Kristillinen näkemys pelastuksesta on tiivistetty nk. pienoisevankeliumiin (Joh. 3:16). Isän Jumalan armo ilmenee hänen Poikansa pelastavissa teoissa. Kristus on Pelastaja, Vapauttaja. Hän lunasti ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan syntiset ihmiset vapaaksi pahuuden ja kuoleman vallasta sekä sai aikaan sovinnon Isän ja luotujen välille. Pelastuksen tuo yksin Kristus, eikä muuta tietä pelastukseen ole. Ihminen pelastuu uskoessaan ja luottaessaan Kristukseen Vapahtajanaan. Tämän uskon vaikuttaja on Pyhä Henki.
Pelastus käsittää kaiken, minkä kolmiyhteinen Jumala tekee palauttaessaan ihmisen yhteyteensä: lunastuksen, sovituksen, rauhan, ilon, vanhurskauden, uuden elämän ja pyhityksen. Pelastus toteutuu jo nyt uskossa osallisuutena Jumalaan ja hänen uudeksi luovaan toimintaansa. Tämän ihmiselle tarjoavat armonvälineet eli sana ja sakramentit. Uskoessaan ihminen on sovinnossa kolmiyhteisen Jumalan kanssa ja elää hänen yhteydessään. Pelastuksen lopullinen täyttymys toteutuu ajallisen elämän päätyttyä taivaassa. Silloin ihminen elää iankaikkista elämää, Kristuksen valtakunnassa, jolla ei ole loppua.
Pelastus käsittää kaiken, minkä kolmiyhteinen Jumala tekee palauttaessaan ihmisen yhteyteensä: lunastuksen, sovituksen, rauhan, ilon, vanhurskauden, uuden elämän ja pyhityksen. Pelastus toteutuu jo nyt uskossa osallisuutena Jumalaan ja hänen uudeksi luovaan toimintaansa. Tämän ihmiselle tarjoavat armonvälineet eli sana ja sakramentit. Uskoessaan ihminen on sovinnossa kolmiyhteisen Jumalan kanssa ja elää hänen yhteydessään. Pelastuksen lopullinen täyttymys toteutuu ajallisen elämän päätyttyä taivaassa. Silloin ihminen elää iankaikkista elämää, Kristuksen valtakunnassa, jolla ei ole loppua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Enpä olisi osannut itse sitä yhtään ytimekkäämmin ja tyhjentävämmin ilmaista:) Siinä ei ole yhtään mitään liikaa eikä liian vähän.
Mikään -laisuus ei pelasta, täysin virheetöntä seurakuntaa ei ole. Tämän kertoi palstalla kerran el-kirahwi, ja lainaan häntä, sillä samoin huomaan itse ajattelevani. Minulla on kokemusta vl-joukosta ja Rauhan Sanan joukoista sekä hieman esikoislestadiolaisuudesta. Minun makuuni joka joukossa on jotain, joka "häiritsee", eli hieman ihmisten keksimiä lisukkeita.
En anna sen kuitenkaan häiritä itseäni, sillä Raamatussa Paavalin kirjeissä on maininta (en muista tarkkaa paikkaa) että täällä me ymmärrämme puolittain ja profeteeraamme puolittain ja katsomme ikäänkuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin (sen aikaiset peilit olivat huonoja, kiillotettua kuparia;: ), mutta kun vajaa lakkaa, niin täydellisyys alkaa. Sitten me ymmärrämme täydellisesti, kun pääsemme katsomaan Vapahtajaamme kasvoista kasvoihin.
Täällä armon ajassa, vajavaisina ihmisinä, meidän täytyy tyytyä niihin vähäisiin ymmärryksen muruihin, mitä Henki meille kirkastaa. En usko mihinkään seurakunnan tai vanhinten sääntöihin, sillä miten niistä erottaa sen "lihallisen" toisten hallitsemisen tarpeen ja toisaalta Jumalan Hengen? Mielestäni monissa asioissa pitää tapaus kerrallaan Raamatun valossa tutkia, mitenjoku tärkeä asia ratkaistaan "oikein" ja niin, että päällimmäisenä näkyy rakkaus:)
Kuitenkin on hyvä, että meillä on joku joukko, jossa löydämme toisia uskovaisia, ja voimme keskustella "tiestä ja matkasta" heidän kanssaan. Yksin vaeltamienn voi käydä voimille ja synti usein rasittaa ja hidastaa meidän taivasmatkamme tekoa.
Se on taivaallinen totuus. Joka sen uskoo sydämessään perii iankaikkisen elämän. Ja sehän tässä uskomisessa juuri on se vaikeus monta kertaa, että ottaa lahjana vastaan se mitä Jumala Jeesuksen Kristuksen kautta tarjoaa rahatta ja ilman hintaa.
Se on se turmeltunut osa, joka kuolemaan asti meiltä yrittää pimittää tuon yksinkertaisen sovinnon salaisuuden.
Piru on ovelampi kun osaamme aavistaakaan.
Langenneessa lihassanne on kahvoja kylliksi joihin vihollinen aina tarttuu. Jos autuus ei tule pelkästään armosta, vaan siihen rinnalle nostetaan yksikin lihan teko, niin vaikeaksi menee silloin taivallus. Jo vähäinenkin väärä hapatus hapattaa koko taikinan.
Vain Jeesus pelastaa.
Mikään joukko ei ole täydellinen, mutta uskon on oltava täydellinen, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Monet suuret kirkkokunnat ovat tästä periaatteesta luopuneet, tuoneet rinnalle pyhimyksiä, paastoja, kieltäymyksiä määrätyistä ruoista ja määrätyistä ruoista määrättyinä päivinä, kuten ortodoksit, katolilaiset, adventistit. Jos tuodaan kristityn ihaneteeksi kilvoitus ankarassa köyhyydessä, vähällä ruoalla, yksinäisyydessä, erämaassa, sulkeutuminen pois normaalista elämästä, selibaatti, on siinäkin jo menty helvetin puolelle. KAIKKI ne ovat perkeleen metkuja.
Jos sellaiseen turvataan edes niin, että "noin kun olen tai teen, olen parempi kristitty", on hylätty Kristus, vaikka hänestä puhutaankin.
Sama juttu, jos rukoillaan Maria auttamaan, tuomaan terveyttä, viemään rukoukset Jumalan tietoon, on lakattu luottamasta Jumalaan, joka on ainoa hyvä, kaiken antaja. On myös hylätty Jumalan sana uskon ainoana ohjeena.
Aivan sama on, jos saarnaaja saarnaa. "jos vanhimmat eivät nyt tule ja auta meitä, ei voi Jumalakaan meitä auttaa..". Näin on saarnattu.
Viholliseen vetoaminen on vastuun pakenemista. Ihmiselle ei ole annettu vastuuta muusta kuin päätöksestä joko seurata Jeesusta tai olla seuraamatta.
Kun syntiä tulee tehtyä tai pelko valtaa mielen on rehellistä myöntää että nyt en seurannutkaan Jeesuksen tahtoa ja Jeesus voi auttaa korjaamaan asian. Vihollinen ei ole mitään muuta kuin tekosyy kun omaa hengellistä laiskuutta ei haluta myöntää.
Tosi on että vain Jeesus pelastaa.
Siunausta sinulle.
Syntiin langennut luontomme ei ymmärrä, eikä sen vuoksi omaa vapaata tahtoa päättää valinnoistaan iankaikkisuutta koskevissa asioissa.
Vain sokea ja itseänsä oikein tuntematon ihminen voi kirjoittaa ihmisen vapaasta tahdosta.
Ainoastaan Jumalan tahto on vapaa, ihmisen tahto valita on sidottu täysin Jumalan tahtoon.
Ja kun saatanan on hyvin ovela ja saatanan tahto on tyystin Jumalan tahtoa vastaan, niin hyvin monen tieltä eksyneen raukan tie päättyy kerran kadotuksen liekeissä.
Koko ihmiskuntaa ajatellen vain muutama prosentti ihmisistä pääsee taivaaseen, tämä on hyvin valitettavaa, mutta totta.
eksytyksen metsikössä ja opettaa samaa harhaoppia kuin itse teesien naulaajakin, että Jumala on syntymästä valinnut tietyt ihmiset pelastukseen ja tietyt kadotukseen.
Jumala on rakkaus.
Rakkauden Jumala ei valitse itse ketään kadotukseen vaan Hän antaa kaikille ihmisille mahdollisuuden tehdä itse lopullinen valinta: Astunko sisälle valmiiksi avatusta pelastuksen ovesta vai tahdonko jäädä oven ulkopuolelle.
Jumala/Jeesus ei pelasta ketään vastoin henkilön omaa tahtoa. Ketään ei viedä väkisin sisälle pelastukseen. Kun Jumala antaa ihmiselle etsikkoajan, niin ihminen voi paaduttaa sydämensä evankeliumin kutsulle ja Jumalan armolle sekä sanoa: "Kiitos ei". Sen sijaan Jumalan tahto jokaisen ihmisen kohdalla on, että ihmisen etsikkoajan vastaus olisi: "Kyllä - pelastus kelpaa minulle".
On varsin karmea tuo Lutherin ja tässä asiassa hänen oppiinsa uskovien oppi predestinaatiosta eli Jumalan valinnasta. Raamatun kokonaisilmoitus on jotakin täysin muuta kuin tuo valheoppi.
1.Tim. 2:
"3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden."
Joh. 3:16
"16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Oikeastaan yllä opetettu kaksinkertainen predestinaatio on kalvinilaisuutta, eikä luterilaisuutta. Tunnustuksellisissa luterilaisissa piireissä sellainen oppi yleensä torjutaan jyrkästi. Lutherista itsestään muistelen kuulleeni, että hänen joistain kirjoituksistaan saa sellaisen kuvan, että hän opetti kaksinkertaista predestinaatiota (eli että Jumala on valinnut jotkut kadotukseen ja jotkut pelastukseen), mutta toisissa kirjoituksissa hän taas ei ole sitä mieltä. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kaksinkertaisen predestinaation oppi kuitenkin torjutaan.
Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihminen voi torjua Jumalan tarjoaman pelastuksen.
"Lutherin opetuksessa on Jumalan tahdon vastaista se, kun hän perustaa uskoontulon Jumalan valintaan ja predestinaatioon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei muilla kutsutuilla ole lainkaan mahdollisuutta pelastua kuin vain harvoilla ja valituilla: Jumala ei tahdo pelastaa heitä. Sidottua tahtoa opettaessaan Luther heittää järjen ja Jumalan logiikan roskakoriin uskoen sovittamattoman ristiriidan."
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/vapaatahto/sidottu.htm