Tuossa alla olevassa keskustelussa oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus, joka mielestäni ansaitsee enemmän huomiota. Omalla paikallaan se uppoaa eikä monikaan sitä lue.
Mielestäni kirjoittaja on esittänyt oikeasta uskovaisuudesta, niin sanoakseni, erittäin perustellun ja oivaltavan kirjoituksen. Suosittelen luettavaksi ja kommentoitavaksi
Debora
------------------------------------------------
Älä ylpeile tyhjästä
Kirjoittanut: Analyysiii 7.3.2005 klo 11.09 Poista viesti Siirrä viesti
Jumala ei ole valinnut meitä elävään kristillisyyteen, vaan elävään toivoon.
Sen kutsun hän on lähettänyt Sanansa kautta.
Mitään kristillisyyttä meidän ei ole käsketty
seuraamaan vaan Kristusta. Hän sanoi: seuraa minua.
Miten joku tietty porukka voi sanoa olevansa elävä kristillisyys, mutta mikään muu ei ole?
Mikä elävyyden tekee?
Ei sitä tee mikään perinne eikä etsikkoaika.
Elävyyden tekee Jumalan sana.
Jos ei ole Sanaa, ei ole elävyyttäkään.
J o s Jumalan sana hylätään, jos sen tilalle tulevat ihmisen itsensä keksimät opetukset,
katoaa myös elävyys.
Kristillisyyden neuvoilla ei ole mitään virkaa, jos ne eivät perustu Jumalan sanaan. Ne ovat silloin vain ihmisneuvoja.
Mikään kristillisyys ei ole yksin oikea. Oikeaa on vain se työ, jota apostolien esimerkin mukaan tehdään Sanan pohjalta. Autuas on se yhteisö, jossa Jumalan sana ja Kristus ovat palvonnan ja ihailun kohteena.
Laestadius kysyy eräässä saarnassaan: "Onko tämä kristillisyys oikea, vai pitääkö meidän toista odottaman..?". Hän vastaa siihen itse myönteisesti.
Miksi se siis oli oikea? Siksi, että LLL opetti oikein!!
Hänen opetuksensa perustui Jumalan sanaan niissä asioissa, jotka koskevat syntisen tietä armoon ja sovintoon.
Se arvio koski hänen työtään. Ei se mikään taivaaasta annettu brändi ollut, takuulappu oikeellisuudesta maailman tappiin asti.
Jokaisen saarnaajan, opettajan ja vanhimman on
kysyttävä sama asia Jumalan sanan peilin edessä:
Ovatko työaseeni oikeat, verkkoni kunnossa?
Mutta, sitä ei kysytä. Katsotaan että se ensimmäinen kysymys verkkojen kunnosta pätee vieläkin. Ei se kuitenkaan niin ole!
Ei se siis niin ole, että joku kristillisyys on laitoksena oikea ja pelastava. Pelastavaa on se sana, jota siellä saarnataan.
Milloin se on pelastavaa? Silloin, kun se on Kristus-kalliolla, hänen oppiaan.
Ei tätä oppia ole annettu kenellekään kristillisyydelle ikuiseksi läänitykseksi.
Se on omistettavissa uskon kautta.
Kaikki seurakunnat ja yhteisöt ovat erehtyneet ja kadottaneet evankeliumin totuuden, se käy selvästi ilmi, jos hiukan lukee kirkkohistoriaa.
Ei saarnaajien oikea opetus, Jumalan sanassa pysyminen, Kristuksen opissa pysyminen, EI SE OLE
mikään perinnöllinen valtikka, joka olisi annettu tietyn paikkakunnan tai germaanisen rodun edustajille tietyssä maakunnassa.
Kun jokainen ihminen on Jumalan edessä valehtelija, erehtyväinen, on karmeaa luoda sellainen erehtymättömyyden dynastia, jota kaikki
ovat velvolliset kumartamaan, uskomaan pelolla, luottamaan autuuden menettämisen uhalla,
ilman kritiikkiä. Se on paavin oppi.
Lue siis, mitä Pyhä Henki ilmoittaa Laodikean seurakunnalle: olet alaston ja sokea:
Laestadius sanoisi: olet traasupe:le.
Alaston on sellainen, joka oman tekohurskautensa huumassa on kadottanut Kristuksen ja hylännyt evankeliumin. Sokea ei itse näe tätä alastomuuttaan.
Osta siis kultaa tulella koeteltua, näkisit alastomuutesi. Sitä ei saa kelloliikkeestä, vaan sen lähde on Pyhä Raamattu.
Nyt valitettavasti Raamattu on haudattu Vanhintekirjan ja kristillisyyden neuvojen alle.
Etsikkoaikoihin ei pidä niin paljoa luottaa. Pyhä Henki ei ole mikään juna, jonka aikataulu tarkkaan tiedetään. Ei sitä myöskään ihmisiltä kysytä.
Herätystä ja elävyyttä on kaikkialla, missä ovat Jumalan sana ja Pyhä Sakramentit oikeassa käytössä. Sen vahvistaa myös Martti Lutherin opetus.
Meillä ei ole rauha sielullemme missään kristillisyydessä, vaan Jumalan sanassa, siitä että me voimme uskoa olevamme Jumalan lapset.
Seurakunta on meille tärkeä, mutta Kristus on Herra ja seurakunnan pää.
Seurakunta on tärkeä, niin kauan kuin siellä virtaa elävän veden lähde, niin kauan kuin lampaita ruokitaan elämän sanalla.
Vieraan äänen kaikuessa asia on toisin, siinä käy niin, että kynttilänjalka siirretään toiseen paikkaan, kuten Laodikean seurakunnalle muistutetaan.
Eikö sitä nyt voida tehdä? Onko viisaus ja pyhyys noussut niin vahvaksi, ettei Jumalakaan sille enää pärjää?
Kun Jumalan sana hylätään, siinä ei auta silloin ihmisestä lähtenyt kerskailu ja leuhkiminen, ei, vaikka olisi kuinka esikoinen kristillisyys Lainion kylästä.
Tee siis parannus, nöyrry ja etsi valkeutta Pyhän Raamatun sivuilta.
Nyt on lähdetty Kristus-uskosta seurakunta-uskoon.
Kristillisyys ei ole meidän edestämme ristiinnaulittu, eikä noussut ylös. Tähän luuloon teidän opetuksenne kuitenkin viittaa. Ja sitä ter rakennatte.
Mielestäni kirjoittaja on esittänyt oikeasta uskovaisuudesta, niin sanoakseni, erittäin perustellun ja oivaltavan kirjoituksen. Suosittelen luettavaksi ja kommentoitavaksi
Debora
------------------------------------------------
Älä ylpeile tyhjästä
Kirjoittanut: Analyysiii 7.3.2005 klo 11.09 Poista viesti Siirrä viesti
Jumala ei ole valinnut meitä elävään kristillisyyteen, vaan elävään toivoon.
Sen kutsun hän on lähettänyt Sanansa kautta.
Mitään kristillisyyttä meidän ei ole käsketty
seuraamaan vaan Kristusta. Hän sanoi: seuraa minua.
Miten joku tietty porukka voi sanoa olevansa elävä kristillisyys, mutta mikään muu ei ole?
Mikä elävyyden tekee?
Ei sitä tee mikään perinne eikä etsikkoaika.
Elävyyden tekee Jumalan sana.
Jos ei ole Sanaa, ei ole elävyyttäkään.
J o s Jumalan sana hylätään, jos sen tilalle tulevat ihmisen itsensä keksimät opetukset,
katoaa myös elävyys.
Kristillisyyden neuvoilla ei ole mitään virkaa, jos ne eivät perustu Jumalan sanaan. Ne ovat silloin vain ihmisneuvoja.
Mikään kristillisyys ei ole yksin oikea. Oikeaa on vain se työ, jota apostolien esimerkin mukaan tehdään Sanan pohjalta. Autuas on se yhteisö, jossa Jumalan sana ja Kristus ovat palvonnan ja ihailun kohteena.
Laestadius kysyy eräässä saarnassaan: "Onko tämä kristillisyys oikea, vai pitääkö meidän toista odottaman..?". Hän vastaa siihen itse myönteisesti.
Miksi se siis oli oikea? Siksi, että LLL opetti oikein!!
Hänen opetuksensa perustui Jumalan sanaan niissä asioissa, jotka koskevat syntisen tietä armoon ja sovintoon.
Se arvio koski hänen työtään. Ei se mikään taivaaasta annettu brändi ollut, takuulappu oikeellisuudesta maailman tappiin asti.
Jokaisen saarnaajan, opettajan ja vanhimman on
kysyttävä sama asia Jumalan sanan peilin edessä:
Ovatko työaseeni oikeat, verkkoni kunnossa?
Mutta, sitä ei kysytä. Katsotaan että se ensimmäinen kysymys verkkojen kunnosta pätee vieläkin. Ei se kuitenkaan niin ole!
Ei se siis niin ole, että joku kristillisyys on laitoksena oikea ja pelastava. Pelastavaa on se sana, jota siellä saarnataan.
Milloin se on pelastavaa? Silloin, kun se on Kristus-kalliolla, hänen oppiaan.
Ei tätä oppia ole annettu kenellekään kristillisyydelle ikuiseksi läänitykseksi.
Se on omistettavissa uskon kautta.
Kaikki seurakunnat ja yhteisöt ovat erehtyneet ja kadottaneet evankeliumin totuuden, se käy selvästi ilmi, jos hiukan lukee kirkkohistoriaa.
Ei saarnaajien oikea opetus, Jumalan sanassa pysyminen, Kristuksen opissa pysyminen, EI SE OLE
mikään perinnöllinen valtikka, joka olisi annettu tietyn paikkakunnan tai germaanisen rodun edustajille tietyssä maakunnassa.
Kun jokainen ihminen on Jumalan edessä valehtelija, erehtyväinen, on karmeaa luoda sellainen erehtymättömyyden dynastia, jota kaikki
ovat velvolliset kumartamaan, uskomaan pelolla, luottamaan autuuden menettämisen uhalla,
ilman kritiikkiä. Se on paavin oppi.
Lue siis, mitä Pyhä Henki ilmoittaa Laodikean seurakunnalle: olet alaston ja sokea:
Laestadius sanoisi: olet traasupe:le.
Alaston on sellainen, joka oman tekohurskautensa huumassa on kadottanut Kristuksen ja hylännyt evankeliumin. Sokea ei itse näe tätä alastomuuttaan.
Osta siis kultaa tulella koeteltua, näkisit alastomuutesi. Sitä ei saa kelloliikkeestä, vaan sen lähde on Pyhä Raamattu.
Nyt valitettavasti Raamattu on haudattu Vanhintekirjan ja kristillisyyden neuvojen alle.
Etsikkoaikoihin ei pidä niin paljoa luottaa. Pyhä Henki ei ole mikään juna, jonka aikataulu tarkkaan tiedetään. Ei sitä myöskään ihmisiltä kysytä.
Herätystä ja elävyyttä on kaikkialla, missä ovat Jumalan sana ja Pyhä Sakramentit oikeassa käytössä. Sen vahvistaa myös Martti Lutherin opetus.
Meillä ei ole rauha sielullemme missään kristillisyydessä, vaan Jumalan sanassa, siitä että me voimme uskoa olevamme Jumalan lapset.
Seurakunta on meille tärkeä, mutta Kristus on Herra ja seurakunnan pää.
Seurakunta on tärkeä, niin kauan kuin siellä virtaa elävän veden lähde, niin kauan kuin lampaita ruokitaan elämän sanalla.
Vieraan äänen kaikuessa asia on toisin, siinä käy niin, että kynttilänjalka siirretään toiseen paikkaan, kuten Laodikean seurakunnalle muistutetaan.
Eikö sitä nyt voida tehdä? Onko viisaus ja pyhyys noussut niin vahvaksi, ettei Jumalakaan sille enää pärjää?
Kun Jumalan sana hylätään, siinä ei auta silloin ihmisestä lähtenyt kerskailu ja leuhkiminen, ei, vaikka olisi kuinka esikoinen kristillisyys Lainion kylästä.
Tee siis parannus, nöyrry ja etsi valkeutta Pyhän Raamatun sivuilta.
Nyt on lähdetty Kristus-uskosta seurakunta-uskoon.
Kristillisyys ei ole meidän edestämme ristiinnaulittu, eikä noussut ylös. Tähän luuloon teidän opetuksenne kuitenkin viittaa. Ja sitä ter rakennatte.
Vastaukset 55
Vanhimmat
ei vois vähempää kiinnostaa. Blaah
Ihminen voi paaduttaa sydämensä ja sanoa Jumalan sanalle ja Jumalan totuuksille: "Blaah"
blaah!!!!!!!!!!!!! vai että Jumalan totuuksille. HEH
mieluummin Oulusta ja SRK:sta lähtevään vanhoillislestadiolaisten "vain me" harhaoppiin, jonka sielunvihollinen on syöttänyt Ouluun. Siihen oppiin, joka opettaa, että usko Jeesukseen ei riitä pelastamaan ihmissielua. Varsinaisen autuuden ja sielunpelastuksen ihminen saa uskomalla vanhoillislestadiolaisuuteen.
Tähänkö valheeseen sinä uskot?
HUHHUH MITÄ HIRVEÄÄ TEKSTIÄ KÄYTÄT LÄHIMMÄISESTÄSI. En pidä vl-oppia oikeana, mutta en lähde ketään tuomitsmaan noin jyrkästi! Selvästi olet itse riivauksen alainen.
Olen uusheräysläinen ja mielestäni rauhansanalaisuus on mennyt( jo jätetään sanomatta)
Lukiko "evvk2" lainkaan koko Deboran aloitusta, jossa siteerataan "Analyysiii":n eilistä kirjoitusta palstalla olevassa elokuva-keskustelussa, kun hän vastaa "pELerin":n tekstiin "Tämä kristillisyys"?
Mikä siinä on raamatun ja kristillisyyden, siis Kristuksen opetusten vastaista? Siis sellaista, minkä "evvk2" torjuu "propagandana"?
UusTÖRÄYS oikein on?
Et edes lukenut viestiä kunnolla, kun tuollaiseen johtopäätökseen tulit!
Jos minä sen olisin kopioinut, niin kenenkähän propagandaa se sitten olisi ollut?
Minä olisin sen voinut ihan hyvin tehdä, mutta toinen ehti ensin.
Vanhoillislestadiolainen herätysliike opettaa mm. seuraavia oppeja:
1. Jumala ei pysty antamaan syntejä anteeksi. Vain vanhoillislestadiolainen pystyy siihen. Synnin hädässä olevan ihmisen missä päin maailmaa tahansa on kaivettava esiin jostakin joku vanhoillislestadiolainen saadakseen syntinsä anteeksi.
2. Jumala ei pysty pelastamaan syntistä ihmistä ilman vanhoillislestadiolaisen apua. Ihmisen sielun pelastukseen tarvitaan vl-opin mukaan aina mukaan vanhoillislestadiolainen ns. ihmisvälimieheksi. Raamattu opettaa, että yksi välimies (= Jeesus Kristus) riittää Jumalan ja ihmisen välille.
3. Vain vanhoillislestadiolaiset kelpaavat Jumalalle ja vain vanhoillislestadiolaisia löytyy aikanaan Karitsan häistä. Tätä oppia he kikkailevat sillä, että sanovat toki muualtakin päin maailmaa löytyvän samalla tavalla uskovia kuin he. Eli muutama Siperian mummo (tosin meikki kasvoillaan, korvakorut korvissa ja hiukset värjättyinä) löytyy ja jokunen Togon tumma. Näillä vl-herätysliike ratsastaa ja opettaa "vain me" oppiaan.
Ellet aiemmin tiennyt vl-herätysliikkeen keskeisistä opeista, niin nyt tiedät.
Näin käy meidän ajallamme toteen tämä Jeesuksen sana:
"Koska te sanotte näkevänne, teidän sokeutenne pysyy teissä"
-------------
On helppoa kirjoittaa blaah. Mahdotonta näkyy olevan omasta uskostaan todistaminen Jumalan sanalla.
Kyllä EVVK2 voi täällä esiintyä
hurskaana. Kuoleman edessä kysytään vallan toisella tavalla perusteita, silloin ei riitä blaah. Eivätkä auta luottamus tiettyihin oikeisiin saarnaajiin.
Saakoon Jumala kasvattaa näitä hegellisiä
Herodeksia.
Itsekkin olin järkyttynyt, kun selvisi mitä vl-usko on.
Olen aina sisimmässäni uskonut Jumalaan, ja nyt monen hyvän kirjoittajan ansiosta jotka osaavat perustella asiat Raamatulla se uskoni on vain vahvistunut.
Jotenkin tunsin suurta mielipahaa, ja tuntui kuin itseäni loukattaisiin, kun selvisi tämä vl-oppi.
En voi millään ymmärtää sitä, että joku tietty ryhmä pitää vain itseään Jumalalle kelpaavana.
Jotenkin äärinmäisen julmaa jättää muut Jumalaan uskovat täysin ulkopuolelle joille voidaan sanoa, että sinun uskosi on väärä kun et meihin kuulu, ja silloin joudut helvettiin.
Vain vl-liikkeeseen kuulumalla pääsee osaksi Jumalan Valtakuntaa on heidän näkemyksensä.
Itse uskon, että Jumalan Valtakunta koostuu heistä joilla on aito sydänmenusko, uskonryhmällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Jumalan rakkaus riittää jokaiselle joka Häneen uskoo, Jumala ei ihmisiä erittele, vaan kaikki ovat Hänen luokseen tervetulleita.
Jumalan tahto olisi, että Häneen uskoisivat kaikki, ja noudattaisivat Hänen poikansa oppeja.
Jumala on hyvä ja Hän on rakkaus, mutta Häntä on myös pelättävä.
Jokainen ihminen on Jumalalle yhtä arvokas, jokaista Hän myös rakastaa aidosti, Hän ei hylkää, vaan Hän toivoo aina parasta omille lapsilleen.
Jokainen joka haluaa pääsee osaksi Jumalan suuresta rakkaudesta, jos he vain avaavat sydänmensä, ja haluavat ottaa vastaan Jumalan hyvyyden.
...pitää oma lauma koossa - eikä niinkään jättää muita ulkopuolelle. Siinä ei vain ajatella muita, ainoastaan oman lauman lampaita.
Joten ei pidä ottaa moisesta nokkiinsa.
pidä ottaa moisesta jos he vain haluavat pitää lumansa sillä kasassa.
Mutta, vain me oppi on äärinmäisen julmaa opetusta myös heille itselleen.
He opettavat omillensa, että vain he pääsevät taivaaseen ja muut joutuvat helvettiin.
Olen enemmänkin huolissani heistä joille tätä oppia opetetaa, lapsetkin jo hiekkalaatikolla tuomitsevat ei-uskovaiset lapset helvettiin.
Ja jos ihminen ei herää tästä harhaopista koskaan, niin hän jatkaa samaa tuomitsemista myös aikuisena.
Ja mitä sanookaan Raamattu tuomitsemisesta? Jokainen voi sen sieltä lukea.
He eivät saisi opetta vasten Raamatun oppeja, sillä ainoa oikea ja viimeinen tuomari on Jumala.
Vain Jumala on näkevä ihmissydänmeen, Hän tietää onko synnit sovitetut Hänen edessään, sitä ei voi koskaan hähdä ihminen, ei vaikka olisi kuinka hyvä vl ja uskottelisi toiselle, että olet nyt saanut synnit anteeksi.
Heikon ihmisen on helppo tähän hurahtaa, ja luulottelemalla itselleen, että näin on, niin hän saa siitä turvallisuuden tunteen, mutta sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä aidon sydänmenuskon kanssa.
Mutta, on äärinmäisen väärin opettaa lapset heti syntymästään tähän oppiin, jokaiselle ihmisille pitäisi antaa oikeus omaan sydänmenuskoon, ehkä sieltä siksi osa löytääkin tiensä ulos, joka on oman uskonsa löytänyt, ja alkanut epäilemään vl-oppeja.
Onko muuten kaikki lestaadiolaisuusryhmät sitä mieltä, että vain he ovat Jumalalle kelpaavia?
Tätä kysyn kun en tiedä.
Koetan vain ymmärtää. Mutta mitä hyväksymiseen tulee, en aina hyväksy oppeja ja menettelyitä, joita koetan ymmärtää.
Se on sellaista ryhmänarsismia, että "vain me" pääsemme taivaaseen. Kaikkihan eivät ryhmän sisälläkään välttämättä hyväksy tällaista ajattelua. En kuitenkaan pidä tätä suhtautumista kristillisyyden kannalta keskeisenä.
Itse olen vl:ien suhteen ulkopuolinen ja saanut jo nuorena useampaan kertaan tylyä kohtelua heidän taholtaan, ulkopuolisuuteni vuoksi. Mutta en ole ottanut siitä hernettä nenääni tämän enempää. Tosin en enää hevin mene vl-seuroihin. (Nuorena en osannut varoa).
Nokkinsa ottaminen on vähintä, mitä tuossa tilanteessa tulee mieleeni. Jos ei jaksa muuten reagoida!
Tuollaisten tuomion julistajien seuraa karttaa mielellään. Silloin heidän vakaumuksensa ei häiritse.
Se on ollut minulle raskainta, että tuo oppi myrkyttää tavallista arkeakin. Ei tuollaisten kanssa voi olla ystävä kunnolla, kun ei tiedä, milloin omia heikkouksia ja hätää käytetään parannussaarnan aiheena. Minä ainakin kammoksun tuollaisia ihmisiä.
Se mustavalkoinen ajattelu panee tosiVL:n katsomaan lähimmäistä mahdollisena vl-parannuksen tekijänä, koska muuallahan ei voi pelastua. Sen tavoitteen kun huomaa, haluaisi kiertää kaukaa, jos voisi...
^^Olen uusheräysläinen ja mielestäni rauhansanalaisuus on mennyt( jo jätetään sanomatta)^^
rohkeasti vaan, minne rauhansanalaisuus on mennyt? Siitähän sitä keskustelua syntyy.
Tässä "Analyysiii"-nimimerkin kirjoituksessa on tiivistetysti ja rakentavasti sanottu kaikki se, mitä minäkin suunnilleen ajattelen oikeasta kristillisyydestä. Mutta sanat vain ovat olleet hakusessa.
Joten kiitos kirjoituksesta, joka on todella punnittua puhetta. Ja kiitos Deborallekin aloituksesta.
Olen seurannut näitä kommentteja.
On järkyttävää havaita, että monilla kirjoittajilla usko on:
- riitelyä
- heittoja ja haukkumista
- ei milloinkaan sanaakaan Raamatusta.
Ovatko sellaiset edes uskossa? Ovat kaiketi valkeaksi kalkittuja hautaholvin seiniä.
Kuka ottaa vastuun tällaisen nuorisojoukon kasvattamisesta kristillisyyteen. Jumalan sana ei ole mitään, kansantarinat vain vievät uskoa eteenpäin. Kun tulee koetuksen hetki, kaikki kaatuu.
Se oli deboralta hyvä työ tuoda teksti ruuhkan keskeltä tänne erikseen.
//Ovat kaiketi valkeaksi kalkittuja hautaholvin seiniä.//
Suomen rauhanyhdistyksiltä.
Joku tuolla väitti tätä rauhan sanalaisen tekstiksi. Itse oletan että es. lest. on tämän takana.
Ihan oleelliset asiat siinä on kerrottuna.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000007156366
Minä laitan vielä linkin tänne, jotta löydätte ketjun, jossa kyseinen kirjoitus oli eli mihin keskusteluun se liittyi.
Luin itse sen pari kertaa, enkä huomannut siinä mitään outoa. Minusta se oli todella sitä itse asian ydintä eli kristinuskon perussanomaa, ilman mitään vääriä lisukkeita. Siinä oli myös valaistu näitä vääriä korostuksia ja vaatimuksia selvästi.
Yllättävää, miten samanlaisia kuvioita näissä eri lestaporukoissa on nähtävissä. Samat sisäpiirit, ryhmittymät ja vallan tuomat vääristymät!
Mutta tuota oli ilo lukea. Se vahvisti omia ajatuksia ja antoi lisää ymmärrystä mietteisiini.
"Jokaisen saarnaajan, opettajan ja vanhimman on
kysyttävä sama asia Jumalan sanan peilin edessä:
Ovatko työaseeni oikeat, verkkoni kunnossa?
Mutta, sitä ei kysytä. Katsotaan että se ensimmäinen kysymys verkkojen kunnosta pätee vieläkin."
"Nyt valitettavasti Raamattu on haudattu Vanhintekirjan ja kristillisyyden neuvojen alle."
"Nyt on lähdetty Kristus-uskosta seurakunta-uskoon."
Otin muutaman lainauksen tähän alkuun alkuperäisestä Analyysiii:n kirjoituksesta.
Niissä on ilmaistu selvää yleistystä tai niissä puhutaan jostakin joukosta, joka näin menettelee.
Todellakin, jos kirjoittajan kaltainen tilanne on jossain päässyt tapahtumaan, on siinä poikettu pois Kristuksen ja apostolien julistamasta opista. Meitä esikoislestadiolaisia usein syytetään juuri samankaltaisista asioista. Ja myönnän, että noihin synteihin kyllä monta kertaa saattaa yksityinen ihminen syyllistyä, minä muiden joukossa. Mutta elävässä seurakunnassa(so. Kristukseen uskovien joukko) on oleva eriseurat maailman loppuun saakka. Monta saastaisuutta ja ryppyä löytyy niin minusta kuin koko elävästä seurakunnasta. Mutta missä synti suuresti tunnetaan, siellä myös armo ylenpalttisesti tunnetaan.
Se kaita tie, josta Jeesus puhuu, on myös rauhan tie. Siellä tahdotaan, että kaikki tulisivat siitä suuresta Jeesuksen sovinnosta osallisiksi. Siellä tahdotaan siunata vainoojia ja rukoilla heidänkin edestään. Siellä tahdotaan rakastaa toinen toistaan ja kaikkia lähimmäisiä. Evankeliumia tahdotaan viedä kaikille luoduille.
Mutta tässä kaikessa saan itse ainakin tuntea suuria puutteita ja laiminlyöntejä. Liikaa puhumista ja taas vaiti olemista. Mutta tahdon rukoilla, että Jumala antaisi Poikansa kautta voimia kilvoitella hyvä USKON kilvoitus. Uskon isoilla kirjaimilla.
Tuo fraasipöhö on kamala tauti, Jorkkamainio.
Elävä seurakunta?
Sellaisesta ei taida Raamattu puhua mitään.
Mutta seurakunnasta sanomme uskontunnustuksessa:
Minä uskon pyhän yhteisen (katolisen) seurakunnan, pyhäin yhteyden.
Elävä seurakunta?
Mutta, elävä Jumalan sana on se, joka meidät pelastaa.
Meille luterilaisille seurakunta on ilmiselvästi kirkko. Jotkut tosin sanovat, että se on kuollut, mutta me tiedämme lahkolaisten puheet. He puhuvat omaan pussiinsa. Jos se kuollut on, minne se on haudattu?
Mutta, seurakuntaan meitä ei ole käsketty uskomaan? Meidän pitäisi uskoa Jumalan sanaan.
Missä se sana elävänä löytyy sakramenttien ohella, siellä on myös seurakunta.
Luther opettaa, että seurakunta on pyhä, vaikka sen päänä olisi itse antikristus. Hän antaa seurakunnalle 7 tuntomerkkiä. Niistä tärkein on evankeliumi.
Kun ajattelen lestadiolaisten opetusisää Lars Levi Laestadiusta, ei hän milloinkaan ole lähtenyt kaatamaan kirkkoa tai tekemään työtä sitä vastaan.
Voiko joku todistaa sellaista tapahtuneen?
Hän teki kirkon puolesta työtä väärää opetusta vastaan. Se on vallan eri asia kuin kirkon vastaisuus.
Kun meidän seurakuntamme on kirkko, on sielläkin vajavaisuutensa.
Jorkkamainio koettaa väistää asiallisen kritiikin sanomalla, että "elävässä seurakunnassa" on ryppyjä, ei se ole täydellinen, siellä opetetaan
väärinkin yms.
Aivan! Mites on rehellisyys? Miksi ei Kirkossa saa olla ryppyjä? Miksi sen on oltava lahkolaisten mielestä täydellinen, niin pyhä ja pyhä ja pyhä, aivan 100 % erehtymätön haudankaivajasta ja diakonissasta arkkipiispaan?
Tässä me siis näemme lahkolaisten farisealaisuuden. He antavat muiden kannettavaksi kuormia, joihin eivät itse viitsi sormenpäälläkään kajota.
Sitten he paasaavat meille "elävästä kristillisyydestä", aivan kuin Partolan Kenkätehdas aikoinaan siitä, kuka on Palmroth Original.
Miten kristillisyys voi olla elävä, jos siellä opetetaan kuollutta jumalisuutta. Aivan, opetetaan vaikka sitten oikeankin rinnalla.
Kuolluttahan on kaikki se, missä ei ole hengen elämää.
Ihmisopit ja säännöt; älä syö, älä pue, älä koske. Tai sellaiset ihmisopit: kun ensin teet ja olet niin ja niin, sitten saat uskoa itsesi armosta autuaaksi. He tekevät siis niin kuin eräs tuntemani veli kirjoittaa: "He puhuvat kyllä uskosta, mutta tarkoittavat kuitenkin töitä. Heissä vaikuttaa tekojen perkele".
Tällaiset monopolisoivat sitten koko uskon ja sanovat: "ME olemme elävä kristillisyys".
Aivan. Sanokaa aivan rauhassa. Tääkkä ajassa voi kerskata yhtä sun toista, "elonaikhaan asti".
Niin sanoivat uskonveljenne aikoinaan:
"Me olemme Aabrahamin lapset, emmekä kenenkään orjat". Katsokaa siis ja tutkikaa, ettette ole Kristusta jo hylänneet.
En tahdo väistellä mitään muuta kuin antikristuksia, jotka nostavat kovasti päätään näinä viimeisinä aikoina.
Kovasti hyökkäävältä ja paasaavalta vaikuttaa kirjoittamisesi tyyli. Mielestäni et kyllin tarkasti lukenut kirjoitustani. Mutta se nyt ei ole pääasia enkä siitä nyt enempää ala kinastelemaan.
Huomaan, että meillä on ajattelumaailmassamme hyvin paljon samaa, mutta tyyli esittää asioita on erilainen. Se taas voi aiheuttaa väärinkäsitystä, kuten huomaan nytkin tapahtuneen.
Määrittelin eläväksi seurakunnaksi kirjoituksessani selkeästi sen, jonka jo rippikoulussa opin. Se on Kristukseen uskovien yhteisö. Näin sen myös Raamattu selkeästi todistaa. Se ei ole evankelisluterilainen kirkko, se ei ole Esikoislestadiolaiset ry., se ei ole Lapin kristillisyys tai jokin muu maallinen organisaatio. Se ei aina ole näkyväisenä seurakuntana, mutta kautta aikojen siitä ovat kuitenkin osallisina olleet kaikki jotka ovat uskoneet Herran Jeesuksen päälle. Välillä on Kristuksen seurakunta ollut hyvinkin hajallaan ja keskinäinen yhteydenpito on ollut jopa mahdotonta. Näin on varmasti vielä tänäänkin. Me emme voi tietää, missä kaikissa paikoissa elävää uskoa on ja kuitenkin me kaikki olemme osalliset siitä samasta seurakuntayhteydestä Jeesuksen Kristuksen kautta.
Elävästä seurakunnasta. En todellakaan nyt osaa sanoa, millä sanoilla Raamatussa kuvataan seurakuntaa. Ja minä hyväksyn yhtä hyvin jonkun muun nimityksenkin. Se ei ole tärkeintä, mutta se on, miten se seurakunta määritellään. Ja se jo edellä tulikin. Minä en ole kyllin ymmärtäväinen vetämään seurakunnan rajoja. Sen asian jätän täysin Herran haltuun. Luulen, että sana "elävä" tulee siitä, kun raamatussa puhutaan elävistä kristityistä ja se on yhdistetty sitten siihen seurakuntaan. Seurakuntakäsityksiä lienee Raamatussakin muutamia. Puhutaan erillisistä seurakunnista eri paikkakunnilla ja puhutaan kaiketi näkymättömästä seurakunnasta jne.
Mutta tässä yhteydessä tarkoitan juuri tuota kaiketi melkoisen näkymätöntä aikaan ja paikkaan sitomatonta Kristukseen uskovien joukkoa.
Ihmisopeista täsmentäisin vielä. Apostolinen oppi on Kristuksen oppia. Apostolit ovat aikanaan neuvoneet kristittyjä monenlaisissa asioissa. Jossain kohdassa saattaa vaikuttaa jopa sääntöopilta. Mutta kun luemme tarkasti raamattua, ei sieltä täältä omille mielipiteilleen vahvistusta hakien, voimme todeta, että ne neuvot ja opetukset ovat tulleet rakkaudesta. Ja niiden tarkoitus on varmaankin ollut, että usko säilyisi heidän sydämissään. Ihmisessä on turmeltunut osa, joka haluaa syntiä tehdä. Kuten Paavali sanoo: sitä hyvää jota minä tahdon, en minä tee ja sitä pahaa, jota minä en tahdo, teen minä.
Eli sääntöoppia ja neuvoja ja opetuksia ei sovi sekoittaa keskenään. Jo apostolit aikanaan ovat selkeän eron näissä asioissa tehneet. Opetuksen tulee toki olla Jumalan Sanan kanssa yhteinen ja rakkauden kanssa annettu.
Mutta vanhurskauttamisoppi on apostoleilta kuitenkin saarnattu voimakkaana ja puhtaana. Ja näin tapahtuu vielä tänäänkin Kristuksen seurakunnassa.
Ei se ole mitään uskon monopolisointia, jos koetaan oma yhteisö "eläväksi kristillisyydeksi".
Jumala toimii omalla tavallaan ja vaikuttaa missä vaikuttaa, sekä kirkoissa että lahkoissakin. Myös lahkoissa - oli se Analyysiiin mielestä miten väärin hyvänsä.
Hän kirjoittaa:
"Meille luterilaisille seurakunta on ilmiselvästi kirkko. Jotkut tosin sanovat, että se on kuollut, mutta me tiedämme lahkolaisten puheet. He puhuvat omaan pussiinsa. Jos se kuollut on, minne se on haudattu?" kyselee "Analyysiii".
Vai että minne on kirkko haudattu? Onko "Analyysii" tosiaan sitä mieltä, että kaikki kuollut pitää haudata?
Jos usko on kuollutta, niin millaista on usko?
Jos runo esitetään kuolleesti, niin miten se esitetään? Jos puu on kuollut, niin millainen on puu? Millainen on kuolleena syntynyt idea?
Ihmisillä voi kirkostakin olla se kokemus, että se on "kuollut", eikä tämän tarvitse suinkaan olla kaikkien kirkon jäsenten tai siitä eronneidenkaan kokemus.
Laestadius ei - tosin kuin uskonmies Martti Luther omaansa - lähtenyt koskaan kaatamaan ev.lut. kirkkoa, mutta oliko hänellä vaihtoehtojakaan? Olihan kirkon asema silloin yhteiskunnassamme oleellisesti toinen kuin nyt.
Vuodelta 1686 olevan Kirkkolain perusteella täytyi näet kaikkien kansalaisten 1800-luvulla kuulua Ev. lut. kirkkoon, halusivat he tai eivät. Uskonnonvapauslaki tuli voimaan vasta vuonna 1922. Laestadius ei voinut valita, ollako ev.lut. kirkon jäsen ja sen pappi vai ei, koska yhteiskunnan lait olivat sellaiset.
Toisin on nyt: ajatellaanpa vaikka ns. Nokian liikkeen kohtaloa. Nokian srk:n kirkkoherra Markku Koivisto sekä hänen edustamansa herätysliike suurin piirtein savustettiin eroon kirkosta "epäterveenä" kristillisyytenä.
Tietysti joku tässä kysyy, voiko Laestadiusta ja Koivistoa verrata. Mihin en ota kantaa. Mutta Markku Koivisto on itse puheissaan usein verrannut omaa herätystään lestadiolaisuuteen. Kirkossa vain ei nyt 2000-luvulla ollut tilaa Nokian herätysliikkeelle. Mutta tilanne olisi varmasti ollut toinen, jos kaikkien kansalaisten olisi ollut pakko kuulua kirkkoon kuten Laestadiuksen aikana.
Analyysiiin oma kamala tauti taitaa olla paasaaminen ja roskien noukkiminen muiden silmistä.
Hän siteeraa jotakuta uskonveljeä:
"He puhuvat kyllä uskosta, mutta tarkoittavat kuitenkin töitä. Heissä vaikuttaa tekojen perkele".
Mutta jos Raamattua pidetään auktoriteettinä, niin Jaakobin kirjeessä sanotaan (Jaak.2:26):
"Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut."
Että se siitä "tekojen perkeleestä".
Eikä päinvastoin. Niin että usko tulisi tekemisistä, kuten laisesi omavanhurskaat
"pönttöuskon" opettajat opettavat.
Usko ei siis tule pöntöstä, vaan Jeesukselta Kristukselta, ja autuus on Jumalan lahja ilman ihmisen ansoita.
Eikä päinvastoin. Niin että usko tulisi tekemisistä, kuten laisesi omavanhurskaat
"pönttöuskon" opettajat opettavat.
Usko ei siis tule pöntöstä, vaan uskon kautta Herraltamme Jeesukselta Kristukselta, ja autuus on kokonaan Jumalan lahja ilman ihmisen ansoita.
Ymmärtääkseni nimimerkki "Analyysiii" varoitti edellisessä kirjoituksessaan ihmisiä juoksemasta toisten ihmisten ja näiden keksimien sääntöjen ja määräysten perässä. Paavalin mukaan tällä itsevalitulla jumalanpalveluksella on viisauden maine, mutta se palvelee vain sääntöjen rustaajien omaa lihaa. Tästä Paavali varoittaa.
Toisin sanoin sanottuna asian voisi ilmaista niin, että nämä "älä, älä, älä..." -saarnaajat saarnaavat pelkästään omaan korvasyyhyynsä. He haluavat, että ihmiset kunnioittavat heidän luomia sääntöjä ja heitä itseään. Raamatun mukainen kunnioituksen kohde Jeesus Kristus jää näiden opettajien saarnoissa sivuosaan.
Oletko eri mieltä Paavalin ja nimimerkin "Analyysiii" kanssa?
Kol. 2:
"20. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21. "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22. - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
23. Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi."
Valitettavan usein usko näkyy pelkkänä tunnepöhönä ja muille paasauksena.
Uskon pitäisi näkyä myös toimintana, mutta eipä se usein näy. Laiskuuden perkele kun ei näemmä ole joidenkin mielestä perkele ensinkään. Hyve se on, pyhää laiskuutta, ja autuus on Jumalan lahja sekä oikeaoppinen suunsoitto meriittiä.
Jos usko tulee Jeesukselta, niin kai niiden myötä myös teot?
Onko siis sellainen ihminen, joka vain köllii omassa uskovaisuudessaan, uskovainen ensinkään? Ei tee mitään seurakuntansa hyväksi, ei osallistu mihinkää, ei vaikuta missään?
Mutta kun jotakin sanot, on vastassa kuin hurskas ampiainen - siis paasata hän kyllä osaa.
"Itsestään paha pappi saarnaa: älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä opetan."
En pitänyt Analyysiiin päällekäyvästä kirjoitustyylistä. Tämän keskustelun alustuksessa hän kyllä briljeerasi hyvillä näkemyksillään ja oivalluksillaan, mutta tämä toinen kirjoitus ei enää ollutkaan samaa tasoa. Mahtoiko joku jotenkin raapaista Analyysiiin täydellisyyttä tavoittelevaa narsismia, kun hän alkoi mollata toista kirjoittajaa "fraasipöhöksi"?
Ei hänen kirjoituksessaan mikään olennainen ole sinänsä väärin, mutta alustus antoi kyllä vaikutelman henkisesti liikkuvammasta ihmisestä. Siis ihmisestä, jota on usko niin koskettanut, että hänellä on varaa ja taitoa kuunnella myös lähimmäistensä näkemyksiä. Ja ottaa vastaan myös kritiikkiä, ei pelkkää kiitoksen suitsuttamista. Siis taitoa keskustella, joka on eri taito kuin näkemystensä esittely, paasaus.
Olkoot laestadiolaisteologiat päässä miten kirkkaasti ja oikeassa järjestyksessä hyvänsä.
Mitä sanot seuraavasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000007191819
Ihmisyhteisö - siis seurakunta - ei toimi, jos ei ole mitään sääntöjä, määräyksiä, lakeja, normeja, sanktioita ja (hyviä) tapoja.
Mutta niille ei pidä antaa sen suurempaa arvoa kuin niille kuuluu.
Tuskin kukaan "juoksee" sääntöjen ja määräysten perässä. Enemmänkin siinä saatetaan hakea yhteyttä muihin uskonsisariin ja -veljiin ja hakea yhteyttä. Ehkä rakentaa myös ulkonaista uskovan imagoa.
Koska Raamatun tekstit on kirjoitettu aivan eri oloissa kuin missä me elämme, paljon on kristillisyyden asioita, jotka on yritettävä sovittaa tähän aikaan. Ja kun on raamatuntulkinnoista kysymys, niin erimielisyyttä saattaa syntyä. Jopa Paavalin kanssa siitä, onko hänen näkemyksensä Jeesuksen opetuksista oikea (esim. naispappeus-asia kirkossamme).
"Älä tartu, älä maista, alä koske", ovat - yhteydestä riippuen - aivan aiheellisia määräyksiä. Ajatellaanpa vaikka alkoholin tai huumeiden käyttöä, vaikka niillekin löytyy yhteiskunnasta puolestapuhujansa.
Saarnaajat joutuvat paimenina aina ottamaan huomioon koko seurakunnan ja sen toiminnan, mutta toisaalta kohdentamaan sanansa yksittäisille ihmisille. Niinpä on rukoiltava sitä, että Pyhä Henki ohjaisi heidän puheitaan, ettei turhaan kuormitettaisi ihmisiä sellaisilla säännöillä, joilla ei ole mitään merkitystä edes seurakunnan toimivuuden kannalta.
"Korvasyyhy" on hyvin suhteellinen käsite ja merkitsee eri asioita eri ihmisille erilaisine odotuksineen ja elämänkokemuksineen. Vanhoille se saattaa merkitä tuttua ja turvallista ympäristöä, jossa kaikkea tehdään aina samalla tavalla kuin on ennenkin tehty. Nuorten korvat taas saattavat syyhytä kaikkeen uuteen ja muutokseen.
Sekin täytyy muistaa, että jos seurakunta ei toimi ja ihmiset jäävät elämään yksin, Jeesus jää heidän elämässään juuri siihen osaan, minkä ihmiset itse hänelle antavat, pääosaan tai sivuosaan - tai unohtuu kokonaan.
Analyysii ja Paavali eivät kuitenkaan paini samassa sarjassa. Toinen on auktoriteetin asemassa ja toinen on edellisen tekstejä tulkitseva palstakirjoittelija, joten en ota kantaa siihen, olenko samaa mieltä heidän kanssaan.
Oletko sinä muuten huomannut iisaksonilaisten laiskuuden ja vihan muun muassa lähetystyötä kohtaan.
Jeesukselta tulee todellakin voima myös siihen työhön joka on Herran työtä kaikki tyynni. Kunnia Herralle, kiitos Herralle!
Mutta syntisen armahdus synnistä on kokonaan lahja, eikä sitä voi mitenkään, eikä millään teoilla ansaita. Armo tarkoittaa:
Ansioton
Rakkaus
Minun
Osakseni.
Juuri näin, aamen!!!!!!!!
Ei ole kysymys siitä, onko "kirkkoon kuuluminen" joku lain mukainen pakko.
Kysymys on siitä, että Luther ja Laestadius, eivät myöskään apostolit ja Vapahtaja itse, olleet sen lahkolaishengen ohjauksessa, joka nyt repii
näitä uushenkisiä lestadiolaisia.
------
Jos kirkko on kuollut, on se johonkin haudattu.
Mutta, lahkolaiset puhuvat kuolleesta kirkosta.
No, mitä ovat sitten Kirkon eli seurakunnan tunnusmerkit?
Ensiksi ovat Sana ja sakramentit (kaste HPE)
Jos e-lestadiolaisuus on ainoa oikea seurakunta eli kirkko, missä ovat sen sakramentit?
Ilman sakramentteja ei ole seurakuntaa.
Missä kohdassa Raamattua apostolit opettavat niin,
että HPE haetaan kuolleesta eli perkeleen valtakunnasta, samoin kaste, joka on "uudensyntymisen peso"?
Haluaisin nähdä tämän raamatunpaikan.
Sellainen, joka on kuollutta, eihän se ole Jumalasta.
Miten kirkko voi olla kuollut, kun siellä kuulee Jumalansanaa 150 000 lestadiolaista, jotka kilvan toidstavat: vain ME olemme kristittyjä.
Onko Eliksiiri tutkinut jokaisen papin, diakonin, diakonissan ja haudankaivajan sieluntilan ja todennut heidät hengellisesti kuolleeksi ja
ei-kristityksi pakanaksi?
Mistä Eliksiiri on tämän vallan saanut, kun Vapahtajamme sanoo moisen puuhan kuuluvan Viinitarhan isännän tehtäviin.
Onko Eliksiiri kuunnellut jokaisen papin saarnan?
Koetellut hänen sydänsuoniaan sakastissa?
Onko Eliksiiri tutkinut jokaisen suomalaisen kristityksi kastetun ja Kirkkoon kuuluvan - sanotaan nyt vaikka edes "herätyskristityn sieluntilan"?
------------------
Onko Eliksiiri selvillä siitä, että Laestadius tuki kirkon työtä loppuun asti. Samoin Raattamaa.
Ei kirkon sisäinen tilanne siitä ole muuttunut suhteellsiesti katsoen. Kullakin ajalla on omat harhansa,
...en jaksa nyt mennä. En siis jaksa olla kovin innostunut vanhapoika Paavalista enkä siitä, miten Analyysiii hänen puheitaan tulkitsee. Niin uskonnollisena auktoriteettinä kuin Paavalia pidänkin.(Se vaatisi näet liian suurta paneutumista Paavalin ajatuksiin juuri tällä hetkellä. Mutta ehkä myöhemmin).
Analyysiii:ä en pidä minään auktoriteettinä. Hyvä on, jos hän löytää oikeita - ja minun "korvasyyhyni" mukaisia - tulkintoja.
Mutta jos ei löydä, kuuntelen enemmän muita.
Sanon vielä kerran, että hänen alustuspuheenvuoronsa on erinomainen (älykkö äänessä) ja vastaa kyllä hyvin minunkin kristillistä ajatteluani.
Kuten elämässä yleensäkin, myös Raamatussa on näkemyksiä ja ajatuksia, joita voi tulkita keskenään hyvinkin ristiriitaisesti.
Kauan sitten luin jonkin kirjan, jonka nimenä taisi olla "Ristiriitainen Raamattumme", joka pudotti minut silloin aivan tyhjän päälle ja pahaan uskonkriisiin, pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä. Ja löytämään vastauksia, ajan kanssa.
"Mikä ei tapa, se vahvistaa", sanoo eräs fraasi. Sillä niin kävi minullekin.
Vaikka on hyvä, että tavarat ovat järjestyksessä työpöydällä ja teoriat päässä, niin silti elävä kristillisyys on jotakin muuta. Siis jokin muu on tärkeämpää.
Tässä on Jeesuksen käsitys kristillisyyden tärkeimmästä asiasta (Matt. 22:35-40)ja ehkä monelle liian yksinkertaista teologiaa:
Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"
Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Mitä tuo Jaakobin kirjeen jae käytännön tasolla tarkoittaa.
Ettei jäisi teoriaksi.
Saakon sen mukaan Jumalansanana opettaa mitä tahansa?
"Jos Jeesus antaa uskon, kai niiden mukana tulevat myös teot.."
No niin, kerrohan meille, Fraasipöhö, miten paljon niitä tekoja on tullut?
Kerro myös, miten ne liittyvät puheeseen oikeasta seurakunnasta ja taivaaseen pääsystä?
Mutta, heissä vaikuttaa tekojen perkele. He puhuvat uskosta, mutta tarkoittavat kuitenkin töitä. Meitä ei vanhurskauteta tekojen, vaan uskon kautta. Yksin uskosta.
Minä en ensinnäkään hae sinulta tai joltakulta toiselta kiitosta, en siis koe tarvetta briljeerata.
Toiseksi, en sano ketään kirjoittajaa fraasipöhöksi, vaan sitä kirjoitustyyliä, joka koostuu ulkoa opituista fraaseista vailla mitään todellista sisältöä tai vastausta esitettyihin kysymyksiin.
Analyysiii ja Paavali painivat kokonaan eri sarjassa, sanoo Fraasipöhö.
Oliko tuo ihan syvällisesti sanottu? Paavali on sentään apostoli.
Fraasipöhön kannattaisi tutustua kirjaan Kristityn Vapaudesta.
Meidän autuutemme ei ole sidottu siihen, mitä me syömme tai puemme päällemme tai miten me sisustamme kotiamme. Siitä kaikesta Kristus on meidät uskon kautta vapauttanut.
Se on tietysti eri asia, jos pukeutumisellaan loukkaa lähimmäistään tai yleistä järjestystä.
Kirkkoon tai ehtoolliselle ei voi mennä bikineissä, se on luonnollinen asia.
Monet muut säännöt ovat silkkaa omaavanhurskautta, siis töiden tekemistä ja sillä tavalla Jumalalle kelpaamista.
Huumeet ja alkoholi.
On aivan sopimatonta rinnastaa näitä esimerkiksi ruokiin. Päihtyminen on sentään ydinasia.
Absoluuttisesta viinakiellosta Raamattu ei tosin puhu, mutta se on hyvä vastuullinen tapa ainakin lapsiperheessä.
Fraasipöhö sanoo, ettei hän jaksa nyt ottaa Analyysiii auktoriteetikseen.
Hyvä! Se ei ole tarkoituskaan!!
Tuollainen lause kylläkin antaa viitteitä siitä, että Fraasipöhö itse haluaisi olla auktoriteetti, eikö totta!
Analyysiii haluaa, että Pyhä Raamattu, ja vain se, on uskon auktoriteetti.
Sitten menemme tuohon Lain summaan.
Siinä on kaikki.
Se on merkillistä, että sitä kaikki sanovat noudattavansa ja pitävänsä oikeana. Kaikki kirkkokunnat ja lahkot!
Mutta, ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää!
On noudatettava apostolin ohjetta ja tutkittava Sanan valossa, mikä opetus kirkastaa Kristusta, mikä taas sitä himmentää.
Sillä pienikin töiden hapatus, se kumoaa jo lain summan, silloin rakkautta Herraan Jumalaan ei
ole. Silloin Kristus on hylätty.
"Analyysiii" tekee ilmeisten ennakkoluulojensa ryydittämänä aivan omaa analyysii, joka jättää minut vain ihmettelemään, mikä saa hänet tällä tavalla höpäjämään.
En ole millään tavalla kirkkoa vastaan, vaan käyn siellä aika ajoin ja olen myös aktiivisti osallistunut kirkon toimintaaan.
Rovasti Laestadiuksella ei ollut edes valinnanvaraa, kuuluako kirkkoon vai ei, vaan hänen oli lain mukaan kuuluttava - tai olisi ollut yhteiskunnan silmissä rikollinen. Hän siis toimi kuin vain herätyksen saaneena pappina saattoi toimia.
Luther taas jätti oman katolisen kirkkonsa, sakramentteineen - kun oli niin kuollut kirkko. Mitä me luterilaisetkaan muuta olemme kuin katolisesta kirkosta lähtenyt ja laajalle levinnyt "lahko"?
Kun "lahkolaiset" ja muutkin, jotka eivät ole löytäneet kirkosta kristittyjen yhteyttä, siis sitä läheistä ja lämmintä vuorovaikutusta, joka kenties on löytynyt omasta yhteisöstä, puhuvat helposti "kuolleesta" kirkosta. He puhuvat siten omasta kokemuksestaan.
Olen joskus ollut päivän erossa kirkosta, mutta perunut eroni seuraavana päivänä. Kun kerroin tämän kerran oman seurakuntani papille, olin aivan äimänä, miten hän reagoi.
Sen sijaan, että hän olisi kysynyt, mikä sai minut tällä tavalla menettelemään, hän tulikin samalla tavalla hyökkääväksi kuin Analyysiii:
"Ei kirkko siihen kaadu, jos sinä eroat kirkosta", hän sanoi. - "Mutta minä olen oire", sanoin tyrmistyneenä. Tätä pappiahan vain näytti kiinnostavan oma leipäpuu, ei se, miten joku sen jäsen voi. Elävää kristillisyyttä, vai?
En ole pistämässä pappeja samaan muottiin, ja soisin, että piispa Kantola peruisi eronsa ja jatkaisi virassaan. Voimaahan se häneltä vaatii, mutta siitä huolimatta.
...jo omasta kysymyksestään, Raamattu on erittäin altis tulkinnoille.
En pyri olemaan sillä tavalla syvällinen kuin Analyysiii ilmeisesti mielestään on. Eikö hän haistanut rivien välissä olevaa vinoilua, kun rinnastin hänet apostoli Paavaliin? Ehkä ei.
Analyysiii koettaa valuttaa niin sappeaan jokaisen päälle, joka koettaa hänen kanssaan (nätisti) keskustella, että alkaa tuntua jo ajanhukalta tämä vuorovaikutus ja katinkullalta Analyysiiin ajatukset, vaikka ne ensi alkuun kovin kultaisina kiilsivätkin. Analyysii taitaa olla malliesimerkki ns. "kuolleesta uskosta", jolloin tiedon tasolla kaikki toimii hyvin, mutta tunteen tasolla ja sosiaalisesti ei ensinkään.
En siis halua liikkua samoissa piireissä kuin hän enkä lukea samoja kirjoja kuin hän. Omissa ympyröissäni minulla on suurempi (henkinen) vapaus kuin kuin hänen edustamissaan - sikäli kuin olen niistä täällä tuntumaa saanut.
"Heille", joista kirjoitat, kuuluu myös kutsu. Kaikki olemme vikapäät Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Ei ole yhtään joka hyvää tekee. Tuntekaamme siis parhaiten juuri ne suuret ja raskaat OMAT syntimme.
Jos joku herännyt ihminen, joku suureksi syntiseksi tunteva lukee tätä. Kehoitan sinua USKOMAAN synnit anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden. Siinä on sinulla turva, joka kantaa ja pelastaa ja kuljettaa sinua. Se usko ei horju kuolemassakaan.
Tämä oppi saarnataan vieläkin puhtaana ja kirkkaana ainakin esikoislestadiolaisten seuroissa. Syntiselle ei ole koskaan sanottu, että tee se ja se, älä tee sitä ja sitä, niin sitten sinulla on oikeus uskoa Jeesuksen armo osaksesi. Siellä julistetaan vieläkin evankeliumia ehdoitta. Tämän sain voimakkaasti kokea myös viime pyhänä.
Mutta sitä en tiedä, miten asiat muualla ovat. Satunnaisesti olen käynyt jossain muuallakin, mutta ne kerrat olen saanut tuntea, että ei ole ollut Jumalan Henki siellä. Kirkossakin silloin tällöin käyn, tosin liian harvoin, enkä ole sieltäkään usein oikeaa henkeä kuullut. Tosin siellä luetaan aina Pyhää Kirjaa ja veisataan virsiä sekä sakramentit jaetaan. Niistä kyllä on syytä kiittää Jumalaa. Ja kyllä siellä vielä taitaa olla useita pappeja, joilla on elävä usko sydämellä. Raja-aitoja seurakuntaan en edelleenkään kykene vetämään, eikä siitä ihmisen suurta murhetta tulekaan ottaa. Mutta se on varma Raamatun totuus, että kaikki, jotka uskovat Herran Jeesuksen päälle, ovat osalliset Kristuksen seurakunnasta. Se on se morsian, josta Raamattu todistaa.
Hyvä kun vähän selität, mitä tarkoitat "fraasipöhöllä", jota "jorkkamainio" mielestäsi viljeli. Maailman "koirat" saattavat kyllä haukkua, mutta uskonveljien ja -sisarten pitää edes yrittää ymmärtää toisiaan ja olla armollisia. Tai ainakin olla ilkeilemättä.
Vaikka sinulle ei joillakin mielestäsi sovinnaisilla uskonnollisilla ilmaisuilla, "fraaseilla" tai "Kaanaan kielellä" ole mitään merkitystä tai "todellista" sisältöä, niin toisille niillä saattaa olla hyvinkin latautunut tunnemerkitys.
Jumala tekee Pyhän Henkensä kautta työtään, missä tahtoo, ja ihminen, joka joutuu Hänen koskettamakseen, käyttää niitä sanoja ja ilmaisuita, joita on tottunut käyttämään tai kuullut niissä tilanteissa ja tunnetiloissa käytettävän. Fraasipöhöä tai ei.
Siksi hän luulee itseään ja johtajiaan kaikkitietäviksi ja erehtymättömiksi.
Paavi on ehkä tutuin saman hengen edustaja.