Alan kusettamaan pentutehtailijoita

Meidän koira oli 10 v. Se oli aina ollut terve, eikä koskaan ollut syönyt mitään muita lääkkeitä, kuin madotuslääkkeet syksyisin ja keväisin. Eläinlääkärissä sitä käytettiin vaan uusimassa rokotteet ja tarkastuksessa jätkän pätkä oli aina mitä parhaimmassa kunossa.

Juhannuksen aikoihin alettiin seurata sitä, kun se söi jotain kovaan, niin se näljäsi sen kovan namikkapalan aina toiseen poskeen ja ei suostunut puremaan toisella puolella. Ajateltiin, että sillä saattaaa olla purukalustossa jotain vikaa. Vietiin se elänlääkäriin . Eläinlääkäri tutki suun ja sanoi, että hampaat on ihan ok, mutta sillä saattaa olla ientulehdus ja toisaalta se löydös voi olla myös kasvain. Hän antoi antibiootit ja kipulääkket ja sanoi, että jos nämä eivät auta, niin sitten pitää alkaa tutkimaan tarkemmin.

Eivät auttaneet antibiootit. Tilasimme ajan pään-, hampaiden ja keuhkojen kuvaukseen. Koiralta otettiin kaikki mahdolliset verikokeet ja niistä ei löytynyt mitään hälyttävää. Samoin pää ja hampaat kuvattiin. Yhdessä pään kuvassa löytyi poikkeavaa. Lääkäri sanoi, että hänellä on epäilyksensä, mutta hän pyytää lupaa multa, että saisi ottaa suun limakalvoilta myös koepaloja patologin tutkittavaksi, ennenkuin sanoo epäilyksensä julki. Toki annoin luvan ja tulos oli Maligni melanooma. Koiralla oli siis agressiivinen suusyöpä ja sitä ei voi parantaa muuten, kuin amputoimalla leuan.

Saatiin tuo patologin lausunto vasta koiran kuoleman jälkeen. 16.7. koira oli hyvin iloinen ja laittoi tuulemaan oikein kunnolla. Se juoksi ja haki palloja. Sen kanssa piti leikkiä ihan kyllästymiseen asti. 17.7. se oli passiivinen ja käveli mun jäljessä mettässä. Illalla se söi ruokakuppinsa tyhjäksi ja oli, kuin mitään ei olisi ollutkaan. Sitten yht´äkkiä sen kunto romahti. Se alkoi huojumaan ja takapää petti. Sen jälkeen se oli sellainen poissaoleva ja tuijotti tyhjyyteen. Soitin eläinlääkärille ja sain ajan heti.

Eläinlääkäri tutki koiran ja sanoi, että sen silmä on sokeutunut ja sen takajalkojen refleksit ei enää toimi. Kysyin eläinlääkäriltä, että onko mun nyt pakko tehdä se kova päätös, että koira pääsee eläinten taivaaseen. Hän sanoi, että se on ainoa ja oikea päätös tässä tilaneessa. Siispä meidän rakas sai eutanasian ja nyt sen tuhkat on tuolla olkkarin kirjahyllyssä.

Anonyymi kirjoitti:

Meidän koira oli 10 v. Se oli aina ollut terve, eikä koskaan ollut syönyt mitään muita lääkkeitä, kuin madotuslääkkeet syksyisin ja keväisin. Eläinlääkärissä sitä käytettiin vaan uusimassa rokotteet ja tarkastuksessa jätkän pätkä oli aina mitä parhaimmassa kunossa.

Juhannuksen aikoihin alettiin seurata sitä, kun se söi jotain kovaan, niin se näljäsi sen kovan namikkapalan aina toiseen poskeen ja ei suostunut puremaan toisella puolella. Ajateltiin, että sillä saattaaa olla purukalustossa jotain vikaa. Vietiin se elänlääkäriin . Eläinlääkäri tutki suun ja sanoi, että hampaat on ihan ok, mutta sillä saattaa olla ientulehdus ja toisaalta se löydös voi olla myös kasvain. Hän antoi antibiootit ja kipulääkket ja sanoi, että jos nämä eivät auta, niin sitten pitää alkaa tutkimaan tarkemmin.

Eivät auttaneet antibiootit. Tilasimme ajan pään-, hampaiden ja keuhkojen kuvaukseen. Koiralta otettiin kaikki mahdolliset verikokeet ja niistä ei löytynyt mitään hälyttävää. Samoin pää ja hampaat kuvattiin. Yhdessä pään kuvassa löytyi poikkeavaa. Lääkäri sanoi, että hänellä on epäilyksensä, mutta hän pyytää lupaa multa, että saisi ottaa suun limakalvoilta myös koepaloja patologin tutkittavaksi, ennenkuin sanoo epäilyksensä julki. Toki annoin luvan ja tulos oli Maligni melanooma. Koiralla oli siis agressiivinen suusyöpä ja sitä ei voi parantaa muuten, kuin amputoimalla leuan.

Saatiin tuo patologin lausunto vasta koiran kuoleman jälkeen. 16.7. koira oli hyvin iloinen ja laittoi tuulemaan oikein kunnolla. Se juoksi ja haki palloja. Sen kanssa piti leikkiä ihan kyllästymiseen asti. 17.7. se oli passiivinen ja käveli mun jäljessä mettässä. Illalla se söi ruokakuppinsa tyhjäksi ja oli, kuin mitään ei olisi ollutkaan. Sitten yht´äkkiä sen kunto romahti. Se alkoi huojumaan ja takapää petti. Sen jälkeen se oli sellainen poissaoleva ja tuijotti tyhjyyteen. Soitin eläinlääkärille ja sain ajan heti.

Eläinlääkäri tutki koiran ja sanoi, että sen silmä on sokeutunut ja sen takajalkojen refleksit ei enää toimi. Kysyin eläinlääkäriltä, että onko mun nyt pakko tehdä se kova päätös, että koira pääsee eläinten taivaaseen. Hän sanoi, että se on ainoa ja oikea päätös tässä tilaneessa. Siispä meidän rakas sai eutanasian ja nyt sen tuhkat on tuolla olkkarin kirjahyllyssä.

Lue lisää

Jos olet tuo aloittaja, niin tuskin tuo on mitenkään "pentutehtailijan" vika. Aggressiivinen syöpä voi iskee ihan kenen kasvattamaan koiraan tahansa. Sait viettää kymmenen vuotta koirasi kanssa, niistä varmasti jäi hyvät muistot?

Olen pahoillani koirasi kohtalosta ja otan osaa suruusi. On todella ikävää menettää koira noin nopeasti.