"Hämäämisen metodi:
Poliittiset järjestelmät luokitellaan arkitajunnassa "demokratioiksi" ja "diktatuureiksi". Näille molemmille on yhteistä yksi piirre: Hallitsemisen perusta on enemmistön kannatus. Vain keinoissa joilla tämä hankitaan ja säilytetään, on eroja. Moderni tajunnantäyttöteollisuus onkin kaventanut em. "järjestelmien" poikkeavuutta toisistaan, ja tulee poistamaan sen kokonaan. Jos et tätä usko, seuraa huviksesi miten puolueet alkavat etsiä itselleen ääniharavia "7-päivää-lehden jengistä" tms. tyhjäpää-kasvoista. Äänestäjien tyhmentämis-operaatio alkaa olla loppusuoralla...
Tyhmentäminen onnistuu vain 'totalitaarisissa oloissa', joista edesmennyt Neuvostoliitto on lähin esimerkki. Markkinatalous-maissa saman tiedon yksiarvoisuuden saavuttaminen vaati paljon kulissientakaista kähmäilyä, "hienovaraista työtä" kuten Per Stenbäck sanoi (lähes) samasta asiasta.
Jos et usko, että median sisällön yksituumaistaminen on mahdollista myös "demokratioissa", niin vakuutut asiasta katsoessasi miten esim. 'maahanmuuttajista' kirjoitetaan. Poikkeamat yksiarvoisuudesta ovat harvinaisia ja yleensä tarkoitettu varoittaviksi esimerkeiksi, eli sisältävät 'heikennetyn viruksen' joka ei aiheuta tautia mutta aktivoi vasta-aineen.
Julkisen sanan täydellinen monopoli ei kuitenkaan ole mahdollista ilman kiusallisia tukahduttamistoimia, joita ei siis nykyaikana voi käyttää. Netti on myös vaikeasti kontrolloitavissa.
Kun siis ei voida estää, täytyy kompromenttoida.
Ihmisjoukkojen tajunnan säätelemiseksi epäkorrekti tieto, eli sellaiset asiat, jotka saavat kansan huomaamaan jotain ei-toivottua, pidetään poissa näkyvistä, tai tehdään vastenmieliseksi. Tähän tarkoitukseen käytetään klassisia menetelmiä:
1. Kiistetään kaikki. Näin menettelevät vain tyhmät tai vallan sokaisemat. Tämä on häviäjän taktiikkaa.
2. Fiksu hankkii Asiantuntijan, -hätätapauksessa vaikka lukiolais-poika jota tituleerataan "tutkijaksi", joka mediassa toistaa taikasanat: "Asia ei ole sillä tavalla." Asiantuntijan ei tarvitse tietää mistään mitään, vaan tärkeintä on virallinen asema jossakin, ja sopiva habitus.
3. Esitetään torjuttua tietoa muistuttavaa hömppää, joka jättää kuulijaan muistijäljen. Kun "pahaa tietoa" tulee manipuloidun kuulijan korviin, hän "tunnistaa": "-Ai, tämä on sitä. Enpä taida olla kiinnostunut." Näin vaarallisen tiedon "ekologinen lokero" mediatodellisuudessa tulee täytettyä heikennetyllä kannalla, eikä vahinkoa tapahdu. Nettiin voidaan myös tehdä vaarallista aineistoa sisältävää sivua muistuttava tekele.
4. "Palkataan hulluja", eli etsitään jostakin sopivia kahjoja ikäänkuin ottamaan nimiinsä torjuttava asia. Jos joku vielä näiden toimenpiteiden jälkeen kiinnostuu ko. aiheesta, hän etsiytyy virallisen Mr/Ms.Hömpän luokse, -ja huomaa että tämän on täyttää potaskaa koko juttu. Sitten kiinnostunut lakkaa olemasta kiinnostunut, kuten olikin tarkoitus. Viralliset hömppä-hemmot pidetään esillä mediassa sopivin välein.
5. Esitetään oikeaa tietoa väärien henkilöiden/kanavien kautta, niin ettei tiedolla ole kuulijoita. Kun asia on kerrottu, sen uutisarvo laskee.
6. Eristetään torjuttavan tiedon harrastus "alakulttuuriksi", joka ei kommunikoi suuren yleisön kanssa, vaan ajan mittaan etääntyy normaali-ihmisiä kiinnostavasta maailmasta. Klassinen esimerkki tästä on äärivasemmiston varjomaailma, jossa nämä onnettomat jyystivät ideologiaansa vuosikymmeniä erossa reaalimaailmasta.
"Äärioikeistoa" tehdään kiinnostamattomaksi hyvin helposti. Tarvitsee vain suunnata alan harrastajien huomio kysymyksiin, joista suomalaisten valtaenemmistö ei ole kiinnostunut -esim. Holocaustin kiistämisestä kiistely- ja pitää poissa niistä aiheista, joissa "päättäjiin" kohdistuu todellinen tyytymättömyys. Tämä tyytymättömyys ei saa löytää muita poliittisia kanavia, kuin tarkoitukseen duunatut kontrolloidut itkuvirsi-kerhot, joissa "pihti-virtaset" saavat purkaa frustraatioitaan luotettavien operatiivien valvoessa, ettei valtaapitäville koidu muuta kuin vähäistä meluhaittaa.
Näin vaarallisesta tiedosta tulee "vaihtoehtoista", eli kukaan normaalielämää elävä ei välitä siitä pätkääkään.
7. Myönnetään torjuttava tieto todeksi, ja ryhdytään itse "edustamaan" sitä. Samalla saadaan (mediaa käyttäen) sen virallisen tulkitsijan rooli. Tästä asemasta käsin vesitetään ko. ilmiö, ja heti tilaisuuden tullen tehdään ikäänkuin kompromissi vallitsevan käsityksen kanssa, ja tuomitaan aidosti po. mielipidettä esittäneet "ääriryhmäksi". Tätä siirtoa valmisteltaessa lähetetään joku muu sättimään po. tiedon esittäjiä niistä näkökannoista käsin, jotka itse tullaan seuraavassa hetkessä hylkäämään.
8. Kun vaarallisesta asiasta aidosti kiinnostunut taho on leimattu "ääriryhmä"-leimalla, jonka systeemi on itse valmistuttanut omatekoisilla feikki-ääriryhmillä, luodaan "maltillinen" ja "vakavastiotettava" puulaaki jauhamaan samasta torjuttavasta asiasta. Nämä maltilliset ostetaan valmiiksi lupaamalla heille virkoja ym. palkintoja, kunhan vesittävät itse sanomansa.
Näin on luotu ikiliikkuja, joka näyttää "demokratialta" mutta toimii kuten Stalinin Venäjä."
Saa kopioida jos lähdettä ei mainita.
Poliittiset järjestelmät luokitellaan arkitajunnassa "demokratioiksi" ja "diktatuureiksi". Näille molemmille on yhteistä yksi piirre: Hallitsemisen perusta on enemmistön kannatus. Vain keinoissa joilla tämä hankitaan ja säilytetään, on eroja. Moderni tajunnantäyttöteollisuus onkin kaventanut em. "järjestelmien" poikkeavuutta toisistaan, ja tulee poistamaan sen kokonaan. Jos et tätä usko, seuraa huviksesi miten puolueet alkavat etsiä itselleen ääniharavia "7-päivää-lehden jengistä" tms. tyhjäpää-kasvoista. Äänestäjien tyhmentämis-operaatio alkaa olla loppusuoralla...
Tyhmentäminen onnistuu vain 'totalitaarisissa oloissa', joista edesmennyt Neuvostoliitto on lähin esimerkki. Markkinatalous-maissa saman tiedon yksiarvoisuuden saavuttaminen vaati paljon kulissientakaista kähmäilyä, "hienovaraista työtä" kuten Per Stenbäck sanoi (lähes) samasta asiasta.
Jos et usko, että median sisällön yksituumaistaminen on mahdollista myös "demokratioissa", niin vakuutut asiasta katsoessasi miten esim. 'maahanmuuttajista' kirjoitetaan. Poikkeamat yksiarvoisuudesta ovat harvinaisia ja yleensä tarkoitettu varoittaviksi esimerkeiksi, eli sisältävät 'heikennetyn viruksen' joka ei aiheuta tautia mutta aktivoi vasta-aineen.
Julkisen sanan täydellinen monopoli ei kuitenkaan ole mahdollista ilman kiusallisia tukahduttamistoimia, joita ei siis nykyaikana voi käyttää. Netti on myös vaikeasti kontrolloitavissa.
Kun siis ei voida estää, täytyy kompromenttoida.
Ihmisjoukkojen tajunnan säätelemiseksi epäkorrekti tieto, eli sellaiset asiat, jotka saavat kansan huomaamaan jotain ei-toivottua, pidetään poissa näkyvistä, tai tehdään vastenmieliseksi. Tähän tarkoitukseen käytetään klassisia menetelmiä:
1. Kiistetään kaikki. Näin menettelevät vain tyhmät tai vallan sokaisemat. Tämä on häviäjän taktiikkaa.
2. Fiksu hankkii Asiantuntijan, -hätätapauksessa vaikka lukiolais-poika jota tituleerataan "tutkijaksi", joka mediassa toistaa taikasanat: "Asia ei ole sillä tavalla." Asiantuntijan ei tarvitse tietää mistään mitään, vaan tärkeintä on virallinen asema jossakin, ja sopiva habitus.
3. Esitetään torjuttua tietoa muistuttavaa hömppää, joka jättää kuulijaan muistijäljen. Kun "pahaa tietoa" tulee manipuloidun kuulijan korviin, hän "tunnistaa": "-Ai, tämä on sitä. Enpä taida olla kiinnostunut." Näin vaarallisen tiedon "ekologinen lokero" mediatodellisuudessa tulee täytettyä heikennetyllä kannalla, eikä vahinkoa tapahdu. Nettiin voidaan myös tehdä vaarallista aineistoa sisältävää sivua muistuttava tekele.
4. "Palkataan hulluja", eli etsitään jostakin sopivia kahjoja ikäänkuin ottamaan nimiinsä torjuttava asia. Jos joku vielä näiden toimenpiteiden jälkeen kiinnostuu ko. aiheesta, hän etsiytyy virallisen Mr/Ms.Hömpän luokse, -ja huomaa että tämän on täyttää potaskaa koko juttu. Sitten kiinnostunut lakkaa olemasta kiinnostunut, kuten olikin tarkoitus. Viralliset hömppä-hemmot pidetään esillä mediassa sopivin välein.
5. Esitetään oikeaa tietoa väärien henkilöiden/kanavien kautta, niin ettei tiedolla ole kuulijoita. Kun asia on kerrottu, sen uutisarvo laskee.
6. Eristetään torjuttavan tiedon harrastus "alakulttuuriksi", joka ei kommunikoi suuren yleisön kanssa, vaan ajan mittaan etääntyy normaali-ihmisiä kiinnostavasta maailmasta. Klassinen esimerkki tästä on äärivasemmiston varjomaailma, jossa nämä onnettomat jyystivät ideologiaansa vuosikymmeniä erossa reaalimaailmasta.
"Äärioikeistoa" tehdään kiinnostamattomaksi hyvin helposti. Tarvitsee vain suunnata alan harrastajien huomio kysymyksiin, joista suomalaisten valtaenemmistö ei ole kiinnostunut -esim. Holocaustin kiistämisestä kiistely- ja pitää poissa niistä aiheista, joissa "päättäjiin" kohdistuu todellinen tyytymättömyys. Tämä tyytymättömyys ei saa löytää muita poliittisia kanavia, kuin tarkoitukseen duunatut kontrolloidut itkuvirsi-kerhot, joissa "pihti-virtaset" saavat purkaa frustraatioitaan luotettavien operatiivien valvoessa, ettei valtaapitäville koidu muuta kuin vähäistä meluhaittaa.
Näin vaarallisesta tiedosta tulee "vaihtoehtoista", eli kukaan normaalielämää elävä ei välitä siitä pätkääkään.
7. Myönnetään torjuttava tieto todeksi, ja ryhdytään itse "edustamaan" sitä. Samalla saadaan (mediaa käyttäen) sen virallisen tulkitsijan rooli. Tästä asemasta käsin vesitetään ko. ilmiö, ja heti tilaisuuden tullen tehdään ikäänkuin kompromissi vallitsevan käsityksen kanssa, ja tuomitaan aidosti po. mielipidettä esittäneet "ääriryhmäksi". Tätä siirtoa valmisteltaessa lähetetään joku muu sättimään po. tiedon esittäjiä niistä näkökannoista käsin, jotka itse tullaan seuraavassa hetkessä hylkäämään.
8. Kun vaarallisesta asiasta aidosti kiinnostunut taho on leimattu "ääriryhmä"-leimalla, jonka systeemi on itse valmistuttanut omatekoisilla feikki-ääriryhmillä, luodaan "maltillinen" ja "vakavastiotettava" puulaaki jauhamaan samasta torjuttavasta asiasta. Nämä maltilliset ostetaan valmiiksi lupaamalla heille virkoja ym. palkintoja, kunhan vesittävät itse sanomansa.
Näin on luotu ikiliikkuja, joka näyttää "demokratialta" mutta toimii kuten Stalinin Venäjä."
Saa kopioida jos lähdettä ei mainita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ennen hallitsi tsaari, nyt hallitsee systeemi
Hyvä-veli -systeemi?