Huomaa helposti välillä ettei pää toimi laisinkaan. Tämänkin tarinan yhteydessä jäin ihmettelemään uskaltaako edes autoa ajaa, kun hahmotus, 3D luku, tilannevaisto, valoherkkyys ja kaikki muu näköön/ liikkuvaan on aivokuolleen tasolla. Joku vielä väitti, että rakastuneena pystyy tekemään vaikka mitä. Paskan marjat sanon minä, meinaa pelitaso oli laskenut niin alas ettei siinä ollut enää tietoakaan normaalin ihmisen kyvystä käsitellä asioita. Uuden oppiminen on mahdotonta puhumattakaan vanhan toistamisesta. Tärkeintä taas on ettei millään ole mitään väliä.
Vertaan usein kognitiivisiä kykyjäni rakkauteen
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin pelitaso. Se kertoo kaiken.
Rakkaus on peli mielestäsi.
Minusta se taas on ilmainen sovellus ja koska se on ilmainen en aio käyttöönottaa sitä.
Pääasia on että ajaa turvallisesti, siis pyörällä. Yksin. Ei tandemilla.
Pitäisikö rakkaudesta mielestäsi maksaa. Siinä kohtaa taitaa muuttua nimitys ”rakkaus” aivan toisenlaiseksi.
En tarkoittanut sitä, vaan että työnteko ja tienaaminen menevät rakkauden edelle. Laiminlyönti ja välinpitämättömyys perustellaan sillä että rahan saaminen on tärkeämpää ja sitä myös painotetaan.
Ikään kuin rakkauden, joka on ilmaista, voisi sivuuttaa näillä perusteilla.
No. Niin sen voikin. Ehkä minä olen väärässä. Pelisilmäni on niin huono.
Jos pitäisi valita, raha tai rakkaus, niin kumman valitset? Rahan luulisin.
Rakkaus kun ei maksa niin se on arvoton, sivuutettavissa. Ja vaikka se maksaisi niin et siitä suostuisi maksamaan.
Siispä asia on liian monimutkainen rahalla ratkaistavaksi.
Tyhjyys menee kaiken edelle. Ilman yksinäisyyttä ja flowtilaa ei voi rakastaa eikä tienata. Tai voi mutta se on vääränlaista ja tuskallista.
Enkä ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka kuvittelevat heidän oman mielipiteensä olevan toiselle oikea. Ihmiset ovat yksilöitä ja jos joku nauttii esimerkiksi siitä mistä itse en ole kiinnostunut pätkän vertaa niin silti kuvitellaan asian olevan niin. Aitous lähtee itsestä, siihen ei voi antaa suuntaa eikä mielipidettä, ainoastaan yksin voi olla aito oma itsensä. Silloin ehkä rakkaus itseään kohtaan on sillä tasolla, että voi rakastaan muita ja nauttia tienaamisesta. Muuten kaikki on turhaa ja eikä johda mihinkään muuhun kuin vihaan itseään kohtaan ja muita.
Olen myös ihmetellyt, että miten sain yhdessä vaiheessa elämääni mitään tehtyä. Kun päässä ei liikkunut kerta kaikkiaan mitään muuta kuin hän. Vähän hirvittääkin, kun olin kuitenkin aika paljon vartijana. Nyt on jo onneksi hieman helpottanut.
Joillekkin tämä on todellisuutta ja toisille käänteinen paradoksi. Esimerkiksi itselleni, joskus sain jopa jotain tehtyä, nykyään en mitään. Tämä vahvistaa todellisuuden yksilöistä ja sen miten esimerkiksi 7 miljardin samalainen ihmisen käytös ja kokemus ei ole mitenkään toisiin verrannollinen.