Olen sairastanut masennusta nyt useamman vuoden, ensin vaikeana ja nyt keskivaikeana. Aiemmin otin masennukseen lääkkeitä, mutta nyt keväällä koin että niistä ei ole sen suurempaa hyötyä ja lopetin lääkityksen. Aluksi pärjäsin ihan ok, en huomannut eroa olossa lääkityksen aikaiseen, ei ollut kauhean paha olla, mutta nyt ahdistus on alkanut käydä niin suureksi, että olen ruvennut miettimään lääkityksen aloitusta uudestaan. En kuitenkaan haluaisi sitä aloittaa, mutta olo on niin paha että en tiedä muuta vaihtoehtoa. Käyn terapiassa, mutta se on sen verran alussa, että en ole huomannut siitä apua.
Haluaisinkin tietää, että miten olette muut pärjänneet masennuksenne kanssa ilman lääkitystä ja miten saatte huonon olonne aisoihin vai saatteko mitenkään?
Minulla olo on ihan fyysisesti huono, ruoka ei maistu ja on paha olo. Ahdistaa päivittäin, se alkaa heti kun silmänsä avaa. Ahdistusta tällä hetkellä lisää se, että terapian vuoksi rahatilanne on huono, mutta en tällä hetkellä pysty tekemään töitä, koska en jaksa niitä tehdä. Nukun huonosti ja olen koko ajan väsynyt, pienestäkin hommasta väsähdän pariksi päiväksi. Silti takaraivossa on ääni, että pitäisi olla tuottelias yhteiskunnan jäsen ja mennä töihin, vaikka tiedän itsekin että se olisi vain saikulla ja töissä olon vuorottelua. Silti on huono omatunto ja ahdistaa kovasti. Myös tuleva rahatilanne huolestuttaa jo etukäteen. Olen miettinyt että jaksaisin ehkä päivän töitä viikossa, jolloin voisin loppuajan levätä, mutta ei sellaisia töitä ole.
Toivoisin tähän asiallisia kommentteja masennusta sairastavilta tai siitä parantuneilta, jotka ovat pärjänneet ilman lääkitystä. En kaipaa tietoa siitä miten lääkkeet ovat myrkkyä keholle, tiedän sen kyllä. Joskus olon paranemiseksi ne lääkkeet ovat vain ainoa vaihtoehto.
Haluaisinkin tietää, että miten olette muut pärjänneet masennuksenne kanssa ilman lääkitystä ja miten saatte huonon olonne aisoihin vai saatteko mitenkään?
Minulla olo on ihan fyysisesti huono, ruoka ei maistu ja on paha olo. Ahdistaa päivittäin, se alkaa heti kun silmänsä avaa. Ahdistusta tällä hetkellä lisää se, että terapian vuoksi rahatilanne on huono, mutta en tällä hetkellä pysty tekemään töitä, koska en jaksa niitä tehdä. Nukun huonosti ja olen koko ajan väsynyt, pienestäkin hommasta väsähdän pariksi päiväksi. Silti takaraivossa on ääni, että pitäisi olla tuottelias yhteiskunnan jäsen ja mennä töihin, vaikka tiedän itsekin että se olisi vain saikulla ja töissä olon vuorottelua. Silti on huono omatunto ja ahdistaa kovasti. Myös tuleva rahatilanne huolestuttaa jo etukäteen. Olen miettinyt että jaksaisin ehkä päivän töitä viikossa, jolloin voisin loppuajan levätä, mutta ei sellaisia töitä ole.
Toivoisin tähän asiallisia kommentteja masennusta sairastavilta tai siitä parantuneilta, jotka ovat pärjänneet ilman lääkitystä. En kaipaa tietoa siitä miten lääkkeet ovat myrkkyä keholle, tiedän sen kyllä. Joskus olon paranemiseksi ne lääkkeet ovat vain ainoa vaihtoehto.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo unen puute on ihan ensisijainen asia ilman unta ei varmasti jaksa mitään toinen on syöminen jos nuo asiat ovat pielessä on varmasti tosi huono olo fyysisesti tiedän kokemuksesta.
Eikö tosiaan löydy muita lääkkeettömiä masentuneita tai jo masennuksesta parantuneita jakamaan kokemuksia?
Täällä olisi yksi.
Olen sairastnut masennusta ja jonkin asteista ahdistusta koko ikäni, jo lapsena.
Lääkkeitä en kokeillut ennen kuin aikuisiässä, ja käytinkin niitä vuosia. Apua sain, ja oireet katosivat taka-alalle. Jaksoin elää.
Sitten sairastuin erääseen toiseen sairauteen johon määrätyt lääkkeet on pakko ottaa jos aion elää. Valitettavasti vain tämä lääke ei sovi yhteen serotoniiniläkityksen kanssa, joka sopi minulle erinomaisesti. Oli siis pakko lopettaa masennuslääkitys. Toisentyyppisellä masennuslääkkeellä en ole aloittanut, koska pelkään sivuvaikutuksia, lähinnä tuota lihomista mitä serotoniini ei kohdallani aiheuttanut. Minulla on myös anoreksia tausta, ja jos alan lihoa tiedän että olen siinäkin kierteessä taas!
Olen siis yrittänyt tulla toimeen ilman lääkitystä, ja jotenkuten tässä eteenpäin on raahauduttu. Aamut ovat juuri vaikeimpia! Kova tuska heti kun herää. Kohdallani se lievenee yleensä kun nousen jalkeille. Pakotan itseni toimimaan ja minulla on tietty ohjelma joka päivälle joka pitää läpi viedä. Kun puuhaan jotain, jaksan paremmin.
Terapiassa en käy, mutta sitäkin takana aikaisempina vuosina. Olen yrittänyt omin voimin selvitellä päätäni ja solmujani. Vaikeaa se on, kun kaipaisi toisen ihmisen näkökulmaa ja tukea asioitten työskentelyyn.
Lääkkeet ovat minulla siis korkean kynnyksen takana, jos ei suorastaan mahdottomuus tuon lihomisen takia. Terapiaa täytyy kai uudelleen harkita.
Itsekin olen yrittänyt vähentää lääkkeitä, mutta olo on silloin niin sietämättömän ahdistunut ja toivoton, että valitsin lääkkeet ja hyvinvoinnin. Valitsin siis kahdesta pahasta pienemmän ja en kyllä koskaan enää ala rukkailemaan lääkkeitä, se on nyt nähty.
Olen hyväksynyt sen tosiasian, että minulla on tällainen ominaisuus ja masennuslääkkeet kuuluvat elämääni loppuun asti ja sillä hyvä. Arvostan tasapainoista elämää ja työkykyä enemmän kuin pelkään niitä haittoja.
Minulla lääkkeet auttoivat vain alussa jonkun verran, tasasivat oloa, ettei ollut enää niin huono olla, mutta missään vaiheessa lääkkeet eivät parantaneet oloa niin sanotusti normaaliksi, enkä tiedä onko niiden loppujen lopuksi tarkoituskaan sitä tehdä. Yhdessä vaiheessa olo parani kun kävin juttelemassa psykiatriselle hoitajalle noin vuoden verran ja minulla oli tiedossa hyviä asioita tulevaisuudessa. Oli jo lähellä, että olisin voinut silloin lopettaa lääkkeet tervehtymisen seurauksena, mutta sitten ne hyvät asiat eivät toteutuneetkaan ja keskusteluapu loppui ja masennus meni huonompaan suuntaan. Sen jälkeen olo on ollut huono tähän päivään saakka aiemmasta lääkityksestä huolimatta. Ainoa mihin lääkitys auttoi, oli ahdistus, joka pysyi kurissa lääkityksen avulla. Nyt kun lääkitystä ei ole, on ahdistus tullut takaisin. Masennus itsessään ei minua haittaisi olona, mutta tuo ahdistus on niin suurta, ettei sitä meinaa välillä kestää. Ahdistus kirjaimellisesti rusentaa sisältäpäin, tunne on ihan fyysinen.
Oletko miettinyt jossakin vaiheessa, että kävisit saamassa keskusteluapua tai harjoittaisit mindfulnessia tms., jos niistä voisit saada apua lääkityksen seuraksi? Lääkitystä ei varmasti kannatakaan vähentää silloin kun masennus on aktiivisesti päällä, jos ei ole jotakin muuta hoitokeinoa siihen tilalle. Että ei ihmekään jos sinulle on tullut lääkityksen vähennyksestä ongelmia masennuksen kanssa.
Itse uskon että voin parantua ilman lääkitystäkin, mutta olo on nyt tässä alkuvaiheessa hirveän ahdistunut, kun ei ole lääkitystä apuna ja tukena ja muista keinoista ei ole vielä ehtinyt olla riittävästi apua. Masennuksesta parantuminen on näköjään maratoni eikä pikamatka, vaikka sitä kovasti toivoisikin että apu tulisi nopeasti. Välillä vain meinaa usko ja jaksaminen loppua siihen, että tilanne joskus helpottaisi.
Masennuksesta toipumista ilman lääkkeitä kannattaa vakavasti miettiä ennen kuin lopettaa lääkityksen, ettei tilanne vain mene pahemmaksi. Itselläni tilanne on tällä hetkellä aika sama kuin masennusdiagnoosin aikoihin, eli muutamassa vuodessa tilanne ei ole lääkityksellä muuttunut miksikään. Siinä mielessä allekirjoitan alempana olevan anonyymin viestin, että masennus ja ahdistus ovat reaktioita elämään. Se on totta, mutta jos ei pysty muuttamaan elämäntilannettaan, niin eipä jäljelle jää kuin mahdollisuus kärsiä omista valinnoistaan ja koettaa pärjätä tilanteen kanssa. Itselläni on kyllä suunnitelma elämänmuutoksesta, mutta ennen sitä olon tulisi olla parempi, että voin suunnitelman toteuttaa. Ehkä odotus ja tieto tulevasta muutoksesta jossakin vaiheessa konkretisoituu myös minun mielessäni ja tilanne alkaa kohentumaan!
Toivottavasti sinäkin jossakin vaiheessa saat elämäsi sellaiseen tilanteeseen, että masennus helpottaa ja voit lopettaa lääkkeet.
Ap
Minun mielestä masennus ja ahdistus on kaksi eri sairautta? Vai? Minä olen myös masentunut ja sen myötä sitten iskee ahdistus, kun alkaa ahdistaa kaikki asiat mitä en saa aikaseksi masennukseltani.
Nyt on alkaneet aamutkin olemaan aivan kamalia kun herään.. ahdistaa ihan hirveästi ja haluaisi vaan olla ja nukkua, mutta kun se uni ei enää tule sen ahdistuneen olon takia. 😔😢
Minä olen tilannut Saksasta Mäkikuismapillereitä masennukseen, kun en halua niitä inhottavia olotiloja joita masennuslääkkeet aiheuttavat.
Otan niitä nyt viisi päivässä. Ovat 300mg pillereitä. Ne auttaa yhtä hyvin kuin masennuslääkkeet. Niitä voi ottaa vieläkin enemmän. Niistä ei ole todettu olevan haittaa eikä sivuvaikutuksia.
En tiedä joko niitä saa taas Suomen apteekeista. Aiemmin ei saanut ja siksi aloin tilata Saksasta.
Masennus ja ahdistus eivät kumpikaan ole sairauksia vaan reaktioita elämään.
On mäkikuismasta haittaa lääkkeiden kanssa yhdessä käytettynä. Monen lääkkeen käyttöohjeessa sanotaan, ettei sitä tulisi käyttää yhdessä mäkikuismatuotteiden kanssa. Sitten tietysti eri asia, jos ei tarvitse mitään lääkityksiä, niin sama käyttää mäkikuismaa. Ainoa vain, kun koskaan ei tiedä milloin tulee tilanne, jolloin tarvitsee aloittaa lääkitys pikaisesti. Mutta hyvä jos on löytynyt apu muusta kuin lääkityksestä!