Sairastin anoreksiaa 3-4 vuotta sitten, 13 ja 14 vuotiaana. Tilanteeni oli silloin aika paha, tiedän sen nyt, olin sairaalahoidossa lähemmäs puolisen vuotta mutta sen jälkeen paraneminen tapahtui suhteellisen nopeasti.
Nyt kuitenkin ovat taas samanlaiset ajatukset alkaneet vaivata minua. Haluaisin laihduttaa n. 5-10 kg mutta vilpittömästi jättää sen siihen, silloin olisin taas mukavan hoikka. Pelkään vain että tilanne ryöstäytyisi taas käsistä, etten pystykään (taaskaan) lopettamaan. Ja mikä pelottavinta, jossain syvällä sisimmässäni toivonkin sitä. Tiedän kyllä, että nämä ovat monen ex-anorektikon normaaleja mietteitä, mutta luulin todella jo parantuneeni kokonaan. En haluaisi enää tuottaa sitä helvettiä perheelleni, mutta minkä sille voi..
Kertokaa, jos täällä on joku entinen anorektikko joka on parannuttuaan päättänyt päästä muutamasta kilosta eroon ja pystynyt lopettamaan siihen eikä syöksynyt entisen uusintaan... Voiko se olla mahdollista?
Nyt kuitenkin ovat taas samanlaiset ajatukset alkaneet vaivata minua. Haluaisin laihduttaa n. 5-10 kg mutta vilpittömästi jättää sen siihen, silloin olisin taas mukavan hoikka. Pelkään vain että tilanne ryöstäytyisi taas käsistä, etten pystykään (taaskaan) lopettamaan. Ja mikä pelottavinta, jossain syvällä sisimmässäni toivonkin sitä. Tiedän kyllä, että nämä ovat monen ex-anorektikon normaaleja mietteitä, mutta luulin todella jo parantuneeni kokonaan. En haluaisi enää tuottaa sitä helvettiä perheelleni, mutta minkä sille voi..
Kertokaa, jos täällä on joku entinen anorektikko joka on parannuttuaan päättänyt päästä muutamasta kilosta eroon ja pystynyt lopettamaan siihen eikä syöksynyt entisen uusintaan... Voiko se olla mahdollista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei, mulla on vähän sama tilanne kun sulla. Mä olen myös sairastanut anoreksian ja siitä on jo 5-6 vuotta. Mulle tulee silti vielä sellainen olo, että haluun laihtua...Olen kyllä jossain välissä hieman laihtunutkin ilman, että ois riistäytynyt käsistä. Nyt vaan on sellainen tunne, että hitsit haluan todella laihtua. Oon nyt vähän laihtunut, enkä oo syönyt paljoa..ja tuntuu, etten voi lopettaa, vaikka kuitenkin sisimmässäni tiedän ettei oo mitään järkee laihduttaa, ku olen jo valmiiksi hoikka. Toisaalta mä en haluais näyttää miltään anorektikolta, mutta tosi laihalta kuiteskin, että missähän se raja menee??Tää on tosi rasittavaa, kun ne kaikki ajatukset on vieläkin päässä, vaikka olenkin jo parantunut. Joskus rupee oikein ahdistamaan, että pääseekö siitä koskaan eroon...Mutta, koita ajatella niitä haittapuolia, niin et ehkä sitten päästä ittees niin huonoon jamaan. Mä ainakin ajattelen etten halua menettää esim. hiuksiani ja saada osteoporoosia, niin en halua uudelleen anorektikoksi.Zemiä!
Juuri sama tunne minulla. Haluan näyttää laihalta, mutten anorektikolta. Tosin en ole ikinä sitä itsestäni pystynyt erottamaan,olenko liian laiha.
Haluaisin todella muutamasta kilosta eroon, ja minun on ihan turha suunnitella itselleni mitään terveellistä laihdutusohjelmaa. Syömisessäni on vain kaksi ääripäätä, joko syön liikaa tai sitten en syö juuri ollenkaan. Kunnon aterioita erittäin harvoin, niiden tilalla tulee popsittua vain leipää. Syömiseni on ollut anoreksia- ajoista lähtien hirvittävän yksipuolista ja olen aina ollut tosi pieniruokainen, eli en ikinä varmasti olisi lihonut minnekään ilman karkkeja, joita nykyäänkin menee pussi tai pari vähintään joka toinen päivä.
Siksi minua pelottaakin ruveta laihduttamaan, koska se minulla tapahtuu automaattisesti siten että syömiseni putoaa lähes nollaan. Ja sitä kun pystyy kestämään muutaman viikon/kuukauden huomaakin taas kuinka helppoa se olikaan ja jatkaa ja jatkaa...
Minulla on ollut aina vain kaksi ääripäätä, joko lähes syömättömyys tai kaikkien lihottavien välipalojen ahmiminen.
En ole ikinä oppinut pitämään ns. terveellisestä ruoasta, pidän kyllä esim. kasviksista ja hedelmistä, mutta vain raakana, ja ruisleivästä, mutta muista vähärasvaisista ruokaaineista en liiemmin pidä. En osaa syödä monipuolisesti.
Ja lihottavia karkkeja, tai jäätelöä, josta olen kovasti pitänyt en voi syödä, koska se lihottaa hirvittävästi.
Nämäkin "vaaralliset" herkut tulivat ruokavaliooni vasta pikkusiskoni myötä, en minä pienenä lapsena syönyt eikä ollut hinkua hankkiakaan mitään karkkeja tai sipsejä tai muuta paskaa.
Lapsena olinkin hyvin hoikka ja pitkä.
Nykyisin olen lyhyt ja lihava ja haluan takaisin aikaan, jolloin olin se pieni hoikka kaunis ihminen.
Hei, rakkaat ihmiset,
entiset anorektikot, joita laihtumisajatukset ovat ruvenneet vaivaamaan. Hyvä, että tiedostatte tuon vaaran, mikä siihen liittyy.
Pääsisitteköhän puhumaan jonkun kanssa, esim opiskelijaterveydenhuollon kautta. Ehkä tarvitsisitte vielä tukea, jotta tällaiset ajatukset eivät pääsisi voitolle. Kannattaa uskoa sitä järkeä, vaikka se ei aina olisi helppoa.
Fysiologista tukea antaisivat kalaöjykapselit, ihan oikeasti.
Fysiologista tukea kalaöljykapseleista? Millä tavalla vaikuttavat?
En toisaalta ihmettele, että minuakin säälitään ja luullaan, että sairastan anoreksiaa. Mutta yksi ongelma on se, että anoreksiaa sairastava tykkää liikkua ja harrasta paljon, eikä syö ja luulee olevansa lihava, vaikka on laiha. Noi säännöt ei päde minuun, sillä vaikka joskus harrastankin lenkkeilyä niin en kuitenkaan tee sitä sen takia, että on pakko. Ja laihuusjuttu sanon sen, että minun mielestäni olisi kiva saada painoa lisää, jotta voisin pitää mekkoa.
Anoreksia on vaarallinen, sillä se saattaa aiheuttaa masennusta. Toisaalta ei voida sanoa, että kaikki laihat sairastavat anoreksiaa ja on tosi ärsyttävää aina yrittää lääkärille vakuuttaa, ettei sairasta anoreksiaa. Joskus tuntuu kuin, että lääkäri olisi riemuissaan, jos sen epäily pitäisi paikansa. Jotkut lääkärit eivät usko, että joku on laiha, vaikka syö hyvin, eikä oksenna ruokaa. Laihana on sekin huonopuoli, että on pakko syödä pahaa ruokaa tai muuten tutut alkavat kuiskia. Laihana, et sim. voi kieltäytyä illalliseta, kun jourut leviää. Toisaalta et voi käydä veskissä pariin tuntiin ruokailun jälkeen, kun muuten luullaan, että toi käy oksentaa. Tiedän, että anoreksiaa on olemassa, mutta pitääkö kaikkia ihmisiä aina kyylätä. Joskus toivon, että olisin lihava, sillä ei kukaan silloin tulisi aukomaan päätä tai säälimään, etteikä toi saa ruokaa. Laihuus on Suomessa synti.