhteet ovat kehityksen avain? Ja lisäksi olemme vielä auttamattoman alikehittyneitä ja esteettisesti epämiellyttäviä Suuren Entiteetin mittapuiden mukaan? (Tämä ei liity mitenkään aiheeseen: tahdoin vain hieman herkutella visiolla, jossa ihmiskunta tuomitaan Korkeimman Moraalinvartijan käskystä tuhottavaksi, koska olemme niin ruman näköisiä. Tätä kappaletta en ole kirjoittanut mitenkään vakavissani, lähinnä science fictionin ja -fantasyn sfäärejä kieli poskessa tavoitellen. Ainakin siitä voisi saada hyvän sketsin.)
Tämän jorinan tarkoitus ei ollut tylsistyttää lukijaa kuoliaaksi. En minä sentään murhaajaksi aikonut.
Tee mies itsellesi palvelus ja anna aivoillesi vapaapäivä. Katso televiosta jotain todella turhaa ohjelmaa ja relaa.
Siitä se lähtee.
**Näköjään inhoat minua jo parin tekstinpätkän jälkeen**
Noup. Asiat riitelee ei ihmiset.
Poistun viettämään vietteihini perustuvaa elämääni (jossa muuten olet aika oikeassa) takavasemmalle.
Peace!
Toivottavasti sinulla ei viiraa ihan kaikki päässä, sillä jos minä en saa naisia ja olen sentään selväjärkinen niin aika huonot on mahikset sinulla sitten.
Tulee mieleen pasifisti, ateisti, aktivisti, luontoterroristi ja vähän vielä muutakin noista jutuista.
Pasifisti: En niinkään; en vain ymmärrä, mikä saa ihmisen ryhtymään ammattisotilaaksi. Sodat ovat ihan mukavia; niissä karsiutuu liika väestö ja fanaattinen aines pois ja ne ovat mukavaa viihdettäkin, kunhan tapahtuvat tarpeeksi kaukana ja TV-kameroita on paikalla.
Ateisti: Totta koko sana.
Aktivisti: Ehei. Olen perusluonteeltani laiska, enkä todellakaan ole halukas toimimaan jonkin aatteen puolesta (saati kuolemaan). En ole pasifisti, pikemminkin passivisti.
Luontoterroristi: Ai niin kuin Linkola vai? Au contraire! En välitä hittojakaan jälkipolvista, kun en niiden tuottamiseenkaan aio osallistua. Minun puolestani koko planeetan voisi tuhota ja turmella, kunhan elinolosuhteet minun elinaikanani ovat miellyttävät. Pumppaa vain lisää öljyä, Teksasin Walker.
Vähän vielä muutakin: Tahdon täsmennystä, jotta voisin vastata. Narsisti, psykopaatti, mustan huumorin Messias? Vaiko sittenkin vain vihattava tai pelkästään säälittävä surkimus?
Olet itsesi vanki. Koeta joskus päästä lomalle vankilastasi.
kyllä terve mies ajattelee sisällään naisia ja veikkaan kyllä jos nainen olisi alasti edessä niin heität teoriasi nurkkaan ja annat himojen viedä mutta en tiedä onko se niin järkevää kun järki ja kulli seisoo samaan aikaan
"...mutta en tiedä onko se niin järkevää kun järki ja kulli seisoo samaan aikaan"
Ja kuitenkin kirjoitat tänne? Olisi nyt kannattanut jommallekummalle seisokille tehdä jotakin. Vai kirjoititko viestisi käyttäen 11-sormijärjestelmää?
Itsekin olen kehitellyt samanlaista teoriaa, kun olen huomannut etten todennäköisesti tule täyttämään eliön tärkeintä tehtävää.
Minullakin oli vielä lukiossa kavereita, ehkä osaa saattoi jopa sanoa ystäviksikin, mutta nyt niitä ei enää ole. He olivat älykkäämpiä kuin minä, mutta ilmeisestikin aikovat käyttää lahjansa omaisuuden tekemiseen. Pariutuminenkin heiltä voi myöhemmin onnistua, mutta lukiossa havaitsin sen että mitä enemmän ajattelee, sitä todennäköisemmin jää ilman yhdyntöjä.
Kun eliöillä kuitenkin on lisääntymisvietti, niin paineita täytyy välillä kuitenkin purkaa. Helpointa olisi kuitenkin poistattaa kivekset, niin säästyisi monelta asialta...
Jaa. Olenko elämääni tyytyväinen? Enpä tiedä, olisi ehkä helpompaa olla tavallinen idiootti.
Minusta kuulostaa siltä, että hyvinhän sinulla menee. Paitsi jos tämä "vuodatus" on jotain "pahan olon purkua"? Tiedän, että itsekin joskus pidän itseäni muita fiksumpana, mutta ajoittain myös muistuttaa itselleen ettei näin ole. Se mikä on totuus, on sitten aivan eri kysymys. Kuitenkin pointtini on (jos sellaista on) että sinullahan kait menee hyvin koska olet omien sanojesi mukaan tyytyväinen tilanteeseesi? Itse olen enimmäkseen ajan "tyytyväinen", mutta ajottain tietyt ajatukset saavat pään hajalle (miettii mistä on jäänyt paitsi ja se jälkikasvu yms yms.). Työllä on hyvä täyttää tyhjiötä.
Jos unohdetaan kaikki älykäs hölpötys ja katsotaan asiaa minun silmilläni:
Olen aika normaali 18v. tyttö,joka myös pitää itseään välillä huomattavan fiksuna.Alas tullaan välillä korkealta ja kovaa. Opiskelen,seurustelen ja minulla on oikeita ystäviä. Elämäni ei kaadu siihen,olenko yhdynnässä vai en mutta minusta on ihan terveellistä jakaa itsensä henkisesti ja fyysisesti jonkun pitämänsä ihmisen kanssa. Voit olla sitä mieltä et tunteita ei tarvita mutta en keksi itselleni ainakaan hirveästi muuta merkitystä elämälleni,kuin jakaa sen muiden kanssa. Tyhjän elämän voi elää kera tai ilman yhdyntöjä ja kuvitella, ettei ole tunteva ihminen.
Olet löytänyt elämääsi sisältöä muualta eli olet korvannut jotai mitä et ole saanut tai luulet ettet ikinä voi saada. Silloin ei tule takkiin, eikä tarvitse edes yrittää. Ei se mitään jos olet tyytyväinen mutta kun et ole!
Haluatko olla sinä jos vaihtoehtona on se että voit maata sängyssä tyttöystäväsi sylissäsi? Siitä huolimatta,että annat muille vallan vaikuttaa onneesi?
En tiedä...ehkä kaipaat vaan sitä suvunjatkamismahdollisuutta mutta se että olet korkoittanut kaverisi, kertoo jostain muusta. Olen niitä ihmisiä,joille onni on itseisarvo.
Joitakin huomionarvoisia seikkoja:
En pidä siitä, että minua kosketetaan. Kätteleminen ei tuota ongelmaa, mutta halaaminen ym. lähempi kontakti ei miellytä. Toki voin vastahakoisesti ottaa tällaisiakin vastaan juhlissa, mutta puistatuksien piilottaminen on vaikeampaa kuin Alexander Stubbilla ientulehduksen.
Sama vastenmielisyys ilmenee myös henkisellä tasolla. Katson, että vapaaehtoiset sosiaaliset kontaktit eivät ole tarpeen. Pystyn tarvittaessa esittämään seurassa hauskaa, kohteliasta ja älykästä supliikkimiestä, ja varmaan tämä roolihahmoni voisi oikein yrittäessään löytääkin suvunjatkamiskumppanin, mutta minä itse en ole sellainen. Jos itse saan päättää, valitsen toisen ihmisen läheisyyden sijaan hyvän kirjan milloin tahansa. Tai vähän huonommankin teoksen.
Minulle onni löytyy yksinäisyydestä. Unelmassani asustan korven keskellä flyygeli olohuoneessani korkeiden kirjahyllyjen ympäröimänä... ja lähin ihminen kymmenien kilometrien päässä. Mutta onneksi, vaikka haaveeni ei koskaan toteutuisikaan, suomalaisen luonteen hienous on siinä, että täällä voi olla erakko myös väkijoukon keskellä.
Kirjoitukseni ei ollut tarkoitettu miksikään valitukseksi: vain esimerkiksi siitä, että näinkin voi elää ja vieläpä onnellisena. Kenties en korostanut tätä seikkaa kyllin.
Mainitsin jo tuossa siitä, kuinka voisin ottaa roolihahmon ja olla niin kuin muut. Mutta miksi teeskennellä läheisyyttä kaipaavaa ja empaattista, kun oikealle minulle nämä ovat täysin vieras käsite? Ja tällöin, naamioon verhoutuneena, en takuulla olisi onnellinen.
Jälkeläisten hankkimisesta:
Minulla ei ole koskaan ollut eikä tälläkään hetkellä ole minkäänlaista kiinnostusta siirtää näitä geenejäni eteenpäin jälkipolvien hämmästeltäväksi. Sen sijaan unelmayhteiskunnassani tilanne olisi seuraava: kaikki sukukypsät miehet olisi steriloitu ja siemenet talletettu pankkeihin. Mikäli pariskunta läpäisee vanhemmuustestit, näille suodaan mahdollisuus lasten hankkimiseen. Alle 100:n ÄO:n omaavilta miehiltä voisi siemenjohtimien katkaisun sijaan leikata kivekset, niin yksinkertaisin väestönosa pysyisi ruodussa ennen lopullista poiskarsiutumistaan. Systeemin etu olisi myös se, että mikäli henkilö syyllistyisi rikokseen, hänen perintönsä jälkipolville voitaisiin hävittää lopullisesti, kun hänen "tilinsä siemenpankissa" pyyhkäistäisiin olemattomiin.
Myönnän, että tuo ajatusmalli on vasta maskuliinisilta osiltaan loppuun ajateltu ja siten keskeneräinen; aion kehittää sitä pääkopassani eteenpäin. Tämä on toki äärimmilleen vietyä Utopiaa, jonka toteutumiseen en itsekään usko. Mutta saa kai sitä haaveilla.
Siis kuinka? Miten monta sukupolvea menee että koko väestö omaa 100 ÄO:n? Ja miksi he yleensä elävät? Venytelläkseen aivosolujaan? Miksi ei ole nerojen sukuja, vain yksittäisiä neroja? Kestänee jonkin aikaa että saa kaikki mahdollisuudet olla alle 100 ÄO karsituksi. Olisiko väestö sitten kaltaistasi kontakteja kaihtavaa joukkoa? Miksi he haluaisivat lisääntyä? Miten varmistetaan psyyken tasapaino ja vaihtoehtoinen filosofia? Myös älykkäät sotivat ym. Voi että kaali halkeaa kun miettii. Onneksi mut eliminoitaisiin pian. Ja voi kumpa sulla olisi ollut tunnelämpimämpi ja hyväksyvämpi kasvuympäristö, pohjimmiltasi olet kuitenkin sosiaalinen kädellinen.
taidat olla kommunisti, ateisti, sivari, ja vegaani... niin mitä maailmasta tulee.... yrittäjä on se kun pyörittää ja heikot sortuu elontiellä jätkä senkun porskuttaa
Kirjoittelusi on ollut oikein viihdyttävää! Itsekin ajattelin ikäisenäsi monesta asiasta samoin.
Kuitenkin: Ystäviä ei kannata ehdoin tahdoin ajaa pois. Itse olen ollut ystävien suhteen passiivinen, ja se on riittänyt, omaakin aikaa on, muttei tarvitse elää täydellisessä sosiaalisessa tyhjiössä. Katsos, jotta ajattelu kehittyisi, tarvitaan aitoa vuorovaikutusta, pelkkä lukeminen ja tiedotusvälineiden kanssa seurustelu ei riitä.
Ajattelussasi pelottavinta on yli-ihmisideologiasi. Aikas tavalla spermapankki- ja suvunjatkamisoikeuskonsepti muistuttavat natsien ajattelua. Olivatko he mielestäsi oikeassa?
Ajatusvirhe sinulla on myös älykkyysosamäärään perustuvissa toimenpiteissä. Älykkyys ei ole absoluuttista, vaan suhteellista. Kunkin yhteisön ja ikäryhmän keskimääräinen ÄO on sata. Niinpä japanilainen "satasen äly" selviää paljon vaativammista tehtävistä, kuin vaikkapa "satasen" mosambikilainen. Jälkimmäinen kun ei ole saanut riittävästi harjoitusta ollakseen maailman tasolla vertailukelpoinen. Jos siis Suomessa aina puolelta miehistä vietäisiin kivekset, niin kuinka monen sukupolven jälkeen maa olisi tyhjä ja autio? Miksi muuten vain miehiä rajoitettaisiin? Siinä alkuun pari kymystystnä!
Niin, tuossa on tosiaankin ajateltu vain maskuliinista puolta asiasta. Mitä tuohon natsi-ideologiaan tulee, niin kannatan tuosta opista tiettyjä kohtia, mutta vastustan monia. Juutalaisten hävittäminen? Typerintä, mitä kuvitella voisi! Kyseinen joukkohan on menestynyt kautta historian jatkuneesta vainoamisesta huolimatta uskomattoman hyvin. Ei tarvitse kuin katsoa nobelistien listaa (siis tiedepuolelta, ei mitään huuhaa-sarjoja. Jos Jasser Arafatilla on rauhanpalkinto, niin... No jaa, onhan Sylvester Stallonellakin Oscar.) ja todeta, että fiksuja ovat. Toisena ääripäänä voisi toki mainita mustalaiset, mutta en tahdo syyllistyä kansankiihotukseen.
Oikea yli-ihminen syntyisi yhdistelemällä eri maanosien parhaita piirteitä (sikäli, kun se olisi mahdollista). Kuvitellaanpa samaan pakettiin afrikkalainen fyysinen lihaskestävyys, juutalainen älykkyys, japanilainen ahkeruus ja sveitsiläinen elämänfilosofia höystettynä eskimojen ja vuoristolaisten henkisellä kestävyydellä ääriolosuhteissa... Kaukana Kolmannen Valtakunnan tavoitteista! Vaaleat hiukset ja siniset silmät kun eivät se kaikkein tärkein ominaisuus ole.
Myönnän ajatusvirheeni tuossa älykkyysjutussa. Tuo ÄO 100:n raja tuli vain heitettyä nopeasti kirjoittaessa. (Ajattelin ensin laittaa pelkästään "karsitaan tyhmät", mutta SEN selitteleminen olisi ollut jälkeenpäin vielä työläämpää.) Parempi keinohan olisi teettää kunkin ympäristön huomioon ottava, palikoiden pyörittelyn lisäksi myös luonteenlaadun huomioiva testi, jolla ihmiset arvioitaisiin. (Tässä testissä menettäisin itsekin pussini, mutta kuten jo korostinkin, sillä ei suuremmin olisi väliä.)Totta on sekin, ettei älykkyys yksioikoisesti periydy geeneissä, vaan kasvatus ja ympäristö vaikuttavat asiaan ainakin yhtä paljon.
Siitähän Utopiassa onkin kyse. Kun imbesillit on saatu karsittua (luonnollisen poistuman kautta, ei mitään kaasukammioita!), sekä kasvuympäristö että perimä ovat takuulla laadukkaita. Ja totuus on, että kehittyneessä maailmassa syntyvyys on jo saatu kuriin. Mutta voihan syntyvyyttä "säännöstellä" myös lisäämällä sitä keinotekoisesti tarpeen vaatiessa.
Koko ajatuskehitelmäni syntyvyyden säännöstelystä käynnistyi siitä ikävästä havainnosta, että typerykset sikiävät tehokkaimmin nyky-yhteiskunnassa, jossa älykkäät ihmiset (naiset etupäässä) on pakotettu valitsemaan uran ja perheen väliltä. Näitä, jotka hankkivat lapsia, vaikka itsekin elävät vielä toisten leipää syöden, taas riittää. Ja totta kai raskausaikana ryypätään ja poltetaan tupakkaa! Teiniraskaudet tulisi kriminalisoida ja huostaanottojen määrää lisätä radikaalisti.
Eipä tässä sinänsä muuta... On ihan okei, jos olet tuollaisen elämänasenteen itsellesi löytänyt ja siitä nautit. Jotenkin tulee sellainen kuva, että tunnet jonkinkaltaista vihaa naisia kohtaan? Pettymyskö?
Muutama kohta tekstissä kirpaisi kuitenkin jonkun verran.
a) Olen raitis, en uskovainen eli kaikki raittiit eivät ole uskovaisia.
b) Kuinka voit yleistää, että pieniä poikkeusryhmiä lukuunottamatta kaikki naiset ovat huoria tai antavat ilmaiseksi? Minä EN ole huora, vaikka seksiä poikaystäväni kanssa harrastankin. Ja tuo ryhmittely on sangen huvittava. Huora ottaa palveluistaan maksua, mutta mitä tarkoitit ilmaiseksi antamisella? Itselleni tuli vain siitä mielikuva, että naisten pitäisi sitten pyytää jotain palkkaa antamisistaan. Ja tuo antaminen tuntuu olevan hyvin maskuliininen tapa sanoa asia, sillä yhtä lailla naiset saavat seksissä.
c) Luonnontuhoamispuheesi olivat minulle hyvin hätkähdyttäviä. Samoin oli lisääntymisen estämiskeinojen esittelykin. Toki maailmassa on liikaa ihmisiä nykyään, mutta mielestäni on vaikea toiselta kieltää vanhemmuuden tunnetta.
Jokaisella toki saa olla omat mielipiteensä, mutta nuo nyt olivat ne kohdat, joissa omani mielipiteeni lähtivät aivan eri poluille. Kiitos kuitenkin, kun toit näkemyksesi esille.
Olen nyt hieman lukenut tuota viestiketjua ja siitä saa tosiaan sen kuvan, että olet hyvin katkera tilanteestasi ja en oikein jaksa uskoa, että oikeasti haluat olla yksin. Toisaalta, jos todella uskot kaiken tuon mitä ajattelet niin siinä tapauksessa suosittelisin psykiatria.
Ensinnäkin se, että alettaisiin rajoittamaan "vähemmän" älykkäiden lisääntymistä on aivan naurettava väite. Ensinnäkään tämä maa ei tarvitse 5*10^6 Einsteinia vaan myös niille vähemmän älykkäille on paikka tässä maailmassa.
Toisekseen huostaanotto ei ole koskaan järkevä ratkaisu ja sitä on vältettävä mikäli mahdollista, koska lapsi tarvitsee jonkun tutun johon turvautua.
Huoria on tässä maassa vain hyvin vähän. Tosin seksiä voidaan käyttää omien tarkoitusperien avittamiseen, mutta se nyt on vähän eri asia.
Puollustusvoimien tehtävä ei ole nähtävästi sinulle auennut, mutta et liene edes sitä käynyt. Sen tehtävä on puollustaa maata uhan edessä ja vain hyvin pieni osa upseereista on sotahulluja, emme ole USAssa
Koska nyt kuitenkin keksit taas jotain vastineeksi niin täytyy nyt hieman iskeä takaisin ennen kuin alat kehittää teoriaa mielen laadustani.
Itsekään en ole seurustellut enkä järin onnistu saamaan kontaktia naisiin ja vaikka välillä tuleekin ajateltua, että miksi olen yksin niin silti uskon siihen, että kyllä se vielä onnistuu.
Toisekseen käytän hyvin vähän alkoholia ja tiedän, että samanlaisia tapauksia on naisissakin eli se ei voi olla ongelman ydin.
En ole myöskään sotahullu, vaikka olenkin suorittanut sotilaskoulutuksen oikein johtajakoulutuksena. Mielestäni vaan se on jokaisen velvollisuus puollustaa tätä maata vaikka asein niin vaadittaessa.
En myöskään ole tyhmä vaan ehkä jopa sinua älykkäämpi, opiskelen korkeakoulussa diplomi-insinööriksi ja opintomenestys on huippuluokkaa.
Fanaatikko en ole vaikka uskonkin johonkin ihmistä suurempaan, sillä vaikka tiede selittää niin paljon ei se selitä kaikkea. Vai osaatko sinä selittää miksi juuri kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa ja miksi rakkauden tähden tehdään kaikkea hupsua. Tuo on vain yksi esimerkki tunteista ja inhimillisyydestä.
Kaverit ovat myös tärkeitä ja vaikka niitä ei olisi montaa niin muutama on hyvä olla. Sellaset ystävät, joiden kanssa voit puhua ja vitsailla sekä miettiä sitä miksi niitä naisia ei ole tai on ovat ihan hauskoja :-) (Jes, sainpahan yhden hymiön laitettua)
En ole myöskään seksiä harrastanut, vaikka olenkin jo aika vanha, mutta en usko noihin teorioihisi siitä, että sitä ei sitten enää voisi saada. Ei se kokemus lopulta voi olla ratkasevaa eikä myöskään ulkonäkö. Kahden ihmisen välisessä rakkaudessa ei lopulta pikkuseikat ratkaise. Kyllä sinäkin vielä löydät jonkun, joka sulattaa sinun sydämesi, samoin kuin minä löydän omani.
Olen aivan varma, että jos satut kohtaamaan kivan tytön, kaikki käsityksesi elämästä muuttuvat ja tuskin sitä tarvitsee toivoa, että et saisi tilaisuutta yrittää jälkeläisten tekemistä.
Lisäksi olen varma siitäkin, että jos joku kiva tyttö tutustuisi sinuun ja alkaisit pitää hänestä niin edes hänen älykkyydellään ei olisi mitään merkitystä, jos nyt puhutaan keskiverto ihmisistä. Rakkaus on vaan niin ihmeellinen asia, että se voi muuttaa niin paljon mielipiteitä.
Sitten lopuksi sellainen vinkki, että kun et tuota "itsesaastutusta" kerran harrasta ja pyrit seksuaalittomaan tilaan, mikä on aivan vastoin kaikkia luonnon lakeja niin käyppä hakemassa netistä joku hyvä "opetuselokuva" ja katso sen jälkeen, että haluatko vielä pyrkiä siihen tilaan.
Nyt on pakko lopettaa, kun uni alkaisi maistua, mutta ala nyt hyvä ihminen hieman elää edes vähän.
Lähdet edes kerran ulos ja käyt katsomassa mitä siellä tapahtuu
Happy hunting
"Olen nyt hieman lukenut tuota viestiketjua ja siitä saa tosiaan sen kuvan, että olet hyvin katkera tilanteestasi ja en oikein jaksa uskoa, että oikeasti haluat olla yksin. Toisaalta, jos todella uskot kaiken tuon mitä ajattelet niin siinä tapauksessa suosittelisin psykiatria."
And so it goes... Mikäli ajattelet eri tavalla, petät joko itseäsi tai sitten olet psykiatrin tarpeessa. Kieltämättä aika raflaava aloitus, mutta väittelyssä joku voisi pitää tällaista menettelytapaa halpamaisena. Onneksi minä en tee niin.
"Ensinnäkin se, että alettaisiin rajoittamaan "vähemmän" älykkäiden lisääntymistä on aivan naurettava väite. Ensinnäkään tämä maa ei tarvitse 5*10^6 Einsteinia vaan myös niille vähemmän älykkäille on paikka tässä maailmassa."
Näinhän se on ollut ihan viime aikoihin saakka, mutta teknologisen vallankumouksen ansiosta yksinkertainen "oikea" työ vähenee koko ajan. Tuon satasen rajani kumosin jo aiemmin; tarkoitin, että luonteiltaan vanhemmiksi kelpaamattomat ja päivänselvät luuseritapaukset (en jaksa eritellä, mutta ympärillenne katsokaatte!) ovat tarpeettomia tapauksia.
"Toisekseen huostaanotto ei ole koskaan järkevä ratkaisu ja sitä on vältettävä mikäli mahdollista, koska lapsi tarvitsee jonkun tutun johon turvautua."
Totta, lapsi tarvitsee rutiineja. Kuten sellaisia, että isä vetää turpaan säännöllisesti joka lauantai vedettyään päänsä täyteen tai äiti aloittaa nikotiiniin totuttamisen jo kohdussa.
"Huoria on tässä maassa vain hyvin vähän. Tosin seksiä voidaan käyttää omien tarkoitusperien avittamiseen, mutta se nyt on vähän eri asia."
Totta, mutta kyse ei varsinaisesti ollutkaan mielipiteestäni vaan keinosta pitää ihmiset kaukana. Joskin uskon vakaasti siihen, että seksin ostamisen kriminalisointia vastustavat kaikkein eniten turkiskauppiaat...
"Puollustusvoimien tehtävä ei ole nähtävästi sinulle auennut, mutta et liene edes sitä käynyt. Sen tehtävä on puollustaa maata uhan edessä ja vain hyvin pieni osa upseereista on sotahulluja, emme ole USAssa"
Sama asia kuin edellä. Tosin siitä LeGuinin fraasista ja sivistysasiasta olen jokseenkin samaa mieltä. Oletko sinä sitä mieltä, että sotiminen on sivistynyttä ja ihmisyys on huipussaan tässä poikkeustilanteessa? Toki isänmaan puolustaminen on tärkeää, vaikka minulle sana "suomalaisuus" ei ole koskaan merkinnytkään sitä, minkä lipun alla kuljemme. Aleksis Kivi kirjoitti ja Sibelius sävelsi aikana, jolloin emme olleet itsenäisiä, ja silti nuo edustavat suomalaisuutta kauneimmillaan. Koko kansallisuusaate nykymuodossaan tulee jonakin päivänä väistymään globalisaation myötä, halusimme tai emme.
"Itsekään en ole seurustellut enkä järin onnistu saamaan kontaktia naisiin ja vaikka välillä tuleekin ajateltua, että miksi olen yksin niin silti uskon siihen, että kyllä se vielä onnistuu."
Niin kauan kun on elämää, on toivoa. Ja tottahan toki yrittäminen kannattaa, mikäli lopputulos on haluttu.
"Toisekseen käytän hyvin vähän alkoholia ja tiedän, että samanlaisia tapauksia on naisissakin eli se ei voi olla ongelman ydin."
Ei kai se raittius asiaa mahdottomaksi tee, mutta vaikeuttaa pirusti. Tosin typeryksiin on muutenkin helpompi tehdä vaikutus.
"En ole myöskään sotahullu, vaikka olenkin suorittanut sotilaskoulutuksen oikein johtajakoulutuksena. Mielestäni vaan se on jokaisen velvollisuus puollustaa tätä maata vaikka asein niin vaadittaessa."
Kukin tyylillään. Itse arvostan tiettävästi ainoan elämäni sen verran korkealle, etten sitä lähtisi minkään aatteen tai instituution vuoksi riskeeraamaan. Aion kyllä armeijan käydä, kunhan se kohdallani ajankohtaiseksi tulee. Toinen juttu sitten, kuinka menettelisin, mikäli tositilanne tulisi... Ehkä sitten hakeutuisinkin sen jo kehottamasi psykiatrin puheille.
"En myöskään ole tyhmä vaan ehkä jopa sinua älykkäämpi, opiskelen korkeakoulussa diplomi-insinööriksi ja opintomenestys on huippuluokkaa."
Onneksi olkoon. Itse olen luopunut maallisen kunnian tavoittelemisesta. Niin kauan, kun minulla on ruokaa syödä ja katto pään päällä, olen tyytyväinen. Kaikki ylimääräinen on, no, ylimääräistä. Viis titteleistä, hienoista autoista, suurista tuloista ja yhteiskunnallisesta statuksesta. Hakekoot niitä ne, jotka sellaista kaipaavat.
"Fanaatikko en ole vaikka uskonkin johonkin ihmistä suurempaan, sillä vaikka tiede selittää niin paljon ei se selitä kaikkea. Vai osaatko sinä selittää miksi juuri kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa ja miksi rakkauden tähden tehdään kaikkea hupsua. Tuo on vain yksi esimerkki tunteista ja inhimillisyydestä."
Kaksi sanaa: feromonit ja typeryys.
Noita kappaleita on sinulla turhan paljon: en enää jaksa käydä noita kohta kohdalta läpi, etenkin kun sisältö on tuota samaa "Usko parempaan huomiseen, all you need is love" -mantraa. Uskosi, kuinka rakkaus voisi muuttaa, hämmästyttää naiviudessaan minut, enkä keksi tähän mitään sanottavaa. Totean vain, että usko tai älä, käyn minä joskus ulkonakin. Ja kehotuksesi hakea netistä "opetuselokuva"... Pitäisikö laittaa kukkahattu päähän ja luennoida vähän pornografian vääristämistä käsityksistä seksuaalisuudesta?
P.S. Kaikella kunnioituksella, menestyvän korkeakouluopiskelijan luulisi tietävän, että "puollustaa" kirjoitetaan vain yhdellä l-kirjaimella.
"One side of me says, 'I'd like to talk to her, date her.' The other side of me says, 'I wonder how her head would look on a stick?'" - Ed Gein
Joo, sun olisi hyvä päästä kokemaan miltä tuntuu paineiden purkaminen naiseen. en tarkoita tällä mitään muuta kuin kosteaan ja tiukkaan pilluun työntelyä sillä sinun omalla filosofisella munallasi. Voisi käsitys muuttua siitä. Mut eihan sitä osaa kaivata jos ei ole koskaan saanut. Ja toiseksi käy sääliksi sinua koska todennäköisesti et ole saanut yhtään huomiota isältä/äidiltäsi koska sinusta on tullut tuollainen "epänormaali"
voi voi poika parkaa, laitetaan hattu kiertään
Ihan vain mielenkiinnosta pakko nostaa tämä kirjoitus esille, jos vaikka viestin alkuperäinen kirjoittaja sattuisi lukemaan tämän.. Oletko edelleen valitsemallasi tiellä, tai onko lopultakin joku karkoittamistasi ihmisistä kehoittanut sinua kääntymään terapeutin puoleen ? Tai oletko ylipäätään vielä keskuudessamme? todettakoon vielä lopuksi, että kyynisyys ja kaikesta eristäytyminen ei tod. ole älykkyyttä..
Kaikesta normaalista sosiaalisesta kanssakäynnistä eristaäytminen on tyhmyyden äärimmäinen muoto.. Miten ikinä luulet pärjääväsi elämän läpi tiuskivana erakkona esim. työelämässä?
Vaikka mitä väität, niin olet edelleen ihminen ja kaikkia ihmisiä ohjaavat samat vietit ja tarpeet..
t: Forrest Gump
Olen edelleen valitsemallani tiellä, kukaan ei ole kehottanut kääntymään terapeutin puoleen, olen yhä keskuudessanne, ja kaiken lisäksi aivan tasapainoinen.
Toivottavasti en tuottanut tässä pettymystä.